Lue keskustelun säännöt.
Mummiot kaupassa! (ov)
21.08.2010 |
Olin tänään lasten kanssa kaupassa (itsellä vauvanrattaat ja 3v kaupan pikkukärryillä liikenteessä). Molemmin puolin kaupan ahdasta käytävää oli mummot tutkimassa vastakkaisilla puolilla olevia tavaroita, niin etten olisi mahtunut vaunuilla menemään mummoa/-ja tönimättä. Kohteliaasti sanoinkin "anteeksi", mutta kumpainenkaan ei liikahtanut mihinkään. Toistin uudestaan "anteeksi", eikä edelleenkään mitään tapahtunut. Kolmannella kerralla toistin edelleen saman, mutta vähän kovemmalla äänellä. Voihan olla, että eivät kuulleet kovin hyvin vanhoja kun olivat.
Toinen mummoista liikahti niin, että pääsin menemään, mutta lähti heti rynnistämään perääni niin, ettei 3-vuotiaani päässytkään perässäni tulemaan. Tietenkin jäin odottamaan lastani ja eiköhän tämä rynnistämään lähtenyt mummo alkanut hokemaan isoon ääneen "anteeksi anteeksi" tiukkaan sävyyn ikävä ilme kasvoillaan. Mummo meni ohi ja jatkoimme lapseni kanssa matkaa.
Mitä h'vettiä sitä olisi pitänyt oikein tehdä? Ajaa vain vaunuilla mummojen päälle? Kun mikään ei kerta näytä passaavan!!!
Kommentit (5)
mummot on just tollasia, omistavat koko maailman.
Kauppaankin kun mennään, jäädään heti siihen kaupan porttien sisäpuolella (mistä asiakkaat tulee sisään) kaivamaan sitä kauppalappua ja ihmettelemään mihinkä päin sitä lähtisi.. ja kukaan muu ei kauppaan enää pääsekään sisään kun mummu tukkii koko sisäänmeno portin. ja auta armias, jos siinä kohtaa Kehtaatkin sanoa "anteeksi" että mahtuisit ohi, johan mulkataan ja mutistaan perään.
Siis OIKEESTI! Miten niitten kanssa tulisi oikein asioida että välttyisi aina noilta mulkoiluilta, ikäviltä katseilta ja perään mutisemiselta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aika pitkän matkan olisi saanut kiertää. Oletko tosissasi, että niin olisi pitänyt tehdä?
ap
vaikka on pitkätkin käytävät, se käy yleensä helpommin ja nopeammin kiertämällä.
Joskus aikanaan kävin välillä vanhan mummoni kanssa kaupassa. Käynnit olivat yhtä tuskaa koska mummoni ei todellakaan huomannut muita, eikä kuullut kunnolla.
Useita kertoja mummoni rynni jonon ohi kassalle tai meni tilaamaan lihatiskiltä huomaamatta numerojärjestelmää. Ja kun hän ei kuullut, niin eipä auttanut yhtään vaikka myyjä tai asiakas tai minä olisi sanonut että tässä kyllä pitäisi ottaa vuoronumero tms. Hyllyn eteen parkkeeraaminen oli myös tuttua.
Kova homma oli saada mummo selviämään jotenkin kauppareissuista huutamalla hänen korvaansa ja repimällä käsikynkästä että nyt mennään. Mummo luonnollisesti oli aivan tuohduksissaan "huonostikäyttäytyvistä nuorista", jotka hän oli kiilannut tms.
Eipä sille oikein mitään kukaan voinut. Kai se on oikeus mummoillakin käydä silloin tällöin (kerran kuukaudessa) kaupoilla. Paha mieli kaikilla reissun jälkeen.
on oikein hyvä nimitys tuollaisille. Eivät ole enää ihan täysin elossa kun eivät normaalisti reagoi ympäristön tapahtumiin
että aika pitkän matkan olisi saanut kiertää. Oletko tosissasi, että niin olisi pitänyt tehdä?
ap