Mihin muka alle 6 v tarvitsee omaa kännykkää
Viestintäviraston selvityksen mukaan yli puolella eskari-ikäisistä on jo nykyisin oma kännykkä, ja koulunaloittajista lähes kaikilla. Päiväkodeissa tiedetään neli- ja viisivuotiaitakin kännykänkanniskelijoita.
Puhelimen hankkiminen liian pienille lapsille ei silti ole verkkokasvatustutkijan mielestä järkevää.
– Eihän puhelin ole lelu, paitsi ehkä aikuisille, sanoo lehtori Janne Matikainen Helsingin yliopiston viestinnän laitokselta.
– Mihin ihmeeseen alle 6-vuotias lapsi oikeasti tarvitsisi omaa puhelinta? Tuntuu luontevalta, että ensimmäinen kännykkä hankitaan kouluunmenon lähestyessä, kun lapsi alkaa kulkea itsekseen kodin ulkopuolella, sanoo Matikainen.
Vanhemmat osaavat jo aika hyvin valita lastensa liittymiin palvelunumeroestoja ja kulurajoituksia. – Sen sijaan kaikki eivät vielä ole huomanneet neuvoa esimerkiksi kännykkäkameroilla kuvaamisen säännöistä. Kuvilla kiusaamista on jo kouluissa ollut, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Juuso Peura.
Älypuhelimet tuovat tähän uuden ulottuvuuden, josta vanhemmat ovat vielä enemmän pihalla: nopean, helpon ja valvomattoman pääsyn internetiin esimerkiksi avointen langattomien verkkojen kautta.
Mielestäni ensin pitäisi opetella verkon käyttöä turvallisesti vanhempien seurassa kotikoneella. Älykännykkä ei saisi olla se ensimmäinen harjoittelualusta, Juuso Peura sanoo.
– Itse ostaisin lapselle tai nuorelle älykännykän vasta siinä vaiheessa, kun pystyn luottamaan siihen että hän osaa käsitellä verkosta löytämäänsä tietoa, Peura sanoo.
Vanhemmista saattaa tuntua, että heidän on tarjottava lapsille parhaita mahdollisia välineitä elämässä pärjäämiseen. Siksi hätäisimmät ostavat jo vauvaikäisille lapsilleen autoratoja ja pleikkareita, tai ekaluokkalaisille markkinoiden hienoimpia puhelimia.
– Aika usein nämä ostot lähtevät vanhempien omista tarpeista, kun halutaan antaa parasta. On hyvä välillä miettiä, mitä lapsi oikeasti itse tarvitsisi, sanoo Juuso Peura.
Kommentit (39)
Toki oli, mutta isä puhelimen hommasi ja halusi soittaa suoraan pojalle eikä aina minun kautta. Minusta ihan ymmärrettävää. Silloin kun pojan puhelin soi, niin tiedettiin kyllä, että isä soittaa. Lisäksi siinä oli sellainen pointti, että lapsi sai soittaa isälleen isän laskuun näin ja se on mielestäni hieno juttu, että köyhän yksinhuoltajan ei tarvitse miettiä, että pitääkö lapsen yhteydenpitoa etään rajoittaa sen takia, että ei ole varaa maksaa puheluita.
Kännykän hankkimisen syyt ovat siinä vaiheessa ihan tuulesta temmattuja, kuten tässäkin ketjussa ollaan saatu lukea (kännykkä lapselle ettei tartte parvekkeelta huudella lapselle, vanhemman ei tartte rivariyhtiötä kierrellä ja etsiä lasta yms.) Kaikki tapauksia joissa vanhemman tulisi tasan tarkkaan tietää missä lapsi on ja lähes pitää näköyhteyskin häneen. Eskarilaisen kännykkää en ymmärrä myöskään - jos vanhemmat ovat töissä, he vievät ja hakevat lapsen eskarista. Ekaluokkalainen ehkä saattaa tarvita jos ei mene iltapäiväkerhoon ja joutuu olemaan iltapäivät yksin kotona. Muuten on ihan turha puhua että lapsi TARVITSEE kännykän - lapsi ei sitä tarvitse mutta vanhemmat HALUAVAT sen ostaa. Miksi ette tätä suostu myöntämään?
