Joo ei ihan pieni vihjailu mene miehelle perille

hengissä kun ei ollut imureita tai siivousrättejä keksitty. Varmaan koko heimo metsästi pölyhiukkasia ja karvoja luolan lattialta aina kun joku meinas synnyttää.

Niin, aina sanotaan että miehiä pitää käskeä tekemään jokin asia. -- Miksi?



Kun asutaan yhteistä taloutta, luulisi molempien aikuisten ihmisten kykenevän ottamaan imurin käteen aivan oma-aloitteisesti kenenkään käskemättä. Ja ylipäätään ilman erillistä käskyä ja tehtävänantoa keksivän jotain siivottavaa siivouspäivinä, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana toistuneet kohtuullisen ennakoitavasti kahden viikon välein.



Mun mielestä se, että käskyttäisin miestä tekemään sitä ja tätä, muodostaa enemmän asetelman, jossa mies on vaimon pikku apuri. Ja se, että lässyttäisin itku silmässä keittiön pöydän ääressä, että kun minulla on nyt niin paha mieli kun sinä et huomioi minua, on ihan naurettavaa.



Aikuisen ihmisen pitäisi itse osata ottaa toinen huomioon. Ei tässä mitään teinejä enää olla, eikä ensimmäistä lasta tekemässä.



Olen sitä paitsi aikani raivonnut siivouspäivät, huutanut ja vaatinut miestä osallistumaan. Hänen mielestään raivosin turhaan, koska hän kyllä tekee "myöhemmin". Päätin lopettaa raivoamisen ja antaa miehen tehdä sitten omaan tahtiinsa mitä tekeekin. Siitä lähtien meillä on ollut mm. läjä miehen likaisia vaatteita kasassa makuuhuoneen nurkassa. Pari satsia pestyjä vaatteitaan hän on saanut homehdutettua pyykkikoriin. En sano tätä marttyyrina, vaan ne ovat miehen asia, hoitakoon miten hoitaa. Toki mieluiten olisin katselematta niitä likapyykkejä.



Sitä paitsi, silloin kun pyydän miestä tekemään jotain, vakiovastaus on yleensä "ei nyt, myöhemmin". En vaan ole päässyt perille, mikä on se "myöhemmin". Esim. keväällä pyysin miestä, että koska minulla on tämä raskaus eikä lapiointi ole hyväksi, voisiko hän tyhjentää lämpökompostorin. "Joo, tottakai. Ei nyt, mutta myöhemmin." Meni päivä, kaksi, viikko, toinen viikko, tuli helteet, meni kuukausi - ja se kompostori on edelleen tyhjentämättä. No, minä todennäköisesti tyhjennän sen itse, kunhan palaan laitokselta ja saan selän taas toimimaan.



Eikä sillä, että mies mielestäni vain laiskottelisi ja joisi olutta sohvalla. Hän kyllä tekee monenmoista, mutta ne ovat usein sellaisia hänen omia projektejaan. Meillä on ihan eri käsitys siitä, mitä siivouspäivänä tehdään. Miehen mielestä siivouspäivään voi kuulua esim. autonpesu, pannuhuoneen järjestely tai jonkun pitkään roikkuneen asian korjaaminen. Onhan se hyvä, että nekin joskus tehdään, mutta ihmettelen jatkuvasti, eikö siivouspäivänä voisi hoitaa sen perussetin imurointi-matot-pölyt-moppaus ja sitten saattaisi molemmilla olla aikaa erilaisiin projekteihin.



Mutta pläää. Ei tämä tästä enää muuksi muutu. Pitää vaan yrittää mahdollisuuksien mukaan elää niin kuin ei miestä olisi olemassakaan ja tehdä itse sitä mukaa kuin pystyy ja kykenee. Pikkulapsiajan täytyy vain hyväksyä tietty määrä kaaosta ja tekemättömiä töitä.



ap

kirkkaan marttyyrikruunun.

