Kauanko olette lapsen kanssa yhdessä olleet harjoittelemassa tarhassa?

ja harjoittelemassa ollaan oltu eilen ja tänään klo 9-11. Ensi viikolla mennään ma ja ti myös aamuiksi ja sitten to ja pe jäädään syömään (myös äiti!). Seuraavana maanantaina lapsi aloitaakin jo hoidossa.

Hoitaja sanoi myös ,että lapsi voisi jonain päivänä jäädä myös yksin vähäksi aikaa. Mutta päivää ei vielä olla sovittu.

Lue nlisää netistä. Kannattaa tehdä aloitus kunnolla.Omahoitajapäiväkodeissa asiaan kunnolla perehdytty.

Kymmenen vuotta olen päiväkodinopettajana työskennellyt. Täällä Pohjanmaalla käydään tutstumassa kerran, ehkä pari.tutustumiskerrat kestävät puolesta tunnista kahteen. Ajatelkaa, jos elokuussa kaikki uudet olisivat harjoittelemassa tuommoisia aikoja ... johan tilat loppuisivat kesken. Kyllä useimmat lapset sopeutuvat nopeasti. Vanhempien läsnäolo lähinnä pitkittää sopeutumista.

Ja tämä ei sitten ollenkaan pidä paikkaansa. Toivottavasti te äidit jotka asiaa pohditte otatte selvää mitä ihan oikeasti ollaan kehitetty auttamaan lasta aloituksen kanssa ja miten todella hyviä kokemuksia äideillä on ollut. Pitkä hyvinsuunniteltu aloitus äidin ja hoitajan kanssa todella kannattaa ja kaikilla on parempi olo!

Tuli pk:n rutiini ja henkilökunta kunnolla tutuksi ja näki mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Ja mikä ihmeen tilanpuute tulee vastaan? Ei ne vanhemmat sillä mitään nojatuoleja itselleen kaipaa. Ja kuitenkin lapset aloittaa varsin porrastutesti. Ekat aloittaa jo heinäkuussa, viimeiset vasta syys-lokakuussa. Eikä kaikki ryhmän lapset ole tietenkään uusia samansa syksynä. Usein vain 1/3 on uusia.

mitä päiväkodissa tapahtuu?

kolme aina jätetty ekasta päivästä lähtien ja hyvin on mennyt. Ollaan tietty puhuttu aina etukäteen päiväkodin alkamisesta ja kerrottu mitä siellä tehdään jne. Ei ole ollut mitään ongelmia.

Näin juuri. On niin tärkeää että äiti täsmälleen tietää mitä päiväkodissa oleminen lapselle tarkoittaa. Jos äiti ei riittävästi ole ollut mukana tutustumassa, kyselemässä ja ihmettelemässä niin miten ihmeessä lapsen kanssa voi päiväkodista puhua töitten jälkeen kun tavataan, koska eihän taapero-ikäinen vielä pysty äidille mitään itse kertomaan ja tarvitsee kuitenkin hurjasti äidinapua uuden tilanteen kanssa

Näin Turuus...



tyttö 1 v. 10 kk ja harjoittelu yksityisessä päiväkodissa alkanut näin tällä viikolla (aiemmin touko-kesäkuussa käyty yhdessä 2 kertaa kun muut lapset ovat olleet ulkona).



Keskiviikko: 9-10 äidin ja isän kanssa sisällä

Torstai: 9-10.30 ulkona osittain ilman äitiä

Perjantai: 9-11.30 ulkona ja lounas ilman äitiä



Ensi viikolla maanantai aloitetaan samalla tavalla kuin tänään, jonka jälkeen otetaan joko päikkärit tai aamupala mukaan ja loppuviikko sitten mahdollisesti jo välipalaan ja ulkoiluun asti. 16.8 alkaakin sitten jo työt minulla.



harjoittelun tarve on täysin yksilöllistä, lapset ovat niin erilaisia, kuten myös vanhemmatkin, jolloin on syytä oman tilanteensa mukaan asiaa suunnitella. Päiväkodin tädit ovat olleet tosi hienosti yhdessä suunnittelemassa aloitusta ja kertoneet palautetta. Itselleni tämä sopeutumisaika ja jonkinlainen surutyö-aikakin on tarpeellinen, mutta jokainen siis tavallaan.

