mun lapsi sanoi eilen"tapa mut".
olin lähdössä kauppaan ja poika halusi pokemon-kortteja. sanoin etten osta. no siitähän syntyi kauhea riita, poika jänkkää ja mä sanon, etten osta. jossain kohtaa sanoin, ettei ole rahaa. lähdin kuitenkin kauppaan ja poika kysyi, miksi menet kauppaan, jos ei ole rahaa, sanoin, että pääsen susta eroon. poika siihen, että tapa mut niin pääset eroon.
että tämmöstä meillä...
Kommentit (52)
Eli nyt ap sinun kannattaisi opettaa lapselle keino millä saada haluama asia.
Hän tahtoo kovasti kortteja ja jopa voisi kuolla niiden puolesta. Sellaisia me ihmiset olemme. Haluamme asioita. Anna töitä ja palkitse rahalla niin maailma toimii. Sitten hän saa kortit.
Ainaisilla kielloilla poika oppii ettei mitään saada ja kannattaa turvautua mielikuvitukseen.
Tällöin alkaa pako todellisuudesta. MAhdollinen narkomania myöhemmin.Konkreettinen maailma asioineen ei kiinnosta vaan mielikuvitusmaailma.
Tällöin ei työt maistu eikä koulut, kun kaikki mitä tarvitsee löytyy omasta päästä. Hän on oppinut ettei mitään saada, sinulta.Osta ne kortit!
tuskin ap aina kieltäytyy ostamasta tuotteita lapselleen. Toki noin kävisi jos ei ikinä ostaisi. Mielikuvitus on avaruus.
laittakaa korttien tilalle jokin asia mitä te itse tarvitsette. Sitten miettikää että jokin auktoriteetti sanoo ei. Tarvitsette autoa ja joku kieltää teiltä auton.
Olette valmiita uhraamaan henkenne saadaksenne auton. Pikkuiselle kortit merkitsevät paljon. Onko se kielto välttämättä järkevin vaihtoehto?
Antakaa kotiaskareita ja palkitkaa rahalla tai korteilla.
enkä häntä hauku vaan keskustelen esim isäni kanssa lapsistani ja poika nyt vaan on erittäin itsekäs ihminen. valitettavasti sen näkee jo 8vuotiaasta.
ja edelleenkään en aio niitä kortteja ostella, joskus kyllä, mutta nyt ei tule kortteja vähään aikaan.
Ostaisin lapsesi suosion hankkimalla kortteja vaikka seinän täyteen.
Opettaisin myös hänelle miten saada kaiken maailmassa. Hän on oppivassa iässä ja se riippuu sinusta nyt, saako hän tulevaisuudessa kaiken vai tyytyykö roskaelämään.
enkä häntä hauku vaan keskustelen esim isäni kanssa lapsistani ja poika nyt vaan on erittäin itsekäs ihminen. valitettavasti sen näkee jo 8vuotiaasta.
ja edelleenkään en aio niitä kortteja ostella, joskus kyllä, mutta nyt ei tule kortteja vähään aikaan.
Eli älä avaudu hänelle aikuisten asioista, älä tukeudu häneen emotionaalisesti. Hänen ei myöskään kuulu huolehtia siitä miten paljon rahaa teillä on tai miten paljon exäsi antaa rahaa. Luot vaan ne turvalliset rajat, puhu ongelmista muiden aikuisten kanssa. Älä lähde riitelyyn mukaan hänen kanssaan vaan ole aikuinen tilanteessa. Sinulla on ohjat käsissä.
Muista positiivinen huomio lapselle, kannustus ja itsetunnon tukeminen. Säästämisen opettaminen on tosiaan hyvä keino. Entäs jos myisitte vanhoja vaatteita tai leluja kirppiksellä ja niillä rahoilla voisi ostaa sitten uutta? Lapsi oppisi hiukan bisnestä.
Nyt voit opettaa hänelle miten saada asioita. Olisin huolissani jos lapsi ei haluaisi mitään ja oleilisi vain omissa maailmoissaan. Hän on osallistuu ostosten tekoon.
Ap, vanhempana sinun tulisi nähdä tilanne moniulotteisena eikä vain sinun näkökulmasta. Pohtia syitä ja seuraamuksia.
Et voi alkaa itse kiukuttelemaan vaan sinun on oltava aikuinen joka ohjaa laivaa. Vaikka on hiki ja nälkä, lapsikin kiukuttelee niin ole vahva.
Elä nyt pilaa lastasi!
Eli älä avaudu hänelle aikuisten asioista, älä tukeudu häneen emotionaalisesti. Hänen ei myöskään kuulu huolehtia siitä miten paljon rahaa teillä on tai miten paljon exäsi antaa rahaa. Luot vaan ne turvalliset rajat, puhu ongelmista muiden aikuisten kanssa. Älä lähde riitelyyn mukaan hänen kanssaan vaan ole aikuinen tilanteessa. Sinulla on ohjat käsissä.
Muista positiivinen huomio lapselle, kannustus ja itsetunnon tukeminen. Säästämisen opettaminen on tosiaan hyvä keino. Entäs jos myisitte vanhoja vaatteita tai leluja kirppiksellä ja niillä rahoilla voisi ostaa sitten uutta? Lapsi oppisi hiukan bisnestä.
Ei lapselle sanota, että siks että pääsen susta eroon!
Oot aika kauhee.
Ei lapselle sanota, että siks että pääsen susta eroon!
Oot aika kauhee.
Sääli että jokaisella ei ole mahdollisuutta pärjätä elämässään tässä säälimättömässä pokeriturnauksessa.
ja vaikka tiedän että tuo eroonpääsemisjuttu oli pönttö, niin hei ei ole eka kerta kun olen lukenut/kuullut/sanonut itse jotain vastaavaa.
Mun poikani on aika lailla samantyyppinen, tavallaan vaikuttaa joskus tosi ylimieliseltä ja tavallaan hermostuttaa yms, mutta siellä sisällä on kyllä ihan pieni poika aikamoisessa ympäristön ristipaineessa. Meillä on kanssa rahat tiukalla, joten on tehty niin että poika saa 2,50 viikossa, josta sitten säästää/ostaa nameja ja sillä saa oikeasti ostaa mitä vaan, mutta lisärahaa ei tipu.
Vaatteet yms on tietty erikseen, tämä on huvitteluun. Asia pojalle selvä, ei keskusteluja, koska en jousta tästä. Ihan jees menee näin.
paitsi ap, joka on paska luuseri.
täyspäisempi tehdä, jos omaa hitusenkaan itsehillintää ja motivoitunutta kasvattajaa.
Kyse on lapsen kasvatuksesta ei siitä kuka on kingi.
paitsi ap, joka on paska luuseri.
Ei ole lynkkausta, jos toiset näkevät tilanteesi selvemmin kuin itse näet. Tässä on annettu hyviä neuvoja, joista kannattaisi ottaa vaarin. Ei ole rikos olla väsynyt, ja väsyneenä reagoi asioihin väärin. Kaikki tekevät sitä.
Mutta vastuuntuntoinen aikuinen ei hauku lasta ylimieliseksi tai vihjaa tämän "perineen" isänsä narsismin, jos lapsi kiukkuilee ja vaatii. Tottakai poikasi reagoi vahvasti, jos on nähnyt isänsä pahoinpitelevän äidin. Siksi hän hakee sinulta nyt rajoja ja turvaa. Ei poika ole vittumainen ihminen, vaan hämmentynyt lapsi.