Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko tunnustaa, että olen pettynyt suomalaisiin naisiin.
15.08.2010 |
Siksipä olen ryhtynyt seurustelemaan ulkomaalaisten naisten kanssa. Sellaisen aion myös ottaa puolisokseni, kunhan löydän sopivan.
Suomalaisten naisten ongelma on ylitsevuotava perusnegatiivisuus, haluttomuus olla naisellinen ja etenkin haluttomuus olla parisuhteen toiselle osapuolelle hyvä.
Varsinkin viimeksimainittua ihmettelen - suomalaisen naisen perusajatus tuntuu olevan, että puolison hemmottelu tai hyvän tekeminen hänelle on alentavaa ja tasa-arvon vastaista toimintaa. Mikään tästä ei tietenkään päde, jos mies hemmottelee naista. Se on hänen velvollisuutensa.
Itsellenikin on tärkeää SAADA hemmotella naista, mutta olen tavannut vain harvoja kotimaisia naisia, jotka kokisivat samalla tavoin miestensä suhteen.
On olemassa myös hyviä suomalaisia naisia, tietysti. He vain eivät ole vapailla markkinoilla, sillä joku onnekas mies on saanut itselleen loistavan puolison. Onneksi olkoon näille naisille ja miehille, jotka ymmärtävät useimmiten puolisonsa ja suhteensa erikoislaadun, ja ovat valmiit tekemään töitä niiden vuoksi.
Itse valitettavasti tein aikanaan väärän valinnan, ja havahduin vasta myöhemmin. Oma moka, tiedän. Otin perusnegatiivisen valittajan. Onneksi ymmärsin kuitenkin hankkiutua hänestä eroon ennen kuin koko elämäni - ja lastemme elämä - oli pilalla.
Itse ainakin pyrin ja pystyn nyt tarjoamaan kannustavan ja positiivisen kotiympäristön lapsilleni.
Ymmärrän, että tämä foorumi on erikoinen paikka kirjoittaa tästä, mutta tiedän, että täällä käy paljon naisia, joten olkaapa hyvät.
Kirjoituksen syy on, että ihmettelen, eivätkö naiset itse ymmärrä kuinka huonosti he käyttäytyvät?
Kommentit (128)
Käsite "ulkomaalainen nainen" on hulluinta AV:lla aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön karvahattuni, jos aloituksen kirjoittaja on mies.
-Liian pitkä teksti miehen kirjoittamaksi
-Miehet eivät yleistä, eivätkä ajattele ihmisistä noin monimutkaisesti
-Miehet eivät luokittele
Aika huono provoyritys. Näinkin tyhmä kuin minä, näen lävitsesi.
-Miehet eivät yleistä
Myös PerSuilta (miehiä suurin osa) löytyy aika makoisia yleistyksiä!
Sulla on tosi pahoja ongelmia itsesi kanssa. Veikkaan, että jos ex-vaimos kirjoittaisi tänne, olisi totuus vähän erilainen.
Tulihan sieltä heti ensimmäiseksi tyypillisen katkeroitunut kommentti. Todennäköisesti suomalaiselta naiselta...
Kyllä ap:n kirjoitus pisti mietteliääksi. Olen tahtomattani muuttunut melko ikäväksi ihmiseksi, suurimmaksi osaksi väsymyksen takia (pieni vauva + isompi lapsi). Ulkomuodostani sentään vielä huolehdin, minkä nyt ehdin.
Mitkä on syitä, etten ole enää se herttainen ihanuus kuten suhteemme alussa? No ihan se, että en kokenut koskaan että se hemmottelu ja passaus olisi johtanut kannaltani mihinkään hyvään. No, kyllä mies joskus kehaisi että onpa hänellä hyvä vaimo, mutta siinäpä se. Minä siis hoidin (ja hoidan edelleen) kaikki kotityöt - tämä myös silloin kun olin työelämässä. Minä herään 100% aina aamulla aikaisin, mies voi nukkua joka vapaapäivänsä niin pitkään kuin huvittaa. Lisäksi herään joka yö. n 5 kertaa, mies ei koskaan.
