milloin toinen lapsi

itsekkin miettinyt tuota milloin toinen lapsi. toki meillä mies varmasti haluaa kunhan minä vaan olen valmis :) olen ajatellut että 3-4 vuotta olisi hyvä ikäero mutta luulenpa että meillä tulee kuitenkin olemaan 2 vuotta ;)

silloin voi jatkaa tuilla elämistä tauotta :)

oli 1,5 v :) Halusimme molemmat toisen lapsen pian.



Teidän pitää punnita eri ikäerojen hyviä ja huonoja puolia, niitä on kaikissa ikäeroissa. Miettikää mikä on teille tärkeintä ja tehkää kompromissi jos paljon eroavat. HUomioikaa myös, että yrittäminen voi kestää, voi tulla keskenmenoja jne.

ja siitä miltä itsestä tuntuu. Mä oisin pitänyt ideaalina 4-5:n vuoden ikäeroa. Mut entinen työpaikka meni konkurssiin enkä ole löytänyt uutta, joten lasten ikäeroksi tulee 2,5 vuotta, jotta ä-raha on vielä jokseenkin hyvä ja ei tarvi työttömänä roikkua. Tämän pienempää ikäeroa en olisi halunnut; haluan että esikoinen osaa edes vähän puhua ennen toista lasta ja on mielellään pois vaipoista sekä jaksaa kävellä rattaiden vieressä ym. elämää helpottavia asioita.

ja sattuu tärppäämään. Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Kukin tyylillään. Tekee tai jättää tekemättä.

Olen seurannut pienemmän ikäeron kanssa eläviä ja aika loppuunpalaneilta vaikuttavat suurin osa. Eivät edes tajua toista tehdessään kuinka hankalaksi se "helppo vauva" eli ensimmäinen lapsi ehtii kunnes toinen syntyy. Usein kuulee kuinka "eivät muista juuri mitään toisen lapsen vauva-ajasta kun elivät niin sumussa". Minä ainakin haluan muistaa molempien lasteni vauva-ajat ja nauttia niistä olematta lopenuupunut.

EI KOSKAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Maailmassa on jo liikaa mukeloita. Kyllä teilelkin pitää yksi riittää. Ja Äiti maa kiittää!

Olen seurannut pienemmän ikäeron kanssa eläviä ja aika loppuunpalaneilta vaikuttavat suurin osa. Eivät edes tajua toista tehdessään kuinka hankalaksi se "helppo vauva" eli ensimmäinen lapsi ehtii kunnes toinen syntyy. Usein kuulee kuinka "eivät muista juuri mitään toisen lapsen vauva-ajasta kun elivät niin sumussa". Minä ainakin haluan muistaa molempien lasteni vauva-ajat ja nauttia niistä olematta lopenuupunut.

Meillä lasten ikäero on 1v3kk, mutta koskaan en ole tuntenut itseäni loppuunpalaneeksi. Sumussakaan en ole elänyt, vaikka miehen työn vuoksi olen kyllä molemmat lapset hoitanut lähes täysin. Kummastakaan ei ole pitänyt isyyslomia tms. Tietysti niitä vaikeitakin päiviä on ollut, mutta aina olen onneksi saanut nukkua. Itse tykkään pienestä ikäerosta, mutta eihän sitä kenellekään suositella voi, kun ei sitä koskaan tiedä miten käy. Yli kolme vuotta olen lasten kanssa jaksanut kotona ja hyvin voisi mennä vielä pidempäänkin, mutta päätös töihin paluusta tehtiin yhdessä miehen kanssa. Niin eikä esikoiseni ole päivääkään ollut virikehoidossa tms. enkä ole sitä oikeastaan kaivannutkaan.

Kiitoksia kaikille vastauksista! :)



AP

Ja se tuntui tosi hyvältä ikäerolta. Eka vuosi oli kohtuullisen rankka, mutta en silti missään sumussa elänyt ja lapsista oli jo silloin paljon iloa toisilleen. Haluttiin lyhyt ikäero, että on kaveri kotona.



Kolmas lapsi on ns. iltatähti. Mä sairastuin keskimmäisen ollessa 1v ja siitä toipumiseen meni pari vuotta. Sen jälkeen mies mietti vuosia, suostuuko kolmanteen lapseen. Toisen ja kolmannen ikäero on reilut 6v. Sekin on tuntunut tosi hyvältä ikäerolta, isommat olivat jo koulussa ja eskarissa (sain olla kotona) ja tykkäsivät aivan urakalla kuopuksesta. Paljon iloa meidän kaikkien elämään tuon kuopuksen myötä :)

viellä kysyä et onko synnyttäminen tuskallisempaa (siis heti ko ensisynnytys) mitä myöhempään toinen lapsi syntyy? itselläni oli niin kamala ensisynnytys. en halua kokoa toista imukuppisynnytystä!!



AP

Harva tosin jaksaa odottaa niin pitkään, koska tahtoo nopeasti pikkulapsiajasta eroon/ei malta odottaa uutta raskautta niin pitkään/ikä alkaa painaa/käytännön asiat määräävät nopeamman tahdin.