Miten ihmeessä KUKAAN nainen voi suostua hoitamaan KAIKKI kotityöt

kirjoittaa viestiini.



Ja aktiivinen vauvan kanssa olo on todellakin kannattanut. Nyt 2,5v on tosi fiksu ja verbaalisesti niin kehittynyt, että hänen kanssaan voi melkein keskustella jo mistä vain".



ap

ainakaan...käyn töissä(vien pojan 3v hoitoon mennessäni ja haen tullessani,vuorotyössäsiis käyn.

Isommat lapset ja isä ei tee mitään yleensä.Ukko nukkuu sohvalla iltapäivästä lähtien,aamupäivän pörrää kylillä jonniin joutavaa.

Teen ruuan 98% joko ennen töihin menoa tai töistä tultua(kauppareissut teen myös).Imuroin lähes päivittäin,koska aina on murusia ym.roskaa lattioilla.Pyykkiä pesen,ripustan kuivumaan,viikkaan kaappiin 5-6x vkossa.Siistin ja järjestelen paikkoja harvase päivä.Tiskikoneen täyttö ja tyhjennys 90%minun hoidettava,lapset hoitaa välillä.Hoidan lapset lähes tulkoon yksin,nuorimmaisen 100% yksin.Siis kaikki kuuluu minulle työn ohella,koska muita ei häiritse vaikka hukuttais paskaan..Nuorimmaiseni olen aina laittanut nukkumaan,kun isä ei mukamas osaa/pärjää pojan kans..Mies sairaseläkkeellä mielenterveys/päihdeasioiden takia.Ei kuitenkaan juo enää humalaan kuin tod.harvoin,eikä joka päivä.

paitsi, jos jollekin kotityöt ovat harrastus. Ehkä ovatkin? Itse ainakin kasvatan kaikenlaista parvekkeellani ja mielelläni niitä hoidan. Olen jäämässä kohta äitiyslomalle, esikoista odotan.



Mieheni kanssa olemme puhuneet, että minun työtäni on hoitaa vauvaa ja sitähän teen koko sen ajan kun hän on töissä + työmatkoihin kuluva aika. Sen jälkeen (siis iltaisin ja vkonloppuisin +lomat) jaamme kotityöt ja lastenhoidon siten, että kumpikin saa aikaa omille harrastuksilleen tms. menoille ja kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa. Eipä kotitöitä ole niin paljoa ettei niitä ehtisi tällä systeemillä tehdä ja aikaa jää myös yhdessäololle.



Olemme myös päättäneet, ettei vauvaa ole mitään järkeä "raahata" mukaan ruokakauppaan, kun toinen voi käydä kaupassa ja toinen olla sillä aikaa vauvan kanssa jossain muualla.



Monet ihmiset ovat meille nauraneet näistä suunnitelmista, mutta en ymmärrä miksei se voisi onnistua. Mieheni tällä hetkellä vastaa imuroinnista ja keittiön siivouksesta, minä pyykistä ja kylppärin siivouksesta. Kaupassa käymme jompikumpi ja isommat siivouspuuhat teemme yhdessä. Ruokaakin laitamme molemmat, välillä yhdessäkin.



Mikäli vauvan kanssa on helppoa, keksin kyllä muutakin tekemistä kuin kotityöt. Ruokaa pitää varmaan useammin laittaa, kun joka päivä itse kotona kerta olen syömässä =)

eikä siltikään meinaa mitään tapahtua, niin sitä vaan alkaa tehdä mielummin itse :(



Olen paremmalla tuulella kun ei tarvitse odottaa, että tekeekö mies pyytämäni asian vai ei. Toki ottaisin mielelläni miehen joka tekisi omasta tahdostaan ja oma-aloitteisesti tai edes yhdellä pyynnöllä jotain, mutta valitettavasti näin ei ole.



Teen siis ruuat, siivoan, käyn pääasiallisesti kaupassa (joskus mieskin), teen piha- ja puutarhatyöt ja hoidan lapset ja heidän asiansa. Mies hoitaa pyykkihuoltoa n 75 %, joten jotain sentään ;)



Miehen tulot on 3/4 meidän tuloista, joten mielestäni OK että minulla enemmän kotitöitä. Mutta en lähes kaikkea olisi halunnut...

Olikohan tämä ap:n viesti suunnattu niille naisille, jotka täällä jatkuvasti valittavat omaa tilannettaan ja miehen käytöstä, silti tekevät kaiken kotona. Toki tänne vastaavat taas pelkät täydelliset mammat.



Meillä jaetaan kaikki työt, mies huolehtii myös lapsesta, vaikkei ole tämän isä. Kummatkin opiskelemme. Kotona ollessani toki tein enemmän, kun ehdin paremmin.

