Voiko pettämisestä päästä koskaan yli?

Se, mitä et tiedä, et sitä sure. Voit ylpeillä kaikille, että minä en hyväksy pettämistä ja jätän heti jos pettää. Kiva juttu kuulla sitten vuosien päästä, että toisia naisia on saattanut olla montakin, mutta sinä olet ollut ainoa, joka ei ole asiaa tiennyt.

Eli voit elää pettäjän kanssa tietämättäsi. Tunnustaahan mies ei uskalla sinulle kun heti jättäisit.

Sen kunhan vain sanoin, etten hyväksyisi pettämistä, kun siitä tässä keskustelussa tiedusteltiin. En esittele itseäni "hei olen marjaliisa enkä hyväksy pettämistä".

En kyttää mustasukkaisena miestäni, olemme eläneet pitkiä aikoja etäsuhteessakin, eikä välillämme ole luottamusongelmia.

asian kanssa niin mustavalkoisesti. Kun ei aseta niin tiukkoja ehtoja, kantaa silloin vastuun vapaaehtoisesti. Eniten tuntuu pettävän juuri ne, jotka huutaa suureen ääneen, ettei ikinä tule pettämään.

Kielletyn hedelmän maku ja vapaus antaa vastuun. Sitä ei moni tajua.

Jos joku keskustelija rohkenee kyseenalaistaa pettämisen hyväätekevät vaikutukset parisuteessa, pettäjä on heti suureen ääneen tivaamassa, onko keskustelija itse täydellinen. Tämä on puhdasta vähättelyä ja ilmentää kyvyttömyyttä oikeasti kohdata tekonsa seuraukset ja merkitys, ja ottaa niistä vastuu. Epätäydellisyyttä on monenlaista ja -asteista. Minä olen kovasti epätäydellinen monessakin asiassa, mutta epätäydellisyyteeni ei lukeudu jotain niin alhaista, raukkamaista ja salakähmäistä kuin hienon elämänkumppanini pettäminen.

Toinen hupaisa vakioveruke näillä pettämistään puolustelevilla raukoilla ovat prosenttiluvut. Läpinäkyvää, epätoivoista pyristelyä oman häpeän pimittämiseksi.

Anteeksi pyytämisen ja antamisen taidot eivät suinkaan ole parhaiten hallussa niillä, jotka niitä suureen ääneen peräänkuuluttavat. Ja ihmeen mielekkäältä ja vakaalta tuntuu elämä, jossa ei tarvitse olla anteeksiantoa koko ajan treenaamassa, niin kuin jonkun muun kanssa olisi joutunut.

Tästä esimerkki meidän kylältä. Pariskunta, vähän päälle 30v ja 2 lasta. Nainen ylimielinen ja hyvin varma, että ovat hiukan parempaa porukkaa. Heidän lapset on kilttejä, parhaita, mies uskollinen ja heillä on rahaa ja ovat hiukan parempia kuin me muut.

Juu, kulissit on kunnossa. Silti totuus, mitä nainen ei tiedä, on että...

-miehellä on toinen nainen ja on ollut useitakin

-tyttö 10v varastaa rahaa ja kaupasta tavaraa ja polttaa tupakkaa ja seurustelee ja lempiviihde iltapäivisin kun on yksin kotona on pornoleffojen katselu.

-poika 11 on jo hyvää vauhtia menossa myös pikkukriminaaliksi.

Kukaan ei halua kertoa tälle naiselle, koska se on niin hullu ja ylimielinen täydellisyydessään. Kukaan ei halua olla se ensimäinen, joka käräyttää sen miehen ja lapset.

Seuraamme mielenkiinnolla, koska asia valkenee hänelle.

Jotakuta harmittaa niin hirveästi, että toinen on löytänyt paremman ja elää harmonisessa, pitkässä parisuhteessa onnellisena ja tarjoaa lapsilleen vakaan, rakastavan kodin. Mutta ketäs tällainen voisi harmittaa? Vain sellaista joka ei itse pysty samaan (eikä edes lähelle).

Ne prosenttiluvut, joihin pettäjien tarvitsee aina vedota, osoittavat myös sitä, että kaikki parit eivät petä. Tämä näyttää "unohtuvan" sellaiselta, jonka pääteesi on todistaa valkoinen mustaksi, kaikki harmaan sävyt mustiksi, ja oma mustuus valkoiseksi.

