Taas on ateistiäidillä valinta edessä... :(

Uskonnollisissa aamunavauksissa kyse on lähinnä hiljentymisestä ja oikean ja väärän erottamisesta. Miksi lapsille pitäisi opettaa, että ydinvoimaa pitää vastustaa ja natoon ei tule liittyä?

Sitähän politiikkakin on; oikean ja väärän erottamista ;) Onko Nato hyvä vai paha? Ydinvoima? jne. Uskonto on silkkaa politiikkaa. Sitä se on aina ollut. Valtakeino.

sinun mielestäsi esim toisen huomioon ottamisessa on uskontokunnittain eri mielipiteitä? Missä uskonnossa on väärin ottaa toinen huomioon?

Uskonnollisissa aamunavauksissa kyse on lähinnä hiljentymisestä ja oikean ja väärän erottamisesta. Miksi lapsille pitäisi opettaa, että ydinvoimaa pitää vastustaa ja natoon ei tule liittyä?

Sitähän politiikkakin on; oikean ja väärän erottamista ;) Onko Nato hyvä vai paha? Ydinvoima? jne. Uskonto on silkkaa politiikkaa. Sitä se on aina ollut. Valtakeino.

sinun mielestäsi esim toisen huomioon ottamisessa on uskontokunnittain eri mielipiteitä? Missä uskonnossa on väärin ottaa toinen huomioon?

Sanoin vain, että uskonnolla ja politiikalla ei ole eroa, koska uskonto ON politiikkaa. Se on valtakeino.

Ja ilman uskontoakin voi hiljentyä, miettiä oikeaa ja väärää, ja ottaa toisia huomioon.

miten politiikka liittyy lapsiin? Uskonnollisissa aamunavauksissa kyse on lähinnä hiljentymisestä ja oikean ja väärän erottamisesta. Miksi lapsille pitäisi opettaa, että ydinvoimaa pitää vastustaa ja natoon ei tule liittyä? Ei minulla oikeasti kyllä olisi mitään tuotakaan vastaan, mutta en ymmärrä miten nuo asiat liittyvät kouluikäisiin lapsiin, kun he eivät edes äänestä eikä poliittisia periaatteita voi soveltaa kasvatukseenkaan.

Miksi lapsille pitäisi opettaa yhtä uskonnollista totuutta? Hiljentymiseen tai oikean ja väärän erottamiseen ei todellakaan tarvita yhtäkään uskontoa! Oikean ja väärän tulee olla sama kaikille suomalaisille uskonnosta riippumatta. Sitä ei voi määritellä vain uskonnon kautta. Lait ovat kaikille samat. Pienellä lapsella ei ole omaa uskonnollista tai poliittista vakaumusta, eikä sitä pidä hänelle koulussa tyrkyttää. Niistä asioista lapsi muodostaa oman käsityksensä isompana. Ihan varmasti poliittisilla puolueillakin on hienoja ja yleviä aatteita, joita kannattaisi opettaa lapsille :)

puhun nyt aamunavauksista, joissa ei käsittääkseni OPETETA ja TUPUTETA uskontoa, vaan kerrotaan opettavaisia tarinoita (ainakin silloin kun minä olin pieni). Uskonnon opetus on sitten erikseen. Vai onko aamunavausten luonne muuttunut?

Uskonnollisissa aamunavauksissa kyse on lähinnä hiljentymisestä ja oikean ja väärän erottamisesta. Miksi lapsille pitäisi opettaa, että ydinvoimaa pitää vastustaa ja natoon ei tule liittyä?

Sitähän politiikkakin on; oikean ja väärän erottamista ;) Onko Nato hyvä vai paha? Ydinvoima? jne. Uskonto on silkkaa politiikkaa. Sitä se on aina ollut. Valtakeino.

sinun mielestäsi esim toisen huomioon ottamisessa on uskontokunnittain eri mielipiteitä? Missä uskonnossa on väärin ottaa toinen huomioon?

Sanoin vain, että uskonnolla ja politiikalla ei ole eroa, koska uskonto ON politiikkaa. Se on valtakeino. Ja ilman uskontoakin voi hiljentyä, miettiä oikeaa ja väärää, ja ottaa toisia huomioon.

onhan niillä ero, jonka juuri kerroin. Politiikassa ei ole asioissa oikeaa ratkaisua, mutta uskonnossa monessa suhteessa on (jos puhutaan edelleen siitä päivänavauksesta eikä uskonnonopetuksesta). Mitä väliä sillä on kerrotaanko aamunavauksessa laupiaasta samarialaisesta vai empaattisesta espoolaisesta? Sama asia ja opetus ihan kaikille.

