En tajua miten päiväkoti voi muka olla helvetin esikartano.

masentuneilta vaikuttaneet. Mitä isompana lapsi aloittaa hoidossa, sitä vaikeampaa se tulee olemaan.

Jos päiväkotihoito olisi alle 3-vuotiaille jotenkin vahingollista, päiväkoteihin tuskin otettaisiin jo 10 kk ikäisiä.

Olen ollut harjoittelussa kahdessa päiväkodissa, molemmissa asiat toimivat hyvin. Myös lapseni on ollut tyytyväinen hoidossa monta vuotta. Silti pitkät päivät isossa porukassa ovat lapselle raskaita. Perhepäivähoitajalle en halua laittaa ellen oikeasti tunne hyvin, siellä kun ei oel mitään kontrollia. Tiedän itsekin kuinka piukat hermot voi saada minut tekemään asioita joita kadun, joten sitä ei mitenkään voi nähdä ulospäin kenen hermot kestää vieraita lapsia, kenen ei.

Omaan päiväkotiimme oon ollut ihan äärettömän tyytyväinen. Olin siellä esikoisen kanssa aikanaan kaksi viikkoa harjoittelemassa, ja tuskinpa niin pitkää aikaa hoitajienkaan kulissit pysyis niin täysin pystyssä etteikö mitään epäkohtia päästettäis näkemään. Mulla oli niiden viikkojen jälkeen tosi turvallinen olo jättää silloinen 1,5-vuotiaani hyvään hoitoon. Lapsia oli 0-3-vuotiaiden ryhmässä silloin 10, myöhemmin talvella 12; hoitajia kolme varsinaista ja yksi työllistetty. Käytännössä ainakin ensimmäisenä hoitovuonna lapset sairastelevat niin paljon, että ryhmä oli tosi harvoin talvisaikaan täysilukuinen, joten sylejä todellakin riitti. Tytön omahoitajan kanssa keskusteltiin tiiviisti tytön kehityksestä, ja muutenkin sain paljon tietoa päivän kulusta, erilaisista leikeistä jne. Lämmin ilmapiiri, mukava piha, siistit oltavat, hyvä ruoka, eikä kertaakaan ollut valittamista esim. vaatetuksen, virikkeiden yms. suhteen. Ihana paikka, jonne tyytyväisenä laitoin sitten kuopuksenkin.



Kuulemani mukaan pienimpien ryhmissä asiat usein ovatkin hyvin, kun tosiaan alle 3v on tuo maksimi neljä lasta per hoitaja. Ongelmat alkavat kolmivuotiaista ylöspäin, kun yhtäkkiä oletetaakin yhden hoitajan riittävän seitsemälle lapselle. Karuimpia tarinoita oon kuullut just leikki-ikäisten ryhmistä, joissa häthätää kuiviksi oppineet kolmeveet ja eskari-viskarit juoksentelee ja pukeutuu pahimmillaan samoissa tiloissa, eli kahden ryhmän yhteensä 30-40 lasta kahden hoitajan "vahdittavana", jos ulkoiluttajista osa on jo pihalla ja/tai ei ole saanut sijaista sairastuneelle. Näitä tilanteita tulee. Siinä saattaa jäädä jokunenkin pissavahinko huomaamatta ja tumppu laittamatta, stressaavasta mekkalasta puhumattakaan.



Jos kolmivuotiaan vie suoraan kotihoidosta tuollaiseen mammuttiryhmään, se on melko varmasti shokki niin lapselle kuin vanhemmillekin, eli sikäli oon ainakin omalla kohdallani hyvin tyytyväinen, että lapseni on saanut pehmeän laskun päiväkotiin opettelemalla rutiinit ja lapsiryhmän tavat ensin pienemmissä puitteissa ja vasta nyt pari vuotta myöhemmin joutuu totuttelemaan isompaan ryhmään. Esikoisen ryhmässä on 19 lasta, jos kaikki paikalla - kyllä, minustakin se on liikaa, eikä ole edes isoin ryhmä josta olen kuullut. Mutta vaihtoehdot on aika vähissä. Kun nyt ihan kaikilla meillä ei kuitenkaan oo niitä resursseja hoitaa kaikkia lapsia kotona kouluikään asti. Tai ois tietysti, jos palattaisiin 60-luvun agraari-kotiäitiyhteiskuntaan; haluaisitteko?