Lue keskustelun säännöt.
vanhemmat syyllisiä lasten ongelmiin
12.08.2010 |
olen huomannut, että lähes ja käytännössä aina häiriölapsien ongelmat johtuvat vanhempien puutteellisesta vanhemmuudesta, joiden taustalla on omia ongelmia, sokeita pisteitä, kipuja yms. Hoitamalla itsensä kuntoon lapset voivat paremmin ja myös "mölytaso" laskee =)
Kommentit (50)
Toinen vanhemmistani siis työskenteli sairaalassa psykiatrisessa hoidossa olevien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lasta käyttää hyväksi joku muu kuin oma vanhempi ja lapsi alkaa oireilla psyykkisesti, onko se vanhempien vika? Esimerkkejä löytyy paljon jos hieman ajattelet.
Itse olen kasvanut ihan onnellisessa perheessä, mutta olen luonteeltani sisaruksiani paljon hankalampi. Lapsena olin hankala, äkkipikainen, riidanhaluinen jne. Teini-iässä olin ihan mahdoton. Vanhempiani syyllisettiin minun riehumisestani, käytin runsaasti alkoholia ym, vaikka he kyllä tekivät parhaansa. Että minusta kaikesta ei voi vanhempiakaan syyttää. Minusta kasvoi sitten lopulta ihan tavallinen aikuinen.
Minäkin olen hoitanut työni ja toimenkuvani kautta häiriintyneitä lapsia. Minullakin on vaitiolovelvollisuus, mutta sen verran voin sanoa, että läheskään kaikissa tapauksissa lapsen ongelmien syy EI OLE vanhemmissa.
Eli uskon kyllä, että vanhempani, joka on nyt siis jo eläkkeellä, mutta teki mittavan uran 60-90 -luvulla lasten parissa, tietää mistä puhuu.
t. se, joka kertoi vanhempansa kertoneen, että häiriintyneiden lasten taustalta löytyy aina häiriintyneet vanhemmat
Omien kokemuksieni mukaan (poissulkien neurologiset sairaudet ja muut vastaavat) vanhemmat ovat hyvin usein tavalla toisella syypäitä lastensa pahoinvointiin. Voivat olla ihan tietämättään ja vahingossa. En tarkoita, että kaikki olisivat tahallaan huonoja vanhempia.
oli tapana syyttää vanhempia kaikesta. Se oli hänen näkemyksensä eikä ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta suurella osalla taustalta silti löytyy vanhemmat, joilla on itsellään jotain ongelmia. Aina ei tarvitse edes olla kyse sen suuremmasta (?) asiasta kuin omasta lapsuudenkodista opitusta käyttäytymismallista.
t. 40/41
kun vanhemmat oli heitteillejättämällä olivat saaneet lapsista kehitysvammaisia. Mutta se kyllä vaatii hyvin törkeää hylkäämistä ja hoitamattajättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheet joissa jollakin lapsella on käytösongelma ja muut enkeleitä? Tässäpä pulma...
Pikkusisaruksia suosittiin ja se vanhin on hoitajan/syntipukin roolissa jatkuvasti.
keskimmäisellä ei ole esikoisen tai kuopuksen erikoisoikeuksia vaan on todellinen väliinputoaja.
Eräässä tuntemassani perheessä keskimmäinen oli lahjakas omassa urheilulajissaan ja valmentajat olisivat halunneet siirtä lapsen kilpavalmennukseen joka taas ei äidille sopinut koska pienempi sisarus olisi ollut "yksinäinen" ilman "leikkikaveriaan".
Kaikissa muissakin asioissa oma sama meininki. Ihme, että sentään kouluun pääsi oman ikäluokkansa kanssa.
Ensin väität että kaikkien tapausten takana on häiriintynyt vanhempi ja sitten kuitenkin sanot, että on muunkinlaisia tapauksia. Muistahan että aina ja usein eivät tarkoita samaa. Ja sinun vanhempasi on työskennellyt sellaisena aikana menneinä vuosikymmeninä, jolloin on ajateltu ja luultu asioita toisiksi kuin ne ovat. Lääketiede kehittyy koko ajan ja uutta tietoa tulee. Eiköhän se 60-luvulla ollut tuokin uskomus, joka jo mainittiin, että autismi on aina äidin syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli oli vielä 8 vuotta sitten töissä
t. 40/41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on väärässä. Aina ei ole syy kotona, jos lapsella menee huonosti.
Kurinpito-ongelmat, kauppariehumiset, "haastava käytös" on yleensä aikuisten itsensä lietsomaa. Ei sotketa tähän erityislapsia.
Jos ei jaksa olla johdonmukainen ja sortuu itse kärttyilemään, lapset tekevät samoin. Tyyneys ruokkii levollisuutta ja luottavaisuutta myös lapsissa. Helppoa se ei aina ole, muta mitä sitkeämmin jaksaa pysyä nahoissaan, sen helpompi on lopputulos viimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi aikuista lasta, joista toisella vaikeita ongelmia. Toisella menee oikeen hyvin. Samalla tavalla on molempia kasvatettu ja rakastettu.
kiitos vastauksesta, hyvin sanottu! Usein muuten huomaa, että aikuisten liian kiltti, hössöttävä tai jollakin lailla ylisuojeleva käytös saa ihan yhtä pahaa jälkeä aikaiseksi kuin kylmä tai välinpitämätön olemus. Molemmissa tapauksissa lapsista heijastuu tyytymättömyys ja turvattomuus.
kun he kuitenkin ovat omia persooniaan? Aikuisiän ongelmat ovat jo niin monen muunkin tekijän summa kuin pelkän kotikasvatuksen, mutta pikkulasten käyttäytyminen ja oireilu on enimmäkseen kotoa peräisin.
edellinen kommenttini liittyi kanssani samaa mieltä olleeseen ensimmäiseen vastauksee.
kun he kuitenkin ovat omia persooniaan? Aikuisiän ongelmat ovat jo niin monen muunkin tekijän summa kuin pelkän kotikasvatuksen, mutta pikkulasten käyttäytyminen ja oireilu on enimmäkseen kotoa peräisin.
Juju onkin siinä, että kohtaa lapsen ja elää hänen kanssaan, mutta on samalla vanhempi ja asettaa rajat. Ikiaikainen rajat ja rakkautta toimii lapselle kuin lapselle, jokaiselle omalla laillaan.
Minulla on kaksi aikuista lasta, joista toisella vaikeita ongelmia. Toisella menee oikeen hyvin. Samalla tavalla on molempia kasvatettu ja rakastettu.
.. että molempia on kohdeltu ja rakastettu samalla lailla? Tai onko esimerkiksi kotiososuhteissa ollut eroja kun lapset olivat pieniä, ehkä toisen kohdalla oli sanatonta turvattomuutta, jos suhteessanne oli vaikeata?
Eli uskon kyllä, että vanhempani, joka on nyt siis jo eläkkeellä, mutta teki mittavan uran 60-90 -luvulla lasten parissa, tietää mistä puhuu.
t. se, joka kertoi vanhempansa kertoneen, että häiriintyneiden lasten taustalta löytyy aina häiriintyneet vanhemmat