Yllätyitkö siitä, että synnytys olikin paljon helpompi kuin luulit?

Aukean todella nopeasti 3 sentistä kymmeneen. puolessa tunnissa-tunnissa. Ja epiduraali ei silloin auta. Kyllä se aika helvetti on.

toisella kerralla kävi päinvastoin.

kestää monta vuorokautta. En kuvailisi omaa helpoksi mutta se meni nopeammin kuin odotin. Tuskaisaa ei ollut kuin viimeinen tunti ja koko ajan kuvittelin että koko synnytys on yhtä tuskaa. Avautumisvaihe meni 4:ssä tunnissa 2cm:stä täysin auki tilanteeseen ja ponnistamiseen meni 20min.

Minulla ei myöskään epiduraali auttanut kunnolla, ongelmana oli valtava ponnistuspakko. Silti synnytys oli paljon helpompi kuin kuvittelin. Toisin kuin oletin, ponnistaminen ei ollut lainkaan kivuliasta, vain todella tukalaa.



Ihmeellinen tunne saada pieni, lämmin ja märkä vauva rinnoille!

Tai oikeastaan olen kokenut molemmat. Sektiota pelkäsin - oli loistava kokemus. Alatierumbaan menin hyvin mielin - kauheeta oli.

että säilyin hengissä ja sain jopa elävän lapsen, molemmilla kerroilla.

oli kyllä aika kurja kokemus, ongelmien vuoksi, mutta pääasia, että alkusäikähdyksen jälkeen, vauva olikin kunnossa!



Toisella kerralla varauduin siihen, että mikä vaan voi mennä pieleen, mutta olikin oikein mukava kokemus, vaikkakin aika tuskainen, koska oli luomu.



Kolmanteen läksin ihan levoolisin mielin, koska tiesin, että ihan sama mitä odotan, menee kuitenkin omalla painollaan, hyvin meni :)

mutta järkytysthän se oli, kun toista vuorokautta kivussa rämmittiin, epiduraalista huolimatta.



Tokalla kerralla todella ihmettelin, että voiko se olla näin helppoa!

Molemmista lapsista olin jo sairaalassa valmiiksi, ekassa oli raskausmyrkytys ja toisessa aikaista lapsivedenmenoa (streptokokki-bakteeri).

Käynnistyksen jälkeen esikoisesta tunsin kyllä kovia supistuksia, mutta odotin koko ajan pahempaa. Kun hoitaja tutki, olin jo 9cm auki --> suoraan synnytyssaliin. Tässä vaiheessa ihmettelin vielä, kun minut vietiin sängyllä sinne, kysyin, eikö tarvitse kävelläkään ja hoitajan naureskelivat, että "vitsailee vielä!" :) Ponnistus 9min, kokonaisuudessaan meni reilu 4h.



Tokalla kerralla kalvojen puhkaisun jälkeen (auki tässä vaiheessa 2cm) oli tuskaa. Ajattelin, että kerkeän kuolla, ennenkuin lapsi ulkona, koska tuntiin ei tapahtunut mitään kohdunsuulla, vaikka oli kovia supistuksia. Sain epiduraalin, mutta sen jälkeen menikin 20min, kun kohdunsuu täysin auki, eikä epiduraali kerennyt edes vaikuttaa. Ponnistus 1min. Kokonaisuudessaan synnytyksen kestoksi merkattiin 1h20min.



Joten kyllä, aika helpolla pääsin! :D

Minä olin varautunut paljon kovempiin kipuihin. Avautuminen oli suht helppoa ja nopeaa. Olin 8 cm jo auki, kun sairaalaan päästiin ja sairaalassa ehdittiin olemaan n. 20 min kun synnytys käynnistyi. Kivunlievitystä ei käytetty eikä olisi ehtinytkään. Synnytys meni luomuna, kuten olin toivonutkin. Ponnistusvaihe tosin kesti tunnin, joten meinasi voimat siinä vähän loppua. Muuten meni paljon helpommin kuin olin kuvitellutkaan.



