äh.. avautuminen taas äidistä, joka ei kahvilassa..

heti sille lapselle, että jos et heti mene takaisin pöytääsi niin äitisi kuolee ensi yönä.



Tehoaa armottoman hyvin. Jos ei vanhemmat kasvata niin maailma sen tekee.

Minä sanon vastaavassa tilanteessa heti sille lapselle, että jos et heti mene takaisin pöytääsi niin äitisi kuolee ensi yönä.

Tehoaa armottoman hyvin. Jos ei vanhemmat kasvata niin maailma sen tekee.

Miksen mä ole keksinyt tuota, täytyypä ottaa heti käyttöön. :D

Tietysti se pallojen heittely olisi ollut ok, jos siellä meressä olisi ollut vain meidän poika ja se toinen.

Siinä olisi syntynyt keskinäinen leikkikisailu.

Paikka oli kuitenkin täynnä säntäileviä ipanoita.

Muita lapsia näytti häiritsevän pallojen heittely.

Aremmat vetäytyivät reunoille.

Olisiko arempien pitänyt jättäytyä sivuun pallomerestä kun 2 riehakasta terrorisoi muita?

kauan sitten samanlaisessa tilanteessa sanoi sille uteliaalle lapselle iloisesti, että eikö olisi kiva, jos teilläkin olisi vauva. Sitten se rikkoisi kaikki sinun lelusi, kuten tämäkin tekee.



Utelias lapsi palasi hyvin äkkiä takaisin omaan pöytää ja me saimme olla rauhassa.

Sitten tajusin, että eniten kadehdin äitiä, joka on niin hyvähermoinen, että pystyy kaikessa rauhassa syventymään lehteen miettimättä mitä muut ajattelevat. Siinä on asiat oikeissa mittasuhteissa. En näe pikkulapsen viipellyksessä sinänsä mitään pahaa, jos ei koko paikkaa hajota, pakko tunnustaa.

"Toki niitä saa heitellä. Sehän se idea on. Pallosota."



ai että toki saa heitellä. No muista tuo sitten tulevaisuudessa. Joku voi vielä tulla takomaan niitä palloja kovaa sinun omaan päähäsi, mikäli annat sen pentusi kiusata ja häiriköidä muita ihmisiä, etkä puutu siihen. Mitä, eikös sellainen käytös ookaan sitten enää kivaa? Ja pääsi se vaan kumahtelee tyhjyyyttään, tonks.



Ja tosiaan, ehkäpä kannattaa miettiä kuinka monta lasta itse haluaa ja pystyykö ne millä todennäköisyydellä kasvattamaan, eikä vaan sokkona ala tehtailla niitä tänne maailmaan, jonka jälkeen voikin kätevästi todeta että en mä niinku tykkääkään tai jaksakaan kasvattaa näitä. Tai edes sitä yhtä. Ajattelu ja ennakointi edes jossakin määrin olisi suotavaa?

Sitten tajusin, että eniten kadehdin äitiä, joka on niin hyvähermoinen, että pystyy kaikessa rauhassa syventymään lehteen miettimättä mitä muut ajattelevat. Siinä on asiat oikeissa mittasuhteissa. En näe pikkulapsen viipellyksessä sinänsä mitään pahaa, jos ei koko paikkaa hajota, pakko tunnustaa.

Oletetaan, että muut äidit ovat äitinä hänen lapselleen ja hän saa tehdä, mitä tahtoo. Kärsijänä on lapsi, jolle muut ovat ilkeitä.

tehdä enemmän kuin pystyy vahtimaan?

Ei tulisi mieleenkään lähteä yksin niiden kanssa kahvilaan/ravintolaan/kauppaan.

kauan sitten samanlaisessa tilanteessa sanoi sille uteliaalle lapselle iloisesti, että eikö olisi kiva, jos teilläkin olisi vauva. Sitten se rikkoisi kaikki sinun lelusi, kuten tämäkin tekee.

Utelias lapsi palasi hyvin äkkiä takaisin omaan pöytää ja me saimme olla rauhassa.

toivottavasti helle ei ollut tulossa vauvaa...

Palloja saa heitellä, toisen kädestä saa ottaa, toista saa nimitellä jne. MUTTA vain niin kauan kunnes se oma ihana mussukka ei loukkaannu henkisesti tai fyysisesti. Näitä vapaita kasvattajia löytyy yllättävän paljon, ikävä kyllä. Siinä saa lapsi hienot eväät elämään kun ei opeteta oikean ja väärän eroa.



Lasten juoksentelu kahvilassa on paitsi typerää myös vaarallista, kahvi saattaa koska tahansa kaatua päälle. Ja 5-vuotiaan heittämä pallo todellakin sattuu jos se osuu toista lasta kasvoihin.



Toisessa keskustelussa tyrmätään kerrostalossa juokseminen, siis omassa kodissa, mutta sitten kuitenkin jonkun mielestä on ihan ok juosta kahvilassa...

Vieläkin verenpainetta nostattaa muisto jouluisesta nukketeatteriesityksestä, jota sujuvasti häiriköi jonkun mamman kullannuppu. Huuteli, juoksi edestakaisin, kiipesi lopulta näyttämölle ja rikkoi lavasteita. Amattiteatterin näyttelijä joutui keskeyttämään esityksen ja pyytämään vanhempia poistamaan ko. lapsosen. Mitä teki äiti? Hymisi riiviölle hetken jotain ja päästi taas jatkamaan touhujaan. Jos en olisi istunut keskellä riviä, olisin hakenut kakaran häiriköimästä ja kantanut niska-perse-otteella ovesta ulos.