Tasa-arvoista on se että molemmilla sukupuolilla on samat mahdollisuudet esim. opiskella, työskennellä jne. Jos joku haluaa omasta tahdostaan tehdä vaikka jokaikisen kotityön ja passata vielä miehen viimeistä piirtoa myöten, niin ei se poista tasa-arvoa tai ole mitään alentumista.



Alentumista se on jos sen tekee pakon edessä, sosiaalisen pakon, miehen käskyn tai taloudellisen ahdingon edessä vasten omaa tahtoa.





Se, että minä elän kuin 50-luvun kunnon vaimo tai kotiäiti ei vaaranna sinun tasa-arvoisuuttasi.

En viitsi jättää viikonlopuiksi kotitöitä, nautitaan yhdessä olosta koko poppoo. Toki viikonloppuina tiskikonetta täytetään milloin kukakin :)

Sama ihmetyksen aihe mullakin kuin ap. Yksi asia on hieman erikoista. Täällä palstalla löytyy näitä "teen mielelläni kotityöt kun kerran olen kotona jne" Mutta tosielämässä löytyy vain naisia joita ottaa päähän se, ettei mies osallistu kotitöihin.



Miehet on mukavuudenhaluisia, jotkut niistä jopa valitsevat puolisonsa sillä perusteella että saavat keskittyä työntekoon naisen ollessa kotiorjana. Siinä vain saattaa käydä niin, että mies jossain vaiheessa alkaakin kaivata jotain muutakin kuin kotiorjaa. Ja löytää sen sitten kodin ulkopuolelta.

jotka tehdään talon sisällä. Olen kotiäiti ja kotityöt ovat työtäni. Ulkotyöt ja lastenhoito tehdään yhdessä. Mies hoitaa autoihin liittyvät asiat.

Minusta ihan kohtuullinen ratkaisu.

Koska mies käy töissä ja tekee illat remonttia.Eipä tuolle meinaa jäädä lepoaikaa tarpeeksi,joten miksi pitäis vähentää hänen yöuniaan pyykinpesun vuoksi?Kyllä minä ehdin hyvin nämä hommat hoitamaan-teen milloin huvittaa.Ainoastaan ruoat on pakko tehdä vaikkei aina huvittaisi.Muita hommia,kuten pyykkiä pesen inspiksen mukaan,ja musta se on ihan mukavaa hommaa.

Kun on sun rahat ja mun rahat, sun työt ja mun työt... tsiisus

Teettekö edelleen kaikki kotityöt sillä perusteella, että "miehellä on isompi palkka"?



Ja tuo yksikin duracell-pupu, joka ei varmaan ehtinyt päivän aikana edes kahville istahtaa saati lapsille satua lukemaan, kiva jos viihdyt mutta minä olisin tullut hulluksi kotona jos se olisi ollut yhtä kotiöiden suorittamista! Johan lasten ruokkimisessa monta kertaa päivässä menee aikaa, ja siinä kun pesee pyykit vielä niin kyllä siivouksen sitten tehtiin yhdessä miehen kanssa.

on niin vähän kotona. Toi se kokkailee viikonloppuna, siivoaa kun on kotona ja hoitaa nurmikon leikkuun ym. Mutta pääasiassa minä siivoan ja pesen pyykit. Tulen myös viikolla ekana töistä kotiin, joten teen lämpimän ruoan koko perheelle. Mies on monesti ehdottanut että palkkaisimme joulu/kevätsiivouksen tekemään jonkin siivousfirman, mutta minusta se on ollut rahan haaskausta :) Mutta tänä vuonna taidan ottaa joulusiivouksen hoitamaan siivoojan, koska töissä on kiireistä.

että miten te saatte päivät kulumaan yhden vauvan hoitamisessa tai kotitöiden tekemisessä? Mä tein esikoisen vauva-aikana noita molempia ja silti tuntui siltä, että aikaa on rajattomasti! Leikitin vauvaa, ulkoilin, siivosin, tiskasin ja tylsistyin! Usein tuntui siltä, että tuijotin seinää suuren osan päivästä. Olin niin onnellinen, kun kuopus syntyi. Kahden lapsen (joista toinen on leikki-ikäinen) kanssa on paljon enemmän oikeaa tekemistä.



Enkä ole todellakaan mikään superäiti. Olin todella väsynyt yövalvomisten aikaan, kiukkuinen kuin piru ja nukuin aina kun pystyin. Meillä on aina vähän sotkuista, koska minä en halua kuluttaa aikaani siihen, että kuljen jatkuvasti lasten leikkejä keräämässä. En ole mikään palvelija. Opetan heidät keräämään ne itse.



