Miten ihmeessä KUKAAN nainen voi suostua hoitamaan KAIKKI kotityöt

Olen opiskelija, enkä saanut kesätöitä. Mies elättää siis minut ja lapseni (ei ole mieheni lapsi). Tämän takia annan miehen olla rauhassa kotona.



Toinen, eikä sekään mikään pikku syy ole. Mitä hittoa mä täällä kotona oikein tekisin jos en noita kotihommia? Roikun netissä jo liiaksi asti, joten ihan kiva että voi tehdä jotain järkevääkin. Lastakaan ei enää paljon tarvi hoitaa kun on 10v.

Mä en tajua tälläistä ajatusta.



Oikein säälittää kaverin mies kun kaveri on päivät kotona yhden 3- vuotiaan kanssa. Sitten nakittaa ukolle töiden jälkeen kotihommat kun itse alkaa tehdä ruokaa. Yhteisaikaa on sitten 7 jälkeen n.1 tunti kunnes menevät nukuttamaan lapsensa ja mies tipahtaa samalaa sänkyyn kun herätys on kello 6

Se viihdyttää itseäni ja lastakin päivän mittaan. Odotan toista lasta, ja varmasti kohta en taas jaksakaan tehdä hommia niin paljon kuin nyt (rv 26 meneillään), mutta sitten en tee. :D



Minusta päivä kuluu rattoisammin. Olisi ehkä eriasia jos olisi enemmän lapsia tai unet vähissä tai jotain semmoista.

Tai tosi helppohoitoisia tai oletteko jotain supernaisia? Minä hoidan kahta alle kahden vuoden ikäerolla syntynyttä pikkuista kotona, ja 24/7 joudun olemaan enemmän tai väehmmän valppaana heidän perässään. Öisin on paljon heräilyä ja valvomista jonka hoidan enimmäkseen yksin ja päivällä lapset vaativat tietysti paljon hoivaa ja vahtimista. Monesti päivät ovat pelkkää "tulipalojen sammuttelua" vilkkaan taaperon ja vauvan kanssa, että siivoushommat ovat olleet aivan toissijaisia. Niitä ollaan sitten tehty miehen tultua töistä yhdessä jos ollaan jaksettu tai sillä tavalla, että toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen tekee ruokaa ja siivoaa kotona. Mies on yhtä mieltä siitä, että minulla on rankempaa kotona lasten kanssa kuin hänellä töissä. Se vielä puuttuisi, että joutuisin vauva sylissä ja taapero jaloissa jotain illallista miehelle loihtimaan ja pitämään kämppää hienona. Olen jo näin aivan jaksamiseni äärirajoilla. Jos saan päivällä lapsilta hetken rauhaa niin silloin lepään, en imuroi!

mun mielestä on selvää, että jos tuntuu ettei jaksa niin sitten ei hoida itse kaikkea. Meillekin tulee toinen lapsi 1v2kk ikäerolla ensimmäiseen, ja varmasti niiden kanssa tulee aikoja jolloin jaksaa vähemmän keskittyä kotiin. Unenpuute on mulla ainakin suoraan verrannollinen kotitöiden tekemiseen. :)



Mutta taas nyt kun jaksan, niinkuin esikoisen pikkuvauva-aikoina, en näe mitään estettä sille miksen hoitaisi kaikkea. Sitten on paljon mukavampi olla yhdessä perheenä.



Ja kyllä sitä välillä miettii miten helpolla oikeasti pääsee, kun kuuntelee äidin tarinoita äidinäidin elämästä. Mummolla oli kolme pientä alle 4v lasta kotona ja ukki oli sodassa. Asuivat yhdessä huoneessa, jossa puulämmitys. Saatuaan lapset nukkumaan mummo alkoi riipiä jyvistä kuoria, että saisi aamulla lapsille puuron keitettyä. Jos sitä vertaa meikäläisen mikropuuronkeittoon, ei se ole mitään.

Kyllä mä hoidan AIVAN kaikki kotityöt tällä hetkellä perheessä.

Molemmat töissä, minä yrittäjä, lapsi päivät hoidossa. Puol kuuden aikaan illalla tehdään ulko-ovella vaihto, kun tulen kotiin putiikilta.

