Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus pilasi ulkonäköni - olen niin surullinen :(
14.08.2010 |
Ensimmäiseksi; lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain. Ymmärrän kyllä, että raskaus muuttaa kehoa ja muutoksen ovat olleet se "hinta" lapsestani, mutta... nyt ihan ilman tekopyhyyttä... kai minä nyt saan surra rumaa, muuttunutta vartaloani. Ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi lastani yms.
Olen aina ollut hyvin epävarma kehostani. Teini-ikäisenä ja jopa vielä päälle parikymppisenä häpesin (ihan oikeasti häpesin) vartaloani, mm. reisiäni ja leveää lantiotani niin paljon, että pukeuduin aina peittävästi, liian isoihin kaapuihin. En halunnut herättää huomiota ja pohdiskelin paljon sitä, miltä näytin muiden silmissä.En ollut koskaan lihava, ehkä vain hieman isokokoinen, painoindeksin ylärajoilla.
Ennen raskautta laihdutin 10kg, muutin hiustyylini ja rohkaistuin etsimään oman pukeutumistyylini. Yht'äkkiä aloinkin saamaan huomiota ja kehuja. Olin ihan hämmästynyt siitä, että joku ajattelikin minun olevan kaunis. Kaunis! Niin pinnallista kuin se onkin, niin itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa palautua. Tulin itsevarmemmaksi ja aloin uskaltaa tekemään elämässä enemmän asioita, koska en enää murehtinut sitä, mitä muut minusta ajattelevat.
Sitten tulin raskaaksi. Raskausaikana tunsin itseni isoksi, mutta kuitenkin kauniiksi. Olin ylpeä mahastani ja pukeuduinkin aina vartalonnyötäisiin vaatteisiin. Vauva syntyi ja lapsiperheen arki alkoi. Ja minun ahdistukseni.
Lantioni leveni kolme (farkkujen) tuumakokoa. Kolme! Kiloja jäi kahdeksan, sillä en päässyt ollenkaan imettämään (maitoa ei tullut). Eli imetyksellä en saanut poltettua noita kiloja pois. Rintani roikkuvat rumasti, mahaan jäi kamalasti irtonahkaa, suonikohjuista en edes kehtaa mainita. Pinnallista kyllä, mutta voi että mua itkettää. Ahdistaa käydä ihmisten ilmoilla, kun olen tämän näköinen. En enää edes käy missään, näe ystäviä tai sukulaisia, kun häpeän itseäni niin paljon. Itkeskelen yksin kotona niin kauan, että mieheltäni menee hermot. Hän ei ymmärrä, että en saa tätä surua ja häpeää järkeilemällä pois. Joo-joo, halusin lapsen ja olen siitä ikionnellinen, mutta kai mulla on silti oikeus mun tunteisiini? En pysty olemaan tekopyhä ja valehtelemaan, ettenkö olisi surullinen sen takia, miltä nykyään näytän. En välitä siitä, olenko pinnallinen vai mitä, sillä olen aidosti ahdistunut.
Tämä alkaa olemaan jo ongelma. Kaupassa katselen koko ajan vaatteita "johon ennen mahduin". Kadulla katselen naisia "jollainen ennen olin". Kotona peilin edessä itken, vihaan lantiotani ja vaivun itsesääliin. Vihaan, vihaan, vihaan tätä leveää lantiota, rumaa ruhoani. Tekisi mieli leikellä kaikki ylimääräinen pois, kunhan vain saisin vanhan minäni takaisin.
Jos yritän puhua tästä ahdistuksestani jollenkin, niin saan vain kuulla olevani pinnallinen. Tai sitten en osaa arvostaa sitä, että olen saanut lapsen. Huoh. Mä vaan haluaisin, että joku ymmärtäisi. Sanoisi mulle, että "kaikki kyllä järjestyy, älä ole surullinen."
Mä en jaksa enää tätä.
Kommentit (53)
raskauden aikana.ja olin just sen vuoden kesänä saanut itteni laihdutettua omiin mittoihin kunnes sain tietää raskaudestani. eli olen 169 pitkä ja tän päivän painoa en laita.mutta toisessa raskaudessa on tullut kiloja vasta 2-3 vaikka loppu lähestyy jo. itse imetin vain 4 vko.ja en ole himourheilija joka viihtyy muitten seurassa jossain salilla.nyt voin myöntää että vaikka rakastanki ja halusin lasta todella paljon niin on viime vuoden aikana harmittanu myös se et olin just saanut pitkän matkan jälkeen itteni vihdoinki kuntoon ja sitten olin taas samoissa mitoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia pitkiä samalla tyylillä kirjoitettuja vuodatuksia tulee aina parin päivän välein. Oletko sama kirjoittaja?