Jäi kokematta jouluinen tunnelma : (

heti sille lapselle, että jos et heti mene takaisin pöytääsi niin äitisi kuolee ensi yönä.

Tehoaa armottoman hyvin. Jos ei vanhemmat kasvata niin maailma sen tekee.

[iOletetaan, että muut äidit ovat äitinä hänen lapselleen ja hän saa tehdä, mitä tahtoo. Kärsijänä on lapsi, jolle muut ovat ilkeitä.

[/quote]

Ei mulle tulisi mieleen olla ilkeä vieraalle lapselle.

n. 1,5-vuotialle, joka teki tuttavuutta naapuripöydän seurueen kanssa:



"älä koske mihinkään, koska olet allerginen".



minä vaan mietin, että jos ei ole allerginen lapsi, niin sittenkö saa mennä käpälöimään vieriden ihmisten ruokia...?!?

"Lapsi kertoo asioistaan rohkeasti vieraallekin ihmiselle" tms.

tehdä enemmän kuin pystyy vahtimaan?

Mistä tiedät etukäteen, ennen lasten tekoa, kuinka montaa lasta pystyt tulevaisuudessa vahtimaan?

Minulla niitä ei vielä ole yhtään, enkä ainakaan osaa tällaista arvioida tällä hetkellä.

Pitkään pärjäsin hienosti ekan kanssa, joka oli kiltti ja kiva. Sitten synnytin tokan, jolloin eka muuttui riiviöksi (tai sai jonkun uhmavaiheen) ja alkoi käyttäytymään arvaamattomasti julkisilla paikoilla. Läpsiä ei saa, joten tulee karjuttua, ja sitäkin ihmiset katsoo kieroo....

Oletetaan, että muut äidit ovat äitinä hänen lapselleen ja hän saa tehdä, mitä tahtoo.

Kun olivat asuneet tuossa hetken aikaa, kävin kertomassa että poikansa vie meidän ovemme edestä tavaroita eikä palauta niitä, vaikka pyydän. Tyyliin potkupyörän nappasi omaan käyttöönsä eikä palauttanut, vaikka komensin.

Mitä sanoi äiti? "Joo, ei se usko. Hyvä vaan, että sinä sanot, niin uskoo edes vähän paremmin". Olin siinä kohtaa täysin äimänä: minä kasvatan omat lapseni enkä piru vie halua kasvattaa naapurin lapsia siinä sivussa. Tällä en tarkoita, etten normaalisti puuttuisi naapurinkin lasten tekemisiin - mutta minusta tuossa kohtaa olisi äidin kyllä ollut aika keskustella kunnolla poikansa kanssa. Tai olla tämän kanssa pihalla.

No, ratkaisimme asian siten, että meillä oli siitä eteenpäin kaikki tavara takapihallamme portin takana. Vuosia pystyimme asumaan siten, että muiden lapset kunnioittivat meidän "reviiriämme" eivätkä hakeneet esim pyöriä käyttöönsä ovemme edestä. Vaan enää ei tuo onnistu.

Koko äiti nyppii tätä nykyä ihan kybällä: ei katso poikansa perään pätkääkään ja mukula koheltaa sen kuin ehtii. Mur.

yksi lapsi heitteli koko ajan toisia palloilla ja teki kiusaa muutenkin muille siellä oleville. VAnhemmat istui selin leikkipaikkaan. Menin sanomaan lapsen vanhemmille asiasta. JA mikä oli vastaus: No ota se lapses sitten pois sieltä. Eli mun olis pitänyt ottaa lapseni pois, että riehuja olis saanut vallata paikan itselleen. No menin sitten sanomaan paikan henkilökunnalle asiasta ja he onneksi puuttuivat tilanteeseen ja poistivat riehuvan lapsen leikkipaikalta. Eräs perhe lähtiessään ja ohi kävellessämme sanoi kiitos minulle kun olin puuttunut asiaan.

muistaakseni silloin olimme miehen kanssa kahdestaan syömässä (tämä tampereella) ja istuimme suorassa näköyhteydessä pallomereen. siellä touhu alkoi mennä niin villiksi, että jäin seuraamaan tilannetta.

hymyilytti, kun ajattelinkin, kuinka noloa vanhemmilla :)

Meidän 3v poika innostui heittelemään pallomeressä palloja kun joku tuntematonkin niitä heitteli. Kielsin meidän poikaa. Hän ei tietenkään uskonut, koska toinen vain jatkoi. Kielsin kovemmin ja lupasin hakea sällin pois jos sana ei tehoa. Ei tehonnut. Hain huutavan, itkevän ja sätkivän pojan sieltä pois. Siinä vaiheessa säikähti se toinenkin poika ja lopetti heittelyn. Sen toisen pojan vanhemmat vain katsoivat kauhistuneina meidän perheen episodia. Teinkö jotenkin väärin?

palloja heittelee ja siitä ei ole harmia muille. Hauskaahan lapset pitivät. Enkä usko että pienten pallonheittelystä suurta pipiä tule. Olen itsekin välistä tosi tiukkapipo vaikka myöhemmin sitten tajuan, ettei pitäs olla liian ankara.