Erityislapsen vanhemmuus ei tarkoita, että kasvattaa syrjäytyvää aikuista
Voi hyvät hyssykät- elämme 2000-lukua, jossa erilaisuuden hyväksymisen tulisi olla itsestään selvää.
Onko totta, että joku todellakin vielä av:llä ajattelee, että naapurin adhd-lapi on tuleva sosiopaatti???
Ainakin ammattikasvattajille- ja toivottavasti myös pienten lasten vanhemmille- on itsestään selvää, että jokaiselle lapselle sairaudesta tai vammasta riippmatta on annettava sanmat mahdollisuudet kehittyä.
Ja erityisesti erilaisia lapsia tulee tukea- ei haukkua ja nimitellä.
T- erityisen äiti, aammattikasvattajana lähes 30 vuotta
Kommentit (3)
Kaikkihan tuosta hyötyvät, vanhemmat saavat tuohta ja "kasvattamisen" voi jättää hyvällä omallatunnolla yhteiskunnalle, erityiskasvattajat saavat lisää työtä, julkinen ja BNP kasvaa. Ja lapsi saa keskittyä "erityisosaamisensa" kehittämiseen. Oletteko ikinä ottaneet järkeä käteen ja pohtineet miksi nykyään lähes joka toinen lapsi on ns erityislapsi?
Kaikkihan tuosta hyötyvät, vanhemmat saavat tuohta ja "kasvattamisen" voi jättää hyvällä omallatunnolla yhteiskunnalle, erityiskasvattajat saavat lisää työtä, julkinen ja BNP kasvaa. Ja lapsi saa keskittyä "erityisosaamisensa" kehittämiseen. Oletteko ikinä ottaneet järkeä käteen ja pohtineet miksi nykyään lähes joka toinen lapsi on ns erityislapsi?
rahaa. Mistä tuollaista olet keksinyt? Ei meille mitään vammaistukia tule. Rahaa kyllä palaa enemmän yksityisiin neurologeihin, lääkityskokeiluihin jne.
Diagnoosit ovat lisääntyneet, koska nykyään ongelmiin puututaan. Muistelepa omaa kouluasi, eikö siellä ollut "omituisia" lapsia liki joka luokalla? Meillä ainakin oli. Omalla luokallani oli esim. poika joka ihaili natseja eikä puhunut mitään. Rinnakkaisluokalla sellainen pikkuproffa, joka oli sosiaalisesti lahjaton, sai matikasta kymppejä ja muuten vitosia, jolla ei ollut lainkaan huumorintajua... ei diagnooseja kun ei sellaisista tiedetty. Nykyään kumpikin olisi diagnosoitu ja erityisluokalla aivan taatusti.
T: lastenhoitaja ja adhd-lapsen äiti. =)