Lue keskustelun säännöt.
Mieheni joutui vuosi sitten auto-onnettomuuteen ja halvaantui jaloista
18.08.2010 |
Siitä on siis jo vuosi kulunut kun mieheni joutui tuohon onnettomuuteen. Hänen jalkansa halvaantuivat ja hän on tällä hetkellä pyörätuolissa,on luultavasti loppuelämänsä. Hän käy fysioterapiassa säännöllisesti,jalat saattavat kuulemma alkaa jossain vaiheessa taas kantaa.
Ongelmani on se,etten tiedä jaksanko elää näin 'rajoitetussa' suhteessa enää..Olemme olleet 7 vuotta yhdessä,meillä ei ole lapsia. Minusta on aina tuntunut siltä,että mieheni on minulle se oikea. Vaikka tappelemme, emme mene koskaan vihaisina nukkumaan. Meillä on samanlainen huumorintaju ja ah, niin kiihkeä seksielämä. Kyllä seksi nytkin sujuu,se on vain vaikeampaa...
Toisaalta haluaisin olla mieheni kanssa, pyörätuolissa istuminen ei saisi olla este näin hyvän parisuhteen jatkumiselle. Mutta toisaalta minulla on joskus tunne,että en jaksa enää... Tämä elämä tulee minulle kalliiksi,kun mies ei voi käydä töissä. Joskus tekisi vain mieli lähteä,mutta sydän ei anna..
Kommentit (26)
ajalta, jos miehesi lähtisi uudelleenkouluttautumaan. Kuntoutustuki on useasti korkeampi kuin tavallinen opintoraha, kannattaa ottaa selvää! Kela voi tosin olla mukana "päättämässä" mille alalle kannattaa kuntouttaa...
Tsemppiä kovasti teille! Ehkä teidän kannattaisi myös käydä yhdessä pariterapiassa, voisitte ehkä vähän pohdiskella juurikin näitä tulevaisuudensuunnitelmia sekä perheen kannalta että mahd. opiskelun/työn kannalta. Myöskin siihen päivittäiseen arkeen ehkä jaksamisvinkkejä.
Olettehan saaneet nykyisen kotinne miehellesi sopivaksi? Siihen voi saada osittaista rahallista apua ja suunnitteluapua kunnan vammaispalvelusta, kannattaa ottaa yhteyttä. Sieltä voi saada myös tietoa muista mahdollisista eduista. Onko miehelläsi esim. taksiseteleitä tai autoa, jossa rattivaihteet? Otapa näistäkin selvää, on tärkeää, että pääsee liikkumaan itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se lisäisi sinun jaksamistasi. Kaupunki/kunta maksaa avustajan palkan kokonaan ja miehelläsi pitäisi olla oikeus tällaiseen. Voi hakea esim. 10-20 h/vko, jos ei halua että nurkissa pyörii jatkuvasti joku vieras ihminen. Tuossa ajassa avustaja ehtii jo hyvin auttaa monissakin kotihommissa ja auttaa miestäsi esim. asioinnilla käymisessä, jos olet töissä.
Itse menetin mieheni auto-onnettomuudessa ja tekisin mitä vain jos saisin hänet takaisin. Olisin onnellinen, jos minulla olisi hänet vaikka hän olisikin pyörätuolissa.
Meillä on yhteiset lapset ja elämä välillä yhtä vuoristorataa. Seksielämä kiihkeää ja antoisaa, huumori samanlaista ja ymmärsimme toisiamme sanomatta sanaakaan. Ajatukset menivät niin yksiin.
En vain koskaan saa enää tilaisuutta olla hänen kanssaan. Toivottavasti sinä, olet oppinut elämään asian kanssa. Mietin monet kerrat, millaista elämämme olisi ollut, jos hän olisi selvinnyt hengissä. Epäilemättä vaikeaa, ainakin aluksi. Ja hänelle olisi ollut kamalaa joutua pyörätuoliin, mutta uskon että olisimme selvinneet. Yhdessä.
Eikä miehesi loppuelämäänsä työttömänä tule olemaan! Kuntoutuksen jälkeen voi hyvin hakea töitä.
töissä sokea ja kuuro, onkos tuo pyörätuoli nyt sitten jotenkin kamalaa.
Elämä vaan on, ja sunkin pitää siihen sopeutua. Ns. henkisissä töissä ei pyörätuolilla ole merkitystä, kuin korkeintaan matkustamista vaativissa töissä. Joko miehelläsi on invalidiauto?
Tsemppiä sulle. Ymmärrän kyllä väsymyksesi, mutta ehkä sulla on tosiaan jäänyt itselläsi asia käsittelemättä, kun olet keskittynyt tukemaan miestäsi ja sulla on jonkinasteinen masennuksenpoikanen. Luulen että ei se elämä/mies tässä tapauksessa vaihtamalla parane. Voi käydä päinvastoin.
yhden huippukoodarin, joka pyörätuolissa. Pyörätuoli ei ole (eikä saisi olla!) este töiden saamiselle. Tuo jätkä nauttii kollegoiden ja esimiesten keskuudessa suunnatonta arvostusta neroutensa ansiosta eikä kukaan työyhteisössä pidä häntä erilaisessa asemassa muihin verrattuna.
Voin vain kuvitella että välillä teidän suhteessa on varmaan rankkaa tuon onneyttomuuden ja sen tuomien muutosten takia, mutta tiedätkö miten vaikeaa on löytää sielunkumppania? Kaikissa on aina jotain, täydellistä ihmistä ei olekaan. Jos teillä muuten natsaa elämä hyvin ja rakkautta on (ja seksiäkin!), pidä ihmeessä tuollaisesta ihmisestä kiinni. Joka tapauksessa suosittelisin pariterapiassa käymistä ihan senkin takia että elämänne on kokenut noin suuren muutoksen ja molemmat pääsee juttelemaan peloistaan & tulevaisuuden toiveistaan. Voi olla että miehelläsikin on huolia siitä miten jaksat tai miten hän jaksaa.