Miks täällä takerrutaan ns. epäolennaisiin asioihin?

Anoppi ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) miksi isommat sisarukset hoidossa, menee hermot!

Meillä on neljä lasta, jotka ovat hoidossa, vaikka minä olen kotona. Esikoinen on erityislapsi ja siksi hoidossa, koska se on hänelle parhaaksi ja kolme nuorempaa aloittivat hoidon kun minulla todettiin sairaus, jonka takia olen paljon sairaalassa ja voimat on poissa.

Anoppi jaksaa jokaisella kerralla kun nähdään niin kertoa miten se on kauheaa kun lapset joutuvat olemaan hoidossa, vaikka minä vain makaan kotona ja voisin aivan hyvin hoitaa lapsetkin siinä samalla. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, että sairauten takia ollessani kotona en silti jaksa tehdä juuri muuta kun nukkua/levätä ja en todellakaan jaksaisi hoitaa lapsia. Onneksi lapset saavat mieheni vuorotyöstä huolimatta olla lyhyitä päiviä hoidossa kun oma äitini hakee heidät aina 15:00 mennessä hoidosta ja on meillä lasten kanssa aina miehen iltavuoroina hoitamassa lapsia kunnes mies kotiutuu.

Anopin käytös alkaa vaan todella rasittamaan kun en minä hänen mielestään edes näytä sairaalta ja hän mielestään tietää paremmin kun alansa parhaat lääkärit, että minä vain kuvittelen olevani sairas. Niin minä kun miehenikin ollaan sanottu anopille, että minä olen oikeasti sairas ja että sen sijaan, että anoppi valittaa koko ajan niin voisi olla oikeasti hyödyksi ja auttaa sitten lastenhoidossa miehen aamuvuoroina, niin sillon lapsia ei tarvitsisi pitää hoidossa. Tämä ei kuitenkaan käy anopille.

Tämän takia minua ei enää kiinnosta nähdä anoppia, koska aina on tiedossa se sama laulu, miten en ole sairas jne. Toisaalta en haluaisi riistää lapsilta sitä iloa, etteivät näkisi toisia isovanhempiaan. Tällä menolla en vaan keksi enää muuta vaihtoehtoa.

Ongelmahan tässä on se, että anopin käsityksen mukaan miniä ei ole erityisemmin sairas. Hän ei näytä sairaalta ja jos oireet eivät näy päälle, hän todennäköisesti (tämä on siis spekulointia, koska emme tiedä) lähinnä makoilee soffalla jaksamatta tehdä mitään kotihommia. Voiko anoppi olla varma, että miniä on todella sairaalassa välillä? Onko hän käynyt katsomassa miniää siellä ja oikeasti itse todennut että ka, siellä se sairaalanpunkassa makaa letkuissa (tai ilman letkuja) ja lääkärit + hoitajat häntä oikeasti hoitavat?

Jos ap tarvitsee apua, ehkä kannattaisi napata se anoppi kerran mukaan lääkäriä tapaamaan ja lääkäri voisi häntä valistaa, että vaiva on todellinen ja jopa hengenvaarallinen - sitten anoppi voisi ymmärtää.

Varmaa on, että niin kauan kuin homma jatkuu entisellään, anopilla on käsityksensä asiasta. Todistusaineistoa, todistusaineistoa!

Ja jos miniää todella niin ryydyttää anopin asenne, niin ainahan on se vaihtoehto, että mies hoitaa jatkossa lasten ja mummun välisen yhteydenpidon. Eihän siihen välttämättä miniän läsnäoloa tarvita. Ja jos tästä positiivisia puolia haetaan, niin silloinhan miniäkin saa kunnolla levätä, eli tilanne on niin sanotusti win-win.

Taidat olla kovin nuori? Vai että ihmisillä on tekemisiinsä yleensä hyvä syy?? Tuskin kuule esim. turhien päivähoitopäätösten takana on monellakaan oikeasti hyvää syytä - sieltä löytyy kyllä laiskuutta, kyvyttömyyttä, kypsymättömyyttä, taitamattomuutta, osaamattomuutta, tyhmyyttä jne. sitäkin enemmän.



