Lue keskustelun säännöt.
Tapellaanko me tästä ikuisesti? :(
22.08.2010 |
Tulee pitkä tilitys, sori...
Eli ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 8 v. Minä olen aina tiennyt haluavani lapsia, ja puhunutkin siitä aina aika ajoin. Samalla on ollut selvää, että haluan toki, että peruspilarit ovat elämässä kunnossa (opiskelut ohi jne.) Mies on ollut samoilla linjoilla, mutta häntä ei ole kiinnostanut puhua lapsista, "koska se ei ole ajankohtaista". Tästä on joskus tullut jopa vähän riitaa, kun minä olen halunnut vain varmuuden siitä, että asiasta sitten joskus kuitenkin puhutaan ja että mies kuitenkin näkee itsensä tulevaisuudessa isänä. En ole saanut juuta enkä jaata vastaukseksi.
Alkukesästä menimme lopulta naimisiin (ja muutenkin ne "pilarit" ovat pystyssä eli töitä on molemmilla ja asunto ostettu). Ennen häitä otin asian mielestäni (taas) vakavasti puheeksi: sanoin, etten voi sitoutua ihmiseen, joka ei halua samoja asioita kuin minä. Että minun tulevaisuuteeni kuuluu lapsi tai lapsia. Mies sanoi silloin, että niin hänkin sen asian ajattelee, mutta ei ole vielä valmis isäksi. Hänellä on tällä hetkellä esim. hyvin iltapainotteinen työ, ja sen hän sanoi yhdeksi syyksi: hän ei haluaisi olla kaikkia iltoja töissä, jos meillä olisi pieni lapsi. (Minusta tämä ei ole ongelma: olisihan mies aamut lapsen ja minun kanssa, ja sitten aikanaan, kun lapsi menee hoitoon, lapsella voisi olla lyhyemmät hoitopäivät, jos mies veisi lapsen ja minä hakisin.)
Nyt sitten taas aloitin keskustelun, että milloin miehen mielestä tämä lapsiasia voisi olla ajankohtainen. Keskusteltiin pitkään ja nyt kuulosti siltä, että mies ei olekaan halukas koko asiaan. Ensimmäistä kertaa sanoi, että "en minä tiedä, haluanko ikinä lapsia". Aloin itkeä, mitäpä muutakaan.
Mitä hittoa, oikeasti. Mies lähti kaverilleen, kun "oli niin painostava ilmapiiri". Miksei mies tajua, että vie pohjan kaikelta siltä, miten minä olen ajatellut elämän sujuvan...
Kommentit (33)
Meillä oli hieman samanlaista, tosin eipäs ollut pilarit kunnossa. Emme siis olleet naimisissa, minulla opiskelut kesken jne. Toivoin vain vauvaa. Mies sanoi, että hän ei halua lasta ennen kun minulla on kunnollinen työpaikka, koska hän ei halua kantaa koko taloudellista vastuuta. Erään kerran hän lisäsi, ettei ole varma haluaako ollenkaan lapsia, niistä kun tulee vaan kustannuksia ja rasituksia. Ajattelin katsella tilannetta siihen asti kunnes valmistun, koska tietenkin sillon olisi parempi aika lapsellekin.
Jouduin terveyssyistä luopumaan pillereistä ja käytimme ehkäisynä kondomia. Mieheni ei ollut siitä kovin innoissaan ja rupesi laskemaan välillä "varmoja päiviä" ja harrastamaan silloin keskeytettyä yhdyntää tms. Eipä ole kovin vaikea arvata mitä siitä seurasi. Puolen vuoden jälkeen pillereiden lopettamisesta tulin raskaaksi kesken pahimman "rutistuksen" kohti valmistumista.
Raskausuutinen oli kuitenkin pieni "shokkiherätys" ja aiheutti laajoja keskusteluja ja riitoja. Minä hieman nikottelen vieläkin (8.kk menossa), mutta mieheni on ollut aivan innoissaan heti ensimmäisestä ultrasta alkaen. Hän juuri noin kk sitten tunnusti, ettei ehkä olisi uskaltanut ikinä päättää lapsen saamisesta, niin että olisimme siitä ensin keskustelleet ja päättäneet aloittaa yrittämisen. Minusta se kuulostaa aivan uskomattoman kummalliselle. Nyt kuitenkin puhuu useamman lapsen saamisesta, että ehkäpä minäkin voin sitten kokea lapsen yrittämisen ja jännätä, että koska tärppäs.