Tarinat ovat hyvin opettavaisia ja sävykin voi olla tuputtava. "Hän pelastui, koska uskoi Jeesukseen", "Rukoile, jotta lähimmäisesi löytäisi Jeesuksen", "Jeesuksen huomassa meidän kaikkien on hyvä olla, sillä Jeesus on Herramme" jne.

Tällaisia ainakin eräässä koulussa ihan 2000-luvulla.

Mitä väliä sillä on kerrotaanko aamunavauksessa laupiaasta samarialaisesta vai empaattisesta espoolaisesta? Sama asia ja opetus ihan kaikille.

Laupias samarialainen esintyy uskonnollisessa fokuksessa. Tarinaan liitetään aina Jumala/Jeesus, mikä antaa taas pönkitystä nimenomaan kristinuskolle.

Empaattisesta espoolaisesta puhuttaesta ei uskontoa tarvita. Empaattinen espoolainen voi olla ateisti, muslimi, wicca tai mikä hyvänsä.

Mitä väliä sillä on kerrotaanko aamunavauksessa laupiaasta samarialaisesta vai empaattisesta espoolaisesta? Sama asia ja opetus ihan kaikille.

Laupias samarialainen esintyy uskonnollisessa fokuksessa. Tarinaan liitetään aina Jumala/Jeesus, mikä antaa taas pönkitystä nimenomaan kristinuskolle. Empaattisesta espoolaisesta puhuttaesta ei uskontoa tarvita. Empaattinen espoolainen voi olla ateisti, muslimi, wicca tai mikä hyvänsä.

miten se jumala tai jeesus siihen tarinaan liitetään ja mikä merkitys sillä sitten on vaikka liitettäisiinkin? Eikö ateistilapsi löydä sitä tarinan pointtia, jos kerrotaan, että tarina on raamatusta?

Siellä kerrotaan miten Jumala liittyy juttuun.



Ja pointtihan tässä keskustelussa oli siinä, että niitä opettavaisia tarinoita voi kertoa ILMAN uskontoa. Uskonto-opetus ei vain kuuluisi valtion laitoksiin, kuin korkeintaan niille uskontotunneille.



Se, että se uskonto halutaan tunkea mukaan tarinaan, on juurikin sitä tuputtamista, mistä aiemmin oli puhe.

silti papereihin merkitty, että lapselle annetaan uskonnon opetusta ja kaikki kirkko menot.

Oma vikasi, jos kiellät uskonnon opetuksen.

Että kirkkoon kuulumattomatkin laittaa lapsensa uskontotunneille, ettei vaan erottuisi joukosta. Siitä seuraa juuri se että ET-oppilaat erottuu ja meidänkin ekaluokkalaisen et-tunti on perjantaina silloin kun muut jo pääsee koulusta! Ei minustakaan uskontotunneissa olisi lapsilleni mitään haittaa, paitsi jos sattuu joku vanhan mallin vakaumuksellinen ope joka pelottelee. Päiväkodissa saivat osallistua kaikkeen ohjelmaan. Mutta kun koulussa on tarjolla ET-opetusta, niin totta kai halusin heidät sinne. Muuten voi sekin pieni ryhmä loppua eikä lasten eri uskonnoista olevat ystävätkään saisi sopivaa opetusta.

mihin se yleismaailmallinen opetus häviää, jos tarinassa mainitaan jumala? Sulkeutuuko sen ateistilapsen korvat ja mieli, kun puhutaan samarialaisesta eikä espoolaisesta tai vaikka kolmesta pienestä porsaasta?



Tässä suora lainaus raamatusta:

"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.



"Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"



Tarinassa itsessään ei sanota mitään jumalasta tai jeesuksesta tai ettei tuo kertomus voisi koskettaa muita kuin kristittyjä. Miten ihmeessä tuo tarina ei voi päteä muihin kuin kristittyihin?

ja muuttaa tavallisen kerrostalon näköisiksi juuri tästä syystä.

Kai sitä vähemmästäkin lapsi ahdistuu kun saa pelätä jotain uskontopeikkoa. Varmaan sulkee silmät ja korvatkin kirkon ohi kulkiessaan.

Ap tässä taas hei. :) Piti oikein miettiä, mitä tähän ketjuun uskaltaa sanoa, ettei kunnon kristityt nakkaa kivellä. :o



Ainakin pisti silmään, että meidän oletettiin jotenkin aiheuttaneen lapsen ahdistuksen tai että minä kuvittelin sen kokonaan. Me olemme miehen kanssa tehneet nimenomaan niin, että olemme yrittäneet vastata neutraalisti lapsen kysymyksiin uskonnosta. Kun lapsi kysyi suoraan, mihin me isänsä kanssa uskomme, vastasimme suoraan, että emme usko mihinkään jumalaan. Kysyi myös miksi, johon vastasimme, että emme tunne tarvetta uskoa. Ja että monet ihmiset tuntevat ja se on ihan ok. Ihmiset ovat erilaisia. Olemme myös kertoneet lapselle toisista uskonnoista.