Anoppi on niiden lasten isoäiti ja hänellä on oikeus olla huolissaan lastenlapsistaan - ja tehdä vaikka lastensuojeluilmoitus, jos näyttää siltä, että vanhempien kyvyt eivät riitä hoitamaan heille liian suurta lapsiparvea.

siksi etten yleensä jaksa lukea koko viestiketjua vaan vastaan siihen aloitusviestiin. Jos aloitusviestin jälkeen on tullut uutta informaatiota ilmi niin sitten vaikutan varmaan ihan pölöltä.

tietää minun siellä olevan, koska mies tai äitini tuo lapset sairaalaan päivittäin tai lähes päivittäin. Anoppi on sanonut, että inhoaa sairaaloita ja ei siksi halua tulla sinne.

Tuo olisi kyllä yksi vaihtoehto, että anoppi tulisi lääkärikäynnille ja lääkäri selittäisi anopille, jos hän sitten oikeasti uskoisi minun olevan sairas.

Tuokaan ei toimi, että mies hoitaisi yhteydenpidon lasten ja appivanhempien välillä, koska anoppi valittaa myös miehelleni ja mieskin alkaa olla täysin kypsä äitinsä käytökseen.

toisen ketjun ap

Anoppi ei ymmärrä (tai halua ymmärtää) miksi isommat sisarukset hoidossa, menee hermot!

Meillä on neljä lasta, jotka ovat hoidossa, vaikka minä olen kotona. Esikoinen on erityislapsi ja siksi hoidossa, koska se on hänelle parhaaksi ja kolme nuorempaa aloittivat hoidon kun minulla todettiin sairaus, jonka takia olen paljon sairaalassa ja voimat on poissa.

Anoppi jaksaa jokaisella kerralla kun nähdään niin kertoa miten se on kauheaa kun lapset joutuvat olemaan hoidossa, vaikka minä vain makaan kotona ja voisin aivan hyvin hoitaa lapsetkin siinä samalla. Ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, että sairauten takia ollessani kotona en silti jaksa tehdä juuri muuta kun nukkua/levätä ja en todellakaan jaksaisi hoitaa lapsia. Onneksi lapset saavat mieheni vuorotyöstä huolimatta olla lyhyitä päiviä hoidossa kun oma äitini hakee heidät aina 15:00 mennessä hoidosta ja on meillä lasten kanssa aina miehen iltavuoroina hoitamassa lapsia kunnes mies kotiutuu.

Anopin käytös alkaa vaan todella rasittamaan kun en minä hänen mielestään edes näytä sairaalta ja hän mielestään tietää paremmin kun alansa parhaat lääkärit, että minä vain kuvittelen olevani sairas. Niin minä kun miehenikin ollaan sanottu anopille, että minä olen oikeasti sairas ja että sen sijaan, että anoppi valittaa koko ajan niin voisi olla oikeasti hyödyksi ja auttaa sitten lastenhoidossa miehen aamuvuoroina, niin sillon lapsia ei tarvitsisi pitää hoidossa. Tämä ei kuitenkaan käy anopille.

Tämän takia minua ei enää kiinnosta nähdä anoppia, koska aina on tiedossa se sama laulu, miten en ole sairas jne. Toisaalta en haluaisi riistää lapsilta sitä iloa, etteivät näkisi toisia isovanhempiaan. Tällä menolla en vaan keksi enää muuta vaihtoehtoa.

Kävin nappaamassa ap:n viestin toisesta ketjusta Ongelmahan tässä on se, että anopin käsityksen mukaan miniä ei ole erityisemmin sairas. Hän ei näytä sairaalta ja jos oireet eivät näy päälle, hän todennäköisesti (tämä on siis spekulointia, koska emme tiedä) lähinnä makoilee soffalla jaksamatta tehdä mitään kotihommia. Voiko anoppi olla varma, että miniä on todella sairaalassa välillä? Onko hän käynyt katsomassa miniää siellä ja oikeasti itse todennut että ka, siellä se sairaalanpunkassa makaa letkuissa (tai ilman letkuja) ja lääkärit + hoitajat häntä oikeasti hoitavat?