Näin Turuus... tyttö 1 v. 10 kk ja harjoittelu yksityisessä päiväkodissa alkanut näin tällä viikolla (aiemmin touko-kesäkuussa käyty yhdessä 2 kertaa kun muut lapset ovat olleet ulkona). Keskiviikko: 9-10 äidin ja isän kanssa sisällä Torstai: 9-10.30 ulkona osittain ilman äitiä Perjantai: 9-11.30 ulkona ja lounas ilman äitiä Ensi viikolla maanantai aloitetaan samalla tavalla kuin tänään, jonka jälkeen otetaan joko päikkärit tai aamupala mukaan ja loppuviikko sitten mahdollisesti jo välipalaan ja ulkoiluun asti. 16.8 alkaakin sitten jo työt minulla. harjoittelun tarve on täysin yksilöllistä, lapset ovat niin erilaisia, kuten myös vanhemmatkin, jolloin on syytä oman tilanteensa mukaan asiaa suunnitella. Päiväkodin tädit ovat olleet tosi hienosti yhdessä suunnittelemassa aloitusta ja kertoneet palautetta. Itselleni tämä sopeutumisaika ja jonkinlainen surutyö-aikakin on tarpeellinen, mutta jokainen siis tavallaan.

ÄIDEILLÄ saattaa olla erilaisia tarpeita tutustumisen suhteen mutta varma on että kaikki taaperot tarvitsevat äidin apua ja tukea uuteen paikkaan tottumisessa. Kaikki haluaisimme että aloitus olisi mahdollisimman helppo ja kivuton. Tosiasia kuitenkin että taaperoikäiset KAIKKI ovat pieniä ja avuttomia ja vanhempien jatkuvan avun tarpeessa.Päiväkodin aikuisen lohdutus ja syli ei lapselle alussa lohtua tuo kun ei tunne ja kaikki niin kummallista. Kun äiti riittävän kauan alussa mukana tutustuttamassa uuteen aikuiseen helpottaa tämä jonkin verran mutta kestää pari kuukautta ennen kuin jonkinasteinen turvallisuudentunne lapselle kehittyy. Parempi nähdä asiat niin kuin ovat, silloin myös lapsi saa enemmän apua.

Up

kuulostaa näin lastenhoitajan korviin tosi pahalta kun harjoittelukertoja on noin useilla ollu noin vähän.



Meillä hoitosuhde alkaa niin, että vanhemmat käyvät ensin tapaamassa omahoitajaa ilman lasta (aika max. tunti) Sen jälkeen lapselle aikataulutetaan tutustumisajat 1-2 vk:lle. mahdollisimman eri aikoina.



Mitä isompi lapsi kyseessä sen vähemmän aikaa harjoitteluun tarvitaan, mutta lapsen ja vanhemman mukaan mennään.



Teille, jotka ette koe tutustumista tarpeelliseksi, niin MIKSI ette?

Jos vaikka lapsi onkin reipas niin mitä te siinä menetätte että olette ja tutustutte lapsen kanssa yhdessä päiväkotielämään. Vanhemmat oppivat ja tietävät samalla kuinka siinä päiväkodissa toimitaan ja tutustuvat samalla henkilökuntaan.



Tutustuminen päiväkodin arkeen luo turvaa lapselle ja auttaa vanhempia ymmärtämään miksi teemme jonkin asian juuri noin tai antaa palautetta, josta me otamme oppia.



Jos päiväkodista ehdotetaan pienelle vain esim. 2 pv tutustumista, vaatikaa pitempää aikaa.



Meillä on ryhmässä nyt 14 lasta joista uusia 10. Kaikille on saatu viikon tai kahden tutustumisajat. Kerralla tutustuu vain yksi lapsi ryhmään, muut hoitavat muut lapset sillä aikaa.

Meillä on tärkeää, että lapsi, äiti ja uusi omahoitaja tutustuvat rauhassa ja sitten pikku hiljaa muuhun ryhmään.



Vanhemmille meidän järjestely toki tuottaa hieman työtä, että saa tutustumiset ja keskustelut järjestettyä, mutta kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja kiitelleet aloitusta.



Itse tein aikoinaan töitä ns. vanhalla mallilla, jossa koko porukkaa, liikuteltiin paikasta toiseen. Nyt omahoitajana olen vastuussa omasta pienryhmästäni, käyn keskustelut ja vietän aikaa pienryhmäni kanssa rauhallisessa ilmapiirissä. En haluaisi palata enää vanhaaan.

