Kannatan homoavioliittojen kieltämistä kokonaan.

sanoa toiselle, sinä et saa ottaa lasta hoidettavaksesi? Jotkut tuntuvat ottavan itselleen sen oikeuden.

Se vain valitettavasti turhan usein unohtuu itsekkäiltä aikuisilta.

"Lapsille on syytä opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin." Ei hölly. Minäkin tässä ensin mietin, että miksi moraali tosiaan höltyisi. Pelottaako, että lapsi valitsee lapsettoman elämän samaa sukupuolta olevan kanssa. Asiaa kun oikein miettii, niin vaikea on keksiä mitään perustelua sille, miksi homoavioliitot olisivat vahingollisia ainakaan siinä tilanteessa, jos yhteiskunta hyväksyy ihmisten parisuhteen samaa sukupuolta olevien välille. Homosuhteissa, kuten heterosuhteissa lopulta kyse on kumppanuudesta. Seksuaalisuus on tänä päivänä niin ylikorostettua, että siksi homotkaan eivät pääse ylikorostuneen seksuaalisuuden leimasta. Homoutta pidetään selvästi vain outona seksuaalisuuden muotona. Asiaa kannattaisi miettiä laajemmin. Homous on myös sattumaa. Voi olla myös sattumaa, että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa todella kovasti, mutta sattuvatkin olemaan eri sukupuolta. Olisiko silloin homous väärin. Mitä, jos he eivät harrastaisi seksiä ollenkaan, vaan olisivat yhdessä sen vuoksi, että rakastavat toisiaan ylitse kaiken. Hyväksyisitkö silloin homoliitot? Jos hyväksyisit, niin sitten voit unohtaa sen seksin ja jättää sen homojen omaksi puuhaksi. Se on nimittäin asia, minkä ei pitäisi oikeastaan kiinnostaa ulkopuolisia heterosuhteissakaan.

Ja olen kanssasi muuten samaa mieltä, en vain voi purematta niellä kaikkia niitä ilmiöitä, joita homoliittoihin kylkiäisinä liittyy.

t. 73

suojella homoilta ja lesboilta. Natsi-Saksassa se osattiin. Myös romanit eivät kerjäisi kaduilla jos eläisimme sitä aikaa ja vammaisuus vähenisi yhteiskunnassa.



Sukupuolimoraali on löyhtynyt Lapissa. Siellä tehdään abortteja enemmän kuin muualla Suomessa asukaslukuun suhteutettuna. Lapissa on myös klamydia-tartuntoja huomattavasti enemmän kuin muualla maassa. Myös HIV- tartunnat ovat Lapissa kasvussa.

Terveysviranomaisten mukaan keskeinen syy näihin synkkiin lukuihin on suojaamaton seksi. Ei saa ehkäistä-myytti löyhistää sukupuolimoraalia. Jonkun mielestä kondomin käyttö löyhistää sukupuolimoraalia.



Vihreiden aateisällä Pentti Linkolalla olisi ratkaisu löyhään sukupuolimoraaliin. Pentti Linkola perustaisi terveyskeskuksien yhteyteen bordellit. Linkolan idea on se, että palvelun tarjoajasta tulisi laillinen veronmaksaja, jonka terveyttä seurattaisiin säännöllisesti terveyskeskuksessa. Terveyskeskuksessa asioivat voisivat käydä myös laillisesti ja moraalisesti hyväksytysti rakkauden ammattilaisen pakeilla lääkäripalvelujen ohessa.



Näin sukupuolimoraali kohentuisi, vaikka jostakusta voikin tuntua, että se löystyy.

Mitäs nyt luulisit, miten lapset näissä kyselyissä vastaavat?? Se ei silti poista sitä, että aivan varmasti jokainen heistä tuntee joskus haikeutta esimerkiksi siitä, ettei heillä ole elämässään läsnäolevaa isää - vaikka "kaikilla" kavereilla on. Tai äiti ja isä eivät asu saman katon alla (lapset elävät esimerkiksi kahdessa eri kodissa lapsuutensa - kuten niin monessa avioeroperheessäkin tehdään.