Vielä kirkkaammaan kruunut olisit saanut jos olisit mennyt tippumaan sieltä.

Pitää sinun nyt itsekin osata ottaa vatuu omasta (ja lapsesi) terveydestä.

Teillä on varmaan tosi kivaa sitten kun lapsi syntyy. Pääset oikein kunnolla leikkimään marttyyria.

kirkkaan marttyyrikruunun.

Vielä kirkkaammaan kruunut olisit saanut jos olisit mennyt tippumaan sieltä.

Pitää sinun nyt itsekin osata ottaa vatuu omasta (ja lapsesi) terveydestä.

Teillä on varmaan tosi kivaa sitten kun lapsi syntyy. Pääset oikein kunnolla leikkimään marttyyria.

Eikä vain niistä omista projekteista vaan koko huushollista ja perheestä. Mutta selkeästi ap:llä ei ole tälläistä miestä vaan mukavuuden haluinen lössökkä, joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. Onko mies IKINÄ osallistunut kodin siivoamiseen yms. vai onko tässä se perusasetelma, että äitinsä on passannut pilalle eikä vaatinut tekemään mitään kotitöitä?



Niin todella luulisi, huom luulisi, että aikuinen mies tajuaisi aivan itse oma-aloittelisesti siivota, pestä pyykkiä jne silloin kun se on tarpeen, mutta kuten sanottu ap:n mies ei selkeästi tätä tajua. Miten sitten saada työnjakoa tasapuolisemmaksi? Siinäpä kysymys. Itse kannatan avointa keskustelua, mutta toisaalta en (onneksi) omaa omakohtaista kokemusta tuollaisesta miehestä; miten helposti asian saa hänelle perille? Nähdäkseni Ap:llä on muutama vaihtoehto: yrittää muuttaa tilannetta ei huutamalla tai riitelemällä vaan keskustelemalla. Jos mies välittää sinusta niin kai hän välittää myös tehdä osuutensa kotihommista ettei kaikki jää sinun hartioillesi? Toinen vaihtoehto on hyväksyä tilanne näin ja pidättäytyä marttyyrihuomautuksista ja kolmas vaihtaa miestä.

että miehillä on erikäsitys siivoamisesta. Meillä mies vie esim. aina roskat ja pesee roska-astiat mutta ei jotenkin tajua että sen kaapinkin voisi pestä. Mitä auttaa pestä roska-astiat jos kaappi haisee (lapset tiputtelee ohi astian) :D Monesti on siitä sanottu vuosien varrella ja aina on oikein hämmästynyt että joo, mäpä pesen sen. Ja sitten taas unohtaa ensi kerralla.



Mies myös pesee vessasta altaan ja pöntön mutta ei peiliä tai sitten pyyhkii sen märällä ja jättää karmeat rätinjäljet. Jättää pöntönreunuksen märäksi ja kiva siihen on istua ;) Ja näistä siis jankutetaan jatkuvasti, varmaan vuosia jo, että jos sanoo pesevänsä vessan niin miksei tee sitä samantien kunnolla. Mutta miehet ei sitten kai vaan näe joitakin juttuja.



Jos sairaalasta palatessa on kaaos niin mies voi oikeasti itse luulla siivonneensa (on laittanut tiskit tai viikannut pyykkiä). Ja ap:n mieskin voi pitää kummallisena hyllyjen pyyhkimistä jos ei itselle tule mieleenkään että niitä tarvitsis pyyhkiä. Lattiahan on imuroitu niin siistiä on.

Luulee että pesänrakentaja-mamma haluaa touhuta vauvaansa varten/aikansa kuluksi. Se synnytystä edeltävä siivousvimma on vain naisilla, ei miehillä.

