Lue keskustelun säännöt.
Puuttuisitko tähän koulutyttöjen keskinäiseen nahisteluun?
23.08.2010 |
Eli tilanne on tämä: Oma tyttöni, aina ollut liiankin kiltti ja vaikea puolustaa itseään on ystävystynyt erään hyvin vahvaluonteisen tytön kanssa. Tämä toinen tyttö määräilee häntä tosi paljon ja suuttuu jos oma tyttöni ei tottele. Tyttöni sitten herkkänä ja kilttinä ottaa itseensä ja suree tilannetta. Välillä tottelee ja välillä ei ja kärsii sitten kaverin vihat. Nyt uutena tuo toinen tyttö on alkanut pihistää minun tytöltäni esim. tarroja. Ilmoittaa vaan että "mä otan nää". Oma tyttöni ei saa sanottua tarpeeksi napakasti vastaan ja tarrat on sitten sillä toisella tytöllä ja niiden perään itketään kotona.
Olen yrittänyt saada tyttöäni reipastumaan ja pitämään puoliaan: Olen patistanut hakemaan tavaroitaan kotiin: joskus tulee tavaroiden kanssa ja joskus ilman koska ei viitsinytkään pyytää ettei kaverin kanssa tulisi taas riitaa.
Pitäisikö tuon toisen tytön äitiä infota tästä vai annanko tyttöjen yrittää vielä selvitä keskenään ja kannustan ja tsemppaan omaani pitämään entistä paremmin puoliaan? Kyse noin 10v tytöistä.
Kommentit (21)
sanoisin vieraalle tytölle ja omalle ettei tavaroita jaella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin tytön mukaan hakemaan niitä tavaroita kotiin ja sopisin, että mitään ylimääräistä ei viedä mukana jos menee leikkimään tai saatika kouluun ei viedä mitään tarroja tms. Yksi helppo keino opettaa tyttöäsi pitämään puoliaan on se, että käsket hänen sanoa aina, että "äiti on sanonut, että en saa näitä antaa" eli hän saa alkuun tavallaan laittaa syyn sinun niskoillesi eikä hänen tarvitse olla se tylsä, joka ei suostu. Toisaalta miettisin myös tuota ystävyyttä ylipäätään; minusta tuollainen toisen pompottaminen ja hyväksikäyttö ei ole ystävyyttä lainkaan.
toisten tavaroiden vieminen on varastamista ja hänen on palautettava jokaikinen ottamansa tavara. Ja pidettävä huoli siitä että varastaminen loppuu siihen paikkaan. Ja opetettava omaa lastaan jämäkästi pitämään puoliaan. Se on taito joka voidaan oppia vaikka olisi miten kiltti tai ujo luonne.
Toisaalta lapsesi varmaan haluaa pitää kaverin, mutta tietenkään ystävyyttä ei pitäisi ylläpitää hinnalla millä hyvänsä. Tuo ystävähän käyttää suomeksi sanottuna lastasi hyväkseen, pomottaa ja vieläpä varastaa.
Sinuna minä kyllä juttelisin suoraan sen toisen lapsen äidille. Voi olla, että hän hermostuu ja välit katkeavat. Mutta minusta on olennaisen tärkeää, että ANNAT LAPSELLESI MALLIN, miten itseään pitää puolustaa.
Eli olkaa jämäköitä. Mitään ei oteta toiselta omin luvin tai uhkaavalla tavalla.
niin kyllä mä haluaisin sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että.. tulee mieleen kun olin itse tuon ikäisenä välillä erään vahvan tytön tossun alla. Jos joku olisi puuttunut asiaan niin mikä HELPOTUS se olisikaan ollut!! Oikeesti tosi tympeetä kun jotkut ajattelee että lapset selvittäköön itse kaverisuhteensa, siinäpähän oppivat erilaisten luonteiden kanssa toimeen tulemista. Entä kun on ujo eikä opi tulemaan toimeen vaan oppii vaikkapa sulkeutumisreaktion.. Siinä kiltti hymyilee herttaisesti mutta sisällä on kamala olo.
Itse olen ajatellut opettaa tytöilleni puolustustaitoja.
ennen kuin olet saanut joka ikisen tarrasi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmissuhdesotkujaan, kyllä siihen aina tarvitaan aikuisten mallia, esimerkkiä ja opastusta.