Tuo dokkari jonka näin avasi todella silmiäni.. Siinä ne suomenruosalaiset tytöt sanoivat, että heillä alkoi mukava perhe-elämä vasta sitten kun äidit muuttivat yhteen, elämä ydinperheessä ei ollut mitenkään auvoista. Sulla on niin ahdasmieliset ennakkoluulot, että se on ihan surullista luettavaa. Ehkä sun kannattaisi mennä mukaan johonkin sateenkaariperheiden toimintaan, avartuisi sinunkin maailmankuvasi ja ymmärtäisit, että paljon tärkeämpää kuin se ketä panee, on lapsen ja vanhempien välinen luottamuksellinen suhde.

samaan lopputulokseen päätyneitä tutkimuksia, ja nyt meidän pitäisi uskoa, että ne on kaikki korruptiota vaan. Ja aika vähän uskot myöskään pyskolgien ja tutkijoiden ammattitaitoon. Eiköhän niillä ole omat mittarinsa, ja tuskin ne ovat sellaisia että mitä lapsi olet mieltä mistäkin. Ei voi kuin puistella päätä taas tälle "asiantuntemukselle" mikä oikein huokuu teksteistäsi.

esim. tutkimus isyydestä ei käsitellyt isyyttä vaan päätyi siihen, että isää ei tarvita. Joten mulle ei kiitos naistutkimuksen kehumista, joka on usein sateenkaarivärittynyttä jo lähtökohtana. Mutta asiaan: en usko lapsen sateenkaariperheessä kasvavan sen kierompaan kuin muunkaanlaisessa perheessä. Lapselle tärkeintä on, että on välittävät ja kannustavat vanhemmat. Miehisyyden tai naisellisuuden vahvistava henkilö lapselle voi olla myös sukulainen tai hyvä tuttava.

sosiaali ja terveysministeriö teki laajan yhteenvedon sateenkaariperheitä koskevista tutkimuksista ympäri maailman, ja lopputulema oli, ettei hedelmöityshoitojen kieltämistä voida perustella lapsille tulevalla haitalla, koska sellaista haittaa ei ole löydetty. Niitä tutkimuksia oli oikeasti sivukaupalla ja nyt harmittaa, kun en onnistu enää löytämään sitä laajaa dokumenttia netistä.

sateenkaariperheen vanhempien huoltajuusoikeuksia, jotta molemmilla vanhemmilla erossa yhtäläiset oikeudet, kuten heteroilla.

Ihmisiä ja lapsia pitää suojella, niin kuin Kaliforniassa. Kaikki yhteiskunnat kautta maailman historian ovat tuhoutuneet kun sukupuolimoraali on höltynyt.

KUMOSI lain joka kieltaisi same sex avioliitot.

Mitäs nyt luulisit, miten lapset näissä kyselyissä vastaavat?? Se ei silti poista sitä, että aivan varmasti jokainen heistä tuntee joskus haikeutta esimerkiksi siitä, ettei heillä ole elämässään läsnäolevaa isää - vaikka "kaikilla" kavereilla on. Tai äiti ja isä eivät asu saman katon alla (lapset elävät esimerkiksi kahdessa eri kodissa lapsuutensa - kuten niin monessa avioeroperheessäkin tehdään.

Tuo dokkari jonka näin avasi todella silmiäni.. Siinä ne suomenruosalaiset tytöt sanoivat, että heillä alkoi mukava perhe-elämä vasta sitten kun äidit muuttivat yhteen, elämä ydinperheessä ei ollut mitenkään auvoista. Sulla on niin ahdasmieliset ennakkoluulot, että se on ihan surullista luettavaa. Ehkä sun kannattaisi mennä mukaan johonkin sateenkaariperheiden toimintaan, avartuisi sinunkin maailmankuvasi ja ymmärtäisit, että paljon tärkeämpää kuin se ketä panee, on lapsen ja vanhempien välinen luottamuksellinen suhde.