Mies saa harrastaa, tulla ja mennä miten lystää, minä voin mennä jos tarpeeksi ajoissa varaan häneltä lastenhoitoajan, ja hänellä ei ole silloin mitään mielestään tärkeämpää. Hänen salikäyntiään ei peruta vaikka minulla olisi norovirus, minun jumppani voi jäädä koska hänellä on vähän väsynyt fiilis eikä jaksa olla lasten kanssa.
Tässä nyt jotain syitä miksi olen ikävä ihminen. Kenen tekisi tässä tapauksessa mieli vielä viedä avattu kalja ja tohvelit tällaiselle ukolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että jos ex-vaimos kirjoittaisi tänne, olisi totuus vähän erilainen.
Crocsit tai urheilusandaalit, tunika ja trikoot,lyhyet hiukset, ei meikkiä. Pahin on kuitenkin lihavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt sä osaat vastedes vältellä suomalaisia naisia ja etsit itsellesi hemmettelevaa seuraa ulkomailta. Tämä on varmasti meille kaikille paras ratkaisu. Toivottavasti sä löydät mitä etsit - sieltä jostain.
Paljonko oli äidinkielen numerosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle ei ole kelvannut suomalainen mies :)
Eli tavallani ymmärrän ap:tä :D
Ja olen muuten nainen. Mä olin ennen samanlainen feministiäitini aivopesemä. Hän aina haukkui miehiä ja jopa omaa isääni mulle. Oli katkera ja kateellinen. Kateellinen aina ja kaikesta myös minulle, omalle tyttärelleen. Miehet ei muka tajunneet naisista yhtään mitään jne.
Kaipa se siirtyy kasvatuksessa niin kauan kunnes joku aina tajuaa katkaista ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota miehen kirjoittamaksi.
Ehkä joku palstan vakio "riidankylväjä", jolla on kirjoittamistaitoa.
Saako ne palkan noista aloituksistaan?
Suurin osa suomalaisista (myös miehistä) on perusnegatiivisia. Monet naisista ovat jotenkin menettäneet otteensa ja eivät pidä itsestään huolta. Syyttävät sitten läheisiään huonosta olostaan ja tartuttavat negatiivisen asenteen muihinkin.
Itse olen puolestani ikuinen optimisti ja energinen nainen, tämän vuoksi hankin itselleni ulkomaalaisen miehen. Olen todella onnellinen valinnastani! :)
Tsemppiä ap:lle vaimonetsintään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä liittäisi sitä niinkään kansallisuuteen, kuin persoonaan, vaikka ei kulttuurinkaan osuutta tietenkään voi kieltää. Ja myönnettävähän se on, että Suomessa on vähän sellainen meininki että se "pitää kelvata sellaisena kuin on" tarkoittaa monista sitä että saa käyttäytyä miten tahansa, paskastikin muita kohtaan ja sen pitäisi kelvata.
Itse olen suomalainen ja suomalaisen kanssa naimisissa, mutta ap:n kirjoitus on kyllä valovuosien päässä suhteestamme.
En saa.
Tarkennettakoon sen verran, että "hemmottelulla" en tarkoita jatkuvaa korulähetystä ja kylpylälomaa, vaan toisen positiivista huomioon ottamista, ystävällistä tapaa puhutella omaa puolisoa, ja sitä, että tahtoo tehdä hänen hyväkseen pieniä ja isompia asioita.
Hyvin monelle naiselle kynnys tulee vastaan jo silloin kun pitäisi esimerkiksi tehdä iltapala miehelle samalla kun tekee sellaisen itselleen.
Minä teen ilman erillistä pyyntöä pikku annoksen myös naiselle ja vien sen, ihan vain ilahduttaakseni. Suomalaisen naisen perusvastaus on "tee itte leipäs, vittu, en minä ole mikään sun palvelija."
Jos käyn kaupassa, ostan tottakai myös naiselle ilman erillistä pyyntöä sen, mitä hän tarvitsee. Tiedän - ja olen aina tiennyt - naisteni tarpeet herkuista kuukautissuojiin. En tee tätä palkkion toivossa, vaan koska tahdon olla hänelle hyvä.