Ja meidän 5 v on jo eskarilainen ja kas kumma kun sen eskarista haen (ei ole puhelinta tietenkään eskarissa mukana) niin haluaa vielä pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Eskari kestää 4 h ja lapsella on elämää sen jälkeenkin.
Ja mä luulen että se lapsikaan (naapureista nyt puhumattakaan) ei halua että kailotan sen nimeä parvekkeelta.
Ja se lapsi HALUAA soittaa mulle kun tulee asiaa eikä huutaa mua parvekkeen alla.
Eli eiköhän sekä vanhemmat että lapsi halua sitä kännykkää. Mutta jos se on joillekkin elintärkeää "todistaa" että alle kouluikäinen ei tarvitse kännykkää niin siinähän todistelette itsellenne. Ja vielä yritätte keksiä vikoja niistä vanhemmista joiden lapsilla on kännykkä. Totuus taitaa olla vain se että te kaihdatte kaikkea uutta kuin ruttoa koska pelkäätte "uutta ja tuntematonta". Maailma muuttuu... Koittakaa sopeutua.
jos asuu kerrostalossa jossa on parveke.
Silloin ei tarvitse huutaa että syömään, vaikka jos lapsella olisi vanhanaikainen kello kädessä hän olisi voinut sopia ajan, jolloin tulee kotiin. Ujo vanhempi voi olla huutamatta lasta nimeltä, tämä rauhoittaa pihapiiriä ja kerrostalojen pihat ovatkin tästä syystä hiljaisia. Lapsen ei tarvitse hissillä mennä kotiin kertomaan asiaansa, että haluaa olla pitempään ulkona tai että käteen tuli haava, vaan voi kertoa tämän vanhemmalle, joka sitten tulee laastarien kanssa paikalle.
Jos perhe asuu omakotitalossa ja heillä on terassi niin samat asiat pätevät heihinkin.
liikkuminen minimoidaan jo pienestä pitäen.. Että ihan omalta pihalta pitää soitella :-D
t. omakotiasuja, jonka lapset kyllä osaavat juosta ovelle huikkaamaan asiansa
Eskarilapsi tarvitsee kännykän jos asuu kerrostalossa jossa on parveke.
Silloin ei tarvitse huutaa että syömään, vaikka jos lapsella olisi vanhanaikainen kello kädessä hän olisi voinut sopia ajan, jolloin tulee kotiin. Ujo vanhempi voi olla huutamatta lasta nimeltä, tämä rauhoittaa pihapiiriä ja kerrostalojen pihat ovatkin tästä syystä hiljaisia. Lapsen ei tarvitse hissillä mennä kotiin kertomaan asiaansa, että haluaa olla pitempään ulkona tai että käteen tuli haava, vaan voi kertoa tämän vanhemmalle, joka sitten tulee laastarien kanssa paikalle.
Jos perhe asuu omakotitalossa ja heillä on terassi niin samat asiat pätevät heihinkin.
jos on asiaa tai lasta ei näy.
Mutta mun mielestä 5-vuotiaan ei todellakaan kuulu vielä ulkoilla teillä tietymättöillä, ilman että vanhempi näkee häntä tai että lapsi on edes kuuloetäisyydellä.
Mutta ihmiset tietysti arvostavat lapsiaan vähän eri tavoin. Toisille oma mukavuus on tärkeämpi asia kuin lapsen turvallisuus.
En siis näe lasta muuta kuin jos ulkoilisi parkkipaikalla (jossa ei saa leikkiä). Meidän lapsi ei ole "teillä tetymättomilla" vaan siellä pihalla. Lisäksi leikkivät välillä piilosta tmv. ja lapsi ei siis ole näkyvillä koko ajan.