Yksi rakas ystäväni (nainen) on biseksuaali. Lähisuvussa (mieheni puolelta) on 2 homoa (kummatkin miehet - tosi hyviä tyyppejä muuten! - ovat eläneet yhdessä miesystäviensä kanssa 10+ vuotta avoliitossa; ei lapsia) ja 1 biseksuaali nainen, joka on nyt asunut yhdessä naisen kanssa myös 9 vuotta (ei lapsia).

Yksi hyvä miespuolinen ystäväni (12 vuoden takaa) on nyt ollut "ulkona kaapista" n. 3 vuotta; ja sinä aikana hänellä on ollut 2 pidempiaikaista miesystävää. Tämä ystäväni on aina haaveillut 5:stä lapsesta, mutta kaapista ulos tulonsa jälkeen ja jotakin lapsiperheen perustamisesta mainitessani, hän totesi jyrkästi, että "se ei nyt taida enää onnistua". Fiksu ystäväni.

Kyllä homo / lesbo ihminenkin voi olla luonnonmukaisen elämäntavan puolella, ja ajatella niin, ettei tuo tähän maailmaan lapsia, kun ei pysty tarjoamaan heille samanaikaisesti sekä isää että äitiä. Ja yhdessä voi todellakin elää ilman sitä avioliiton lopullista sinettiäkin.

sitten oikeuksia vaille?

Yksi rakas ystäväni (nainen) on biseksuaali. Lähisuvussa (mieheni puolelta) on 2 homoa (kummatkin miehet - tosi hyviä tyyppejä muuten! - ovat eläneet yhdessä miesystäviensä kanssa 10+ vuotta avoliitossa; ei lapsia) ja 1 biseksuaali nainen, joka on nyt asunut yhdessä naisen kanssa myös 9 vuotta (ei lapsia). Yksi hyvä miespuolinen ystäväni (12 vuoden takaa) on nyt ollut "ulkona kaapista" n. 3 vuotta; ja sinä aikana hänellä on ollut 2 pidempiaikaista miesystävää. Tämä ystäväni on aina haaveillut 5:stä lapsesta, mutta kaapista ulos tulonsa jälkeen ja jotakin lapsiperheen perustamisesta mainitessani, hän totesi jyrkästi, että "se ei nyt taida enää onnistua". Fiksu ystäväni. Kyllä homo / lesbo ihminenkin voi olla luonnonmukaisen elämäntavan puolella, ja ajatella niin, ettei tuo tähän maailmaan lapsia, kun ei pysty tarjoamaan heille samanaikaisesti sekä isää että äitiä. Ja yhdessä voi todellakin elää ilman sitä avioliiton lopullista sinettiäkin.

Suprise surpise.

samaan lopputulokseen päätyneitä tutkimuksia, ja nyt meidän pitäisi uskoa, että ne on kaikki korruptiota vaan. Ja aika vähän uskot myöskään pyskolgien ja tutkijoiden ammattitaitoon. Eiköhän niillä ole omat mittarinsa, ja tuskin ne ovat sellaisia että mitä lapsi olet mieltä mistäkin. Ei voi kuin puistella päätä taas tälle "asiantuntemukselle" mikä oikein huokuu teksteistäsi.

Eli ns. laadullisen tutkimuksen yksi (hyvin runsaasti käytetty) menetelmä on kysely / haastattelu, jossa nimenomaan kysellään kohderyhmältä tutkijan valitsemia ja soveliaaksi näkemiä kysymyksiä. Tai tehdään "havaintoja" porukassa olemalla. Kaikki tutkimuksen pohjatieto saadaan tällöin haastateltavien "fiilisten" pohjalta - ja kuten tuossa aikaisemminkin totesin, mielipiteet pohjautuvat tietenkin jo eletyn elämän kerryttämiin kokemuksiin.

Ota selvää siitä, miten tämän tyyppisiä tutkimuksia aikuisten oikeasti toteutetaan ja tule sitten sanomaan, että nämä ovat aukottoman luotettavia.

Tieteellisen tutkimuksen kentällä yksi tosiasia on myös se, että nämä saadut tutkimustulokset ovat aina "tosia" ja voimassa olevia vain ja ainoastaan niin kauan kunnes uudella tutkimuksella joko kumotaan aiempi tulos tai hienosäädetään tuloksen suuntaa.