kuulostaa näin lastenhoitajan korviin tosi pahalta kun harjoittelukertoja on noin useilla ollu noin vähän. Meillä hoitosuhde alkaa niin, että vanhemmat käyvät ensin tapaamassa omahoitajaa ilman lasta (aika max. tunti) Sen jälkeen lapselle aikataulutetaan tutustumisajat 1-2 vk:lle. mahdollisimman eri aikoina. Mitä isompi lapsi kyseessä sen vähemmän aikaa harjoitteluun tarvitaan, mutta lapsen ja vanhemman mukaan mennään. Teille, jotka ette koe tutustumista tarpeelliseksi, niin MIKSI ette? Jos vaikka lapsi onkin reipas niin mitä te siinä menetätte että olette ja tutustutte lapsen kanssa yhdessä päiväkotielämään. Vanhemmat oppivat ja tietävät samalla kuinka siinä päiväkodissa toimitaan ja tutustuvat samalla henkilökuntaan. Tutustuminen päiväkodin arkeen luo turvaa lapselle ja auttaa vanhempia ymmärtämään miksi teemme jonkin asian juuri noin tai antaa palautetta, josta me otamme oppia. Jos päiväkodista ehdotetaan pienelle vain esim. 2 pv tutustumista, vaatikaa pitempää aikaa. Meillä on ryhmässä nyt 14 lasta joista uusia 10. Kaikille on saatu viikon tai kahden tutustumisajat. Kerralla tutustuu vain yksi lapsi ryhmään, muut hoitavat muut lapset sillä aikaa. Meillä on tärkeää, että lapsi, äiti ja uusi omahoitaja tutustuvat rauhassa ja sitten pikku hiljaa muuhun ryhmään. Vanhemmille meidän järjestely toki tuottaa hieman työtä, että saa tutustumiset ja keskustelut järjestettyä, mutta kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja kiitelleet aloitusta. Itse tein aikoinaan töitä ns. vanhalla mallilla, jossa koko porukkaa, liikuteltiin paikasta toiseen. Nyt omahoitajana olen vastuussa omasta pienryhmästäni, käyn keskustelut ja vietän aikaa pienryhmäni kanssa rauhallisessa ilmapiirissä. En haluaisi palata enää vanhaaan.

Todella hyvältä kuulostaa.Olisi myös kiva kuulla äitien ajatuksia siitä miksi uskovat ettei tutustumista tarvita.Eräässä ketjussa oli paljon tuohtuneita hoitajia ja äitejä jotka pitivät täysin turhana lapsen auttamista aloituksen kanssa.Kyseiset aikuiset eivät kuitenkaan koskaan olleet kokeilleet kunnollista pitkää lapsen ja äidin tarpeisiin vastaavaa aloitusta (kuten yllä kuvattua). Hoitajilla joilla kokemusta molemmista eivät koskaan palaisi vanhaan "reippaaseen" malliin.Kuunnelkaa ihmeessä hoitajien hyviä kokemuksia!

taitaa vain olla harvinaista nykyään. Meillä uuteen päiväkotiin tutustuminen sujui 2- ja 5-vuotiaiden sisarusten kanssa näin:



keväällä, kun saimme tiedon paikasta, kävimme kerran tutustumassa tiloihin ja henkilökuntaan.



Viime viikolla olin lasten kanssa ryhmässä aamupäivän klo 9-11.



Seuraavina kahtena päivänä lapset olivat ryhmässä ilman minua klo 9.30 - 11.30.



Ensi viikolla aloitan työni, ja lapset ovat hoidossa n. 8.30 - 15.



Päiväkotiin tutustumisesta mulle on aina jäänyt vähän samantapainen fiilis kuin jollekin aiemmin vastanneista - ettei oikein tiennyt, kuinka olisi pitänyt olla ja miten päiväkoti toivoo tutustumisen hoidettavan.

Kaksi viikkoa aiomme siis reenata, henkilökunta saattaa tuota kyllä ihmetellä.

Hyvä! Ainakin joku tervejärkinen päiväkoti. Ei siihen paljon tarvita että nähdään miten suuri ja vaikea asia päiväkodissa aloittaminen pienelle lapselle on ja miten paljon apua lapsi tarvitsee asian sulattelemiseen ja uuteen paikkaan ja uusiin aikuisiin tutustumisessa.Kyllä äidin myös sen puolin kannattaa tarkkaan käydä hoitajan kanssa läpi päivän rutiinit ja miten lasta tullaan hoitamaan.Sen puoleen tarvitsevat myös hoitajat äidin apua että pystyvät lasta oikealla tavalla auttamaan kun äiti häviää kuvasta eikä ole ketään tuttua ja turvallista paikalla!

mutta ei mulle kukaan aikoinaan kertonut että lapsia pitäisi tutustuttaa päiväkotiin ennen aloitusta, kerran vaan käytiin tsekkaamassa mestat mihin aikaa meni ehkä puoli tuntia eli käytännössä ei mitään. Enkä ihan oikeasti ymmärtänyt että sellainen olisi edes mahdollista, ja lykkäsin 1,5 ja 2,5 vuotiaat sinne ihan kylmiltään :( aika kamalaa, onneksi niillä oli sentään toisensa.

