Mies teki sen taas ja nyt riitti!
Ukko lähti illalla 7 jälkeen kaverilleen, mukanaan 5 olutta. 10 jälkeen hän lähetti viestin, että on tulossa jo kotiin. Vastasin että hyvä juttu, lapsi on kuumeessa ja pari kertaa jo herännytkin. Hän sanoi tulevansa pian.
Lopulta kyllästyin odotteluun, kello oli 12 ja menin nukkumaan. Yöllä heräsin muutamia kertoja vessaan, kun raskaus valvottaa. Miestä ei näkynyt. Eikä puhelimeeni ollut tullut viestejä.
Kello tuli kuusi ja mies tuli kotiin. Kysyin missä oli ollut ja hän sanoi olleensa baarissa. Vastasin ettei baarit ole näin myöhään auki ja hän sepitti olleensa "yhellä työkaverilla". VARMAAN! Sanoin tietäväni kyllä, mistä miehet siihen aikaan kotiin kömpii, ei vastausta. Jatkoin unia.
Lapsen kanssa herättiin 7 jälkeen ja tehtiin kaikki aamuaskereet normaalisti. Jossain vaiheessa sain kuningasidean ja päätin että nyt saa mies maistaa omaa lääkettään. Pakkasin vaivihkaa itselleni ja lapselle vaatetta ym reppuun. 12 aikaan aloin huhuilla lapselle että lähdetään ulos. Mies toivottavasti kuuli sen.
Sitten vaan lapsi kainaloon, reppu selkään ja suunta kohti "puistoa". Soitin kaverilleni ja selitin tilanteen ja kysyin voimmeko yöpyä hänen luonaan. Kaverille onneksi kävi ja hän lupasi olla juonessa mukana.
Tiedän että tää on vähän alhaista, mutta kun tämä ei ollut miehen eka kerta, eikä varmastikaan viimeinen(vaikka aina niin lupailee).
En enää suostu kynnysmatoksi ja maanantaina ajatteli soitella perheneuvolaan. Haluan selvitellä tätä suhdetta nyt jonkun ulkopuolisen kanssa ja toivottavasti siitä saan voimia lähteä lapsen kanssa.
Rankkaa tulee olemaan kahden pienen kanssa kahdestaan,mutta me kyllä selvitään paremmin kolmestaan.
Kommentit (190)
kun niin moni puolustaa miestä ja haukkuu ap:tä lapselliseksi. Onko se jotenkin niin iskostunut suomalaiseen mieleen, että mies kyllä saa tehdä mitä vaan eli kadota ryyppyreissuilleen, eikä se ole mitenkään väärin. Naisen sitä vastoin on pysyttävä kiltisti kotona eikä saa edes mainitä miehelle, että ei ole kovin kivaa, kun tuolla tavalla käyttäydyt. Ja miehen ei tarvitse pitää lupauksiaan. Mies, kun on perheen pää ja tokihan hänen täytyy saada käydä rentoutumassa ihan millon lystää, vaikka ei siitä muistaisimainita perheeleen.
koska jos mies kuvittelee että hän voi käyttäytyä ihan miten haluaa, niin on oikeutettua että saa maistaa omaa lääkettään. Tietää miltä katoamiset tuntuu. Valitettavasti monet miehet eivät hoksaa kunnes itse kokevat saman. Ja etenkin se, että ap osoittaa ettei hyväksy tilannetta.
Oletko ap ennen tehnyt tuollaista katoamistemppua? Mitä jos miehesi nyt ymmärtää tilanteen, on ollut itse huolissaan ja tuntenut omissa nahoissaan miltä tuo tuntuu, ja oppisi jotain? Voisiko suhdetta mitenkään pelastaa? Luuletko, että mies haluaisi pelastaa suhteen? Jos hän haluaa, niin laita mies terapiaan tai menkää yhdessä. Jos suhteen vika on tuollaisessa käytöksessä, niin sen voi saada parannettua jos mies tiedostaa ongelman ja hankitte apua.
Ehdotan tätä siksi, että olen ollut vastaavassa tilanteessa. Ja terapian kautta on saatu apua.
Toki ymmärrän jos haluat lähteä lopullisesti.
Ap:n ja lapsien katoaminen on kestänyt jo niin pitkään että mies voisi tehdä poliiseille katoamisilmoituksen. Ymmärrättekö näiden kahden asian eron? Ymmärrekö niiden eron huoltajuutta sovittaessa?