Kiitos toiselle kirjoittajalle naistutkimus-esimerkistä! Valaisee perustutkimusongelmia mielestäni oikein hyvin.

sateenkaariperheitä tutkineet ovat onnistuneet ryssimään tutkimuksesa tai tehneet sen tahallisesti. :DDDD Miten sinä ihmisparka uskallat luottaa yhteenkään tutkimukseen maan pällä? Vai onko kaikki a) homot ja lesbot, b) heihin sekaantuvat ihmiset vain yksinertaisesti pahoja ja petollisia?

"Tutkimuksia homo- ja lesboperheissä elävistä lapsista on tehty erityisesti Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 laatimassa mietinnössä Lapset ja rekisteröity parisuhde näitä tutkimustuloksia on kartoittanut lastenpsykiatri Tytti Solantaus. Lesboäitien perheistä tutkimustuloksia on paljon enemmän kuin homoisien perheistä. Tutkimusten mukaan homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten vanhempien välillä ei ole eroa siinä, miten kiinnostunut vanhempi on lapsestaan ja kuinka paljon aikaa lapsen kanssa vietetään. Lesboparin muodostamassa perheessä lastenhoito saattaa kuitenkin jakautua keskimäärin tasaisemmin molemmille vanhemmille.[3] Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvaminen ei tutkimusten mukaan näytä aiheuttavan minkäänlaista poikkeavuutta lasten sukupuoli-identiteettiin eli siihen, kokevatko he itsensä tytöiksi vai pojiksi. Myöskään lasten sosiaalisen sukupuolen kehityksessä (tyttömäisessä tai poikamaisessa käyttäytymisessä) ja seksuaalisessa suuntautumisessa ei ole havaittu mitään systemaattisia eroja homo- ja heteroperheiden välillä.[4]



Isän merkityksen on ajateltu olevan suuri erityisesti pojan kehitykselle, ja lesboparin poikien asemasta onkin käyty paljon keskustelua. Tämänhetkiset tutkimustulokset eivät viittaa siihen, että pojan kehitys häiriintyisi isän puuttumisen vuoksi. Äidin puuttumisesta on vain vähän tutkimustuloksia, mutta yksinhuoltajaisien perheissä lasten kehitys näyttää olevan normaalia.[5] Huolta on kannettu myös siitä, aiheuttaako erikoinen perhetausta homo- tai lesboparin lapselle sosiaalisia ongelmia, kuten kiusaamista tai huonoa itsetuntoa. Tähänastisissa tutkimuksissa tällaista ei ole havaittu, vaan lasten sosiaaliset taidot ja minäkäsitys ovat samanlaisia kuin muillakin lapsilla."

Tutkimuksien perusteella voidaan todeta, että huoli homoseksuaalisen ihmisen vanhemmuuden puutteellisuudesta on turha. Myöskään isän puuttuminen perheestä ei näytä johtavan vanhemmuuden ongelmiin, esimerkiksi kurinpidon ja valvonnan puutteisiin. Monissa tutkimuksissa lesboäidit selviytyivät paremmin kuin heteroäidit. Ero ei todennäköisesti johdu vanhemman seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että homoseksuaali vanhempi on joutunut miettimään vanhemmuuttaan ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä eri tavalla kuin heterovanhempi. Harkinnan ja tietoisen päätöksen myönteistä merkitystä vanhemmuudelle tukee myös se, että keinohedelmöityksen avulla syntyneiden lasten vanhemmat tuntuvat selviytyvän vanhemmuudesta paremmin kuin luonnonmenetelmällä alkuun saatettujen lasten vanhemmat (Brewaeys et al., 1997).

Kuinka äidin puuttuminen?

otettu huomioon sitä, että lesboparit eroavat ihan yhtä paljon kuin heteroperheetkin, hiukan enemmänkin jopa. Vaikutus lapsiin ja kiistely ja riitely, varsinkin kun ei-synnyttäneellä ei ole automaattista oikeutta lapseen ei ole mielestäni tutkimuksissa otettu huomioon.