Päiväkodin henkilökunta: valistakaa tässä asiassa aloittavia, varmistakaa että aloittavat ovat tutustelumahdollisuudesta tietoisia -tai liekö enää samanlaisia tomppeleita liikenteessä kun minä silloin, siitä nyt neljä vuotta.

kun esikoinen joutui päivähoitoon 1 v 4kk, niin olin 2 viikkoa "töissä" päiväkodissa. Lapsi pärjäsi kanssani tietysti hienosti, mutta rupesi vasta toisella viikolla ottamaan kontaktia ryhmän aikuisiin. Tokalla viikolla jätin muutamaksi hetkeksi yksin. Näin lapselle tuli selkeästi sellainen olo, että päiväkoti on myös äidin mielestä ok ja että se on hyvä paikka. Tämän muksun kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia hoitoon viemisessä.



Kun lapsi kakkosen osalta vanhempainvapaa päättyi, niin molemmat menivät yhdeksän muksun ryhmikseen. Siellä oli kaksi aivan ihanaa tätiä ja lapsilla oli myös turvaa toisistaan. Olin varautunut jälleen kahden viikon sopeuttamisaikaan, mutta lapset viihtyivät hyvin ja homma oli 3-4 päivässä ohi.



Isompi tyttö vaihtoi 4-vuotiaana ikäistensä leikkikaverien puutteen vuoksi isompaan päiväkotiin. Sopeuttamista ei tarvittu kuin aamupäivä.



Kolmonen menee hoitoon piakkoin. Asumme Kauniaisissa ja täällä on sellainen systeemi, että toivotaan pitkää noin kahden viikon sopeuttamisaikaa ja lisäksi hoitaja tulee kotiin käymään etukäteen tutustumaan lapseen ja juttelemaan lapsen ominaispiirteistä, kiinnostuksista ja mahdollisista sairauksista jne.



Myös kolmosen sopeuttamisen hoitoon aion tehdä niin hyvin kuin pystyn, koska mielestäni hyvin hoitoon sisäänajettu lapsi kokee olevansa turvassa ja myös viihtyy päiväKODISSAAN.

ei ollut mahdollisuutta pitkään harjoitteluun koska aloitin työt samana päivänä kun pk kesän jälkeen aukesi. Teen vuorotyötä joten teimme niin että mulla oli iltavuoroja pari ekaa päivää. Eka päivänä oltiin lasten (2kpl) kanssa aamupäivä pkssa ja mentiin kotiin päikkäreille. mies tuli aikaisemmin töistä että pääsin itse lähtemään töihin. Seuraavana päivänä olin taas lasten kanssa aamun pkssa johon jäivät päiväunille, heidän nukahdettuaan lähdin töihin ja mies haki lapset päikkäreiltä. Sen jälkeen menivät sinne ihan normaalista. ELi harjoittelimme kahtena aamuna n 4h kumpanakin. Tämä oli ihan sopiva meille, lapset jäivät reippaasti hoitoon ja ovat siitä pitäen siellä viihtyneet ihan hyvin. jOtkut äidit näyttivät olevan siellä jopa pari viikkoa mikä oli mielestäni jo vähän outoa, paitsi jos kyse jostain vuoden ikäisestä. Omani olivat siis tuolloin 4v ja 2,5v.

Kaksi päivää olin mukana, kolmantena osan päivästä (jäi tunniksi), neljäntenä osan päivästä (jäi 2 tunniksi), viidentenä osan päivästä (jäi aamupäiväksi). Kuudentena päivänä jäi sitten aamupäiväksi ja nukkumaan eli haimme vain sitten heti unien jälkeen (söimme välipalan yhdessä). 7 päivästä oli sitten välipalankin hoidossa, mutta teimme lyhyttä päivää n. klo 10-15.



Mutta täytyy sanoa, että meidän lapsi kokee ahdistusta uusissa tilanteissa ja vaatii kaikkeen pidemmän totutteluajan kuin moni muu. Tiedän lapsia, jotka ovat suorastaan "ajaneet" vanhemmat pois harjoittelusta. Meillä itkettiin AINA hoitoon jäädessä. Vielä 5-vuotiaankin itkee silloin tällöin aamulla jäädessä. Lapsi aloitti hoidossa 2-vuotiaana.

jOtkut äidit näyttivät olevan siellä jopa pari viikkoa mikä oli mielestäni jo vähän outoa, paitsi jos kyse jostain vuoden ikäisestä. Omani olivat siis tuolloin 4v ja 2,5v.