Ap:n ja lapsien katoaminen on kestänyt jo niin pitkään että mies voisi tehdä poliiseille katoamisilmoituksen. Ymmärrättekö näiden kahden asian eron? Ymmärrekö niiden eron huoltajuutta sovittaessa?
viinaan helposti sortuva ja selvästi juomistaan hallitsematon mies on aika heikoilla huoltajuusasioissa.
Eikö se mene jo jakeluun, vai kuinka monta kertaa pitää sanoa, että minä olen lapsen ainoa huoltaja, ei mies. Ja ei, poliisi ei tee mitään jos huoltaja on lapsensa kanssa kyläilemässä. Ainoastaan sitten poliisi puuttuisi jos mies olisi vienyt lapsen, koska hänellä ei huoltajuutta ole. Selkiskö jo, vai kirjoitanko uudestaan?
ap
Olisin tehnyt asemassasi ihan saman. Eihän tässä loppujen lopuksi edes ole kyse mistään katoamisleikistä, vaan ihan oikeasta erosta. Jos et kerran aio takaisin enää mennä.
Pysy valitsemallasi tiellä ja hanki lapsillesi ja itsellesi parempi tulevaisuus!
en jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta vastailen omasta näkökulmastani..
Mä ihastuin pari, kolme vuotta sitten baarissa perheelliseen mieheen, oltiin ihan tuntemattomia toisillemme, mutta se kuuluisa kemia (huoh..) sitten oli siinä välissä ja nähtiin aina sattumalta baarissa. Viime talvena sitten, monien hitaiden ja halien jälkeen lähdettiin samalla taksilla kotiin, tarkoitus oli jäädä omaan kodin kohdalla pois kyydistä yksin, mutta tämä mies hyppäsikin minun talon kohdalla myös pois taksista ja vietettiin yö yhdessä. Ja kyllä, aamuyöllä kuuden aikaan mies havahtui hereille ja keräsi kamppeensa ja lähti kiireellä kotiin...
Ei nähty pariin kuukauteen, eikä ollut toisen puhelinnumeroita tai mitään yhteystietoja, nimet ja asuinpaikat vain, mutta eihän sitä nyt ovikelloa mennä soittamaan.. Nyt kesällä nähtiin baarissa ja sama osoite meinasi jälleen olla suuntana, mutta molempien pieni järjen hiven saatteli meidät omiin takseihin. Onneksi.
Keskusteltiin pitkään ja syvästi asiasta, ja itse olin se enemmän ihastunut osapuoli (kyllä, vapaa nainen..) ja mies sanoi ettei voi perhettään jättää. Että kuulemma pyörin mielessä ja minussa on se "jokin", ja ajatukset piinaa, ja kotona ei läheisyys kiinnosta jne jne. Juu, voi olla selitystä ja mistäpä minä sitä tietäisin, mikä on todellisuus.. Jotenkin tuntui kuitenkin hyvältä tietää, että olen mielessä pyörinyt, vaikka en olekaan niin Suurta Rakkautta, että perheensä jättäisi. Ehkä jokin syrjähyppy vain, mikä ravistanut avioliittoa... :/
Mutta ehkäpä kerron vain, että vaikka mies ei aio perhettään jättää, niin harvoin sitä klo 6 tullaan kotiin kaverin luota. Tämäkin mies on kuulemma (itse kertonut) saanut kovat huudot talvisesta reissustaan, ja kotona tiedetään että "jotain" on tapahtunut, mutta ei sitä, että mitä ja kenen kanssa. No, heidän liittonsa jatkuu ja me nähdään joskus taas baarissa ja haikaillaan hetki toisiamme... Kun ei voi kokonaan saada, niin en taida enää sängyn lämmittäjäksi ryhtyä. Uskon, että vastaan tulee se kunnon mies, joka haluaa minut täysin, eikä vain hetkeksi.
-toinen nainen-
näin olen ajatellut käyneen ja mies koitti hiljaa hiipiä nukkumaan, etten heräisi. Luulen että ei olisi jatkoista puhunutkaan, jollen olisi maininnut että kello on JO 6, ehkä ajatteli etten ole katsonut kelloa...
Mutta sinunkin tapauksessa se mies on petollinen, kannattaa pysyä kaukana tuollaisista! Kyllä varmasti löydät paremman. :)
ap
jompikumpi vanhemmista sitä vastustaa.
vieläkään. Itse tässä samalla katselen asuntoja ja luen noita lasten huoltajuus asioita. Varmaan kuolen jos tulee viikko-viikko systeemi, en mä pysty niin pitkää aikaa olee erossa lapsista. :((( ap
näin olen ajatellut käyneen ja mies koitti hiljaa hiipiä nukkumaan, etten heräisi. Luulen että ei olisi jatkoista puhunutkaan, jollen olisi maininnut että kello on JO 6, ehkä ajatteli etten ole katsonut kelloa...