Lapsen itsetuntoa, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia ja psykiatrista sairastavuutta on tutkittu tutkimusasetelmissa, jossa lapsia ovat arvioineet äidit, opettajat, ulkopuoliset arvioitsijat ja lapset itse. Puryear (1983, ref. Patterson 1992) tutki lesbo- ja heteroäitien kouluikäisten ja Huggins (1989) murrosikäisten lasten minäkäsityksiä, eivätkä todenneet eroja. Lasten älykkyyttä tutki puolestaan Green työtovereineen (Green et al., 1986) ja tulos oli sama. Gottman (1990, ref. Petterson, 1992) vertasi lesbo- ja heteroäitien aikuisten tytärten persoonallisuuden piirteitä. Tutkittiin 18 persoonallisuuden ulottuvuutta ja ainoastaan yhdessä löytyi ero. Lesboäitien aikuiset tyttäret arvioivat oman hyvinvointinsa paremmaksi kuin heteroäitien tyttäret.



Lasten käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat eivät myöskään näytä olevan riippuvaisia vanhempien seksuaalisesta suuntautumisesta (Kirkpatrick et al., 1981; Golombok et al., 1983; Brewaeys et al., 1997; Flaks et al., 1999, Golombok et al., 1997; Tasker ja Golombok, 1995). Golombokin, Spencerin ja Rutterin (1983) tutkimuksessa lasten psykiatriset oireet arvioi lastenpsykiatri, joka ei tiennyt lapsen perhetaustasta. Hänkään ei havainnut eroja lasten perhetaustan mukaan. Tasker ja Golombok (1995, 1997) tutkivat lesbo- ja heteroperheissä kasvaneita nuoria aikuisia, eivätkä todenneet eroja ahdistus- tai depressio-oireiden, psykiatrisen sairastavuuden ja hoitopalvelujen käytön suhteen välillä.



Näyttääkin siltä, että lasten persoonallisuuden kehityksessä, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmissa ja psykiatrisessa sairastavuudessa ei ole systemaattisia eroja sen mukaan, minkälaisessa perheessä lapsi on kasvanut. Missään tutkimuksessa ei ole todettu, että homoseksuaalisten vanhempien lapsilla olisi enemmän psyykkisiä ongelmia ja psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla. Tämä ei tietysti merkitse sitä, etteikö homoseksuaalisten vanhempien lapsilla olisi psyykkisiä ongelmia. Ne vain johtuvat molemmissa perhetyypeissä samoista asioista, kuten taloudellisista vaikeuksista, vanhempien välisistä ristiriidoista, huonosta perheilmapiiristä ja vanhemmuuden ongelmista, eivätkä ole yhteydessä perherakenteeseen.

otettu huomioon sitä, että lesboparit eroavat ihan yhtä paljon kuin heteroperheetkin, hiukan enemmänkin jopa. Vaikutus lapsiin ja kiistely ja riitely, varsinkin kun ei-synnyttäneellä ei ole automaattista oikeutta lapseen ei ole mielestäni tutkimuksissa otettu huomioon.

Golombokin ja työtovereiden (Golombok et al., 1983) tutkimus edustaa aikaisempaa tutkimusaaltoa. He tutkivat lapsia, jotka olivat saaneet alkunsa vanhempiensa heterosuhteesta ja jääneet sitten lesboäidin huoltoon. Näitä lapsia verrattiin heteroyksinhuoltajien lapsiin. Perheitä oli molemmissa ryhmissä 27. Lesboperheissä oli lapsia 37 ja heteroperheissä 38. Lapset olivat 5-17-vuotiaita, keski-ikä 9-10 vuotta. Kartoitettaessa lasten suhteita muualla asuviin isiin havaittiin, että suurimmalla osalla lesboäitien lapsista oli ainakin jonkinlainen kontakti isäänsä päinvastoin kuin heteroäitien lapsilla. Kolmannes lesboäidin lapsista tapasi isäänsä ainakin kerran viikossa, kun taas heteroäitien lapsista ainoastaan 8 %. Lesboäitien lapsilla oli siten huomattavasti enemmän kontakteja isiinsä kuin heteroäitien lapsilla.