Vastuualueet hukassa vanhemmilta

Siinä todetaan, että opettajat vain kokevat vanhempien lisääntyneen kiinnostuksen sekaantumisena.



Ainakin meillä on ekan luokan jälkeen sellainen olo, että opettajat on ihan pihalla siitä, mikä kellekin kuuluu. Esimerkiksi meillä tiedotus oli täysin surkeaa ja samaten se vanhempien osallistuminen kaventui aina rahaan tai myyjäisleipomuksiin. Esimerkiksi erikoisosaamista tms. ei haluttukaan hyödyntää - eikä parannusehdotuksia kuunnella. Esim. se tiedotus hoidettiin sitkeästi kalliilla neliväripaperilappusilla, ei osattu käyttää meiliä eikä nettiä, eikä tekstiviestejä.

Ehdotin, että tiedottaa meilillä edes ne asiat, jotka pitää varmuudella saada vanhemmille tietoon.



Ei. Ne tiedotettiin lappusillla. Ja jos oppilas oli poissa, kun lappunen jaettiin, tieto jäi saamatta. Edes mitään seurantaa sille, että jokainen oppilas edes sai sen lappusen ei ollut. Edes sitä ei voitu tehdä, että lappusiin kirjoitetaan ylänurkkaan oppilaan nimi ja jaetaan sen mukaan. Jos käteen jää lappusia, huolehditaan ne näille oppilaille myöhemmin. Tai sitten lähetetään ko. perheelle meili tms. että se tieto tulisi.



Me missattiin mm. joulujuhla tämän puutteellisen tiedotuksen takia! Opettaja toi sikainfluenssan kouluun, lapsemme sairastui ja se juhlista kertova lappunen oli sitten jaettu sillä aikaa.

Tuskin vanhemmat sentään odottavat että ope pesee tenavat suihkussa tms. Uskon kyllä että on pihalla olevia vanhempia, mutta tuo kuulostaa siltä että kärpäsestä on tehty härkänen.

että siinä on ekaluokan jumpasta kyse. Että vanhemmat ovat toivoneet, että opettaja muistuttaa peseytymisestä. Siitä on vaan sitten opettajanhuoneessa paisunut juoruilla KATASTROFI.

Meillä on toiminut aina hyvin. Opettaja on toivottanut vanhemmat milloin tahansa tervetulleeksi seuraamaan opetusta, lähettää tiheään tahtiin tiedotteita sähköpostia, järjestää vanhempainiltoja, pikkujouluja jne.

Ei siitäkään mitään tule, jos porukka vanhempia on huutamassa miten asioita pitää tehdä ja niitä oiken tekemisen tapoja on tarkalleen niin monta erilaista kuin on vanhempiakin. Nähty on mm. vanhempainilloissa, ideoita on vaikka mitä ja toteuttajaksi sitten odotetaan sitä opettajaa.



Eipä käy kateeksi nykypäivän opettajiakaan. Minä en ainakaan sietäisi ketään tulemaan neuvomaan työpaikalleni, miten asiat pitää tehdä.



Tero



tietty äidit ovatkin joka alan asiantuntijoita.

Hyvä ystäväni kirosi tätä viime vuonna. Hänen poikansa oli kömynnyt koulumatkalla ja välitunneilla jossain ojan pohjalla leikkimässä. Tuli kynsien aluset täynnä multaa kotiin. Äiti sitten ihmetteli, että eikö lapsi ole pessyt käsiään koko päivänä - oli kuulemma niin ryönäsen näköinen. Lapsi sanoi että oli hän ennen ruokailuakin pessyt, mutta ei se lika lähtenyt. Äiti raivosi minulle puhelimessa, että seuraavalla kerralla vanhempainillassa hän ottaa kyllä puheeksi MIKSI OPETTAJA ei tarkista lasten käsien pesua ja siten huolehtinut hänen lapsensa hygieniasta ruokaillessa.



Muistutin äitiä siitä, että ehkä ne lapsen kynnetkin pitäisi leikata (hänellä on aina pitkät kynnet) niin sitä multaa ei jäisi sinne niin helpolla...



Että näin. Opettajan olisi siis pitänyt tuokin asia tarkistaa, jotta äiti olisi ollut tyytyväinen.



Samalta tyypiltä olisi esimerkkejä tähän koululta vaatimiseen vaikka kuinka.

yhteydenotot kiusaamisena.



Meillä viime keväänä tokaluokkalainen kertoi, että ovat menossa bussilla teatteriin. Ihmettelin, miksi asiasta ei ollut Wilmassa, ei koulun tiedotteessa. Lapsi väitti, että menee sillä samalla linjaliikenteen autolla 20 km päähän, jolla muutenkin kulkisi ja sitten kävelee pysäkiltä teatterille (jonka sijainnista lapsiparalla ei ollut tietoa).



Soitin opettajalle, joka vahvisti lapseni kertomuksen. Juuri noin he tekevät, opet ovat teatterilla vastassa.