Mies menee raksalle rakentaan taloamme ja minä hoidan sen normisetin, ruuat, siivoukset, pyykit jne.

Mun mielestä on ihan oikein, että mies saa hetken hengähtää oman työpäivänsä jälkeen lapsen kanssa sisällä, kun kerran lähtee vetään vielä toisen työvuoron raksalle.

Täällä kans vaan aina halutaan arvostella tilanteet, jotka ei nyt satu olemaan ihan samanlaisia kuin omassa kodissa. Jokainen meistä on ihan itse ja vapaaehtoisesti elämässä tätä elämäänsä.

Tai tosi helppohoitoisia tai oletteko jotain supernaisia? Minä hoidan kahta alle kahden vuoden ikäerolla syntynyttä pikkuista kotona, ja 24/7 joudun olemaan enemmän tai väehmmän valppaana heidän perässään. Öisin on paljon heräilyä ja valvomista jonka hoidan enimmäkseen yksin ja päivällä lapset vaativat tietysti paljon hoivaa ja vahtimista. Monesti päivät ovat pelkkää "tulipalojen sammuttelua" vilkkaan taaperon ja vauvan kanssa, että siivoushommat ovat olleet aivan toissijaisia. Niitä ollaan sitten tehty miehen tultua töistä yhdessä jos ollaan jaksettu tai sillä tavalla, että toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen tekee ruokaa ja siivoaa kotona. Mies on yhtä mieltä siitä, että minulla on rankempaa kotona lasten kanssa kuin hänellä töissä. Se vielä puuttuisi, että joutuisin vauva sylissä ja taapero jaloissa jotain illallista miehelle loihtimaan ja pitämään kämppää hienona. Olen jo näin aivan jaksamiseni äärirajoilla. Jos saan päivällä lapsilta hetken rauhaa niin silloin lepään, en imuroi!

Sori nyt vaan mutta kyllä teillä jotain on pielessä kotona jos joudut taaperon perässä juokseen koko ajan.

Laiska ämmä olet.

Mielummin siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa, kuin huollan autoja, traktoria ja muita moottori vempeleitä. Lumityöt ja nurmikonleikkuunkin jätän ihan mielelläni miehelle. Ja muutenkin raskaat pihatyöt. Enkä oikein osaa korjaa sisälläkään mitään, enkä ymmärrä sähköhommien ja lämmityssysteemin päälle. Satunnaiset putkihommatkin hoitaa mies. Rakentamaan ja kunnostamaankaan minusta ei ole. Taitaa kerrostalossa asuvat vaimokkeet päästä aika helpolla... En kuitenkaan vaihtaisi.

rankkaa on varmasti ollut ennen, mutta ajat ovat olleet monella tavalla erilaiset. Nykyäideillä on paljon sellaisia vaikeuksia, joita entisajan äideillä ei ollut. Koskaan äidit eivät ole olleet niin yksin kuin nykyaikana, ennen oli tavallista että suku ja naapurit auttoivat toinen toisiaan. Lapsien luulen olleen tavallaan helppohoitoisempia, koska kasvatus oli niin kauhean ankaraa. Ei silloin paljon ymmärretty uhmaikäisen sielua, vaan lapset piiskattiin kuriin. Jo pienet lapset hoitivat myös sisaruksiaan. En väitä että oli helpompaa ennen, mutta eipä ole helppoa aina nykyisinkään!

mikä meillä on pielessä? t: laiska ämmä

Keksit vaan tekosyitä itsellesi.. ;)



Itselläni on 4 alle kouluikäistä lasta ja puuron keitän puuhellalla. Säästää sähköä!



Ei lapset ole este siivoamiselle. Lapsetkin voi opettaa siivoamaan.

Miksi nro 25 juoksee lapsiaan paimentamassa?