Olet reppana jumissa jalkapuussasi, ja minä olen heittänyt avaimen pois.

tiedoksi, että minä olen se petetty osapuoli ja voin vakuuttaa sinulle, että kumppanisi on ehkä sanallisesti antanut sen anteeksi sinulle, mutta olet jättänyt lähtemättömän arven kumppanillesi sisäisesti! sinulle se on hiekkaan kirjoitettu mutta kumppanillesi se on kiveen hakattu!! toivottavasti älyät lopettaa suhteen ennenkuin teet uuden virheen suhteessanne eli petätä häntä uudelleen!

senkin lumput

[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 15:25"]yhden illan moka, niin eihän tuollaisen takia kannata hyvää ihmissuhdetta pilata. Maailma ei oikeasti romahda tuollaiseen, ja loppujen lopuksi se on aika merkityksetön teko vaikka se ehkä nyt tuntuukin ihan kamalalta.

jutelkaa asiasta niin pitkään kuin tuntuu että pitää puhua, mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa. Tämä pätee myös parisuhteeseen.

[/quote]

Kyseessä on ollut usean kuukauden suhde? Jota mies ei ole tunnustanut, vaan viimeiseen asti valehdellut peitellen jälkiään. Antaisitteko anteeksi? Tästä on jo kohta kolme vuotta ja edelleen mietin erotako vai ei. Mies käyttäytyi todella törkeästi suhteen aikana ja sen jälkeen, toisaalta taas koko totuuden tultua ilmi on tehnyt kaikkensa pelastaakseen liittomme. Kaksi pientä lasta, jos olisin yksin, olisin jo lähtenyt..

suhdetta anteeksi :(



Yhden yön jutun voisin pystyä antamaan.Antaisin siten miehelleni ja suhteellemme toisen,ehkä paremman mahdollisuuden!?

Ei koskaan kannata sanoa, ei koskaan. Avioerotilastot sen jo näyttää. Kuinka moni on sanonut, ettei petä, mutta kiire vie mennessään, toinen ei huomioi, ikäkriisi iskee ja työpaikalle sattuu hurmuri. Niinpä. Pikkujouluissa sitten ollaan varma, että tämä on sielunkumppanini.

Näitä näkee niiiiiiiiiiiin paljon. Ja yleensä pettämiset tapahtuu siinä vaiheessa kun lapset alkaa olla isoja ja aletaan etsiä sitä omaa minuutta.

Joten ei kannata sanoa, että minä en koskaan.Silti saattaa rakastaa omaa puolisoaan äärettömästi jos vain antaa sille mahdollisuuden ja aikaa.

Ei mulla ole itsetunto-ongelmaa, ajattelen sen vain niin, että jos minä en yksin miehelle riitä, niin en tuhlaa häneen aikaa sekuntiakaan. Arvostan itseäni niin paljon, enkä suostu jakamaan tai siihen, että mies valehtelee minulle.

Edelleen, en usko että rakastaan haluaisi satuttaa. Itse en voisi kuvitellakaan pettäväni miestäni, rakastan häntä niin paljon etten ikinä voisi tehdä mitään millä tarkoituksella loukkaisin häntä.

pettäjän kanssa:)

Tuli vietettyä aika hurja sinkkunuoruus ja aika monta kunnollista aviomiestä tuli pokattua. Tai oikeastaan, yhtään aviomiestä ei tarvinnut iskeä vaan kyllä he itse olivat aloitteentekijöitä ja enemmän kuin halukkaita.



Joka kerta kun kävimme lapissakin tunturissa viettämässä lomaa, jokaisella tytöllä oli naimisissaoleva mies käsivarressa viikon. Rahaa riitti heiltä lahjoihin ja tarjottaviin ja olivat mukavaa seuraa ja hauskaa oli.



Mutta kyllä tässä pikkukaupungissakin on hyvin monta naista, joka väittää silmä kirkkaana, ettei mies petä ja hän kyllä jättäisi, mutta olen itse tai kaverini saattanut hänen kanssaan paneskella jo toistakymmentä vuotta sitten. Vähänkö huvittaa se hurmosmielisyys:)



Hauskin suhde oli työkaverini. Heillä oli silloin 2 pientä lasta ja vaimo ei oikein jaksanut innostua seksistä. Hän oli mun vakituinen helppo nakki, keneen ei tarvinnut uhrata sen kummemmin aikaa vaan tiesi, että häneltä saa aina. Vaimon tunnen ja on kyllä melkoinen touhutäti omahyväisine mielipiteineen. Monesti olen ajatellut, että toivottavasti ei tule koskaan lipsautettua mitään kun tämä eukko omahyväisenä päkättää ainoita oikeita mielipiteitään. Kaikki sen kyllä tietää, että mies on melkoinen häntäheikki. Vaimmo ei.