Kuuloetäisyydellä hän varmasti on jos huudan täysillä parvekkeelta. En kuitenkaan halua tehdä niin enkä halua että muutkaan vanhemmat tekevät niin. Johan siinä hermot menis kaikilla kun koskaan ei olis hiljaista.
Meillä on myös vauva joka nukkuu päiväunia. Välillä jopa parvekkeella. Mitä siitäkin siis tulis jos joku olisi aina karjumassa parvekkeelta tai parvekkeelle? Entä ne jotka asuvat 8. kerroksessa? Pitääkö niiden hankkia megafoni?
P.S. Arvostamme lapsiamme - myös niiden oikeutta vapaaseen leikkiin
jos on asiaa tai lasta ei näy. Mutta mun mielestä 5-vuotiaan ei todellakaan kuulu vielä ulkoilla teillä tietymättöillä, ilman että vanhempi näkee häntä tai että lapsi on edes kuuloetäisyydellä. Mutta ihmiset tietysti arvostavat lapsiaan vähän eri tavoin. Toisille oma mukavuus on tärkeämpi asia kuin lapsen turvallisuus.
ottaa kännykkä ja soittaa kuin nousta ylös koneen äärestä.
ottaa kännykkä ja soittaa kuin nousta ylös koneen äärestä.
Mut nyt oikeesti kuntopyöräilemään ja suihkuun ennen kuin vauva herää, syötän sen ja haen tuon eskarilaisen jota en joidenkin mielestä arvosta koska omistaa kännykän. heh.
Monien talojen iso rivaripiha ja soitin lapselle ja kysyin, että missä on?
Ei tarvinnut turhaan kierrellä talojen takana, sivulla tai talojen edessä.
Älkää antako niille mukuloille liikaa vastuuta ja vapauksia liian nuorena! Tehkää lapsen kanssa selväksi, että missä saa leikkiä ja missä ei, niin ei tarvitse 5-vuotiaan perään SOITELLA, että "missä oot"! :O
Älkää antako niille mukuloille liikaa vastuuta ja vapauksia liian nuorena! Tehkää lapsen kanssa selväksi, että missä saa leikkiä ja missä ei, niin ei tarvitse 5-vuotiaan perään SOITELLA, että "missä oot"! :O
Tai jos aiot mennä talon taakse, kipitä ensin sisälle kertomaan äidille?
Ajat muuttuvat.
mummo sen osti ja itse asiassa on ollut ihan kätevä - ei toki elintärkeä eli ilmankin olisi pärjätty. Meillä eskarilaisen elinpiiri on jo sen verran laaja, ettei tarvi aamusta iltaan äidin valvovan silmän alla kykkiä, vaan saa lähialueella olevien kavereidensa luokse mennä itsekseen. Kännykällä sitten muistutellaan kotiintuloajoista, kun ei tuo vielä niin hyvin ajankulua ymmärrä, vaikka kellon tunteekin. Lisäksi lapsi saa soitella omalla kännykällä sukulaisille, lähetellä tekstareita ja kuvaviestejä. Mummot on haltioissaan ja lapsenkin tulee enemmän pidettyä yhteyttä isovanhempiin.
Ajat muuttuvat, totta. Yhä enemmän nuoret ja lapset kärsivät pahoinvoinnista ja masennuksesta, perheet hajoavat ja lapset jäävät yksin. Lapsille ja nuorille annetaan yhä nuorempina jo liikaa vastuuta (korostan sanaa liikaa), pienestä pitäen täytyy liian monien lasten huolehtia asioista joista pitäisi vielä aikuisten huolehtia.
5v:n perään ei tartte soitella "missä oot", aivan kuten joku tuolla sanoi. Sen verran vanhemmuutta pitäisi jokaiselta löytyä, että ihan itse tajuaisi pitää alle kouluikäistä lasta silmällä, aivan konkreettisesti.