En ole myöskään lasten viihdytyskone. Uskon siihen, että lasten mullaeioomitääntekemistä -tylsyydestä kasvaa mielikuvitus. Lapsille pitää antaa vapaus keksiä itse itselleen ajanvietettä. Sen sijaan luen lapsille paljon, ulkoillessa opetan heille kasveista ja eläimistä leikin varjolla. Mutta ei tähän koko päivää saa kulumaan.



Siitä olen täysin samaa mieltä, että jokainen tekee sen verran kuin jaksaa. Me ollaan erilaisia. Ja jos jonkun mielestä kotiäitiys on sitä, että viihdyttää lapsiaan koko päivän, ei se minulta ole pois. En vaan itse sellaista haluaisi tehdä.

Joku sanoi että illalla mies ehtii siivota. Kun mies tulee töistä klo 19, syö vähän välipalaa ja haluaa jopa seurustella lasten kanssa ennen iltatoimia, niin eipä siinä paljon aikaa jää siivoukselle. Lapset siis menevät nukkumaan n. klo 20 ja sitä ennen syövät iltapalan ja käyvät pesulla. Pitäisikö kenties vielä lasten nukkumaanmenon jälkeen alkaa imuroida? Sitä paitsi mies usein ottaa illalla vielä työkannettavan esille tai on puhelinkonferenssissa toiselle puolelle maailmaa (jossa on siis päivä). Aamulla mies herää klo 6 meidän muiden kääntäessä kylkeä.



Lapsemme pitävät kotitöistä. Pölyjen ja pöytien pyyhintä on oikein hauskaa, samoin imurointi ja pyykkien lajittelu. Ruoanlaitosta heitä saa melkein hätistellä pois. Aina haluavat sekoittaa, pilkkoa ja kuoria. Sitä paitsi samalla kun minä tyhjennän/täytän tiskikonetta tai laitan ruokaa lapset voivat keittiön pöydän ääressä piirtää, maalata tai muovailla. Toki annan alkuideoita ja autan joka välissä. Yli 2-vuotiaat leikkivät välillä mielellään itsekseenkin välillä. Vauvat taas ovat olleet hyvin pitkälti katoliinassa tyytyväisinä katselemassa äidin puuhia tai nukkumassa.



Minusta on outoa ajatella että koko ajan pitäisi lukea tai askarrella tai tehdä muuta tietoisen ”kehittävää”. Sitä mukavaa ja _kehittävää_ puuhaa kun on arki täynnä. Hieman kun miettii tekemisiään huomaa itsekin rikastaa arjen puuhia erityisesti lapsille sopivaksi. Luokitellaan, lasketaan, perustellaan, opitaan sanoja, kasveja ja tapoja ihan kotitöiden lomassa.



Nukkumisesta: Lapsillamme (erityisesti esikoisella) on ollut kuukausia jolloin unet ovat jääneet todella vähäisiksi (siis muutamaan tuntiin vuorokaudessa). Silloin tietenkin olen ollut järjettömän väsynyt, lähes sekopäinen. Hoitovapaan aikana minulla kuitenkin on ollut useita kuukausia ja vuosia jolloin olen voinut nukkua paljon enemmän kuin työelämässä ollessani (siis yli 6 t yössä). Onnekseni esim. yöimetykset (varsinkin jos niitä on alle 3 yössä) eivät ole häirinneet nukkumistani. Lisäksi kotona sai aamulla nyhjätä yökkärissä haukotellen vaikka tunteja, nyt työäitinä pitää kiskoa meikit naamaan ja menoksi vaikka tekisi mieli lösähtää telkkarin ääreen. Illalla silitin työ-, koulu- ja päiväkotivaatteita vielä 23 jälkeen. Kotiäitinä sai oleilla illat aivan rauhassa.



Kotiäitivuosina miehellä oli aikaa panostaa uraansa. Ei tarvinnut huolehtia kotitöistä, vaan sai ”nappia rusinat pullasta”, eli nauttia lapsistaan ja vaimostaan ilman kiirettä. Kun hoitovapaani loppui, piti miehenkin palata kotitöiden pariin. Koska myös minulla on vaativa työ on molempien vanhempien ja töiden pakko joustaa jotta saisimme edes jonkin verran olla lastemme kanssa ja hoitaa pakolliset kotihommat.



Olisin edelleen mielelläni kotiorja, jos se tarkoittaisi yhtä mukavaa kotonaoleilua kuin kotiäitivuosina lasten ollessa pieniä.

Leikitkö koskaan lasten kanssa, askartelitteko, kävittekö puistossa, kerhossa, kirjastossa? Piirsittekö, pelasitteko?

Vai katsoiko muksut videoita kun äiti hoisi kotia?

Nimittäin sitä miksi en olisi kotiäitivuosinani hoitanut kaikkia sisällä tehtäviä kotitöitä + puutarhahommia.

