Voiko pettämisestä päästä koskaan yli?

Itsellä sydän aivan rikki :( mutta jotenkin tästä on noustava.

Säälittää jo mieskin,kun sekin vaan itkee suurimman osan ajasta.

että en usko, että pystyisin jatkamaan mieheni kanssa jos hän olisi pettänyt, varsinkin jos nainen olisi joku tuttu tai pettämisestä tietäisi joku muukin kuin mieheni ja minä (ja tietenkin se kolmas). Se olisi niin nöyryyttävää, etten pääsisi siitä ikinä yli. Itse teon voisin antaa jopa anteeksi ja unohtaa, mutta en sitä miten pahasti hän minua loukkaisi ja nöyryyttäisi. Ylpeyteni ei antaisi periksi olla hänen kanssaan enää.

mikä oikeasti oli syy? Kännihän poistaa vaan kontrollin tehdä asioita, joita muutenkin tekisi. Eihän kaikki petä kännissä tai ajaudu nakkikioskitappeluihin. Oliko mies kyllästynyt seksielämäänne tai johonkin muuhun? Halusi vaihtelua? Mitä se on sanonut?

Mutta ainakin meillä 13 vuoden liitto siihen kaatuisi. Ei vaan pystyisi enää jatkamaan.

pitkää suhdetta ei kannata katkaista yhden illan jutun vuoksi!!!Jos molemmat ovat halukkaita jatkamaan,niin yrittäkää ja vielä kerran yrittäkää puhua ja sopia asia ja rakentakaa luottamus uudelleen.

muuten olisi kätevämpää sopia, että kumpikin saa kerran 10 vuodessa käydä vieraissa, koska kuitenkaan ei "pitkää suhdetta kannata katkaista" tällaisen takia?

tai pidempiaikaisella sivusuhteella on mielestäni valtavasti eroa!

Edelleen olen sitä mieltä,että yhden illan jutun vuoksi ei kannata katkaista suhdetta,JOS molemmat ovat halukkaita yrittämään uudestaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Eihän tässä maailmassa ole täydellisiä ihmisiä,kaikillehan virheitä sattuu ja niistä otetaan opiksi ja ne sovitaan.

Itse olen ollut vastaavavassa tilanteessa, pitkän parisuhteen jälkeen minua petetttiin. Tuntui että maailmani romahti. Rakastin miestäni kovasti enkä osaanut ajatella elämää ilman häntä, halusin antaa anteeksi.



Yritin siis unohtaa. Enkä mitään kadu sen enempää kuin noita menetettyjä vuosia jolloin suru asui sydämessäni. Vuosien jälkeen mies petti minua uudelleen, jonka jälkeen liittomme loppui. Voin kertoa että toisen kerralla tuntui melkein helpottavalta että sain lähteä. Tunsin oloni kyllä todella typeräksi ja käytetyksi kun en ensimmäisestä kerrasta oppinut. Eroaminen oli todella vaikeaa.



Toipumisen jälkeen olen elänyt elämäni parasta aikaa. Olen myöskin kasvanut ja vahvistunut.



Ikinä enää en antaisi pettämistä anteeksi, ikävä kyllä sen yli ei pääse. Pettämistä ei ikinä unohda. Nykyinen aviomieheni on upein ihminen, jonka olen koskaan tavannut mutta tästä huolimatta lähtisin samantien jos hän minua pettäisi.



Toivon sinulle voimia!

rikkoa jonkun kännipanon takia. Okei, vaikea luottaa, mutta toisaalta keltä se sit on pois, jos joskus panee jotain muutakin.



Eri asia tietoinen ja pitempiaikainen suhde, jonka takia valehdellaan jatkuvasti puolisolle. Keksitään ylitöitä yms., että pääsee tapaamisiin.

Kaikkein pahinta mulle olisi henkinen pettäminen, jossa mies puhuisi meidän asioita toiselle naiselle.

kännipanoissa ei ole tunnetta mukana,toisin kuin pitempiaikaisissa suhteissa tai pelkissä henkisissäkin suhteissa.Henkiset suhteet ovat mielestäni pahempia,kun yksittäinen kännipano....



VOIMIA petetyille ja ihan varmasti pääsette asian yli,jos molemmat ovat halukkaita yrittämään uudestaan.

Kannattaa miettiä asiaa laajemmasti, mitä eri ratkaisut merkitsee taloudellisesti, lapsille, elämälle yleensä. Mielestäni satunnainen yhden illan juttu on kuitenkin melko pieni asia, vaikka se ehdottomasti on sellaista, mitä en hyväksy.



Ja tiedän mistä puhun, miehelläni oli pitempi sivusuhde.

ei voi! aina se muistoissa tulee mukana ja miksi antaa ees moista tekoa anteeksi???

jos ei voida antaa anteeksi.Kannattaa aina antaa se toinen _uusi_ mahdollisuus.Sitten jos vielä pettää,niin asia onkin jo aivan toinen.

Miehessäsi on munaa, että kertoi itse! Et voi hylätä pitkää suhdetta yhden yön takia. Anna anteeksi, mutta puhukaa, puhukaa ja puhukaa.

Olemme puhuneet,puhuneet ja itkeneet väsyksiin asti.Sekä rakastaneet toisiamme.

Tuntuu,ettemme halua erota yhden töppäilyn vuoksi.Mutta rankkaa tämä on :( ja vaatii aikaa,että luottamuksen voi rakentaa uudelleen.



ap,nyt jo hieman paremmalla mielellä :)

... johon aikoinani rakastuin ihan valtavasti. Olimme molemmat silloin varattuja. Suhde kaatui siihen että minä tein johtopäätökseni ja erosin, mies jatkoi omassa liitossaan.