Ilmoitin, että lapseni ei osallistu, jos koulu ei asiasta tiedota eikä ketään ole vastassa pysäkillä.



Vanhempainillassa sain kuulla, että "osa vanhemmista ei oikein tunnu luottavan koulun tapoihin vaan pyrkii sekaantumaan jo sovittuihin asioihin". Hienoa, opettajat eivät osaa järjestää teatteriretkiä, sillä vastuu matkan aikana on koululla, ei vanhemmilla (perusopetuslaki).

että siinä on ekaluokan jumpasta kyse. Että vanhemmat ovat toivoneet, että opettaja muistuttaa peseytymisestä. Siitä on vaan sitten opettajanhuoneessa paisunut juoruilla KATASTROFI.

että lapsi ei halua peseytyä kotona ja opettajaa pyydetään tekemään asialle jotain. En ihmettelisi lainkaan, kun opettajan odotetaan opettavan lapselle myös esim. haarukan ja veitsen käyttö.

Ihmettelen kyllä niitä vanhempia, jotka eivät halua lapsilleen opettaa kengännauhojen sitomista, kelloa, aterimien käyttöä ym. Miksi on lapsia tehty, jos kasvattamisesta on niin paljon vaivaa?

että siinä on ekaluokan jumpasta kyse. Että vanhemmat ovat toivoneet, että opettaja muistuttaa peseytymisestä. Siitä on vaan sitten opettajanhuoneessa paisunut juoruilla KATASTROFI.

että lapsi ei halua peseytyä kotona ja opettajaa pyydetään tekemään asialle jotain. En ihmettelisi lainkaan, kun opettajan odotetaan opettavan lapselle myös esim. haarukan ja veitsen käyttö. Ihmettelen kyllä niitä vanhempia, jotka eivät halua lapsilleen opettaa kengännauhojen sitomista, kelloa, aterimien käyttöä ym. Miksi on lapsia tehty, jos kasvattamisesta on niin paljon vaivaa?

ja eskarin käy 99% ikäluokasta.

joten se tiedottaminen on erikoisalaani. Ymmärrän, ettei kaikki osaa kaikkea täydellisesti, mutta kun tämä ei toiminut ollenkaan!



Minä olisin vain kiitollinen ilmaisesta konsulttiavusta. Mutta hei, minulla onkin hyvä itsetunto.

Ei siitäkään mitään tule, jos porukka vanhempia on huutamassa miten asioita pitää tehdä ja niitä oiken tekemisen tapoja on tarkalleen niin monta erilaista kuin on vanhempiakin. Nähty on mm. vanhempainilloissa, ideoita on vaikka mitä ja toteuttajaksi sitten odotetaan sitä opettajaa.

Eipä käy kateeksi nykypäivän opettajiakaan. Minä en ainakaan sietäisi ketään tulemaan neuvomaan työpaikalleni, miten asiat pitää tehdä.

Tero

tietty äidit ovatkin joka alan asiantuntijoita.

Itse annan opettajille työrauhan. Tiedän, että he tekevät työtä lastemme parhaaksi, omalla tavallaan ja omalla persoonallaan.

Itse

että siinä on ekaluokan jumpasta kyse. Että vanhemmat ovat toivoneet, että opettaja muistuttaa peseytymisestä. Siitä on vaan sitten opettajanhuoneessa paisunut juoruilla KATASTROFI.

että lapsi ei halua peseytyä kotona ja opettajaa pyydetään tekemään asialle jotain. En ihmettelisi lainkaan, kun opettajan odotetaan opettavan lapselle myös esim. haarukan ja veitsen käyttö. Ihmettelen kyllä niitä vanhempia, jotka eivät halua lapsilleen opettaa kengännauhojen sitomista, kelloa, aterimien käyttöä ym. Miksi on lapsia tehty, jos kasvattamisesta on niin paljon vaivaa?

Eskari opettaa kaiken tuon ja eskarin käy 99% ikäluokasta.

Eihän nyt hyvänen aika kotona viitsi, kyllä eskari/koulu opettaa.

että kuopuksen päiväkodissa tiedottaminen hoitui esimerkillisesti, meilein.



Ja kun siellä yksi isä neuvoi hyvän tavan saada myös mm. retkiltä otetut kuvat yleiseen jakoon helpommin, neuvo otettiin heti vastaan ja käyttöön. Isää kiitettiin, kuvat pantiin jakoon ja kaikki olivat jälleen tyytyväisiä.



Sen sijaan siellä koululla opettaja sai hysteerisiä kohtauksia heti, jos joku suunnilleen sanoi "päivää". Hänestä kaikki oli henk. koht. kiusaamista.

että aina mahtuu joukkoon niitä sekopäisiä äitejä. Jotka ihan oikeasti vaativan mitä hullumpia juttuja. Tuntuu, että nämä äidit hakemalla hakevat huomautettavaa, he eivät osaa olla tyytyväisiä. Luultavammin samat ihmiset valittavat kaikesta saamastaan palvelusta esim terveydenhuollossa.