Ei todellakaan ole äitinsä pilalle passaama, vaan oli tavatessamme ihan poikkeuksellisen osaava kotitöissä. On joutunut pienestä pitäen tekemään paljon itse ja hoitamaan omat asiansa. Miehellä ei ollut mikään poikamiesboksi silloin kun tavattiin, vaan ihan kunnon asunto.



Muutettiin yhteen ja silloinkin vielä teki kotihommia ihan oma-aloitteisesti. Touhu alkoi muuttua, kun miehelle tuli työstressi. Ei jaksanut kotona muuta kuin olla äkäinen ja nukkua, sen mitä ylipäätään ehti olla kotona ylitöiden jälkeen.



Sitten syntyi meidän esikoinen ja siitä lähtien kotityöt on olleet minun töitäni. Myös lasten välissä, kun olen ollut itsekin töissä. Mies on vaihtanut työpaikkaa, mutta sille on edelleen jäänyt päälle tapa rentoutua työpäivän päätteeksi, eli nukkuu melkein joka päivä päiväunet töiden jälkeen ja istua illalla sohvalle oluen pariin katsomaan jotain elokuvaa jos on minun vuoroni lukea lapsille iltasatu ja nukahtaa itse, jos on hänen iltasatuvuoronsa.



Kuten sanoin, ei ole kuitenkaan saamaton lössykkä, vaan tekee kyllä sekä ruokaa että niitä omia projektejaan. Pesee autoa ja just siivouspäivinä innostuu mm. öljyämään oven saranan ja korjaamaan repsottaneen listan yms.



Siivoamisesta ollaan puhuttu, huudettu ja vietetty mykkäkoulua. Mies on sanonut hoitavansa omat pyykkinsä, hän on myös sanonut huolehtivansa vessan siivouksesta. Em. hän hoitaa sitten kun puhtaat vaatteet loppuu ja vm. noin 2-3 kk välein.



Olen alkanut ajatella, että en mä tälle asialle enää mitään mahda. Pitää itse tehdä se, mitä ehtii ja pystyy ja hyväksyä toistaiseksi se, ettei yksin pienten lasten kanssa ehdi kaikkea. Onhan se sitten niinkin, että jos joskus ero tulee, niin sitä paremmin pärjään yksin.



ap

mies oli esikoisen (2v) kanssa siivonnut koko talon sillä aikaa (ihan pyytämättä). Petivaatteetkin oli vaihdettu ja sitä mies ei tee koskaan muulloin. Oli ihanaa kotiutua vauvan kanssa puhtaaseen kotiin. Itse siivosin koko talon ennen esikoisen syntymää, varmaan muisti sen halusi tehdä samoin.

nimittäin vihjailla. Sanon suoraan. Kullu olet, kun keikut jakkaran nokassa tuossa vaiheessa raskautta.

ettei vihjailu ole mistään kotoisin. Miehelle pitää sanoa selkeästi! Me naiset harrastetaan vihjailua ihan liiaksi, sen huomaa siitä, miten herkästi alamme miettiä jostain ihan normaalista kommentista, että "mitähän se nyt tuollakin tarkoitti" Puhutaan suoraan!

Pakottiko joku tekemään suursiivousta noilla viikoilla? OLisit hankkinut siivojan miehen rahoilla, etkä täällä asiasta marise.



Vai oliko tarkoitus käynnistää synnytys?

jotka eivät saa suutaan auki, vaan yrittävät omituisesti vihjailemalla viestittää tarpeitaan.



Mä en itse tahallani noteeraa ihmisiä, jotka eivät sano suoraan, mitä haluavat.



Jos ap halusi, että mies pyyhkii keittiökaappien päällykset, miksi et alun perin pyytänyt häntä sitä tekemään.



Ja onko kaappien päällykset oikeasti niin tärkeitä, että niitä pitää viimeisillään alkaa siivota...