Ja sille jonka mielestä lapset ja vanhemmat yhdessä haluavat kännykkää joten se ostetaan ja sillä selvä : aina lapset haluaa jotain. Vanhempien KASVATUSvastuulla on miettiä, onko ostos turha vai tarpeelllinen, ja mitä se tarkoittaa myös kasvatuksellisessa mielessä jos ostan 5v:lle kännykän. Siihen ei kyllä näköjään moni kykene.
Tekosyitä ja huonoa kasvatusta, ei muuta.
Ajat muuttuvat.. niin juuri!! Mutta mihin suuntaan? ennen alle kouluikäisiä lapsia uskalsi päästää pihalle leikkimään, nykyään EI todellakaan! Kännykkä ei pelasta lasta.
Nykyään muuten otetaan lapsia huostaan monin verran enemmän kuin ennen. Suurin syy lasten mielenterveysongelmille ja pahoinvoinnille on vuorovaikutuksen, aidon välittämisen puute. Kännykkä ei ainakaan korvaa tätä oikeaa kohtaamista.
mitään tee. Kouluun mennessä saa sitten kun alkaa kulkea yksin koulumatkaa. Monille lapsille se känny hankitaan ihan vaan kivaksi leluksi. Mun poikani muutama kaveri räplää sitä puhelinta koko ajan, pelailee jne...
on ok että 5v on kännykän päässä veden äärellä tai kaukana pihojen ja talojen toisella puolella
MUTTA
ne lestat on kauheita kun siellä pienet on yksinään pihalla.
Niinpä niin...
Ne nuoret kärsii masennuksista sunmuista ja uusperheetkin on kaikki KÄNNYKÖIDEN syytä.
Ja jos lapsella on kännykkä niin vanhemmat eivät vahdi/välitä siitä ollenkaan. Ei puhettakaan että kännykän avulla sitä lasta vahditaan vieläkin paremmin. Ei, kuvitellaan että jos lapsella on kännykkä se saa huidella ihan missä sattuu. Viis siitä että se lapsi ei saa yhtään laajempaa reviiriä kuin ilman kännykkää -se kännykkä on vain kommunikaation helpottamiseksi.
Ennen kun lapsilla ei ollut kännyköitä puhuivat vielä vähemmän vanhempiensa kanssa sillä yhtälailla ne silloinkin sai ulkoilla.
P.S. Meidän 5 v ei saa olla valvomatta veden äärellä tai missä lie kännykän kanssa tai ilman.
pikkupoikien säilyttäessä kännyköitä housuntaskussa...
nuoremmille en kännykkää aio hankkia, varmasti hukkaisivatkin sen eivätkä he muutenkaa saa ulkoilla kun omassa pihapiirissä. Tai onhan meillä 3-vuotiaalla kännykkä, mutta se onkin mun vanha ja rikki.
Äitien yleisin syy kännykän ostoon on, että sitten MINUN EI TARVITSE vahtia/etsiä/huolestua/katsoa perään..
Vanhemmat luulevat, että ovat lähempänä lastaan, kun tämän saa kännyllä kiinni, todellisuudessa se on vain laite ja lapsi äkkiä tajuaa, että se on se ainoa linkki minkä kautta äiti välittää', loppuaika onkin ihan oman mielikuvituksen varassa.
Kun lapsella ei ole omaa kännykkää, joutuvat vanhemmat soittelemaan toisillee kun jotain asiaa omalle lapselle esim jos kaverilla kylässä. Silloin tulee tutustuttua lapsen kavereiden äiteihin, tulee juteltua muutama sana heidänkin kanssa ja oppii tuntemaan sen talon tapoja ja niiden ajatuksia, voidaan sopia yhteisiä sääntöjä jne.
Muistuttaisin, että jokainen vanhempi on vastuussa omista lapsistaan, jos jotain sattuu selitykseksi ei riitä, että lapsella oli kyllä kännykkä.