Miksi ihmeessä leski ei saisi mennä naimisiin esim kahden vuoden sisällä

Mutta on se aika nopeaa toimintaa mielestäni. Erosin ja olin SEITSEMÄN vuotta yksin. Erosimme ystäväni ja ilman mitään draamoja. Tiedätkö btw monta naista, joka olisi mennyt pian naimisiin puolisonsa kuoltua...? En tiedä yhtään. Sen sijaan tiedän ja tunnen monta miestä, jotka ovat pariutuneet/menneet naimisiin nopeahkosti puolisonsa kuoltua.

Miehet hakevat kodinhoitajaa ja nainen lankeaa lesken ansaan. On niin ihanaa auttaa!

Tiedän lesken joka 61 vuotiaana menetti vaimonsa ja meni uusiin naimisiin 6 kuukauden päästä siitä. Se tuntui kyllä järkyttävältä.

Moni ei vaan pidä siviilisäädystään melua. Vai kuinka monen esim työkaverin siviilisäädyn tiedät?

Nuoret lesket ovat nykyään harvinaisia, heihin suhtautuminen on hyvin monelle kovin vaikeaa.

Olen itse 33-vuotiaana jäänyt leskeksi. Nyt alle 2 vuotta tapahtumasta elän onnellisesti lasteni kanssa uudessa suhteessa. Lapset ovat tyytyväisiä ja minä Myös. Uudessa suhteessa lasten isä on aivan jokapäiväinen puheenaihe ja iskästä on lupa ja mahdollisuus puhua aina. Käymme haudalla koko perheen voimin. Annan itselleni ja lapsille mahdollisuuden olla onnellinen ja nauttia elämästä. Kukaan joka ei ole nuorena leskeytymistä itse kokenut, ei ole oikea arvostelemaan. Ja miksi muutenkaan pitäisi kenenkään vaivata päätään muiden Tekemisillä. Jokainen äiti ja isä varmasti tahtoo lapselleen vain parasta ja kun näen lasteni hymyilevän ja nauttivan elämästään, niin se on riittävä palaute toiminnastani :)

hyvät ihmiset- pyydän teitä miettimään kaksi kertaa ennen kuin arvostelette toista, ihan tarpeeksi rankkaa on leskeytyminen muutenkin...

Juu, yllättävän paljon meitä nuoria leskiä on itse jäin leskeksi 35-vuotiaana kahden alle kouluikäisen äitinä. Ja kyllä on kokemusta kertynyt näistä ympärillä kyräilijöistä. Kateitakin ovat, että jos vaikka saan liian paljon leskeneläkettä...sairasta touhua. Mutta koitan olla välittämättä.

Jäin leskeksi 36 -vuotiaana. Vuoden päästä löysin uuden miehen. Kyllä minua kohtaan suhtautuminen aina oli kannustavaa ja ihmiset iloitsivat puolestani, kun löysin uuden onnen. Ehkä en vain tunne sellaisia kateellisia ja pikkusieluisia ihmisiä.

Kyllä meitä tosiaan on paljon :)

Minä jäin leskeksi 26-vuotiaana neljän lapsen kanssa. Siitä on aikaa nyt viisi vuotta. Uutta suhdetta ei ole. En vaan halua jakaa tätä arkea kenenkään "vieraan" aikuisen kanssa. Olen saanut meidän elämän rullaamaan oikein hyvin ja ollaan tyytyväisiä lasten kanssa tähän elämään. Minulla on kädet täynnä lasten kanssa ja siksi en edes jaksa ajatella mitään uutta parisuhdetta. Jos se joskus kohdalle sattuu sen on sitten sen ajan "ongelma". Ehdoin tahdoin en kuitenkaan haikaile mitään.

En tuomitse ketään toista leskeä, joka toimii nopeammin. Jokainen kulkee sitä omaa elämäänsä omaan tahtiinsa. Jokaisella leskelläkin on yksilöllinen tilanne. Miksi leski ei saisi nauttia uudesta rakkaudesta, jos semmoinen kohdalle osuu? Ei se ole pois siltä kuolleelta puolisolta. Ihan varmasti se kuollut puolisokin toivoisi, että jäljelle jäänyt saa elää onnellisen elämän omalla tavallaan. Eikä uusi suhde pyyhi pois sitä menneisyyttä. Kuollut puoliso kulkee aina mukana mietteissä ja sydämessä.

Uudella puolisolla voi olla vaikeampaa sopeutua lesken kanssa elämiseen. Pitää osata antaa tilaa leskelle ja lesken ajatuksille ja se kuollut tosiaan aina on jollain tapaa lesken mukana. Uuden puolison on turha kuitenkaan olla mitenkään mustasukkainen, vaikka helposti voisi kuvitella, että semmoisia tunteita uudella puolisolla voi olla. Pitäisi osata ymmärtää aika paljon.