Mutta sinunkin tapauksessa se mies on petollinen, kannattaa pysyä kaukana tuollaisista! Kyllä varmasti löydät paremman. :)ap
en haluakaan toisen omaa. Oma "epätoivo" ehkä sumensi harkintakyvyn ja ajattelin jo jossain vaiheessa, että kyseessä on jotain suurempaa.. jotain oikeaa rakkautta. Kun usea vuosi nähtiin ja tanssittiin ja käveltiin yhdessä taksitolpalle ja aina vaan tultiin niin hyvin juttuun. Ja kun viime talvena sitten meni fyysiseksi, ajattelin ettei paluuta ole enää entiseen, ettei se mies vaan VOI enää jatkaa perheensä kanssa, kun meillä asiat edennyt. no, minä opin sen, ettei toisen omaa saa haluta. En koe olevani mikään vamppi tai paha ihminen, ihan tavallinen työssä käyvä peruskaunis / perusruma nainen, joka välillä saa kenet vaan ja välillä on pitkään hiljaista.
Mutta en enää sekaannu varattuihin miehiin. Ja uskon, että siinäkin oli kyse vain jostain hetken hairahduksesta kun tämä mies oli ollut saman naisen kanssa nuoruudesta saakka, niin olihan se vain jotain jännitystä tms. Eikä siis mitään tosi rakkautta, kuten itse, kovasti parisuhdetta etsivänä, sokaistuin uskomaan.
Toivottavasti saatte asianne selvitettyä. Vaikka miehesi olisi tehnyt mitä, niin rakkaus on se mikä ratkaisee jatkon. Jos on vielä rakkautta puolin ja toisin, yrittäkää ja jatkakaa. Hakekaa apua, ja tehkää kaikkenne. Ei tämä yksin oleminenkaan mitään herkkua ole.
Mikäli ap ei asu enää lapsen syntymähetkellä avoliitossa lapsen isän kanssa, ei miehellä ole mitään oikeuksia lapseensa. Hän voi vaatia kyllä isyystestiä, jonka seurauksena lapsi voi hänet periä ja isä maksaa elatuksesta, mutta tapaamisoikeutta ei silti saa. Näin erikoinen on Suomen laki.
Lapsella on aina oikeus tavata molempia vanhempiaan. Lapsen ikä huomiodaan tapaamisen kestossa.
Miksi ap, et mene kotiin ja vaihdata lukkoja. Laita miehen kamat matkalaukkuun tai kassiin odottaamaan kun tulee töistä. Onhan se vuokra-asunto (ja irtaimisto!) sinun ja lapsenkin ja mieshän tässä on väärin tehnyt.
ilmoittaa miehelle, että tämä oli nyt tässä, hoidetaanpa irtaimisto jakoon niin kuin aikuiset. En näe mitään järkeä tuossa piilottelussa ja siinä ettei vastaa puhelimeen. Mikä huoli sillä miehellä muka olisi, jos äiti on lähtenyt lapsen kanssa, kenellä muka siinä tilanteessa on hätä. Selvästikään ei mikään huoli olla omassa kodissa ja käydä välillä töissä, tietäähän se että raskaana oleva lapsen kanssa liikkeellä oleva nainen ei mitään kovin päätöntä tee ja ottaa yhteyttä ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
Eli lähelläkään ei olla sitä, mikä huoli tulee kun viinaan menevän äijän reissut venyy useiden päivien mittaisiksi ja puhelin on kiinni. Tajusi varmaan joo pointin, mutta ajattelee ihan saletisti, että akka vaan kiukuttelee, kyllä se siitä. Tietysti jos et tarvitse miestä enää mihinkään, saat omat paperisi ja irtaimiston kodistanne ja saat muut jutut hoidettua itsekin, niin voihan sitä toki vain hävitä. Jos tiedät miehen työvuorot ja pääset vielä omilla avaimilla sisälle, voit vuokrata vaikka varastokopin ja kantaa omat tavarasi sinne säilytykseen miehen työvuoron aikana.
Enemmän selkärankaa mielestäni olisi osoittanut, jos ap olisi heittänyt miehen silloin aamukuudelta pihalle (etenkin jos asunto on yhteinen), ja olisi järjestellyt asiat itse siellä kämpässä asuen. Lapsi olisi saanut olla omassa kodissaan. No, hyvä tietysti että jotain tapahtuu, mutta niin... Soitapa ap sille miehelle nyt, ja kerro tilanne. Ei se tuosta mitään opi.