Meillä kyllä päiväkotikin edellytti, että harjoitteluun käytetään kunnolla aikaa (vähintään viikko, mielellään kaksi varaudutaan lyhyeeseen päivään ja alussa ollaan mukana muutamia päiviä). Oletko ajatellut, että lapset ovat erilaisia? Ei ne äidit siellä varmaan huvikseen köki mukana. Toiset vaan tottuu hitaammin. Itse olet outo, kun tuota ihmettelet! Mutta onneksi sulla on reippaat, sosiaaliset ja täydelliset lapset toisin kuin meillä hitaasti tottuvien, ujojen lasten äideillä.

Kymmenen vuotta olen päiväkodinopettajana työskennellyt. Täällä Pohjanmaalla käydään tutstumassa kerran, ehkä pari.tutustumiskerrat kestävät puolesta tunnista kahteen. Ajatelkaa, jos elokuussa kaikki uudet olisivat harjoittelemassa tuommoisia aikoja ... johan tilat loppuisivat kesken. Kyllä useimmat lapset sopeutuvat nopeasti. Vanhempien läsnäolo lähinnä pitkittää sopeutumista.

mutta olisiko niin, että täällä keskimäärin aloitetaan hoidossa pienempinä? Monet laittaa lapsen yksivuotiaana hoitoon, jolloin harjoittelu on kyllä paikallaan. Meillä ei ainakaan harjoittelu haitannut hoitoon jäämistä - päinvastoin lapsi oppi huomaamaan, että tarhassakin on turvallisia aikuisia. Ja oppipa siinä samalla itsekin näkemään hoitokäytännöt ja tutustumaan hoitajiin. Ihme kommetti hoitajalta, sanoisin!

Samoin omahoitaja-järjestelmä on meidän päiväkodissa. Ja tämä kahden viikon toive tuli nimenomaan päiväkodin taholta. Aluksi ajattelin, että onpa pitkä aika mutta ei se lopulta ollut.



Meidän 1v5kk oli aika arka lapsi. Jo senkin takia oli tärkeää, että totutteluaika oli pitkä. Mutta myös oma huoli hälveni kun näki miten tarhassa ollaan ja eletään. Itse oppi myös hyvin tuntemaan hoitajia. Oli paljon helpompi äitinäkin jättää lapsi ns. tutuille hoitoon. Saati sitten lapsen kannalta oli varmasti helpompaa näin.



Minä taas en henk.kohtasesti ymmärrä ollenkaan niitä vanhempia, jotka voivat ilman harjoittelua jättää lapsensa vieraaseen paikkaan, vieraille ihmisille hoitoon. En suostuisi ikinä sellaiseen.



Ja tämä siis Espoossa.

Meidän nyt 3.5-vuotias aloitti harjoittelun tarhassa viime keväänä ja ensimmäisellä kerralla olimme molemmat vanhemmat mukana paikalla, osan ajasta kuitenkin täytimme lomakkeita ja juttelimme hoidosta hoitajan kanssa. Tarha muutti kesän aikana toisiin tiloihin, mutta hoitajat pysyivät samana lukuunottamatta viime vuoden harjoittelijaa, joka ei seurannut mukana. Olimme jompikumpi pari viikkoa aina mukana, osittain jätimme pojan yksin (kävimme kaupassa tms.) noin tunniksi, mutta päivät olivat todella lyhyitä. Eräs tarhatädeistä on perhetuttumme, joten senkin puolesta voisi kuvitella sopeutumisen menevän hyvin. Mutta, poika ei vieläkään lähde mielellään tarhaan :( Marinaa, jankutusta ja välillä suoraa huutoa aina lähtiessä, siellä kuitenkin kaikki ok... Tosin on sitä vikaa vähän lähtiessä mihin tahansa juuri nyt... Poika tykkää tietää missä mennään, jos joku muu kun aamulla sanottu tulee hakemaan, alkaa mökötys eikä halua lähteä ollenkaan. Kerran olin itse "ylimääräisenä" mukana hakemassa; heti kun näki minut huusi vaan "äiti mee pois!!" Rauhottu kyllä sitten mutta ei vaan sopinut hänelle, että kun oli sanottu että isi hakee, ni sit vaan isin piti tulla paikalle...

Vaikka tarhatäti on perhetuttumme, ei olisi tullut mieleenkään jättää lasta kylmiltään heti yksin tarhaan. Samoin ollaan harjoteltu Suomi-koulussa alkuun, äiti aina n. ekan puol tuntia mukana 3 -5 kertaa (asumme ulkomailla).