Kannatan homoavioliittojen kieltämistä kokonaan.

Tutkimukset eivät tällä hetkellä tue näkemystä, että isän puuttuminen itsessään johtaisi lapsen kehityksen ongelmiin. Vastaavia tutkimuksia äitien puuttumisesta ja äidittä kasvamisesta ei ole vielä kovinkaan paljoa. Yksinhuoltajaisistä ja heidän lapsistaan on kuitenkin jonkin verran tietoa ja näyttääkin siltä, että miehet ovat yhtä kykeneviä vanhemmuuteen kuin naisetkin ja lapset kehittyvät normaalisti isiensä hoivissa (esim. Schaffer, 1998). Tutkimukset viittaavatkin toistuvasti siihen, että lapsen kasvu ja kehitys ei vaadi kahta eri sukupuolta olevaa vanhempaa, kunhan ihmissuhteet ja elämisen ehdot ovat muuten kunnossa. Ei näytä olevan mitään itsestään toteutuvaa 'isän merkitystä' tai 'äidin merkitystä', vaan kukin vanhempi rakentaa oman merkityksensä lapselle niissä sosiokulttuurisissa oloissa, joissa perhe elää.

Tutkimustulokset ovatkin hämmästyttävän yhdensuuntaiset: ne painottavat ihmissuhteiden ja vanhemmuuden merkitystä. Lasten kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies. Perherakenne ja vanhempien sukupuoli eivät sitä vastoin näytä olevan erityisen tärkeitä. Lasten kehityksen vaikeuksiin puolestaan vaikuttavat samat tekijät niin hetero- kuin homoperheissä: ongelmat perheen ihmissuhteissa ja erityisesti vanhempien keskinäisissä väleissä, vanhempien mielenterveyden häiriöt, vanhemmuuden pettäminen ja perheen taloudellisen tilanteen romahtaminen. Nämä ongelmat eivät ole riippuvaisia vanhempien sukupuolesta.