Nämä ovat siis pieniä esimerkkejä, ja tiedän, että tämähän se vasta ärsyttää suomalaista naista tämä bumtsibum-positiivisuus.
Mutta missä sulla menee jauhot sekasin?
Jos sanot "teen sulle leivän" niin nainen kimittää: "Tee itse leipäsi?"
Vai missä kohtaa ymmärrän sut väärin?
Mitä sinä teet väärin kun sulle tarttee sanoa vastaan ja usein?
Haluat siis alistuvan ihmisen?
Suurin osa suomalaisista (myös miehistä) on perusnegatiivisia. Monet naisista ovat jotenkin menettäneet otteensa ja eivät pidä itsestään huolta. Syyttävät sitten läheisiään huonosta olostaan ja tartuttavat negatiivisen asenteen muihinkin. Itse olen puolestani ikuinen optimisti ja energinen nainen, tämän vuoksi hankin itselleni ulkomaalaisen miehen. Olen todella onnellinen valinnastani! :) Tsemppiä ap:lle vaimonetsintään!
Toinen on luonne, toinen tapa.
tuota miehen kirjoittamaksi. Ehkä joku palstan vakio "riidankylväjä", jolla on kirjoittamistaitoa. Saako ne palkan noista aloituksistaan?
Itse tunnistan itsessäni tuon mistä ap kirjoitti. Parisuhteemme alussa en ollut sellainen, mutta sitten katkeroiduin kun koin että alkuhuuman jälkeen mieheni kiinnostus minua kohtaan väheni, hän piti minua itsestäänselvyytenä, tai siltä ainakin minusta tuntui.
Sitten tulin uskoon (no nyt te huokaatte että pitääkö usko liittää tähänkin asiaan, sori :D ) ja aloin sisäistää sitä että pitäisi kohdella lähimmäistä niinkuin itseä. Ajattelin että alan toimimaan niin, seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, eikä itseasiassa mielessäni käynyt silloin että tekisin sen jotta mieheni olisi minua kohtaan hyvä (kiinnostuneempi siis), ajattelin ettei mikään muutu siinä mielessä mutta että halusin vain toimia kuten Raamattu meitä neuvoo.
Yllätyksekseni huomasin, että mieheni on alkanut taas kiinnostumaan minusta! Heräsin yksi aamu siihen, kun hän tuli halaamaan minua ja pussasi poskelle (milloin viimeksi tuota tapahtunut?!) hän myös hymyilee mulle, ja hakeutuu seuraani (kun ennen tuntui että hän suorastaan pakenee mua)
Ap:n tapausta en tiedä tarkemmin, mutta ehkä hänelläkin olisi ollut toivoa vielä kotimaisenkin naisen kanssa jos olisi kohdellut tätä kuin itseään, rakkaudella ja huomioiden.. tai sitten ei, kuten sanoin en ap:ta kirjoitustaan enempää tunne. Mutta siis tavallaan olen kyllä ihan samaa mieltä siitä mitä hän kirjoitti, vaikkakaan en ihan allekirjoita että välttämättä kansalaisuus olisi tässä se pointti.. mene ja tiedä..
Alue: Aihe vapaa
Aloituksesi ei kolahtanut, mutta toinen kirjoituksesi kuulostaa tutulta :) Siis se, että tekee iltapalaa, ostaa lempiherkkuja, joskus kukkia ilman syytä, kuukautissuojia aina kun niitä tarvitaan...
Meillä tämä toimii toiseenkin suuntaan, paitsi etten osta miehelleni kuukautissuojia :D Mutta toista puhutellaan ystävällisesti, kosketellaan ja suukotellaan ohimennen, puhutaan positiivista puolisosta ystävien kuullen, kehutaan lapsille isän/äidin ihanuutta ja niin edelleen. Riidellään ja sovitaan riidat.
Ehkä meillä siksi riittää rakkautta muiden ihmetellä (viimeksi ihan vasta eräs ystävä kyseli, miten me ollaan niin onnellisia), vaikka seksiä on harvoin, rahaa vielä harvemmin ja kahdenkeskistä aikaa hektisen arjen keskellä tuskin koskaan.
Kiitos sinulle, ap, että otit tärkeän asian puheeksi!