Miehet on putkiaivoin varustettuja, niille pitää kaikki sanoa suoraan, eikä vihjailla. Meillä tämän oppiminen otti aikansa mutta nyt avioliittomme kukoistaa, kun paukautan aina suoraan, että teetkö tän ja tän (jos siis itse en voi/ehdi tms.). Mulla kyllä on sellainen mies, että se yllättävän usein itsekin tarttuu toimeen. Meillä pidetään tasapuolisesti kodin ja perheen asioista huolta, eikä mies vain "auta" mua.

Korjaisin sua sen verran, että pitää sanoa että Tee tuo ja tuo EI teetKÖ tuon ja tuon:D

ei tuollaisesta "vihjailusta" tule kuin pahaa mieltä itselle, ja ehkä lopulta säröjä rakkauteenkin, kun katkeruus ja ärsytys kasvaa puolin ja toisin. Tietysti myös olisi voinut käydä pahasti, et tippunut, mutta olisit voinut, olisi voinut tulla vaikka äkillinen voimakas supistus tai suonenveto tai huimaus, ja olisit pudota kopsahtanut lattiaan. Siinä olisi kaduttanut ainoastaan oma jääräpäisyys, ei miehen oletettu tunteettomuus, välinpitämättömyys, ymmärtämättömyys, saamattomuus.

Jos oikeasti haluat muutosta asiaan, sinun täytyy ottaa vakavasti asia puheeksi miehen kanssa ja tehdä oma kantasi selväksi, ja jättää kaikki, ihan kaikki marttyyrimäinen vihjailu pois. Jaatte hommat, hoidat omat hommasi ja lopuksi ihan rehellisesti toteat lopputuloksen, siivosiko mies oman osuutensa ja miltä tuntuu, jos ei siivonnut. Tai nyt kun on synnytys edessä, istutte alas ja kerrot (vetoa tunteisiin positiivisella tavalla, älä nalkuttamalla ja alentuvasti silmiä pyörittelemällä!) mitä odotat kotona tapahtuvan sillä aikaa kun sinä olet puskemassa uutta perheenjäsentä ulos, ja teet vaikka listan sekä jos pakko on, niin arvioidun kestoajan, jotta mies voi sitten viisi tuntia ennen sinuun kotiinpaluuta alkaa siivota, viime tipassa tietysti, mutta kuitenkin.

Luultavasti on niin, että sinun miestä ei pätkääkään haittaa pyyhkimättömät kaapin päällyset, hän ei varmaankaan edes tajua että sinulle se voi olla jostain syystä tärkeä asia. Mies saattaa ajatella, että sinulla ei ole muuta tekemistä, koska miksi muuten pölyjä pyyhkisit keittiön kaapin päältä. Ja ihan rehellisesti sanottuna, minullakin oli siivousvimmani lasketun päivän aikaan, mutta kyllä ne kiipeilyt jäi ihan maalaisjärjelläkin päätellen väliin. Itselläni myös (miehestäni puhumattakaan) myös saattaisi jopa tulla mieleen entistä pontevammin lojua sohvalla, jos viimeisillään raskaana oleva tekee itsestään naurettavan siivoajamarttyyrin ja odottaa että muut hänen puhinastaan ymmärtävät, että nyt on tosi kyseessä. Enintään voisin suhtautua holhoavan lempeästi ja huvittuneena todeta, että menepäs mamma siitä nyt huhkimasta, et ajattele selkeästi ja lepo olisi paikallaan. Ei sillä ainakaan arvostavaa ja lämmintä parisuhdetta rakenneta, vaikka hetkellisesti itseä ehkä tyydyttääkin oma marttyyriys.

Joku parisuhde-ekspertti (Mars ja Venus-kirjojen kirjoittaja muistaakseni) sanoi myös jossain, että miehelle rakkaus on sitä, että saa tarvitsemansa, kun pyytää, ja naiselle, että saa tarvitsemansa ilman, että tarvitsee pyytää. Se kolahti.

Koska ajatustenlukua ei selvcästikään esiinny (ainkaan koko ajan), opettelin itse pyytänmään, enkä usko tehneeni väärin.