Jos ap tarvitsee apua, ehkä kannattaisi napata se anoppi kerran mukaan lääkäriä tapaamaan ja lääkäri voisi häntä valistaa, että vaiva on todellinen ja jopa hengenvaarallinen - sitten anoppi voisi ymmärtää.

Varmaa on, että niin kauan kuin homma jatkuu entisellään, anopilla on käsityksensä asiasta. Todistusaineistoa, todistusaineistoa!

Ja jos miniää todella niin ryydyttää anopin asenne, niin ainahan on se vaihtoehto, että mies hoitaa jatkossa lasten ja mummun välisen yhteydenpidon. Eihän siihen välttämättä miniän läsnäoloa tarvita. Ja jos tästä positiivisia puolia haetaan, niin silloinhan miniäkin saa kunnolla levätä, eli tilanne on niin sanotusti win-win.

Anoppi on niiden lasten isoäiti ja hänellä on oikeus olla huolissaan lastenlapsistaan - ja tehdä vaikka lastensuojeluilmoitus, jos näyttää siltä, että vanhempien kyvyt eivät riitä hoitamaan heille liian suurta lapsiparvea.

Unohtuipa nätisti taas se ketjun alkuperäinen aihe



;D

ja eiköhän tämäkin ketju mennyt samaksi vääntämiseksi... Mutta jos ei osata puhua asiasta niin riidellään sitten asian vierestä, se kai täällä on mentaliteetti.

Etkö voi vastata sen perusteella että ap puhuu totta ja on sairas ja sillä sipuli! Miksi vitussa kaikesta pitää ruvetä vääntämään.

Jos joku kysyy neuvoja gluteenittomaan ruokavalioon, en ala vänkäämään millaisia oireita kys. henkilöllä on ja kyselemään kuka sairauden on todennut, ja mahtaako nyt vaan ollakkaan juuri tuo sairaus. Vai pitäisikö pyytää kuva lääkärintodistuksesta ennen kuin annan kuivakakun reseptini?????!!!

on hoidossa koska äiti on sairas ja isä töissä, salli mun nauraa. Sinä se taidat olla ihan vähän lapsellinen!

Taidat olla kovin nuori? Vai että ihmisillä on tekemisiinsä yleensä hyvä syy?? Tuskin kuule esim. turhien päivähoitopäätösten takana on monellakaan oikeasti hyvää syytä - sieltä löytyy kyllä laiskuutta, kyvyttömyyttä, kypsymättömyyttä, taitamattomuutta, osaamattomuutta, tyhmyyttä jne. sitäkin enemmän.

Anoppi on niiden lasten isoäiti ja hänellä on oikeus olla huolissaan lastenlapsistaan - ja tehdä vaikka lastensuojeluilmoitus, jos näyttää siltä, että vanhempien kyvyt eivät riitä hoitamaan heille liian suurta lapsiparvea.

tyhmät nauraa paljon ja tyhjää.

livenäkään keskustelut etene niin, että nyt keskustellaan viisi minuuttia verhoista, sitten kymmenen minuuttia päiväkodista jne, vaan voi sanoa, että "nuo verhot ostin sieltä x- kaupasta", "ai sieltä, siellä on kamala myyjä", "joo, mikähän silläkin on" jne.

:D

Ei sairaaloissa mitään koko perheen tilanteita kartoiteta, vaan hoidetaan sairauksia.

Meillä ainakin kun minä sairastuin vakavasti, niin kyllä siinä otettiin huomioon koko perhe ja mietittiin kaikkien hoitavien tahojen kanssa järkevintä "toimintamallia".

Lisäksi olen itse nyt myöhemmällä iällä opiskellut lähihoitajaksi ja meille painotettiin, että hoidetaan koko ihmistä eikä vaan sitä vaivaa/sairautta ja meille sanottiin myös, että lääkärienkin pitäisi hoitaa koko ihmistä/perhettä eikä vaan sitä minkä takia ihminen käy lääkärissä.

Kuinka tietämättömiä olette?? Ei sairaaloissa mitään koko perheen tilanteita kartoiteta, vaan hoidetaan sairauksia.

tai ollut muuten epäilyttävä ja taitojanne ja kykyjänne on epäilty valmiiksi.



Minulta murtui selkäranka, eikä tasan kyselty yhtään mitään perhetilanteesta.



