äh.. avautuminen taas äidistä, joka ei kahvilassa..
komentanut n.2,5v lastaan. Äiti joi itse kahviaan rauhassa ja lapsi juoksenteli ympäri kahvilaa. Repi alas kahvilan pöydiltä tavaroita, pullien tms. kupuja. Äiti vain vienosti sanoi lapselle; "ettei noin saa tehdä" ja jatkoi kahvinjuontiaan.
Sitten lapsi tuli tutkimaan rattaitamme, laukkuani ja tökkimään rattaissa nukkuvaa vauvaani. Sanoin nätisti lapselle, että ei saa häiritä, koska vauvani nukkuu. Ei totellut vaan tökki lisää vauvaani. Sitten jouduin jo sanomaan tiukemmin, jonka jälkeen vasta totteli. Ja mitä teki äiti; joi kahviaan syventyneenä lehteen ja vähät välitti, mitä lapsi teki!!! Argh!!
Teki mieli mennä sanomaan äidille muutama valittu sana, mutta jätin sanomatta. Olisi varmaan pitänyt kuitenkin jotain sanoa.
Kommentit (45)
että tuollainen kielto tehoaa paremmin :)
n. 1,5-vuotialle, joka teki tuttavuutta naapuripöydän seurueen kanssa: "älä koske mihinkään, koska olet allerginen". minä vaan mietin, että jos ei ole allerginen lapsi, niin sittenkö saa mennä käpälöimään vieriden ihmisten ruokia...?!?
tehdä enemmän kuin pystyy vahtimaan?
Mistä tiedät etukäteen, ennen lasten tekoa, kuinka montaa lasta pystyt tulevaisuudessa vahtimaan?
Minulla niitä ei vielä ole yhtään, enkä ainakaan osaa tällaista arvioida tällä hetkellä.
Pitkään pärjäsin hienosti ekan kanssa, joka oli kiltti ja kiva. Sitten synnytin tokan, jolloin eka muuttui riiviöksi (tai sai jonkun uhmavaiheen) ja alkoi käyttäytymään arvaamattomasti julkisilla paikoilla. Läpsiä ei saa, joten tulee karjuttua, ja sitäkin ihmiset katsoo kieroo....
eikä todellakaan voi etukäteen tietää, mitkä vaiheet lapselle tulee milloinkin, kun sitä lasta suunnittelee. On uhmaa, muuten vaan kiukkua, riehumista, rajojen kokeilua jne. Millä se lapsi oppii rajat, jos ei niitä ikinä pääse kokeilemaan?
Mielestäni on oikein ja jopa suotavaa käydä lapsen kanssa kahvilassa, koska isompana on entistä nolompaa, jos ei osaa käyttäytyä. Kannattaa opettaa sille lapselle käyttäytymistä ensin vaikkapa kahvilassa, sitten ravintolassa ja sitten esim. sinne teatteriin, eikä niin, että lapsi vain heitetään tilanteisiin ja ihmetellään, kun se ei osaa käyttäytyä.
Oma lapseni oli oikea enkeli kahviloissa 2-vuotiaaksi asti. Sitten alkoi rajojen kokeilu ja ihan luontainen uteliaisuus. Sitä energiaakin riitti kivasti. Ollaan sitten tehty kahviloihin pikapyrähdyksiä. Lapsi saa aina jonkin juoman tai keksin tai karjalanpiirakan, jota jyystää 5-10 min. Siinä ajassa ehdin hyvin juoda kahvini. Jos on nätisti, saa mennä katselemaan esim. jäätelöpakastinta tai muuta mukavan värikästä ja kiinnostavaa. Jos alkaa mennä riehunnaksi, lähdemme heti tiehemme. Muutamia noloja tapauksia on tullut (lapsi ei olekaan suostunut syömään mitään vaan on heti alkanut juoksennella), mutta kun olen samantien pakannut kamat ja lähtenyt, on lapsikin tajunnut, että siellä kahvilassa pitää käyttäytyä, jos aikoo olla siellä pidempään.
Pallomerestä sen verran, että tottakai niitä palloja voi heitellä, jos se on kaikista siellä olevista mukavaa, mutta muuten se ei kyllä kuulu asiaan. Oma energinen poikani heittelee palloja, jos joku toinenkin niin tekee, mutta on jo tajunnut, että siitä joutuu nopeasti pois, jos ei vanhempia tottele. Ei ne lapset tajua, mitä saa tehdä ja mitä ei, jos sitä ei niille sano. Tosin olen sitä mieltä, että turhaan sitä niille vanhemmille sanoo, eivätköhän he ole jo tehneet siinä vaiheessa kantansa selväksi. Minä sanon aina lapselle. Tiedän kyllä, että on paljon vanhempia, jotka kokevat, että heidän lapselleen ei sanota yhtään mitään kasvattavaa, mutta jos itse ei ole tilanteen tasalla, niin pakko jonkun muun on siihen puuttua.
JOKAISEN vanhemman vastuulla on kyllä huolehtia siitä, ettei lapset mene julkisella paikalla hajottamaan paikkoja tai ehdoin tahdoin häiritsemään muita ihmisiä.
Olen kyllä rohkea sanomaan, jos meno mielestäni äityy ihan liian hurjaksi.
Palloja saa heitellä, toisen kädestä saa ottaa, toista saa nimitellä jne. MUTTA vain niin kauan kunnes se oma ihana mussukka ei loukkaannu henkisesti tai fyysisesti. Näitä vapaita kasvattajia löytyy yllättävän paljon, ikävä kyllä. Siinä saa lapsi hienot eväät elämään kun ei opeteta oikean ja väärän eroa.
Lasten juoksentelu kahvilassa on paitsi typerää myös vaarallista, kahvi saattaa koska tahansa kaatua päälle. Ja 5-vuotiaan heittämä pallo todellakin sattuu jos se osuu toista lasta kasvoihin.
Toisessa keskustelussa tyrmätään kerrostalossa juokseminen, siis omassa kodissa, mutta sitten kuitenkin jonkun mielestä on ihan ok juosta kahvilassa...
kaikkea kiusaa lapset (sisarukset, nyt kai 7 ja 5v) tehneet toisilleen ja muille lapsille, vieneet ja rikkoneet tavaroita yms. KOSKAAN äiti ei ole ollut ulkona lastensa kanssa, ikkunat ja verhot ummessa ettei vahingossakaan mitään näe. Me asutaan puron ja järven vieressä, jolloin on vain ajan kysymys kun lapset hukkuu.
Minä olen pienemmän kädestä pitäen vienyt kotiin, koska ei osannut käyttäytyä. Äidille pidin pienen puhuttelun, toki kysyin myös, onko hänellä kaikki kunnossa, en syyllistänyt tai muuta.. Hetken olivat ilmeisesti ulkoilukiellossa, mutta sama meininki jatkuu kahta kauheampana. Onneksi muutetaan pois.
Kyllä mä olisin sanonut, nätisti tietysti, sekä lapselle että äidille ettei nyt ihan mennä yleisten käyttäytymissääntöjen mukaisesti.