20

Lapset ovat 4,5, 15, 17 ja 19. Mies käy töissä ja minä hoidan kodin. Enimmäkseen myös pihan, koska pidän siitä ja ulkona puuhatessa saa olla omissa oloissani. Mies leikkii paljon muksujen kanssa. Lastenhoito jaetaan puoliksi silloin kun mies on kotona. Vuorottelemme lähinnä nukkumisten kanssa niin, että kumpikin saa välillä nukkua ihan hievahtamatta tai tarjoamme tilaisuutta ns. omaan aikaan. Lapset eivät ole helppohoitoisia, pienimmät ovat vaikeavammaisia.

jos tekisin kaikki kotityöt, eikä minua ole kotonakaan kasvatettu miehen palvelijaksi. Varmaan pystyisin lastenhoidon lisäksi tekemään kaikki kotityötkin, mutta en halua eikä se olisi tasapuolista työnjakoa mieheni kanssa. Mieheni työ on siistiä sisähommaa, jossa saa syödä lounaat rauhassa ja lukea lehdet ja jutustella aikuisten kanssa, minun työni on vaippojen vaihtamista, kirkumisen kuuntelemista ja tappavan tylsää hiekkalaatikolla istumista. Koen tekeväni tämän perheen eteen vähintään osuuteni näinä kotiäitivuosina, vaikka ei todellakaan odota gourmet-illalliset miestä. Mies on täysin samaa mieltä. Hän tietää, että meidän kaltaisillemme ajatteleville ja älyllisille ihmisille kotivanhemmuus on rankkaa!

Keksit vaan tekosyitä itsellesi.. ;)

Itselläni on 4 alle kouluikäistä lasta ja puuron keitän puuhellalla. Säästää sähköä!

Ei lapset ole este siivoamiselle. Lapsetkin voi opettaa siivoamaan.

Miksi nro 25 juoksee lapsiaan paimentamassa?

20

Tällä hetkellä teen kaiken kotona, mies käy töissä ja tulee valmiisiin pöytiin. Mutta sama juttu ei ollut kun voin pahoin odottaessani toista ja esikoinen heräsi vähintään 6 kertaa yössä. Silloin en jaksanut tehdä kaikkea, ja mieheni ymmärsi sen. Hänen työnsä ei ole mikään maailman raskain työ, vaan ihan normaalipesti. :D

Tahdon tehdä kaiken, mutta rajansa minunkin jaksamisellani. Luulen, että jos toinen lapseni on yhtä huono nukkumaan kuin siskonsa, tulee aikoja jolloin en kertakaikkiaan pysty tekemään kaikkea. Välttämättömyydet kuitenkin. Ja se aika väistyy sitten myöhemmin, ja jaksan taas paremmin.

Eikä minusta ole ihan tyhmää miettiä joskus sitä miten erilaista äitiys on nykyään. Miten paljon monet asiat ovat helpottuneet, jos sitten jotkut ovatkin vaikeutuneet samalla.

26

ruuan tekeminen vie eniten aikaa n. tunti joka päivä sen teen minä koska mies ei osaa edes perunoita keittää, ettei ne pala pohjaan=) imurointi riittää kerran viikossa n.30min (ja imuroin hyvin) 75 neliöö,

mä täytän ap koneen, n.10-20 min per päivä (sisältää kattiloiden yms. pesun) mies tyhjentää koneen pikku apulaisen kanssa, kerran,kaks viikossa,

pyykkiä pestää miltei joka päivä no koneeseen laitto n.5min, yleensä yhdessä levitetään, minä viikkaan omat ja lasten vaatteet ja mies omansa, kunhan lapset kasvaa saavat nekin osallistua =) niinkuin nrj:llä oliko se lauantaina miehinen homma roskienvienti =),

perus siisteyttä yritän pitää päivittäin yllä, ettei rojut ja vaatteet kerry..

lattioita pesen silloin tällöin ku näyttää likaa tulevan..

lakanat vaihdetaa yhdessä parin viikoin välein.. ikkunat pesen kerran vuodessa kesällä siitepölykauden jälkeen, silloin mies menee lasten kanssa ulos etteivät ole tiellä..

ja matot "hataan" parikertaa vuodessa talvella hangella.. asutaa paljon parjatussa kerrostalossa niin ei ole muita hommia ja autokin on vuoden 2009 mallia =)

=päivä saldo n.tunti 30min-2 tuntia.. joo ja nyt olen vielä puolivuotta kotona..

Mitä KAIKKEA teet, päivittäin?

Asutaan ok- talossa, lämmitetään puulla ja ukko reissuhommissa paljon.