Ei ole taustalla sama kirjoittaja. Ihan ensimmäistä kertaa tästä nyt kirjoitin.
Kiitos kaikille kommentoijille. Sain jotenkin sanoistanne voimaa. Päätin, että alan pikkuhiljaa karistamaan kilojani ja tarkastelen tilannetta uudelleen 6kk päästä. Tällä välin en anna itseni pohtia sitä miltä näytän. Jos puolen vuoden päästä olen edelleen näin kamalan näköinen ja siitä surullinen, täytyy miettiä muita vaihtoehtoja.
Mutta nyt toistaiseks; palataan asiaan puolen vuoden kuluttua luottaen siihen, että tuo aika, kuntoilu ja terveellinen ruokavalio saavat ihmeitä aikaan!
Moikka! :)
Kokeilkaapa vartalo kääreitä, niin ei tarvii menettää toivoa löysästä nahasta, tai tuhlata rahoja operaatioihin. :)
Ne kiinteyttää, kosteuttaa ja tasottaa ihoa tehokkaasti.
Itelläni on takana hätäsektio ja olen myös laihdittanut 30kg, joten löysää on ollu valtavasti.
Näillä kääreillä sain nahan taas kireemmäksi, sekä venymäarvet ja sektioarvet himmeeksi.
Toki pitää liikkua ja syödä terveellisesti, mutta näillä saat ison avun hommaan. :)
Laita mulle viestiä suvihyv@gmail.com TAI 0505061416 TAI tuu piipahtaa mun fb sivulle:
https://www.facebook.com/suviwrapit
Verkkokaupan löydät suoraan osoitteesta teamsuvi.itworkseu.com
T.4v poitsun äippä :)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2010 klo 12:06"]"Minä en ainakaan jeesustele, vaan rehellisesti sanon, että harmittaa. "
Voisitteko lakata käyttämästä tuota termiä jeesustella.Kun se ei edes tarkoita sitä,mitä sen oletetaan tarkoittavan.Siis Jeesushan nimenomana puhui rehellisesti-oli rehellinen ja arvosteli ihmisten tekopyhyyttä.Lisäksi hän puhui hyvin armollisesti ja kunnioittavasti naisista ja arvosti naisia-toisin kuin ympäröivä kulttuuri.
[/quote]
Ja Joulupukki käski olemaan kiltisti. Meneppäs kielipoliisiksi jonnekkn muualle!
No minulla viimeisestä raskaudesta on 7 vuotta ja kroppa on edelleen pilalla:( Kyllähän se usein harmittaa. Kiloja ei jäänyt yhtään, päinvastoin jokainen raskaus ja imetys laihdutti entisestään vaikka olin laiha jl ennen raskauksia. Mutta arpia ja nahkaa jäi, sekä vatsalihakset pysyvästi erilleen. Salilla ja jumpissa oon käynyt reilu 6 vuotta ja vaikka kroppa on muualta timmi ja lihaksikas niin maha roikkuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2010 klo 08:29"]Toisaalta maan vetovoima tekee kyllä tehtävänsä ilman raskauksiakin yli 30-kymppisellä. [/quote]
No ei todellakaan ala kolmekymppisenä vielä paikat roikkua :D. Useimmat alkavat toki hieman ryppyyntyä ja kasvot vanhenevat ilmeiltään, mutta kehossa nyt ei kovin isoja muutoksia vielä tuossa iässä pitäisi näkyä. Vaihda tuohon 5-kymppisenä, niin sitten alkaa olla pikkuisen realistisempi arvio. Vasta vaihdevuodet alkavat tehdä kehoon muutoksia, sitä ennen ei kovin isoja tapahdu roikkumisen saralla (ilman raskauksia tai suurta painonvaihtelua siis).
Salille salille salille.Liikuntaa!Rautaa nostamalla levenee yläkroppa niin tulee tiimalasivartalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2010 klo 01:55"]
Hän oli aivan JÄRJETTÖMÄN lihava raskauden jälkeen ja alkoi käymään salilla kun lapsi oli n. 6kk. Salilla hän kävi hurjimmillaan 2x päivässä ja laihtui entisiin mittoihinsa hyvin. se vain vaatii aikaa, ei ne kilot sohvalla lähde.