Mies on juuri tuollainen äitinsä ja siskojensa pilalle lellimä. Hän noin periaatteessa kannattaa tasa-arvoa ja töiden jakamista, mutta käytännön elämä on sitten toista. Hän ei mm. koskaan ilmoita, mihin aikaan tulee töistä tai harrastuksesta kotiin (koska ei sitä tiedä ennen kuin näkee). Ruokaa hän laittaa, mutta ei koskaan siivoa keittiötä jälkeensä. Viime viikolla hän kovasti kehui pesseensä pyykit. Joo pesi, koneellisen omia treenivaatteitaan (joita ei muistanut sitten laittaa kuivumaan). Minä pesin kai 5 koneellista muun perheen pyykkiä, ripustin ja viikkasin kaappiin. Siivous... no, nykyisin meillä käy siivooja 2 x/kk, minä hoidan loput.

Appiukko on samanlainen, mutta paljon pahempi. Olen tullut siihen tulokseen, että mies toistaa lapsuudenkodistaan oppimaansa, eikä tuosta muuksi muutu millään nalkuttamisen, kehoittamisen tai keskustelun menetelmällä. Minun on parasta opetella selviytymään arkipäivästä omin voimin ja myöhemmin lasten avulla, ja ajatella 50-lukulaisittain, että mies hoitaa osuutensa paksummalla palkkapussilla (vaikka minä olen huomattavasti paremmin koulutettu ja vaativammassa työssä, mutta huonommin palkatulla alalla).

Vaikeaa tässä on se, että oppisi taas pitämään miestä kumppanina, eikä yhtenä huollettavista, samassa kastissa kuin lapset ja koira.

Eikä vain niistä omista projekteista vaan koko huushollista ja perheestä. Mutta selkeästi ap:llä ei ole tälläistä miestä vaan mukavuuden haluinen lössökkä, joka ei näe omaa napaansa pidemmälle. Onko mies IKINÄ osallistunut kodin siivoamiseen yms. vai onko tässä se perusasetelma, että äitinsä on passannut pilalle eikä vaatinut tekemään mitään kotitöitä?

Niin todella luulisi, huom luulisi, että aikuinen mies tajuaisi aivan itse oma-aloittelisesti siivota, pestä pyykkiä jne silloin kun se on tarpeen, mutta kuten sanottu ap:n mies ei selkeästi tätä tajua. Miten sitten saada työnjakoa tasapuolisemmaksi? Siinäpä kysymys. Itse kannatan avointa keskustelua, mutta toisaalta en (onneksi) omaa omakohtaista kokemusta tuollaisesta miehestä; miten helposti asian saa hänelle perille? Nähdäkseni Ap:llä on muutama vaihtoehto: yrittää muuttaa tilannetta ei huutamalla tai riitelemällä vaan keskustelemalla. Jos mies välittää sinusta niin kai hän välittää myös tehdä osuutensa kotihommista ettei kaikki jää sinun hartioillesi? Toinen vaihtoehto on hyväksyä tilanne näin ja pidättäytyä marttyyrihuomautuksista ja kolmas vaihtaa miestä.

Todellakin marttyyrimeininkiä. Ottakaa ny rennosti kun vielä voitte.

että mies on saanut kasvatettua susta mieleisensä, eli on ilmainen siivous,lastenhoitoa ja seksiä. Nyt kun menet synnyttämään, on hyvä tilaisuus palauttaa tasapuolinen työnjako. Sanot yksinkertaisesti, että et tule takaisin jos koti on epäsiisti. Etkä sitten kotonakaan tee enempää kuin puolet teidän YHTEISISTÄ koti- ja lastenhoitotöistä. Se onnistuu kun on tarpeeksi määrätietoinen. Aina voi kokeilla miten mies pärjää hetken aikaa yksinään ilman perhettä.