Joskus pesen vähän pyykkiä, joskus imuroin. Lapsetkin voi tehdä, eikä ne tee silloin pahojaan.



Ruokaakin voi tehdä niin ettei sitä tartte kokoajan laittaa.



On myös otettava huomioon ettei ennen mammat maannut 3 vuotta hoitamassa lapsiaan. Allekirjottanutkin on mennyt hoitoon 3 kk ikäsestä.

Vanhaan aikaan lapset teki paljon kotihommia, kauppaan lähetettiin leikki-ikäsiä listan kanssa ja mummot vähän vahti jos jaksoi, ne kun asui saman katon alla.



Nykysin tiskaaminen monella on että kone pesee (jokanen voi laittaa astiansa koneeseen kun ylttää mukin nostaan paikalleen), vaatteet pesee kone (lapsi voi täyttää ja tyhjentää apuna) ja roskat imuroi kone (tässäkin lapsi voi olla apuna).



Meillä kotona olevilla on 9 h aikaa tehdä KAIKKI nämä ja paljon muuta -jos joka päivä näitä pakko tehtävä mutta meidän isoon koneeseen ei tartte joka päivä laittaa pyykkiä pesuun..



Ei sitä arkea tartte lähteä jumalauta liiottelemaan! Tai sitten teidän arjessa olis vähän järjestelemistä.



20

Nimittäin sitä miksi en olisi kotiäitivuosinani hoitanut kaikkia sisällä tehtäviä kotitöitä + puutarhahommia.



Kerrankin oli aika rauhassa siivoilla ja kokkailla. Ajaa nurmikkoa ja nyppiä puskia. Omaa aikaa oli enemmän kuin ikinä ennen tai kotiäitivuosien jälkeen kun ei tarvinnut koko iltaa käyttää kotitöihin vaan ne hoituivat miehen työpäivän aikana.



Miehen tultua töistä (yleensä n. klo 19) saimme viettää mukavaa iltaa koko perhe. Lapset alkuillasta nukkumaan ja sitten parisuhdeaikaa miehen kanssa tuntitolkulla kun ei edes illalla tarvinnut ajatella että pitää mennä aikaisin nukkumaan jotta jaksaa herätä kukonlaulun aikaan, vaan nukuttiin pitkään ja päivällä vielä otettiin päikkärit.



Elämäni parhaat vuodet. Myös miehelle nuo vuodet olivat kuulemma ihania. Mikäs siinä kun on iloinen, tyytyväinen vaimo, siisti koti ja ruokaa pöydässä. (Tosin kuin nyt. Mäkättävä väsynyt vaimo ja ainainen kaaos ja kiire.) Todellakaan ei ajateltu elättämisiä tai lusmuilua.



(Silloin kun lapset olivat oikein hankalalla tuulella tai nukkuneet erityisen huonosti yöllä, niin toki kotihommat tein rimaa hipoen. )

On myös otettava huomioon ettei ennen mammat maannut 3 vuotta hoitamassa lapsiaan. Allekirjottanutkin on mennyt hoitoon 3 kk ikäsestä.

Vanhaan aikaan lapset teki paljon kotihommia, kauppaan lähetettiin leikki-ikäsiä listan kanssa ja mummot vähän vahti jos jaksoi, ne kun asui saman katon alla.

Nykysin tiskaaminen monella on että kone pesee (jokanen voi laittaa astiansa koneeseen kun ylttää mukin nostaan paikalleen), vaatteet pesee kone (lapsi voi täyttää ja tyhjentää apuna) ja roskat imuroi kone (tässäkin lapsi voi olla apuna).

Ei sitä arkea tartte lähteä jumalauta liiottelemaan! Tai sitten teidän arjessa olis vähän järjestelemistä.

20

Että nykyään on helppoa. Mut silti kodin ja lasten pyörityksen vastuu on mun mielestä sekä mun että miehen. Että jos olen aivan katkiväsynyt, me siivotaan ja laitetaan ruokaa yhdessä tai sitten kestetään sotkua ja eineksiä yhdessä.