Kerrankin oli aika rauhassa siivoilla ja kokkailla. Ajaa nurmikkoa ja nyppiä puskia. Omaa aikaa oli enemmän kuin ikinä ennen tai kotiäitivuosien jälkeen kun ei tarvinnut koko iltaa käyttää kotitöihin vaan ne hoituivat miehen työpäivän aikana.

Miehen tultua töistä (yleensä n. klo 19) saimme viettää mukavaa iltaa koko perhe. Lapset alkuillasta nukkumaan ja sitten parisuhdeaikaa miehen kanssa tuntitolkulla kun ei edes illalla tarvinnut ajatella että pitää mennä aikaisin nukkumaan jotta jaksaa herätä kukonlaulun aikaan, vaan nukuttiin pitkään ja päivällä vielä otettiin päikkärit.

Elämäni parhaat vuodet. Myös miehelle nuo vuodet olivat kuulemma ihania. Mikäs siinä kun on iloinen, tyytyväinen vaimo, siisti koti ja ruokaa pöydässä. (Tosin kuin nyt. Mäkättävä väsynyt vaimo ja ainainen kaaos ja kiire.) Todellakaan ei ajateltu elättämisiä tai lusmuilua.

(Silloin kun lapset olivat oikein hankalalla tuulella tai nukkuneet erityisen huonosti yöllä, niin toki kotihommat tein rimaa hipoen. )

Miten saa hoidettua kotihommia... meillä kolmen lapsen katraasta nuorin on niin vilkas tapaus että välillä menee hermot tai jättää mieluummin kotityöt tekemättä koska tenava pistää huushollin aivan sekaisin heti kun hetkeksi kääntää selkänsä. Minäkään en haluaisi tehdä kaikkea yksin mutta puhe ei auta miestä ymmärtämään täälläkään :-( On tosi raskasta kun pitäisi ja haluaisikin saada koti/pihahommia tehtyä mutta heti kun aloittaa niin nuorimmaisen perään on juostava. Meillä on lukot melkein kaikissa ovissa/laatikoissa, tuoleja/pöytiä narulla kiinni sidottuina, kaikki kiipeämisvälineet (laatikot tms) pois vietyinä, ylimääräisiä säppejä ulko-ovissa jne...jotta saa edes jotain tehtyä! Neuvolassa olen yrittänyt sanoa että onko ihan normaalia tällainen vilkkaus... mutta nauravat vain että on teillä sitten suloinen lapsi. Just-joo. Lisäksi ei nukkunut pienempänä päikkäreitä eikä aina yölläkään... mutta kai se aika parantaa kun tenava kasvaa, joitain merkkejä siitä jo pilkahteleekin ;-)

koska nainen on se joka tuo taloon rahaa. Maalaisjärki sanoo, että se tekee kotityöt joka on kotona ja jolla on siihen enemmän aikaa. Itse tein lähes kaikki kotityöt, kun olin lasten kanssa kotona. Kun olen töissä, hommat jaetaan suunnilleen tasan. Työnjaosta voidaan käytännössä neuvotella, aina tilanteen mukaan.

Leikitkö koskaan lasten kanssa, askartelitteko, kävittekö puistossa, kerhossa, kirjastossa? Piirsittekö, pelasitteko? Vai katsoiko muksut videoita kun äiti hoisi kotia?

Hoidimme yhdessä kotia lasten kanssa. Välillä hieman toivoin, että olisin saanutkin esim. tehdä ruokaa yksin, eikä aina kahta apuria mukana.

Askartelimme paljon (pidän askartelusta), piirsimme paljon (välillä piti rajoittaa paperinkäyttöä), perhekerho kerran viikossa, kun esikoinen oli vauva muskari kerran viikossa, pelattiin paljon, puistossa joka päivä (jos ei kovin huono ilma), kirjastossa viikottain.

Hulluksihan sitä olisi tullut tekemisen puutteen vuoksi jos olisi ollut kellon ympäri tekemättä mitään yksin lasten kanssa. Erittäin hyvin siis oli aikaa tehdä kotihommat + puuhailla muuta lasten kanssa klo 7-19 miehen ollessa poissa.

Meidän perheessä sekä mies että minä osallistutaan tasapuolisesti eikä kumpikaan elele siinä passattavana. Tiedän perheitä joissa mies on mestari keskimään tekosyitä miksi ei voi tehdä sitä tai tätä ja typerät vaimot nielevät kaiken. Kaiken huippu on se kun tullaan selittämään että mies tekee miesten töitä! Joo niitä joita tehdään kerran pari kuukaudessa tai vuodessa :D siitä on tasapuolisuus kaukana mutta jos joku haluaa sellaista elämää niin mikäs siinä...