Sääli niitä opettajia jotka saavat oppilaakseen sekoäidin lapsen. Eroon ei pääse. Vaikea on hoitaa työtään hyvin, jos jatkuvasti joutuu odottamaan ja pelkäämään miloin puhelimet laulaa ja huuto käy - turhasta.

Minun kummipoikani lihoamisen syy oli äidin mukaan koulussa. Äiti soitti moneen otteeseen koululle, vaati ruokalistoja ja kaloritaulukoita, koska lapsi koulun ruuan takia lihosi minkä ehti. Lapsi oli kyllä hieman pyöreähkö jo eskarissa, joten kyllä tuo pulskistuminen oli lähtenyt käyntiin jo aikaisemmin, mutta sitähän äiti ei halunnut huomata.



Kun oli vaivattu jo terveydenhoitajaakin ravintotaulukkojen kanssa niin äiti keksi jatkaa, että lapsensa lihominen johtui opettajien valvonnan puutteesta. Hänen lastaan täytyisi vahtia, ettei se syö liikaa. Lapsi ei saisi ottaa lisää ruokaa. Äidin mielestä koulusta pitäisi poistaa hiilihydraattipainotteinen ruoka, koska se ei selvästikään sovi hänen pojalleen. Perunamuusit, kalapuikot ja leivät saivat hänet aivan suunniltaan, koska olisi pitänyt olla höyrytettyjä kasviksia ja siipikarjaa.



Oikeasti lapsen lihomisen syynä taitaa olla totaalinen liikunnan puute, mutta EI - vika on koulussa.

että siinä on ekaluokan jumpasta kyse. Että vanhemmat ovat toivoneet, että opettaja muistuttaa peseytymisestä. Siitä on vaan sitten opettajanhuoneessa paisunut juoruilla KATASTROFI.

että lapsi ei halua peseytyä kotona ja opettajaa pyydetään tekemään asialle jotain. En ihmettelisi lainkaan, kun opettajan odotetaan opettavan lapselle myös esim. haarukan ja veitsen käyttö. Ihmettelen kyllä niitä vanhempia, jotka eivät halua lapsilleen opettaa kengännauhojen sitomista, kelloa, aterimien käyttöä ym. Miksi on lapsia tehty, jos kasvattamisesta on niin paljon vaivaa?

Eskari opettaa kaiken tuon ja eskarin käy 99% ikäluokasta.

Eihän nyt hyvänen aika kotona viitsi, kyllä eskari/koulu opettaa.

joka on jo opittu eskarissa, jos ei kotona ole opetettu? Siitähän tässä on kyse: eskarissa ihan opetussuunnitelman mukaan opetetaan nuo asiat, ei se ole mikää leikkikoulu. Jos vanhemmat joutuvat opettajaa pyytämään apuun, ei eskarissa ole tehty sitä mitä piti.

paikoin surkeaa. Puhumattakaan ip-kerhoista. Täällä meidän lähikoulussa siellä on joko pannukakkua, pasteijaa tai pullaa välipalana.

eli "suljettu tila", johon ei saa puuttua, vaikka opettajalla ei olisi mitään pätevyyttä työhönsä, siellä on melkoinen lauma sijaisia aloittamassa koulutyötä.



Kodin ja koulun yhteistyö on sitä, että myös koti saa ottaa yhteyttä kouluun eikä aina päinvastoin. Jostain syystä yhteydenottoa halutaan pitää hävettävänä, vaikka vanhempien pitäisi olla sen oman lapsensa asiantuntijoita. Mieletön määrä kiusaamista jäisi tapahtumatta, jos vanhemmat ilmoittaisivat opettajalle jo ensimmäisestä kerrasta. Nyt kiusaajien vanhemmat muistuttavat (tälläkin palstalla), että jos kerrot opelle niin sinua kiusataan lisää. Ei se niin mene: kun kiusaaja saa välittömästi kunnon rangaistuksen, kiusaaminen ei jatku.



Mutta kun opettaja sanoo, että hän ei halua asiasta kuulla...

paikoin surkeaa. Puhumattakaan ip-kerhoista. Täällä meidän lähikoulussa siellä on joko pannukakkua, pasteijaa tai pullaa välipalana.

On kouluruuassa parannettavaakin, oma lapseni on samassa koulussa ja syö tuota samaa ruokaa. Mutta en siitä huolimatta pidä ruokaa niin epäterveellisenä, etteikö lapsi voisi syödä sitä. On myös lapsen vastuulla ottaako hän salaattia/raasteita vai eikö. Kotona on opetettu että pitää ottaa ja se on myös syötävä eikä heitetä roskikseen.

Meidän lapsella ei ole havaittu lihomista, enkä ole huomannut lapsen koulukavereiltakaan, joten tuo kummipojan kilojen suuntaaminen koulun viaksi tuntuu naurettavalta.

t 18