Lapsen ahdistus tuli pintaan varmasti monen osatekijän takia. Kyseessä on paljon pohdiskeleva lapsi, joka on aina tahtonut tietää, miten maailma toimii. Emme myöskään elä missään ateistityhjiössä, vaan lähipiiriimme kuuluu monella tavalla uskovia ihmisiä. Myös niitä, joiden mielestä minä ja mieheni joudumme helvettiin kuolemamme jälkeen. :( Tottakai lapsi näkee ja kuulee kaikenlaista, jota ei ehkä ole lasten korville edes tarkoitettu. Ei siihen tarvita muuta kuin yksi huonokuuloinen mummo kailottamassa mielipiteitään toisessa huoneessa tai leikkikaveriksi uskovan perheen lapsi. Lisäksi lapsi joutui kohtaamaan nämä iäisyysasiat konkreettisemmin kuin monet ikäisensä, kun olimme kahden sukulaisen hautajaisissa lyhyen ajan sisään.



Lasta en aio laittaa evlut-opetukseen, koska olen itse käynyt sen tien ja irtautuminen kirkosta, johon oli kasvanut, ei ollut helppoa. Ei ole todellista uskonnonvapautta, jos lapset opetetaan uskomaan, että kristillisyys kuuluu ehdottomasti elämään.

että en pitänyt koulussa uskonnon tunneista ja uskonnollisista päivänavauksista. Vanhempani olivat liittäneet minut kirkkoon, ja siitä jouduin kärsimään. Minun kohdallani oli kyse pakkouskonnosta - eikä missään tapauksessa oikeudesta oman (???) uskonnon opetukseen!

Lukiossa olisin halunnut opiskella elämänkatsomustietoa, mutta eipä ollut mahdollista. (Ja vielä nykyäänkään kukaan kirkkoon kuuluva ei saa opiskella elämänkatsomustietoa, vaikka jokainen kirkkoon kuulumaton saa opiskella uskontoa!)

kummaa. Hihhulien kommentit loistavat poissaolollaan.

Täällä sama juttu: minut pakotettiin opettelemaan ulkoa jotain SAATANAN TYLSIÄ virsiä ja käymään kirkossa. Todella turhaa puuhaa, yök.

kun ekaluokkalaisten ensimmäisessä vanhempainillassa opettaja ilmoitti, että uskonnonkirjatkin on, mutta ettei hän niitä lapsille jaa, vaan uskontotunnilla pääasiassa askarrellaan vastapainona äidikielen ja matematiikan kynätehtäville.

Tai sitten teidän pitää valita että lapsi todellakin kasvatetaan ev.lut. tavan mukaan.



Tai sitten muutatte maahanmuuttajavaltaiselle alueelle, jossa on paljon toisin uskovia, eli lapsesi ei ole ainakaan yksin. Meillä ateistina olo toimii, kun puolet koulusta on muslimeja, heille ei ole omaa päivänavausta, joten koko koulussa ei ole aamuhartausta, eikä ruokarukouksia jne. Kirkko on kaksi kertaa vuodessa, vapaaehtoinen ja jotain srk:n tapahtumia satunnaisesti, jotka puolet siis muutenkin jättää väliin.

Eipä opettavaisissa tarinoissa mitään vikaa olekaan. Jos Raamatun tarinoita käsitellään aamunavauksissa kuin mitä tahansa kaunokirjallisuuden tarinoita, ongelmaa ei kai ole. Raamattu on ilman muuta länsimaisen kaunokirjallisuuden klassikko.

Valitettavasti pelkkä tarinoiden kertominen ei yleensä riitä. Kristinuskon ydin on, että vain uskomalla Jeesukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen, pääsee taivaaseen. Kaikki muut joutuvat helvettiin, ikuiseen kadotukseen! Tätä "ilosanomaa" on julistettava kaikille, sillä kristinuskoon sisältyy lähetyskäsky. Nykyään päiväkotien ja koulujen uskontokasvatus suo opettajille mahdollisuuden julistaa omaa pelastusoppiaan - ja pelotella hienovaraisesti kadotuksella. Voi se herkempiä lapsia ahdistaakin.

mihin se yleismaailmallinen opetus häviää, jos tarinassa mainitaan jumala? Sulkeutuuko sen ateistilapsen korvat ja mieli, kun puhutaan samarialaisesta eikä espoolaisesta tai vaikka kolmesta pienestä porsaasta?