Olen päässyt jo asian yli mutta en sen yli että mies ei ole kertonut vaimolleen. Aloittivat eroharkinnan jälkeen "puhtaalta pöydältä"???



Jokun kommentoi aiemmin että miksi se toinen nainen oli lähettänyt nimettömän kirjeen miehen vaimolle - no ehkä siitä syystä että ainakin minä olen hirveän pettynyt siihen mieheen. Siis siihen että hän osoittautuikin pelkuriksi eikä pystynyt ottamaan vastuuta tekemisistään. Minulla on myös käynyt joskus mielessä ajatus että käräyttäisin miehen jotenkin vastaavasti, en ole sitä kuitenkaan tehnyt.



Jos 9kk kertoo toiselle naiselle että Rakastaa, Haluaa ja Olet Ihana - ja aivan aidosti, siitä ei ollut kysymys - niin miten voi sen jälkeen katsoa omaa vaimoaan silmiin ja olla kuten mitään ei olisi tapahtunut??



Ehkä minulla kävi tuuri, mitä minä tuollaisella miehellä olisin tehnytkään. Kumma kyllä, nyt empatiat ovat sen vaimon puolella...



Mutta AP! Te kyllä selviätte!! Minä olen kerran ollut ravintolaillan jälkeen sängyssä miehen kanssa joka vasta aamulla kertoi olevansa varattu. Se ilta ei merkinnyt minulle eikä hänelle YHTÄÄN MITÄÄN. Kunhan vain lähdettiin leikkiin. Voimia teille, selviätte jos vain haluatte!



Sen sijaan teille joita on petetty pitemmän aikaa niin en menisi uskomaan pettäjän vakuuttelua että "se ei merkinnyt mitään"....



Nainen Tre

vaikka varmasti haluaisinkin jatkaa suhdetta mieheni kanssa. Suurin syy on se, että mun itseluottamukseni on niin huono - olkoon miten kännihairahdus tahansa, miettisin jatkuvasti, että mies oli valmis tuhoamaan meidän suhteemme yhden helvetin panon takia. Ja mun pitäisi vain antaa anteeksi ja arvostaa niitä useita yhteisiä vuosia. Lisäksi tiedän, että jos homma olisikin toisin päin, eli minä pettäisin, vaikka sitten vain yhden illan hairahduksena, mies heittäisi minut pellolle sillä siunaaman sekunnilla kun saisi tietää, eikä hetkeäkään edes yrittäisi antaa anteeksi. Nämä asiat pyörisivät mulla mielessä jatkuvasti, joten luulen, että vaikka pettämisen jälkeen yrittäisimmekin vielä jatkaa yhdessä, suhde kaatuisi lopulta omaan mahdottomuuteensa, luottamuksen puutteeseen ja katkeruuteen.

miehellä yhden illan suhde kyseessä ;( .

Molemmat haluaisi yrittää vielä,mutta voiko suhde vielä toimia tuollaisen teon jälkeen?

meillä tämmönen tarina. Yhdessä 10 vuotta, 2 vuotta sitten minä petin miestä, seurausta kolmen kimpasta tämä mies oli siis sama. No jatkoin tätä vielä selvinpäin viesteillä ym, ei mitään panoja. No mieheni antoi anteeksi, vaikka minä olin jo valmis luovuttamaan. meillä oli tuolloin 3 lasta. No nyt meillä on vuoden ikäinen lapsi ja kuukausi sitten kuulin että mies petti minua vauvan ollessa 2,5kk kännissä pani jotain eukkoa jonka nimeä ei muista näin ainakin väittää. Olen kai sen ansainnut mutta eniten tässä vaivaa tuo ajankohta miksi juuri silloin kun vauva oli syntynyt ja kaiken piti olla hyvin? olisi kostanut ennemmin heti silloin kun minäkin petin, mutta sitä saa mitä tilaa. Oli kertonut pettämisen veljelleni kännissä, veli kertoi sitten minulle koska mies ei itse uskaltanut. Itki paljon ja pyysi ettei erottaisi koskaan joten uskon että oli vain tämä yksi kerta,silti se mielikuva vaivaa ja välillä ahdistaa. Voisi kai sanoa että nyt ollaan tasoissa. Suunnitteilla on vauva,olen jo kauan halunnut kaveria tälle 1,veelle jo ennen kuin sain tietää pettämisestä ja nyt mies suostui. Mietin vaan että jos sama taas toistuu? itsellä ei ole halua pettää enää,vieläkin hävettää ja vituttaa koko homma. Ei se vaihtamalla parane. Rakastetaan kovasti toisiamme ja mies osti ihanan sormuksen juuri haluaa osoittaa ettei tahdo ketään muuta.

juttu!!!!Se ei oikeasti merkitse mitään.



Voimia!!

Pariterapeutti sanoi että toipuminen ja luottamuksen rakentaminen kestää n. 1-3 vuotta, joten vielä on pitkä matka edessä.

Siinäpä menee sitten lasten varhaislapsuus vanhempien tunteiden vuoristoradalla tempoillessa. Peruuttamatonta tuhoa pienten psyykessä. Sääli, etteivät jotkut ihmiset kykene rehellisesti arvioimaan kelpoisuuttaan kunnolliseen perhe-elämään. Tai jos sisimmmässään tietääkin totuuden, ei välitä siitä. Muitten kärsimyshän on heidän ongelmansa, myös omien lasten - itseltään ei voi toki kieltää mitään.