Ap:lle tiedoksi, että jotkut miehet ovat todella outoja, kun kyse on lapsen saamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille jotka jaksoivat kommentoida. Kirjoitettiin ja puhuttiin miehen kanssa paljon, ja tulos on nyt se, että hormonaalinen ehkäisy jää pois, kunhan olen nuo kaksi viimeistä liuskaa syönyt. Mietitään sitten tilannetta uudelleen, jaksaako mies pelailla kortsujen kanssa vai annetaanko vauvan tulla, jos on tullakseen :)
Luulen, että mun mies on juuri tuollainen kuin 28 kuvasi, että ei oikein uskalla tehdä sitä lopullista päätöstä. Ja toisaalta sellainen jääräpää, että ei saa yhtään kokea, että häntä painostettaisiin päättämään. Mut mennään nyt miehen ehdoilla jonkin aikaa:)
Valoisalla mielellä, ap
Kiitos kaikille jotka jaksoivat kommentoida. Kirjoitettiin ja puhuttiin miehen kanssa paljon, ja tulos on nyt se, että hormonaalinen ehkäisy jää pois, kunhan olen nuo kaksi viimeistä liuskaa syönyt. Mietitään sitten tilannetta uudelleen, jaksaako mies pelailla kortsujen kanssa vai annetaanko vauvan tulla, jos on tullakseen :)
Luulen, että mun mies on juuri tuollainen kuin 28 kuvasi, että ei oikein uskalla tehdä sitä lopullista päätöstä. Ja toisaalta sellainen jääräpää, että ei saa yhtään kokea, että häntä painostettaisiin päättämään. Mut mennään nyt miehen ehdoilla jonkin aikaa:)
Valoisalla mielellä, ap
Ekaa kertaa nyt törmäsin tähän ketjuun ja alusta asti toivoin kyllä lujasti, että tähän asiaan tulisi onnellinen loppu. Näin näyttäis nyt käyneen... :) Hyvältähän tuo kuulostaa, voinee varovasti jo toivottaa onnea vauvaprojektiin... :)
Ja tosi ajattelevaista sulta palailla kertomaan jatkoa tähän tarinaan!
Ja kiva huomata, että jotkut osaa hoitaa asiat aikuisten tavalla eikä jätetä salaa pillereitä pois tai oteta eroa ekan vastoinkäymisen jälkeen. :)
Mun mies muuten olisi voinut olla samanlainen, ei kokenut lastensaantia tärkeäksi. Sitten kun kaveripiiriin alkoi ropsahdella vauvoja, mieli muuttui. Kai siinä on sellaista tiettyä ikuisen nuoruuden tavoittelua. Joillekin miehille on tosi tärkeää "olla pettämättä kavereita". Nyt pitää lapsista niin paljon, että haluaa välttämättä meille vielä kolmannenkin! :)
Mun miehen kaverit eivät niitä vauvoja alkaneet tehdä vaan mun kaverit. Mies oli siis kaveripiirin eka, ja se vähän ehkä häntä jotenkin huoletti. Edelleen hänen kaveripiirissään on vain yksi muu pari tehnyt lapsia, muut pysytelleet lapsettomina, vaikka ikää alkaa olla jo paljon (35-40-vuotiaita). Onneksi mies tajusi hommaan ryhtyä, vaikka kaverit eivät olleetkaan siinä tukena.
miehen miettiä milloin on valmis, sillä jos hän ei halua lapsia niin sun täytyy alkaa etsiä uutta miestä.
-Minkä ikäinen olet? Jos olet lähemmäs 30 tai yli niin kannattais ajatella siaa ihan kylmästi järjellä, eli kannattaako tuhlata aikaa mieheen, joka ei halua lapsia.
Mä en oikeastaan itse kokenut olevani valmis äidiksi, mutta mies sai ylipuhuttua. Olin 31 esikoisen synnyttyä ja nyt vähän harmittaa kun ei heti naimisiin mentyä alettu yrittää lasta...!
----Olen vähän sitä mieltä ettei koskaan voi olla "valmis äidiksi/isäksi" vaan siihen kasvaa pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en lukenut viimeistä kommenttiasi,
onnea vauvantekoon!
isyyteen, sitten jos ja kun lapsia teilläkin on ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteen perusta. Itse voisin ihan hyvin olla ilman lapsiakin...ja tiedän myös sen tunteen kun niitä ei tulekaan vaikka kuinka toivoisi.