Tarinassa itsessään ei sanota mitään jumalasta tai jeesuksesta tai ettei tuo kertomus voisi koskettaa muita kuin kristittyjä. Miten ihmeessä tuo tarina ei voi päteä muihin kuin kristittyihin?

miksi koulun uskonnon tunnilla ei ole perusteltua harjoittaa uskontoa (laulaa virsiä, rukoilla), mutta päivänavauksissa (joiden pitäisi olla kaikille yhteisiä!) rukoillaan ja veisataan virsiä jatkuvasti.



Mielestäni kaikki uskontopropaganda ja uskonnon harjoittaminen pitäisi keskittää uskonnon tunneille. Silloin niiltä välttyisi siten, että valitsisi elämänkatsomustiedon.



Onko niin, että pienuskontojen edustajille ei haluta antaa oikeutta oman uskonnon harjoittamiseen (oman uskonnon tunneilla ei saa harjoittaa uskontoa) - ja toisaalta ketkäpä olisivat parempi kohde kristinuskon propagandalle kuin kaikki pienet lapset (myös vääräuskoisten tenavat).

Ateisteja ollaan, mutta käydään kyllä lasten kanssa katsomassa kirkkoja. Meille ne ovat samanlaisia nähtävyyksiä kuin muutkin historialliset rakennukset. Ei niissä ole mitään pelottavaa tai ahdistavaa.

Monenlaisista uskonnoistakin puhutaan ja meillä on paljon eri tavoin uskovia ystäviä ja sukulaisia.

Ei päiväkodissa ja koulussa silti pidä tuputtaa lapsille yhtä uskontoa - tai vaihtoehtoisesti eristää lasta muista lapsista vanhempien uskonnon tai uskonnottomuuden vuoksi.

Kaikki kirkothan pitäisi purkaa ja muuttaa tavallisen kerrostalon näköisiksi juuri tästä syystä.

Kai sitä vähemmästäkin lapsi ahdistuu kun saa pelätä jotain uskontopeikkoa. Varmaan sulkee silmät ja korvatkin kirkon ohi kulkiessaan.

Mitä mieltä olisitte siitä, jos koulussa kyseisen alueen valtapuolue saisi julistaa kerran viikossa omaa puolueohjelmaansa lapsille aamunavauksissa? On alueita, joilla yksi puolue on aina ollut erittäin vahva. Tällöinhän se kuuluu selvästi alueen kulttuuriin. Poliittisella puolueella on vahvat perinteet, jotka on opetettava alueen lapsille. Jos ei halua lapsensa kuuntelevan poliittista propagandaa, lapsi laitetaan yksin johonkin kopperoon siksi ajaksi.

Enemmistö ei voi toimia miten tahansa. Mitä pienempi vähemmistö on, sitä tärkeämpää on, että vähemmistöä kohdellaan reilusti. Etenkin kun kyse on pienistä lapsista!

parempiin ja huonompiin nimenomaan sen mukaan mitä puoluetta/aatetta vanhemmat kannatti. Kepulaiset oli niitä parhaita, kokoomus ja perussuomalaiset suvaittuja. Sdp ja varsinkin vasemmisto oli niitä joita sai kohdella ihan miten huvitti, ihmisarvokin oli siinä ja siinä. Reiluutta ei ollut olemassakaan, jos vanhemmat äänesti väärää puoluetta.

Että näin meillä Suomessa, kuulemma tuo asetelma on yhä edelleen hengissä, mutta pikkuhiljaa murtumassa koska kepulaiset on menettämässä asemiaan.

Valitettavasti pelkkä tarinoiden kertominen ei yleensä riitä. Kristinuskon ydin on, että vain uskomalla Jeesukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen, pääsee taivaaseen. Kaikki muut joutuvat helvettiin, ikuiseen kadotukseen! Tätä "ilosanomaa" on julistettava kaikille, sillä kristinuskoon sisältyy lähetyskäsky. Nykyään päiväkotien ja koulujen uskontokasvatus suo opettajille mahdollisuuden julistaa omaa pelastusoppiaan - ja pelotella hienovaraisesti kadotuksella. Voi se herkempiä lapsia ahdistaakin.

tuo ahdistus sitten tulee? Missä oikeasti lapsia pelotellaan helvetillä AAMUNAVAUKSESSA? Jos lapsi ei käy edes niillä uskonnon tunneilla, miten aamunavauksessa mainittu taivas saa aikaan lapsella pelon helvetistä, jos ei hän ole moisesta paikasta koskaan edes kuullut?