Miks täällä takerrutaan ns. epäolennaisiin asioihin?

livenäkään keskustelut etene niin, että nyt keskustellaan viisi minuuttia verhoista, sitten kymmenen minuuttia päiväkodista jne, vaan voi sanoa, että "nuo verhot ostin sieltä x- kaupasta", "ai sieltä, siellä on kamala myyjä", "joo, mikähän silläkin on" jne.

vuoropuhelu menisi näin:

X: ostin verhot sieltä x-kaupasta

Y: Ostitko verhot varmasti sieltä X -kaupasta?

X: No ostin sieltä

Ö: En kyllä millään usko että ostit verhot sieltä kaupasta, onko sulla kuittia?

Y: Juu jos olet ostanut verhot sieltä sulla varmaan on kuitti???

X: No ei ole kuitti ajust nyt tässä mutta ostin ne kyllä sieltä

Ö & Y: juu jos sulla ei ole kuitti amillä todistat että oot ostanut verhot sieltä niin ei kyllä voida uskoa että olet ne sieltä ostanut

oikeasti olisi sairas, häntä ei voisi yksi anoppi vähempää hetkauttaa.

Sen sijaan jos se hoitoonpanon syy on heppoinen, eikä hän ole oikeasti sairas, hän pohtisi juuri tuolla lailla triviaaleja pikkujuttujakin hakien tukea päätöksiinsä vaikka sitten netistä!

voi mitenkään toisen puheet loukata tai satuttaa?

Kiva teoria.. mee nyt muualle idioottimaisine kommentteines..

sen toisen ketjun ap:n kannattaisi varmaan kertoa sairaudestaan anopille muutakin kuin nimi, jos se on joku harvinainen aivosairaus XÖ- 189 niin ei se sano anopille yhtään mitään, toisin kuin vaikka sana syöpä.

varsinkin kun perheessä on alaikäisiä lapsia. Käytäntö lienee sitten jotain muuta..



Mutta tämän perheen lapset ovat päiväkodissa, eiköhän päiväkodissa huomata jos lapsilla ei ole kaikki kunnossa.

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

oikeasti olisi sairas, häntä ei voisi yksi anoppi vähempää hetkauttaa.

Sen sijaan jos se hoitoonpanon syy on heppoinen, eikä hän ole oikeasti sairas, hän pohtisi juuri tuolla lailla triviaaleja pikkujuttujakin hakien tukea päätöksiinsä vaikka sitten netistä!

voi mitenkään toisen puheet loukata tai satuttaa?

Kiva teoria.. mee nyt muualle idioottimaisine kommentteines..

Mieti nyt itsekin, jos on kuolemankielissä, aikaa on niin vähän ettei jouda netissä itkemään ihmisten sanomisia. Ainakaan mä en todella käyttäisi kallisarvoista aikaa semmoseen.

Joka tapauksessa jos on oikeasti sairas, on ihan herttisen se ja sama mitä joku anoppi asiasta ja perheestä ajattelee.

Vähäisemmissäkin asioissa ei anoppien mielipiteet paljon paina. Miksi nyt tällainen turha haloo?

Johan ap:lla on kummit ja omat vanhemmat apuna, mikäli oikein ymmärsin. Kyllä se normaalille ihmiselle riittää.

Ei kai kyse ollut siitä että onko riittävästi apua jos kummit ja ap:n omat vanhemmat hoitaa lapsia. Kyse oli siitä että ap haluaisi kuitenkin kaikesta huolimatta säilyttää järkevät välit anoppiinsa. Anoppi on kuitenkin lasten isoäiti ja miehen äiti! Ymmärrän että ap:lle ei ole se ja sama mitä anoppi ajattelee ja hän haluaisi olla väleissä.

livenäkään keskustelut etene niin, että nyt keskustellaan viisi minuuttia verhoista, sitten kymmenen minuuttia päiväkodista jne, vaan voi sanoa, että "nuo verhot ostin sieltä x- kaupasta", "ai sieltä, siellä on kamala myyjä", "joo, mikähän silläkin on" jne.

vuoropuhelu menisi näin: X: ostin verhot sieltä x-kaupasta Y: Ostitko verhot varmasti sieltä X -kaupasta? X: No ostin sieltä Ö: En kyllä millään usko että ostit verhot sieltä kaupasta, onko sulla kuittia? Y: Juu jos olet ostanut verhot sieltä sulla varmaan on kuitti??? X: No ei ole kuitti ajust nyt tässä mutta ostin ne kyllä sieltä Ö & Y: juu jos sulla ei ole kuitti amillä todistat että oot ostanut verhot sieltä niin ei kyllä voida uskoa että olet ne sieltä ostanut

vaan se menisi niin, että

X: ostin verhot sieltä x-kaupasta, mutta mies luulee että ostin ne sieltä y-kaupasta.

Y: Ostitko verhot varmasti sieltä X -kaupasta?

jne.

Joko välittää niistä puheista ja katkaisee välit tai sitten ei välitä ja säilyttää välit.



Elämä on. Luulisi että olisi isommat murheet tuossa tilanteessa.

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

Olet aika oksettava tyyppi, suoraan sanoen.

Totta munassa se loukkaa, jos lähisukulainen jatkuvasti kyseenalaistaa sinun äitiytttäsi ja haukkuu suoraan sanoen luulosairaaksi ja laiskaksi.

Kysehän - luepa se aloitus kunnolla uudestaan - ei ollut mistään pienestä "rivienvälistä sanomisesta", vaan toistuvasta natkuttamisesta sekä omalle pojalle että miniälle. Minä kutsuisin sellaista jo henkiseksi väkivallaksi.