Maailmassa on miljoona muutakin hyvää asiaa, kuin omat lapset. Oletko ihan varmasti valmis vaihtamaan, hyvän, toimivan parisuhteen...johonkin vähemmän hyvään mieheen, vain sen lapsen takia?
Itse rakastan miestäni yli kaiken..ja jos hän ei olisi lapsia halunnut, yhteisistä keskusteluista huolimatta, olisin "taipunut hänen tahtoonsa" Olisin sen huolehtivaisuuden ja äidin vaistoni sitten käyttänyt sukulaisten lapsiin.
Ota siis huomioon miehsi mielipide hyvin tarkkaan, älä pelkästään ajattele sitä, mitä Sinä haluat. Vaikka olettekin ennen avioliittoa puhuneet yhteisistä lapsista, se mieli voi siltikin muuttua.
Sinuna jättäisin kokonaan pois mielestä sen ehkäisyllä kiristämisen...jos et halua lapsia, niin käytä kondomia...onko tuokaan nyt reilua? JOs sinä olet tähänkin asti huolehtinut ehkäisystä, voit hyvin huolehtia siitä edelleen, kunnes tulette yhtesymmärrykseen asian suhteen.
Anna asian olla, ja palaa asiaan vaikka vasta tammikuussa..siihen mennessä ei biologisessa kellossasi vielä tapahdu yhtään mitään. Tee talven kylmyyden keskellä romanttinen ilta, hyvää ruokaa ja mukavaa tausta musiikkia...ja sitten siinä lomassa otat hillitysti asian esille...pysyt tyynenä ja rauhallisena ja älä todellakaan ala itkemään...ja älä odota sitä, että miehesi sanoo, että no aletaan sitä nyt sitten tekemään...vaan annat hänelle sitten kevään aikaa miettiä, mitä hän haluaa...ja sitten kesän aikaan teette ratkaisua...toivotan sinulle pitkää pinnaa ja aurinkoista syksyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia haluaako lapsia joskus vai haluaako niitä koskaan.
Ei sun ukolla ole mitään oikeutta lähteä mihinkään kaverilleen.
Ei tollanen ole parisuhde.
parisuhdeneuvonnoissa (iltasanomat tai iltalehti) sanotaan, että lapsen saaminen on naiselle niin perustarve, että se on liikaa vaadittu, jos mies sen tarpeen naiselta kieltää. Eli jos tulee totaali ei, niin sitten kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei halua sopia asioita etukäteen, eikä ollut miettinyt lastenhankintaa kunnolla.
Ikäväähän tuo on kannaltasi ja ymmärrän hyvin, että tunnet olosi huijatuksi. Tuskin miehesi kuitenkaan on valehdellut, ei vaan ollut kunnolla ajatellut asiaa loppuun asti tai on saattanut hiukan muuttaa mieltäänkin.
Nyt sinun pitää vaan miettiä, miten olennainen asia on sinulle. Jos haluat ehdottomasti lapsen, vaadit miestäsi valitsemaan ja otat tarvittaessa eron.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta tuskin kovin teini, jos olette olleet yhdessä noinkin monta vuotta. Älä anna miehesi lykätä lasten hankintaa loputtomiin, raskaaksi tulo ei välttämättä sitten enää onnistukaan tuosta vaan.
Meillä oli hiukan samoin, miehellä oli jo lapsia edellisestä liitosta. Minulle lapsensaanti oli tärkeää. En itsekään tavatessamme vielä halunnut lasta, koska mies oli silloin työtön ja itsella koulutus työn ohessa kesken. Mekin käytiin monta keskustelua asiasta. Lopulta mies suostui ajatukseen lapsesta. Siitä menikin melkein 3v ennekuin lapsi sitten syntyi, toivottuna ja kaivattuna myös mieheni mielestä.
Mies halusi naimisiin heti kun lasta suunniteltiin. Olis ollut kova juttu, jos mies olis perunut puheensa. Onneksi meillä ei, mies oli valmis lapsenn ja tosi onnellinen hänestä.
Ei kai kukaan oikein itseään vanhempana nää etukäteen, pelko on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet aio enää käyttää ehkäisyä. Mies saa hoitaa kondomilla sen jatkossa.
Sitä minäkin olen miehelle sanonut, että en yritä painostaa. Aletaan yrittää vauvaa sitten, kun hän on siihen valmis. Mutta tarvitsen varmuuden, että hän ON joskus valmis. Nyt sitten ensimmäisen kerran sanoi, että voi olla, että hän ei olekaan koskaan valmis/halukas.