Itse olen joskus mennyt tyttöni huoneeseen kaverin ollessa paikalla ja sanonut erittäin napakkaan sävyyn tyttärelleni että "yhtäkään tavaraa/ rahaa et anna kenellekään kysymättä ensin minulta, ja jos antaa niin uusia ei sitten saa!" Tyttärelläni oli myös melko samanlainen tilanne kuin sinulla ap, mutta hänellä ikää vasta 6v.
Tyttäreni tiesi etten oikeasti hänelle siinä luukuttanut vaikka katseeni hänessä pidinkin, kun oli asiasta vähän niinkuin sovittu etukäteen, vaan itse asiassa sille kaverille joka aika härskisti omi tavaroita.
Tämä koviskaveri oli aika hiljaa ja katseli lattiaan.. Ei kuulemma vaatinut tavaroita enää sen jälkeen.
Mulle on ihan sama kuinka häijynä tyttäreni kaverit minua pitävät. Tietävät että olen hyvä tyyppi fiksuille ja mukaville ja osaan olla aika hurja jos kärähtää esim. pöllimisestä.
Ymmärrän että lapsen on vaikea alkaa kovistelemaan jos on perusluonteeltaan arka. Siksi oli minun osa äitinä vähän helpottaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mitään nahistelua vaan hyväksikäyttöä ja varastamista. Tietysti on kurjaa jos tyttäresi menettää kaverin mutta pidemmän päälle tuollainen alistaminen on vain haitaksi tyttäresi itsetunnolle. Varmasti jostain löytyy sellaisiakin kavereita, joiden kanssa voi olla tasa-arvoisessa suhteessa.
On tietysti tärkeää opettaa lasta itse selvittämään asiansa ja riitansa mutta varastaminen on sellainen asia mistä kyllä jo ottaisin yhteyttä tämän toisen lapsen äitiin.
Kyllä 10-vuotias tietää jo mitä tekee ottaessaa toisten tavaroita. Minä lähtisin hakemaan tytön kanssa toisen kotoa reissun päälle jääneet tavarat ja vaihtaisin samalla pari sanaa toisen tytön vanhempien kanssa ja kertoisin, millä asialla sitä ollaan tultu.
Minä olen myös sanonut tyttärelleni, että hänellä ei ole lupaa antaa tavaroitaan eikä enää lainatakaan mitään kavereille. Sen verran monta kertaa on tavarat tulleet rikkinäisinä kotiin tai niitä on odoteltu kuukausi tolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan olemaan hänen temppujaan kurkkua myöten täynnä. Ei onnistunut saamaan tavaroita meidän esikoiselta siirtyi sitten kuopuksen "kaveriksi" vähän aikaa onnistui kunnes puutuin siihen. Aika napakasti ilmoitin, että yhtään tavaraa eikä mitään anneta kenellekkään ilman minun lupaa eikä myöskään mitään vaihtareita haluan tietää mitä ollaan vaihtamassa ja mihin.
On kova kontrolloimaan kuka leikkii ja kenen kanssa. Eilen oli meillä leikkimässä ja hätistin sitten lapset ulos kun kerran ilma oli nätti. No kun lapset meni ulos tuli siihen samantien muita talon lapsia leikkimään. Samantien halusi tulla meille sisälle leikkimään koska tiesi, että tällöin ne kaikki talon lapset ei voi tulla meille.
En antanut tulla sisälle koska ilma on hieno ja sisällä voidaan roikkua sitten kun vettä sataa tai on pimeää. Arvatkaa kuinka nopeasti tämä lasten kaveri lähti omaan kotiinsa kun homma ei mennyt niin kuin hän haluaa.
olosuhteista. Tutulle ja turvalliselle, mukavalle kaverin äidille menisin juttelemaan asiasta, en vihaisesti vaan sovittelevasti josko löydettäisiin yhteinen sävel asian suhteen. Täysin tuntemattomalle/hankalaksi tietämälleni äidille en kyllä menisi "nokkimaan", koska moni osaa olla todella ilkeä ja kostonhimoinen jos joku käy hänen lastaan jollain tavalla arvostelemaan... Valitettavasti! Vaikka siis aihetta olisi! Jolloinka mitään hyötyä ei olisi vaan tilanne vaan pahenisi.