Mutta mies on niin kiva ja voin kuvitella, että kuinka kurjaa sen elämä on naisen kanssa, etten viitsi käräyttää. Rakastaa lapsiaan ja niiden takia pysyy liitossa. Ollaan soiteltu joskus vieläkin ja suhteemme loppui kun minä aloin seurustella. Hän kunnioittaa sitä, että haluan olla uskollinen. Mutta hänellä on ollut monia naisia senkin jälkeen.



Ja vaimo ei tiedä mitään:)

mieltä,ettei yhden kännipanon takia kannata perhettä hajoittaa.

mieltä,ettei yhden kännipanon takia kannata perhettä hajoittaa.

Mutta edelleen, miksi yleensä otti sen riskin että kävi panemassa jotain kännissä, kun tietää että se voi hajottaa perheen?

mieltä,ettei yhden kännipanon takia kannata perhettä hajoittaa.

Mutta edelleen, miksi yleensä otti sen riskin että kävi panemassa jotain kännissä, kun tietää että se voi hajottaa perheen?

erehtymätön. Jokainen ihminen tekee elämässään tekoja, joita ei oikein haluaisi muistella.

En heittäisi miestä ulos jos pettäisi. Asia erikseen jos hän rakastuisi ja haluaisi lähteä. Mutta yhden panon takia en heittäisi. Siksi juuri, että ihmiselämä on pitkä ja kuka meistä on elänyt niin, ettei ole koskaan tehnyt mitään väärin.

Oletko varmasti aivan täydellinen??



Minä en ole.Eikä ole miehenikään.

silloin kostaja ei olisi alunperinkään voinut antaa anteeksi.

Oletko varmasti aivan täydellinen?? Minä en ole.Eikä ole miehenikään.

En ole täydellinen, olenko väittänyt niin? En vain ymmärrä, miten voi jatkaa ihmisen kanssa jonka arvostus itseä tai liittoa kohtaan on noin pieni? Tottakai jokainen tekee virheitä, mutta virheistään on opittava maksamaan. On aivan eri asia mokata vaikka töissä tai sellaisessa kuin tarkoituksellisesti loukata puolisoaan. Pettäminen on aina valinta, aina. Mielestäni humalalla ei voi puolustella pettämistä, sillä osa uskollisuutta on se ettei hankkiudu tilanteisiin, jossa voisi pettää. Esimerkiksi tiedän itseäni sen verran, että voisin sopivassa humalassa sopivassa mielentilassa viritellä jotain peliä vaikkapa baarissa jonkun miehen kanssa. Sen takia en juo siinä mielentilassa (eli jos on ollut vaikka riitaa jne).

Niin eihän se millään pohjalla ollutkaan.

Pettämisestä tehdään niin suuri numero - ei mitään tolkkua. Mikä hirvittävä omistushalu ihmisiä oikein vaivaa. Kaikki mulle! Mistään en suostu luopumaan.

Ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni.

Kaikkien parien pitäisi jo ennakkoon käsitellä tuollaiset jutut.

Aivan sairasta edes ajatella, ettei pettetyksi tulemisista pääsisi yli.

Jokainen mokaa joskus.



Valinta on tietenkin sinun.

Oletko varmasti aivan täydellinen?? Minä en ole.Eikä ole miehenikään.

En ole täydellinen, olenko väittänyt niin? En vain ymmärrä, miten voi jatkaa ihmisen kanssa jonka arvostus itseä tai liittoa kohtaan on noin pieni? Tottakai jokainen tekee virheitä, mutta virheistään on opittava maksamaan. On aivan eri asia mokata vaikka töissä tai sellaisessa kuin tarkoituksellisesti loukata puolisoaan. Pettäminen on aina valinta, aina. Mielestäni humalalla ei voi puolustella pettämistä, sillä osa uskollisuutta on se ettei hankkiudu tilanteisiin, jossa voisi pettää. Esimerkiksi tiedän itseäni sen verran, että voisin sopivassa humalassa sopivassa mielentilassa viritellä jotain peliä vaikkapa baarissa jonkun miehen kanssa. Sen takia en juo siinä mielentilassa (eli jos on ollut vaikka riitaa jne).

Väärintekijän pitää antaa kärsiä koko ikänsä ja parannukseen ja anteeksipyyntöön ei saa uskoa. Jos teet yhdenkin virheen, se on siinä.

Hyvää elämää sinulle vain. Taidat olla vielä aika nuori.