Meillä (kuten varmaan kaikilla leskillä, joilla on lapsia) se kuollut on todella vahvasti arjessa läsnä. Siitä puhutaan, muistellaan, surraan, ikävöidään jne... Aika ajoin itse kullakin jäljelle jääneellä nousee pintaan tunteet, jotka on käsiteltävä. Pahimmat on varmasti käsiteltykin, mutta varsinkin lapsilla aina ne nousee uudella tasolla pintaan, mitä enempi ikää ja ymmärrystä tulee. Voin vaan kuvitella, mitä sitten kun lapset kipuilee murkkuikää. Muilta olen kuullut, että se voi olla aika kovaa aikaa näillä lapsilla, jotka on menettäneet toisen (tai jopa molemmat) vanhempansa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2010 klo 20:47"]

edellisen puolison menehtymisestä?

En käsitä ollenkaan :( Minusta eron jälkeen "tauon" pitäminen on järkevää sillä yleensä erossa on kaksi osapuolta ja oppia voi omasta käytöksestään mutta kuoleman yhteydessä; miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin?

[/quote]

Kuka kieltää?

Tuttuni ei kyllä ole mennyt naimisiin, että saisi pitää leskeneläkkeen. Mutta muutti uuden miehen kanssa yhteen 3 kuukauden kuluttua kun aviomies tappoi itsensä. Alkoi heti odottaa lastakin. Miksi olisi pitänyt odottaa kauemmin, kun oli vain onnellinen kun miehensä tappoi itsensä, ettei tarvinnut eroa ottaa, vaan sai maksetun asunnon ja leskeneläkkeen.

Jos ei puoliso ole merkinnyt mitään, niin mitä sitten. Kunhan nyt ei ihan hautajaisissa iloise kihloihinmenosta. Sen verran jos kuolleen puolison sukulaisia kehtaa kunnioittaa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2010 klo 21:18"]

ja väittävät, että siinä uudessa liitossa se näkyy isoina ongelmina. Pitää antaa itsellee lupa kaivata, surra menetettyä. Uusi suhde on usein tapa kieltää menetys eikä uudessa suhteessa sitten kestetä pientäkään vastoinkäymistä. Laastari mikä laastari.

[/quote]

Joskus käytännön syykin. Eräällä miehellä kuoli vaimo auto-onnettomuudessa ja jäi 2 pientä lasta. Mies pani heti hautajaisten jälkeen verkot veteen eräälle keskustelufoorumille, että olisko kukaan kiinnostunut leskimiehestä. Ei mennyt montaa viikkoa, kun esitteli lapsille äitipuolen ja kuulemma hyvin menee uuden vaimon kanssa ja rakkaus kukkii. Kehui vielä, että nyt kun lasten äiti kuoli, tajusi, kuinka huonosti kohteli ja ei ollut romanttinen. Nyt uuden vaimon kanssa elämä on paljon ihanampaa kun hän osaa pitää suhteestaan huolta. 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2010 klo 11:14"]

heihin suhtautuminen on hyvin monelle kovin vaikeaa. Ollaan empaattisia, mutta kuitenkin hirveän epävarmoja, epätietoisia, uteliaita. Kadulla tunnistetaan etäisesti tuttu leski ja hän vie hetkeksi ajatukset jonnekin, jota ei ole osannut vielä ajatella. Helposti syntyy kyräilevä ja paheksuva vaikutelma, vaikkei sitä haluta luoda. Leski ja varsinkin lesken läheiset kokevat helposti kaikki sanomiset, katseet ja hymyilytkin kyttäämiseksi, paheksumiseksi tai joksikin muuksi. Lesken ei pidä olla terapeutti muille, eikä hänen tarvitse liikaa muiden mietteitä alkaa ajatella.

Minä jäin leskeksi 39 vuotiaana, ex hirtti itsensä meidän puuvajaan. sen jälkeen exän sisko yritti tuhota minun "yritystoiminnan" kirjoittelemalla erittäin epäasiallisia nimettömiä viestejä kotisivuilleni. Asiasta tottakai tein rikosilmoituksen. Syynä kirjoittelulle oli se, että olin löytänyt uuden kumppanin. Elin 20 vuotta äärettömän panostavassa suhteessa niin henkisesti kuin fyysisesti ja se päättyi näin. JA MINÄ AION RAKASTAA JA TULLA RAKASTETUKSI TÄMÄN UUDEN MIEHENI KANSSA! Mutta ihmiset ovat äärettömän JULMIA, niin minulle kuin lapsilleni. Lapseni voivat erittäin hyvin, heidän ei enää tarvitse kuunnella eikä katsella hirveitä asioita.....

Hetkinen. Jos ex kuolee, et silloin ole hänen leskensä. Täytyy olla ihan voimassaoleva liitto. Jos on exä niin silloin on vain ex-puoliso kuollut. Eihän leksneläkettäkään existä saa.