Synnytysjännitykseen auttoi se, että olin synnytystä edeltävällä vkolla yhden yön kontrollissa osastolla, joten osasto tuli tutuksi ja melkein kaikki jännitys poistui sille tielle.



Yhden prinsessan äiti

...mitä ei koskaan tullutkaan. Eli ponnistusvaihe meni kivutta ja nopeasti 10 minuutissa (epiduraalin ansiosta), niin kyllä mietin sen jälkeen, että tässäkö se nyt oli! Avautumiskivut sen sijaan kyllä oli yllättävän kovat ja kesti kauan.

oli yhtä helvettiä epiduraalista huolimatta, olin ihan varma että kuolen ennenku vauva on sylissä. Toista synnytystä odotin kauhulla, ekan synnytyksen kivut oli niin hyvin mielessä. Synnytys olikin helppo, ilman kipulääkkeitä mentiin. Kipu ei missään vaiheessa ollut kova, ainoastaan ponnistusvaiheessa kun vauvan pää tuli, tuntui että alapää repeää. Mutta se vaihe ei kauaa kestänyt.

Minulle kävi näin. Harmittaa, että hermoilin turhaan.

Mulla on kolme lasta, ja kaikki ovat syntyneet luomuna ( toivotusti), enkä ikinä olisi uskonut, että se voi olla niinkin iisiä sitten loppujen lopuksi.

ja varsinkin se, miten hyvässä kunnossa voi olla suoraan synnytyksen jälkeen. Olisin voinut lähteä vaikka hiihtämään Finlandia -hiihdon joka kerta ; )

Minulle kävi näin. Harmittaa, että hermoilin turhaan.

Mulla on kolme lasta, ja kaikki ovat syntyneet luomuna ( toivotusti), enkä ikinä olisi uskonut, että se voi olla niinkin iisiä sitten loppujen lopuksi.

ja varsinkin se, miten hyvässä kunnossa voi olla suoraan synnytyksen jälkeen. Olisin voinut lähteä vaikka hiihtämään Finlandia -hiihdon joka kerta ; )

Nelonen oli pahinta mitä olen kokenut, jotakin ihan kamalaa.

Aivan järkyttävää ollut kaikilla kolmella kerroilla! Nyt sitten todettiin kolmannen jälkeen, että kyllä sulla täytyy olla lantiossa jotain VIKAA! No olisivat helvetti tutkinu ajoissa!

Ensimmäistäni kun tein niin ajattelin että ai tässäkö se jo oli. (Olin kuullut runsaasti kauhukertomuksia)



Toisella kerralla tiesin ettei synnytys ole mitään kauheaa.



Kolmannella kerralla synntyksen lyhyys yllätti, kesti 2 tuntia ja 15 minuuttia. Tämä oli rajuin synnytys. Neljästä sentistä synnytykseen puoli tuntia ja pöydältä ei voinut lähteä kun oli jatkuvaa supistusta.

Hankalin asia on ollut huomata milloin pitää lähteä sairaalaan jotta lapsi ei syntyisi kotona. Varmuuden vuoksi on sitten lähdetty tosi aikaisin näytille ja molemmilla kerroilla lapsi on syntynyt välittömästi sairaalaan päästyämme.

ja olenkin sitä mieltä, että voisin synnyttää vaikka kerran kuussa, jos joku hoitaisi imetykset ja yöheräämiset. Mulla lapsien pieni koko on varmaan vaikuttanut asiaan.

Kauhistutti ihmisten pitkät synnytykset (24h>)

Ja sitten esikoiseni syntyikin 10h ensimmäisestä supistuksesta ja kuopus 8h. Ja kyllä ne oli sinänsä helppoja vaikka kipua olikin. En revennyt perseeseen asti kuten pelkäsin yms.