Siinä tapauksessahan kostaisin ja pettäisin itsekin? Mielestäni virhe ja moka on sellainen, jota ei ole tehty tahallaan. Jos on vaikka varastanut kaupasta makkaraa, niin sehän on ollut tietoinen valinta, eikö niin? Tottakai olosuhteet on otettava huomioon (jos on vaikka joutunut työttömäksi eikä ole varaa ostaa ruokaa), mutta lähtökohtaisesti pettäminen on oma valinta.

Oletko varmasti aivan täydellinen?? Minä en ole.Eikä ole miehenikään.

En ole täydellinen, olenko väittänyt niin? En vain ymmärrä, miten voi jatkaa ihmisen kanssa jonka arvostus itseä tai liittoa kohtaan on noin pieni? Tottakai jokainen tekee virheitä, mutta virheistään on opittava maksamaan. On aivan eri asia mokata vaikka töissä tai sellaisessa kuin tarkoituksellisesti loukata puolisoaan. Pettäminen on aina valinta, aina. Mielestäni humalalla ei voi puolustella pettämistä, sillä osa uskollisuutta on se ettei hankkiudu tilanteisiin, jossa voisi pettää. Esimerkiksi tiedän itseäni sen verran, että voisin sopivassa humalassa sopivassa mielentilassa viritellä jotain peliä vaikkapa baarissa jonkun miehen kanssa. Sen takia en juo siinä mielentilassa (eli jos on ollut vaikka riitaa jne).

Väärintekijän pitää antaa kärsiä koko ikänsä ja parannukseen ja anteeksipyyntöön ei saa uskoa. Jos teet yhdenkin virheen, se on siinä. Hyvää elämää sinulle vain. Taidat olla vielä aika nuori.

sitä sinä et vain ymmärrä. Siksi sanon, että olet vielä nuori ja kokematon.

Opit sen kun lapsesikin tekevät väärin ja annat heille anteeksi. Tai jos nyt kykenet antamaan anteeksi. Todennäköisesti heität ulos lapsesi pärjäämään yksin ja hylkäät heidät jos he tekevät yhdenkin väärän teon. Ovathan he tehneet tietoisen valinnan loukatakseen äitiä.

Ihminen on vain ihminen ja tekee virheitä. Olen elämäni aikana oppinut sen ja olen oppinut myös antamaan anteeksi itsellenikin ja olemaan armollinen. Miksi en soisi toista mahdollisuutta myös toiselle ihmiselle.

Siinä tapauksessahan kostaisin ja pettäisin itsekin? Mielestäni virhe ja moka on sellainen, jota ei ole tehty tahallaan. Jos on vaikka varastanut kaupasta makkaraa, niin sehän on ollut tietoinen valinta, eikö niin? Tottakai olosuhteet on otettava huomioon (jos on vaikka joutunut työttömäksi eikä ole varaa ostaa ruokaa), mutta lähtökohtaisesti pettäminen on oma valinta.

Oletko varmasti aivan täydellinen?? Minä en ole.Eikä ole miehenikään.

En ole täydellinen, olenko väittänyt niin? En vain ymmärrä, miten voi jatkaa ihmisen kanssa jonka arvostus itseä tai liittoa kohtaan on noin pieni? Tottakai jokainen tekee virheitä, mutta virheistään on opittava maksamaan. On aivan eri asia mokata vaikka töissä tai sellaisessa kuin tarkoituksellisesti loukata puolisoaan. Pettäminen on aina valinta, aina. Mielestäni humalalla ei voi puolustella pettämistä, sillä osa uskollisuutta on se ettei hankkiudu tilanteisiin, jossa voisi pettää. Esimerkiksi tiedän itseäni sen verran, että voisin sopivassa humalassa sopivassa mielentilassa viritellä jotain peliä vaikkapa baarissa jonkun miehen kanssa. Sen takia en juo siinä mielentilassa (eli jos on ollut vaikka riitaa jne).

Väärintekijän pitää antaa kärsiä koko ikänsä ja parannukseen ja anteeksipyyntöön ei saa uskoa. Jos teet yhdenkin virheen, se on siinä. Hyvää elämää sinulle vain. Taidat olla vielä aika nuori.

tottakai annan hänelle anteeksi. Jos mieheni tekee väärän valinnan omassa elämässään (siis vaikka työssään) tottakai annan hänelle anteeksi. Jos mieheni taas tekee väärän valinnan ja tietoisesti murtaa meidän suhteemme peruskiven, eli luottamuksen, ja nyöryyttää minua pahimmalla mahdollisella tavalla, en anna anteeksi.



Näissä on aina eroja.