Ja sanoisinpa, että NORMAALI ihminen siitä ihan varmasti loukkaantuu.

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

Olen itse sairastanut syövän ja todellakin kaipasin juttukaveria jonka kanssa sain puhuttua, onneksi minulla oli ymmärtäväisiä ystäviä ja sukulaisia. Jos joku heistä olisi alkanut arvostella minun

lastenhoitoa tai muuta jaksamista tyyliin, äläs nyt ei sulla asiat nyt oikesti noin huonosti ole niin olisin kyllä pahoittanut mieleni!!

Joka tapauksessa jos on oikeasti sairas, on ihan herttisen se ja sama mitä joku anoppi asiasta ja perheestä ajattelee.

Vähäisemmissäkin asioissa ei anoppien mielipiteet paljon paina. Miksi nyt tällainen turha haloo?

Johan ap:lla on kummit ja omat vanhemmat apuna, mikäli oikein ymmärsin. Kyllä se normaalille ihmiselle riittää.

Ei kai kyse ollut siitä että onko riittävästi apua jos kummit ja ap:n omat vanhemmat hoitaa lapsia. Kyse oli siitä että ap haluaisi kuitenkin kaikesta huolimatta säilyttää järkevät välit anoppiinsa. Anoppi on kuitenkin lasten isoäiti ja miehen äiti! Ymmärrän että ap:lle ei ole se ja sama mitä anoppi ajattelee ja hän haluaisi olla väleissä.

on onko sillä anoppiinsa hyvät välit vai ei? Sehän ei enää ole kovinkaan tärkeä asia vaan tärkeää olisi nyt olla lasten kanssa mahdollisimman paljon ja suunnitella perheen elämää ja jaksamista.

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

Olen itse sairastanut syövän ja todellakin kaipasin juttukaveria jonka kanssa sain puhuttua, onneksi minulla oli ymmärtäväisiä ystäviä ja sukulaisia. Jos joku heistä olisi alkanut arvostella minun

lastenhoitoa tai muuta jaksamista tyyliin, äläs nyt ei sulla asiat nyt oikesti noin huonosti ole niin olisin kyllä pahoittanut mieleni!!

sekin täytyy vana hyväksyä. Ja jatkaa elämää siltä pohjalta.

enkä ole edes pahasti sairas. Kyllästyin vaan niiden epäystävällisyyteen. Miksei ap voi tehdä samoin?

onko sen ihmisen välttämättä oltava se anoppi?? Miksi ihmeessä?



Ja ihan tiedoksi vain. Et ole maailmannapa, eivätkä kaikki toimi samoin kuin sinä, saati ajattele, että vain sinun toimintatapasi on oikea.

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

joka puhuu ennen kuin on itse kokenut. Tyhmyyttää todistaa se että yleistää miten normaalit ihmiset toimisivat.. huh huh

Jos oikeasti on vakavasti sairas ja perheessä useita lapsia, on ihan kädet ja pää täynnä sitä omaa selviämistä, eikä siinä pohdi mitä joku sanoo tai ei sano.

joka puhuu ennen kuin on itse kokenut. Tyhmyyttää todistaa se että yleistää miten normaalit ihmiset toimisivat.. huh huh

Omakohtaisella kokemuksella rankkoina aikoina oma selviäminen on kyllä päällimmäinen murhe.

onko sen ihmisen välttämättä oltava se anoppi?? Miksi ihmeessä? Ja ihan tiedoksi vain. Et ole maailmannapa, eivätkä kaikki toimi samoin kuin sinä, saati ajattele, että vain sinun toimintatapasi on oikea.

mutta anoppi on sen verran läheinen sukulainen, että totta kai se loukkaa, jos sellainen suoraan haukkuu luulosairaaksi, laiskaksi ja huonoksi äidiksi.

Jonkun naapurin luulottelut on vielä helppo "ulkoistaa", mutta nyt siis puhutaan ihmisestä, jonka kanssa sen ketjun ap on tiiviisti tekemisissä ja jonka PITÄISI tietää, ettei miniä todellakaan teeskentele.

Läheisten ihmisten sanomiset loukkaavat pahiten, siis.

Eikä tässä nyt MUUT kuin sinä ole olettaneet, että oma asenne = normaali ja ainut hyväksyttävä. Vaan tässä on sinulle yritetty tolkuttaa, että vaikka sinä voisitkin viitata kintaalla isovanhempien ilkeilylle, ei se kaikilta onnistu, vaikka olisi kuinka pahasti sairas.

PS: ei sen ketjun kirjoittaja tietääkseen sanonut olevansa kuolemansairas, vaan vakavasti sairas ja kyvytön tällä hetkellä hoitamaan pieniä lapsia.

Kasva aikuiseksi.



Ei anopin a) tarvitse olla läheinen ja b) jos jokaisesta sanomisesta pillastuisi, saisi katkoa välit koko sukuun ja itkeä päivät pääksytysten.



Sitäpaitsi jos anoppi on oikeasti tuota mieltä, niin minusta kuulostaa siltä, että a) tuossa on vinha perä ja b) se ap ei edes ole sairas - diagnoosiakaan ei ole.

onko sen ihmisen välttämättä oltava se anoppi?? Miksi ihmeessä?

Ja ihan tiedoksi vain. Et ole maailmannapa, eivätkä kaikki toimi samoin kuin sinä, saati ajattele, että vain sinun toimintatapasi on oikea.

anoppi sanoinko että tarvitsee?

Mutta tuollaista vähättelyä ei tarvitse kuunnella mitä sen ketjun ap sai osakseen.

Itse SINÄ luokittelit sen mikä on normaalia ja mikä ei!!!!! En MINÄ!!