Sinä pystyt siihen :) usko pois. Ei tuo ole mikään lopullinen tuomio!
[/quote]
Siskosi lihosi 17kg raskauden aikana? Vai meinaatko, että niin paljon.jäi synnytyksen jälkeen? Minä lihoin tuon verran ja sairaalaan jäi suurinosa. Viikon päästä synnytyksestä olin 3kg painavempi kuin ennen raskautta. En tehnyt mitään ja söin paljon. Vieläkin on ne 3kg jäljellä laiskuuden takia ja nyt aion ne kesäksi karistaa.
Mulle tuli raskauksen aikana 24kg. 4kk synnytyksestä kiloja enään 2, eli -22kg ja en myös ole päässyt imettämään. Aloita ruoka rempalla, syö terveellisesti ja pikkuhiljaa alat tekemään lenkkejä ja muuta. 8kg on aika vähän kumminkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, et ole yksin. Minulla oli jätti-iso maha ja kamalat turvotukset, sain kamalat raskausarvet reisiin ja vatsaan. Työterveyslääkäri jopa suositteli minua menemään leikkauttamaan ylimääräisen nahkani pois. Minulle tuli kiloja vauva-aikana, koska olin yksinkertaisesti niin stressaantunut, en ehtinyt syömään, enkä nukkumaan joten rasvavarastoja kertyi. Nyt esikoinen on jo 4v ja saamme toisen lapsen. Ja sen jälkeen aloitan urakan. Haluan tiimalasivarataloni takaisin. Minulla oli kauniit DD-kupin isot, kiinteät, terhakat rinnat - eipä ole enää. Roikkuva H-kuppi. Mies ei kuitenkaan silikoneja anna ottaa, mutta varmasti menen korjausleikkaukseen jos jäljelle jää seuraavan jälkeen vain nahkaläpyskät. Olen valmis jopa vaihtamaan työpaikkaa, koska nykyisessä ei ole aikaa pitää lakisääteisiä taukoja ja liikun niin paljon työpäivän aikana, että vähintään 3 taukoa pitäisi voida pitää, ettei elimistö kärsisi koko ajan kamalasta ylirasituksesta. Mutta olen siis antanut itselleni jo 4v aikaa ja olen totutellut tähän vartaloon, en kuitenkaan ole sinut itseni kanssa joten kunhan uusin tulokas tulee, teen kaikkeni että pääsen edes lähemmäs entistä kroppaani. MUTTA mm. Raskausarpien kanssa olen jo ihan sinut. Siinä ne ovat muistoina jättimäisestä vatsasta. :) TSEMPPIÄ! Anna itsellesi aikaa!
Heh, mä pilaisin kroppani jo lapsettomana teininä lihomalla paljon. Sitten laihduin, mutta pikkusien löllö masu ja raskausarvet jäivät. Kun tulin raskaaksi ja synnytin, niin en kokenut minkään menneen pilalle kun ei tullut mitään arpia tms, olinhan venyttänyt itseni jo teinivuosina.
Itseasiassa olin tyytyväinen, koska teiniarvet ovat haaleat ja olisin saattanut saada ihan hirveät kraaterit jos olisin ollut super timmi aikaisemmin ja aivan yhtäkkiä lihonut mahasta todella paljon. Nyt pikkuisen plösö mutta ei paha, ei paha :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin tuo "lantio leveni" juttu yhdistettynä ylimääräisiin kiloihin on todennäköisesti ainoastaan sitä ylimääräistä läskiä. Kyllä minustakin tuntuu aina kun lihon ja koitan ahtaa liian pieniä housuja jalkaan, että lantioni on paljon leveämpi kuin ennen. Tosiasiassa se lantio kuitenkin kummasti kapenee taas entiselleen tai pienemmäksikin, kun kilot lähtevät.
Eli komentaisin sinut nyt vain harrastamaan liikuntaa. Koko kroppasi kaunistuu kun saat itsesi hyvään kuntoon. Tottakai raskaus jättää yleensä jonkinlaiset jälkensä, ja olennaista palautumisessa on liikunta. Liikkumisen myötä myös oma olosi paranee ja itsetuntosi kohoaa.