Minkälainen perhetausta teillä on, jotka valitsitte lapsellenne elämänkatsomustiedon?

Akateeminen koulutus kummallakin vanhemmalla, eikä varsinaista uskonnollista vakaumusta. Ollaan toki kotona puhuttu myös kristinuskosta kulttuurillisella tasolla ja olen lukenut lapsille myös Raamatun kertomuksia, mutta ilman tunnustuksellisuutta. Itse inhosin koulussa uskontoa, koska opettajani olivat kaikki uskovaisia, joiden kanssa ei voinut keskustella uskonnosta lainkaan. Kaikkeen löytyi vastaus Raamatusta ;-)

Kaikki lapsemme olleet et:ssä alusta asti. Ryhmässä on uskonnottomia lapsia eri kansallisuuksista. Ryhmissä on aina kaksi luokkatasoa yhdessä, eka-tokat, kolmos-neloset jne.



Et on kiva oppiaine, siinä käsitellään oikeita hyödyllisiä asioita, itsensä arvostamisesta alkaen erilaisin moraalikysymyksiin. Myöhemmin opiskelevat eri uskontoja.

Itse olen perheestä jossa ei kuuluttu kirkkoon ja oltiin muutenkin uskonnon vastaisia. Olin pioneereissä, käytiin vappu- ja rauhanmarsseilla ja jne.

Olen myös itse käynyt et:n tunneilla ja uskonto on jäänyt aika vieraaksi.

Mies taas on ihan normi perheestä.



Lapsemme on kastettu. Myöhemmin mies erosi kirkosta.



Lapset on aloittaneet et:ssä heti ekalla. Nuorempi on vasta ekalla, joten en tiedä millainen hänen et:n ryhmänsä tulee olemaan, mutta vanhemman lapsen et:n ryhmässä on hänen lisäkseen vain maahanmuuttajia. Hän on siis ainoa suomalaistaustainen et:läinen. Ei halua itsekään uskonnon tunneille ja viihtyy hyvin. Onneksi tällä aluellla on noita mamuja, muuten ei taitaisi koko ainetta koulussa olla.

Meidänkin perhe on akateeminen. Minä olen evlut-kirkosta eronnut. Mies kuuluu edelleen. Ekaluokkalaisellamme on kohta ensimmäinen elämänkatsomustiedon tunti.



Suvussamme on moniin eri uskontoihin kuuluvia ja uskonnottomiakin, joten lapsella ei ole paineita olla jotain tiettyä. Elämänkatsomustiedon opiskelu on silti aivan uutta meille ts kenelläkään sukulaisista ei ole siitä aikaisempaa kokemusta.



Mietin jo, että tuleekohan sinne paljon esim Jehovantodistajien ja muiden uskontokuntien edustajien lapsia? Toivoisin, että olisi ihan tavallisia ihmisiä. Ei liian fanaattisia oman uskonnon tai uskonnottomuuden suhteen. Esim joulukirkko tai papin pitämä aamunavaus ei ole lapseltamme pois suljettu, mutta mitään tuputtamista tai helvetillä peloittelua emme haluaisi kohdata. Lasta pelotti esikoulussa pääsiäisajan tapahtumien kertominen.



ap

että meidän pojan et-ryhmässä on sekä ulkomaalaistaustaisia lapsia että ihan tavallisia uskonnottomia suomalaislapsia.

Akateemisia ollaan. Minä ja mieheni olemme tapaluterilaisista perheistä. Uskonnon tunnit ja rippileirit on käyty - ei omasta tahdosta :) Kirkosta ollaan erottu aikuisina. Ollaan ihan tavallisia ihmisiä varmasti useimpien mielestä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä elämänkatsomustietoon. Ryhmässä on erilaisia oppilaita, mutta se on ollut vain rikkaus.

vasta noin vuosi sitten. lapset siis kastettu aikoinaan, ehkä vaan tavan takia ja asiaa sen kummemmin ajattelematta näin tehtiin. omassa lapsuudenkodissani uskonto oli pakkopullaa ja äidin fanaattisuudesta on kärsitty koko perhe. omille lapsilleni haluan opettaa suvaitsevaisuutta ennen kaikkea ja et sopii meidän arvomaailmaan.

, enkä siis itsekään. Olin et:ssä 5. lk:lta lähtien, jolloin siis et vasta tuli kouluumme Helsingissä (vuonna 85).



Olisin halunnut riparille kavereiden takia, mutta vanhempani eivät "päästäneet". Silloin ei vielä ollut Protu-leirejä, harmi kyllä!



Mieheni kuuluu kirkkoon, minä en, eikä lapsemmekaan. En ole kylläkään ateisti, vaan hyvinkin hengellinen. Kaikki uskonnot ovat mielestäni samaa, joten en halua kuulua yhteen kirkkoon.



Lapseni (1.lk) et-ryhmässä on fiksujen, ajattelevaisten perheiden lapsia, selvästi melko punavihreitä, kuten itsekin olemme. Mutta on siellä ihme kyllä yksi superkokoomuslaisenkin perheen merkkivaatelapsi... Fiksuja siis hekin, vaikkei päällepäin näytä siltä... :)

Omat vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta uskonnosta ei lapsuudenkodissa puhuttu koskaan, ei ollut iltarukousta tms. Kävin uskontotunneilla, ja rippikoulun (ajattelin että käydään nyt niin jos haluan kirkkohäät niin saan ne) erosin kirkosta kun olin 20. Mieheni perhe on uskonnoton, mies ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, ei ole käynyt rippikoulua eikä uskontotunneilla.



Lasta ei olla kastettu. Asumme Helsingissä, olemme kaksikielinen perhe, molemmat vanhemmat luonnontieteilijöitä. Emme ole mitään kiihkoateisteja, lapsi saa liittyä mihin uskontoon haluaa sitten kun on tarpeeksi vanha ymmärtämään mistä on kyse. Meistä olisi epäeettistä liittää lapsi johonki uskontoon ennen kuin hän itse osaa sanoa asiasta mielipiteensä, meistä se olisi sama kuin liittäisimme hänet johonkin poliittiseen puolueeseen tai muuhun aatteelliseen järjestöön.



Semmoiset taustat täällä.

ja siis akateemisia olemme, mieheni ja minä. Samoin molemmat vanhempani. Kulttuuria aina harrastattu paljon.

Arvostan tiedostavia ihmisiä.

ja siis akateemisia olemme, mieheni ja minä. Samoin molemmat vanhempani. Kulttuuria aina harrastattu paljon.

Arvostan tiedostavia ihmisiä.