Jos tuota tapahtuu koulussa niin opettajaan voisi olla hyvä olla yhteydessä, ope on kuitenkin puolueeton taho (ainakin pitäisi olla) ja osaa yleensä hoitaa asian fiksusti.
No joka tapauksessa keskustelisin itse asiasta molempien tyttöjen kanssa ja lisäksi opettaisin omaani olemaan topakampi. Jokaisen kyläilyn jälkeen tulisi varmaan kysyttä että miten meni ja ottiko kaveri taas jotain ja jos jokin meni mönkään niin auttaisin lasta heti selvittämään soppaa. Paljon jälkikäteen se on hankalampaa.
Jos ihan mahdottomaksi menisi niin pitäisi tyttären kanssa miettiä että onko tuo kaveri ystävyyden arvoinen vai olisiko aika alkaa viettää aikaa enemmän jonkun muun/muiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viime keväänä tilanne jolloin selvisi että oma tyttäreni(11v) oli alkanut pompottamaan luokkakaveriaan. Opettaja oli jossain vaiheessa puuttunut asiaan muttei kuitenkaan minulle kertonut asiasta. Sain kuulla asiasta vasta vähän ennen koulun loppumista jolloin minä koin että asia oli jo räjähtänyt käsiin.
Otin yhteyttä kaverin äitiin jonka kanssa keskustelimme asiasta. Kävin myös pitkät keskustelut oman tyttäreni kanssa siitä kuinka kavereiden kanssa kuuluu olla. Opettajan kanssa olemme myös jatkossa yhteydessä jos jotain samanmoista alkaa taas kuulumaan.
Jos kaveri ei koe tekevänsä mitään väärää ei hänen käytöskään tule muuttumaan.
niin kyllä mä haluaisin sen tietää.
Just tuossa tuli yks ämmä silmille kun soitin sille sen tytön käytöksestä ja varastamisesta.
Ei uskonut sitten millään.
No, kielsin tyttöäni olemasta tämän kanssa tekemisissä ja sanoin, että sulla on lupa sitten kielen iloisesti laulaa ja kertoa kaikille kavereille, mitä tää tyttö on tehnyt. Jos jää yksin niin ei oo sun ongelmas.
Ei se kasvatusvastuu lopu kun lapsi on 10v...selvästikin tuo toinen tyttö trvii vielä sosiaalista kasvatusta.
Minä olen vastaavassa tilanteessa sanonut "kaverille", että jos yksin tyttöni tavara vielä katoaa, teen lastensuojeluilmoituksen.
Sääli sossua kun uivat jo nyt ilmoitus meressä ja sitten on näitä kyyliä jokta ovat joka käänteessä tekemässä ilmoitukssa! Etkö todella ensn puhuisi lapsen vanhemmille?
Mahtaisi sosukin ihmetellä kun soittaisit: "hei, xxx varasti lapseni tarrat, tuletteko ottamaan hänet huostaan?"
Pitäisin oman lapseni puolia ehdottomasti. Varmaan ensin yrittäisin saada lapsen itse selviytymään asiasta ja jos ei onnistuisi niin minä alkaisin selvitellä asiaa topakalla aikuisen auktoriteetillani.
ettei uskalla mennä lapselle sanomaan, että nyt palautat ne tavarat takaisin.
Hei haloo, ne on 10 vuotiaita vasta.
Mää oon sanonut suoraan, että jos ne tavata ei palaudu heti tuohon pöydälle, otan niskaperseotteella ja nakkaan pihalle ja tänne on porttis.
Yleensä näistä on tullut kuulkaa ihan mukavia mukuloita kun ne on pantu ensin kuriin ja kerrottu, mitkä on meidän kodin säännöt.
Minulla on nyt juuri kierroksessa sellainen ylikireän ja tiukkapipon äidin tyttö tässä. Tyttö valehtelee ja varastaa kun ei saa kotonaan tehdä mitään. Rajat on annettu ja sitten juteltu, miksi meillä ei tehdä paskaa. Tytöstä on tullut oikein kiltti ja mukava.
Kuka suojelee teidän lastanne jos te ette itse uskalla.
Minä olen vastaavassa tilanteessa sanonut "kaverille", että jos yksin tyttöni tavara vielä katoaa, teen lastensuojeluilmoituksen.