Musta tuntuu että mua on kusetettu pahan kerran. Mitä hittoa se ukko sitten haluaa? Ja miten saattoi mennä mun kanssa naimisiin ja sitoutua loppuelämäksi, kun tietää, että minä aivan ehdottomasti haluan lapsia :(
En tiedä, painaako miestä nyt joku muu asia. Oliko vain huono päivä aloittaa tämä keskustelu. Ei ole tapana tuollainen häipyminen kesken keskustelun...
ap
Itse tein heti suhteen alussa selväksi, että haluan lapsia. Mies jotenkin kierteli ja kaarteli kysymystä ja mä jotenkin tyhmänä ajattelin, että sen pitää saada rauhassa asiaa miettiä. Noin neljän vuoden yhdessäolon jälkeen päätin, että asia pitää saada selväksi. Otin monta kertaa asian puheeksi ja mies ei koskaan tiennyt mitä haluaa. Ei siis sanonut suoraan ei, mutta ei myöskään kyllä. Välillä keksi nimiä meidän tuleville lapsille ja välillä taas luetteli syitä, miksi on huono hetki lapsille.
Viiden vuoden seurustelun jälkeen lopetin suhteen. Parisuhteessa pitää pystyä puhumaan kaikesta ja etenkin noin isoista asioista. Itse tulkitsen miehen "en tiedä mitä haluan" vastaukset niin, että mies ei lapsia halunnut, koskaan.
Kehottaisin ap juttelemaan miehesi kanssa mahdollisemman rauhallisesti. Ei miehen tarvitse olla valmis isäksi tällä sekunnilla, mutta mielesästäni hän on huijannut sinua, jos ei lapsia koskaan tahdokaan. Kuitenkin olisi tosi hyvä, jos mies uskaltaisi sinulle nyt rehellisesti sanoa, mitä asiasta ajattelee. Et voi pakottaa miestäsi haluamaan tai hankkimaan lapsia, mutta olet ansainnut kuulla totuuden. Voihan olla, että miestä pelottaa jokin asia lasten saamisessa ja isäksi tulemisessa. Näistäkin olisi hyvä jutella.
Tsemppiä!
Että sun mies saattaa hyvinkin pettää sua.
Miksi aikuinen ihminen lähtee KAVEREILLEEN kun alkaa eukon kanssa puhe ahdistamaan?
Tämä on sinun elämä. Toki miehellä on omansa myös, mutta näet miten se vaan ottaa ja lähtee kun puhutte tavallisesta asiasta.
Joku tässä ei nyt mene yksiin. Soitat ukon kotiin, jos ei lähde sillä on toinen nainen. Muuten sen kaverit jää sulle kakkoseksi ja se tulee kotiin.
2
Olemme käyneet muutamia pitkiä keskusteluja vanhemmuudesta ja siitä, miten lapsen saaminen voi muuttaa elämää. Ihan kypsästi ja aikuisestikin tästä on siis aika ajoin voitu puhua, kunhan mukana ei ole ollut kysymystä "milloin". Ja on tosiaan mietitty joskus lasten nimiä ja mieskin on aloittanut lauseita "jos meillä on joskus lapsi, niin..."
Minusta se on ihan itsestään selvää, ettei äidiksi/isäksi voi etukäteen olla valmis, vaan siihen kasvetaan. Monia pelkoja ja haasteita siihen tietysti liittyy, ja ilman muuta niistä pitää puhua. Mutta kun mies vissiin nyt kokee kaikki aiheeseen liittyvät keskustelut painostamisena :(
Oiskohan mitään kirjaa, jonka voisin antaa sille luettavaksi aiheesta... Mies on kuitenkin sellainen, että miettii asioita paljon yksin omassa rauhassaan ennen kuin on valmis niistä päättämään.
ap
meni sun kanssa naimisiin. Eli sitoutui. Jotkut kun tekee niin, että eivät mene naimisiin eivätkä hanki lapsia, lupaavat vaan, mutta oikeasti odottavat sitä oikeaa, jonka kanssa ne sitten heti.
[/quote]
Miksei mies tajua, että vie pohjan kaikelta siltä, miten minä olen ajatellut elämän sujuvan...
[/quote]
SINÄ olet ajatellut elämän menevän tietyllä tavalla. Eikö sun mielestä miehen näkemyksellä ole väliä? Ehkäpä HÄN on ajatellut sen menevän toisin.
Tuo lapsenteko asia olisi kannattanut selvittää ajoissa.