Kyllä yksinhuoltaja saa lapsineen kaverien luona vierailla tekemättä siitä kummempaa selvitystä yhtään kellekään.
Se että huoltajuudesta ei ole tehty sopimusta ei tarkoita sitä että ap on yksinhuoltaja. Toivoisin ettette toimisi noin varomattomasti. Maksumiehiksi joutuvat lapset, jotka vedetään taisteluaseiksi eroissa.
Sitä että kenenlläkään muulla ei ole kyseisen lapsen huoltajuutta. Tässä tapauksessa näin on. Ap saa lapsen huoltajuuden kun synnyttää lapsen. Jos myös isälle halutaan huoltajuus eikä olla naimisissa niin siitä pitää tehdä paperit erikseen. AP siis on ainoa huoltaja lapselleen = yksinhuoltaja.
Eikö se mene jo jakeluun, vai kuinka monta kertaa pitää sanoa, että minä olen lapsen ainoa huoltaja, ei mies. Ja ei, poliisi ei tee mitään jos huoltaja on lapsensa kanssa kyläilemässä. Ainoastaan sitten poliisi puuttuisi jos mies olisi vienyt lapsen, koska hänellä ei huoltajuutta ole. Selkiskö jo, vai kirjoitanko uudestaan?
ap
Ap ei tietääkseni ole ilmoittanut/kertonut olinpaikkaansa miehelle, joten hän voi tehdä lapsesta ja ap:sta katoamisilmoituksen. Silloin poliisi puuttuu asiaan, vaikka lapsen huoltajuus olisi kenellä. Ei poliisi tiedä, että ap on kyläilemässä.
Ja luultavasti ensimmäisenä koittaa soittaa AP:lle. Ap vastaa ja poliisi ehkä nuhtelee, että ei saa ilmoittamatta lähteä lapsen kanssa.
Hehän eivät ole avioliitossa ja miehelle ei ole annettu huoltajuutta. Hän on pelkästään tunnustanut isyyden, siinä kaikki.
Ja toisekseen toiselle lapselle tuo isä ei ole yhtään mitään, jos tunnustusta ei tehdä. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan avioliiton ulkopuolisella biologisella isällä ei ole mitään oikeutta lapseensa, jos lasta ei ole erikseen tunnustettu.
Ja luultavasti ensimmäisenä koittaa soittaa AP:lle. Ap vastaa ja poliisi ehkä nuhtelee, että ei saa ilmoittamatta lähteä lapsen kanssa.
Mutta silloin poliisi on jo puuttunut asiaan. Lisäksi katoamisilmoituksen tehnyt saa kuulla, että molemmat voivat hyvin, vaikkeivat halua kertoa olinpaikkaansa. Ap vain väitti, että poliisi ei puutu asiaan, koska hän on huoltaja.
Ja luultavasti ensimmäisenä koittaa soittaa AP:lle. Ap vastaa ja poliisi ehkä nuhtelee, että ei saa ilmoittamatta lähteä lapsen kanssa.
Mutta silloin poliisi on jo puuttunut asiaan. Lisäksi katoamisilmoituksen tehnyt saa kuulla, että molemmat voivat hyvin, vaikkeivat halua kertoa olinpaikkaansa. Ap vain väitti, että poliisi ei puutu asiaan, koska hän on huoltaja.
Eikö se mene jo jakeluun, vai kuinka monta kertaa pitää sanoa, että minä olen lapsen ainoa huoltaja, ei mies. Ja ei, poliisi ei tee mitään jos huoltaja on lapsensa kanssa kyläilemässä. Ainoastaan sitten poliisi puuttuisi jos mies olisi vienyt lapsen, koska hänellä ei huoltajuutta ole. Selkiskö jo, vai kirjoitanko uudestaan?
ap
Ap ei tietääkseni ole ilmoittanut/kertonut olinpaikkaansa miehelle, joten hän voi tehdä lapsesta ja ap:sta katoamisilmoituksen. Silloin poliisi puuttuu asiaan, vaikka lapsen huoltajuus olisi kenellä. Ei poliisi tiedä, että ap on kyläilemässä.
siinä vaiheessa kun poliisi pääsee AP:n juttusille, AP kertoo olevansa kyläilemässä. Tämän jälkeen poliisi ei tee mitään koska ei pysty estämään täysipäistä ihmistä kyläilemästä tämän niin halutessa. Poliisi näkee omista tietokannoistaan myös sen että AP on yksin lapsensa huoltaja.
Vai voisko olla se joka hoitais asian loppuun kuten aikuinen