Ja voin kertoa, että se todella esti lastenhoidon puoleksi vuodeksi täysin. Ja lasten olemassaolo tiedettiin, koska kävivät siellä joka päivä.

tai ollut muuten epäilyttävä ja taitojanne ja kykyjänne on epäilty valmiiksi.

Minulta murtui selkäranka, eikä tasan kyselty yhtään mitään perhetilanteesta.

Ja voin kertoa, että se todella esti lastenhoidon puoleksi vuodeksi täysin. Ja lasten olemassaolo tiedettiin, koska kävivät siellä joka päivä.

sairaalassa tai kartoitettu mitään toimintamalleja. Kyllähän ne hoitajat joskus kyselivät että mites perhe jaksaa jne, mutta se oli lähinnä sellaista small talkia eikä mitään virallista. Olisin ollut erittäin yllättynyt jos sieltä olisi tarjottu jotain tuollaista ylimääräistä.

Olen tullut siihen tulokseen, että nuo jankkaajat eivät ole tosissaan, vaan saavat jotain kieroutunutta tyydytystä keskustelujen sekoittamisesta ja aiheen vieresä jauhamisesta.



Kaikkein eniten ottaa päästä se, että nuo kyseiset trollit ovat löytäneet vauvan keskustelut. Perhe-elämästä olisi oikeasti niin paljon hyviä ja tarpeellisia keskusteluja, jos kaikki osapuolet noudattaisivat reilun keskustelun pelisääntöjä.



Kyllähän näiden keskustelujen tason näkee jo siinä, kuinka monta keskustelun avausta tunnissa ilmestyy etusivulle. Ei silloin keskitytä mihinkään aiheeseen kunnolla.

Joka tapauksessa jos on oikeasti sairas, on ihan herttisen se ja sama mitä joku anoppi asiasta ja perheestä ajattelee.

Vähäisemmissäkin asioissa ei anoppien mielipiteet paljon paina. Miksi nyt tällainen turha haloo?

Johan ap:lla on kummit ja omat vanhemmat apuna, mikäli oikein ymmärsin. Kyllä se normaalille ihmiselle riittää.

Taidat olla kovin nuori? Vai että ihmisillä on tekemisiinsä yleensä hyvä syy?? Tuskin kuule esim. turhien päivähoitopäätösten takana on monellakaan oikeasti hyvää syytä - sieltä löytyy kyllä laiskuutta, kyvyttömyyttä, kypsymättömyyttä, taitamattomuutta, osaamattomuutta, tyhmyyttä jne. sitäkin enemmän. Anoppi on niiden lasten isoäiti ja hänellä on oikeus olla huolissaan lastenlapsistaan - ja tehdä vaikka lastensuojeluilmoitus, jos näyttää siltä, että vanhempien kyvyt eivät riitä hoitamaan heille liian suurta lapsiparvea.

sitä elämänkokemusta tietää, että vaikka ihmiset eivät osaa tai halua perustella tekemisiään kamalan perusteellisesti vihamielisille inttäjille (=kaltaisillesi ihmisille), heillä silti on yleensä aivan hyvät syyt tekemisilleen.

Ja VAIKKA virikehoidon taustalla olisi millaisia syitä tahansa, se ei oikeasti ole isoäidin tehtävissä oleva ratkaisu. Ikuisella narinallaan hän vain pilaa suhteensa miniään ja jopa poikaansa, joka onneksi näyttää seisovan vaimonsa tukena. Kertaalleen voi kysyä lapsiltaan perusteluita, mutta siihen saa natkutus luvan loppua.

Ja kun vielä tosiaan siis miniä on ison osan ajasta aivan sairaalahoidossakin, ei anopilla näytä olevan realistisia syitä ilkeilylleen.

PS: eikä edes haluja auttaa hoidossa.

oikeasti olisi sairas, häntä ei voisi yksi anoppi vähempää hetkauttaa.



Sen sijaan jos se hoitoonpanon syy on heppoinen, eikä hän ole oikeasti sairas, hän pohtisi juuri tuolla lailla triviaaleja pikkujuttujakin hakien tukea päätöksiinsä vaikka sitten netistä!