Yleensä ajatellaan, että se suru pitäisi käydä ensin läpi ja aloittaa uusi suhde vasta sen jälkeen. Ne joilta on puoliso kuollut voivat tulla tähän kommentoimaan kauanko heillä on mennyt koko suruprosessin läpikäymiseen (kaikki vihantunteet ja vihdoin hyväksyminen, ei mene ihan hetkessä läpi).

Siihen anko suruprosessiin menee vaikuttaa hyvin paljon miten kuoleminen tapahtui. Jos kysymys on pitkästä sairaudesta on siinä leskellä ollut hyvää aikaa jo puolison eläessä käydä asioita läpi. Oma puolisoni sairasti vuoden verran vaikkakin loppuviimeksi meni ihan yllättäen kuolemaan äkkikuolemalla. Vanhan ajan lesken suruvuosi tuntui juuri passelilta ajalta ennen kuin pystyi uusiin suhteisiin. Jos sureminen pitkittyy, sillä on taipumusta muuttua krooniseksi ja sitä ei varmaan kukaan halua.

Nuorella ihmisellä on vielä kiima päällä ja halutaan äkkiä uusi puoliso. Vanha ihminen ei enää niin seksistä välitä, joten he usein eivät enää mene uusiin naimisiin.

No tottahan sitä saa mennä uusiin naimisiin leksydyttyään. En ole ikinä oikeassa elämässä törmännyt siihen että joku paheksuisi lesken uutta avioliittoa. Paitsi tilanteissa jossa suhde on alkanut jo ennen puolison kuolemaa (esim saattohoidossa olleella) ja sellaisissa jossa yksiin on menty jo parin kuukauden päästä kuolemasta. Noihin tapauksiin kyllä liittyi alaikäisiä lapsia joten siinä varmasti paheksunnan (ja huolen) syy. Mutta eihän se oikeasti ole mikään yleinen käsitys ettei leski saisi jo parin vuoden päästä uudelleenavioitua. Tai mistäs minä tiedän vaikka jotkut vain netissä anonyymisti uskaltavat paljastaa todellisen paheksuntansa.

On leskeydessä muitakin uuteen kumppaniin liittyviä ongelmia. Kuten se että monet eivät syystä tai toisesta halua uutta kumppania ja lähipiiri painostaa niin kovasti etsimään sitä onnea. Niin kuin se onni olisikin parisuhteesta kiinni. Jotkut eivät vain joko halua tai tarvitse uutta kumppania rinnalleen. En ymmärrä miksi lähipiiri painostaa surevaa leskeä uuden kumppanin etsintään. Vai onko se joku alemmuuskompleksijuttu. No joka tapauksessa, ei kenenkään tarvisi toisen valintoihin puuttua, kukaan ei voi itse tietää miten haluaa toimia leskeydyttään.

heihin suhtautuminen on hyvin monelle kovin vaikeaa. Ollaan empaattisia, mutta kuitenkin hirveän epävarmoja, epätietoisia, uteliaita. Kadulla tunnistetaan etäisesti tuttu leski ja hän vie hetkeksi ajatukset jonnekin, jota ei ole osannut vielä ajatella. Helposti syntyy kyräilevä ja paheksuva vaikutelma, vaikkei sitä haluta luoda. Leski ja varsinkin lesken läheiset kokevat helposti kaikki sanomiset, katseet ja hymyilytkin kyttäämiseksi, paheksumiseksi tai joksikin muuksi. Lesken ei pidä olla terapeutti muille, eikä hänen tarvitse liikaa muiden mietteitä alkaa ajatella.

Minä jäin leskeksi 39 vuotiaana, ex hirtti itsensä meidän puuvajaan. sen jälkeen exän sisko yritti tuhota minun "yritystoiminnan" kirjoittelemalla erittäin epäasiallisia nimettömiä viestejä kotisivuilleni. Asiasta tottakai tein rikosilmoituksen. Syynä kirjoittelulle oli se, että olin löytänyt uuden kumppanin. Elin 20 vuotta äärettömän panostavassa suhteessa niin henkisesti kuin fyysisesti ja se päättyi näin. JA MINÄ AION RAKASTAA JA TULLA RAKASTETUKSI TÄMÄN UUDEN MIEHENI KANSSA! Mutta ihmiset ovat äärettömän JULMIA, niin minulle kuin lapsilleni. Lapseni voivat erittäin hyvin, heidän ei enää tarvitse kuunnella eikä katsella hirveitä asioita.....

jos oletuksena on että pari on alkanut seurustella vasta toisen jäätyä leskeksi niin mielestäni on nopeaa toimintaa. Mielestäni naimisiinmeno alle 2v seurustelun jälkeen on hätäistä, oli leski tai ei.