Tällä hetkellä toimin näin: Aamulla laitan puuron meille kaikille, samalla tyhjennän tiskikoneen ja tiskaan jos on on isoja astioita jäänyt illalta. Mies lähtee töihin, me lapsen kanssa pistetään pyykit pyörimään. Sitten me mennään yhdessä ulos (ja ehkä kauppaan), josta tultua lapsi käy nukkumaan. Sillä aikaa minä laitan ruoan tai lämmitän eilistä. Iltapäivällä siivotaan, imuroin aika usein kahden kissan taloudessa. Levitän ja viikkaan pyykkiä, päivästä riippuen pesen kanssa vessan tai jotain muuta jota ei tarvise joka päivä tehdä. Semmoista jatkuvaa tavaroiden paikalleen laittoa se on taaperon kanssa. Saatan leipoa tai sitten en. Ulkoilut tulee kanssa iltapäivällä toiseen kertaan ja sitten mies tuleekin. Perjantaisin imuroin, pesen lattiat, vaihdan lakanat kaikilta.

Ei siis mitään ihmeellisiä toimia, vaan ihan tavallisia juttuja. Ja todellakin helpompia kuin entisaikojen äitin (niinkuin itse sanoin jo aiemmin). Vie ne silti aikaa, ja jos on tosi pahassa univajeessa (jolloin saan myös migreeniä) en jaksa niitä tehdä. Mutta en ole ollut kuukausiin semmoisessa vaivassa, kun lapsen univaikeudet saatiin loppumaan.

26

kokopäiväistä.



Ettekö ole koskaan katsoneet telkusta Supernanny-sarjaa? Hän tulee auttamaan näitä kriisiperheitä, joissa on esim. kolme lasta, isä paahtaa pitkää päivää ja äiti on ihan puhki kotona kolmen kauhukakaran kanssa ja koko talo kuin hävityksen kauhistus.



Mä ainakin ymmärrän. Sain kyllä päiväni kulumaan, kun leikin lapseni kanssa, keksin hänelle tekemistä, rakentelimme palikoista torneja, paloista palapelejä, maalasimme, askartelimme, laitoimme yhdessä ruokaa...



Vauvan kanssa tuli heräiltyä pitkin yötä ja eikä häntä voinut jättää pitkäksi aikaa pois sylistä, tai tuli kova itku ja parku. Joten kyllä miehen apu kotitöissä oli hyvin tärkeää.



Luulen, että monet äidit, jotka väittävät pääsevänsä helpolla, eivät juurikaan tee mitään lastensa kanssa, vaan keskittyvät lähinnä siivoukseen, ruoanlaitton ja pyykkäämiseen. Lasten kanssa ei puuhata, pelata eikä leikitä.

Meillä minä vastasin täysin yksin vauvan jatkuvista yöheräilyistä ja syötöistä - pulloruokinta ei onnistunut ollenkaan. Mies sai nukkua, jotta olisi jaksanut töissä (JA siivota kotona). Minä seurustelin ja ulkoilin vauvan (ja naapurin rouvan) kanssa päivät (no, pyykeistä olen aina vastannut ja silloin tiskeistäkin useinmiten) - ja opiskelin.



Opiskelen edelleen, tosin kohta alettava hakea myös töitä, koska en voi jäädä nollatuloille opintotuen ja -lainan loputtua.



Mies saa lähes joka aamu nukkua niin pitkään kuin huvittaa (ei aikaisia töihinmenoja), minä herään viimeistään 7:ltä, hoidan aina lapsen aamutoimet ja päiväkotiin viemisen nykyään. Samoin nukutuksen ja suurimman osan ns. hoitotoimenpiteistä. Vastaan myös pääasiassa ruuista, miehen mielestä tosin huonosti (en jaksa useinkaan laittaa mitään hyviä hienouksia).



Mies imuroi ja tiskaa melkein joka päivä, koska haluaa että on siistiä. Lisäksi pesee kylppärin, saunan ja pyyhkii pölyt kun tarve. Välillä valittaa, että joutuu tekemään liikaa (leikki myös usein lapsen kanssa, ihan mielellään kuitenkin)



Melkein ajattelen vieläkin niin, että vuoden valvominen oli niin tuskaa, että kovin huono omatunto mulla ei tällä systeemillä ole, vaikka en ole edes vastannut perheen elatuksesta kuin n. 1/4 siitä, mitä mies.



ap