Tämä (oma) mustasukkaisuus tappaa minut!

tällä hetkellä reissussa 4 päivää harrastuksensa takia. Ja voi vaan arvata mitä minä täällä pienessä päässäni mietin. Ihan ärsyttää itseäni.Miehen kaverit menee vasta huomenna ja mulla mielikuvitus laukkkaa kenen kanssa viettää nyt siellä aikaa.

Tiedän kyllä että lähti tänään koska huomenna olis joutunut aamuyöstä lähtemään ,mutta silti.....

tekee kumppanin elämästä TOSI vaikea, lopulla helvetillistä!

En usko, että teen mieheni elämästä helvetellistä. Koska kuten joku yllä sanoi, en minäkään kaada tätä tunnetta mieheni niskaan. Yritän käyttäytyä kuin en olisi mustasukkainen. Ja sehän tätä varmaan pahentaa, koska pidän kaiken sisälläni.

Ihan tosi, te olette minun terapeuttejani! Minulla on tänään paljon parempi olo, kun olen saanut purkaa tätä tunnetta enkä joudu hautomaan sitä yksin.



Mieheni ei käy yksi juhlimassa ja näkee kavereitaan vain urheillessa. Mutta työmatkoja hän tekee, mutta niistä en ole ollut mustasukkainen. En siis ole mustasukkainen siinä mielessä, että pelkään hänen pettävän heti kun silmä välttää. Ei, en minä yhdenyön juttuja pelkää. Tämä minun mustasukkaisuus taitaa siis pohjautua siihen, että hän tutustuu johonkin kivempaan ja miellyttävämpään naiseen, ihastuu siis.



Katsokaa taas, kun sain uuden oivalluksen, ihan teidän avullanne :_). Eli onko jollain teoriaa, mistä tämä minun mustasukkaisuuteni, juuri tämän laatuinen, voisi johtua?



ap

miettinyt, että onhan se ihan mahdollista kaikkien parisuhteiden kohdalla, että mies ihastuu toiseen, pettää tai jättää. Mutta jotkut vaan osaavat ajatella, että sille ei sitten mahda mitään ja turha sitä etukäteen murehtia. En tiedä, miksi sitä ei itse pysty tuolla tavalla ajattelemaan. Mulla ehkä on niin, että olen aika masentunut ja ahdistunut usein ja yleensä kun olen suhteessa (nyt en ole) niin miehestä tuppaa tulemaan koko elämä, ja mikään ei aiheuta samanlaisia tunteita kuin se mies, ja sitten se tuntuu siltä, että koko elämä loppuu, jos mies jättää.



Toisaalta tiedän, että kaikki miehet katselevat myös muita naisia ilman aikeita jättää, ja silti kaikki tuollainenkin häiritsee, vaikka tiedän, että se ei merkitse jättämistä. Siis en halua katsoa miehen kanssa edes sellaisia leffoja, missä on huippuhyvännäköisiä naisia jne. Kai se liittyy siihen, etten pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina tai muutenkaan mielenkiintoisena, joten kaikki muut naiset ovat uhkia, koska ovat parempia kuin minä.

Siihen on lääkkeet. Hakekaa hyvät ihmiset äkkiä apua sairauteenne.

mä olen muihin mt- vaivoihin syönyt noin 15- 20 eri mielialalääkettä/antipsykoottia eikä ole mustasukkaisuus hävinnyt mihinkään..

Ikävä kyllä, muuten tuokin ongelma olisi niin helppo hoitaa..

mikä seuraus siitä olisi, jos mustasukkaiset harhakuvitelmasi toteutuisivat? Siis mikä olisi kamalin skenaario? Jos miehesi touhuaisi jotain jonkun kanssa, niin olisiko se niin kamalaa. Kuolisiko joku siihen?



Itse en ole kovin mustasukkainen, mutta joskus jos sellainen nostaa päätään, mietin, että jos mieheni sellaista tekisi ja emme siitä selviäisi, moinen kusipää saisi mennä...

Itse en ole kovin mustasukkainen, mutta joskus jos sellainen nostaa päätään, mietin, että jos mieheni sellaista tekisi ja emme siitä selviäisi, moinen kusipää saisi mennä...

mutta mulla mustasukkaisuus ei rajoitu siihen, että pelkäisin sen kulloisenkin miehen pelkästään pettävän minua. Olen mustasukkainen kauniista naisista joita se näkee kadulla, telkkarissa, lehdissä, työpaikalla, pornossa, silloinkin kun en ole paikalla. Olen siis mustasukkainen myös miehen mahdollisista ajatuksista. Enkä tiedä, mitä tälle sitten voisi tehdä. Kun itse tartten aina tunneyhteyden mieheen, että viitsin vaivautua ajattelemaan seksiä sen kanssa.

Ja komeita miehiä nähdessäni ajattelen lähinnä, että "joopa joo, noikin varmasti pettää tyttöystäviään ja vaimojaan,kun saavat helposti naisia", enkä että "olispa kiva panna tuota"..mua ahdistaa aina sekin, jos pitää mennä mihin tahansa yleisötapahtumaan miehen kanssa, vaikka vain kauppaan, kun siellä on niitä muita naisia.

että olet noin mustasukkainen. Mulla on ihan sama ongelma, tuo oli kuin minun kirjoittama teksti. Haluaisin päästä tästä ongelma eroon mutta tuntuu että pahenee vaan. Me oltu 10v yhdessä ja oikeasti ei olisi mitään syytä olla mustis.

Tai silloin 15 vuotta sitten, ihan alussa, hän kyllä tiesi sen. Mutta hän on osoittanut sen vuosi vuoden jälkeen, ettei ole syytä. Tai kai hän on joskus jotain flirttiä heittänyt, mutta ei muuta. Minulla tämä hellitti jossain vaiheessa, mutta nyt on tullut pahemmaksi.

Luulen, että tämä liittyy sellaiseen, että aina odotan pahinta. Lapseni on nyt kuumeessa. Kun kuume nousee, olen jo kädet kyynerpäitä myöten rukoileassa, ettei tauti ole kuolemaksi... Kuinka monesti olen pelännyt, että tauti on vakava.

Onko sinulla tällaista?

Tällainen elämä on kuluttavaa...

2

että olet noin mustasukkainen. Mulla on ihan sama ongelma, tuo oli kuin minun kirjoittama teksti. Haluaisin päästä tästä ongelma eroon mutta tuntuu että pahenee vaan. Me oltu 10v yhdessä ja oikeasti ei olisi mitään syytä olla mustis.

varmaan pelkään aina pahinta. Esim jos lapset ei vastaa puhelimeen tai tule sovitusti kotiin niin olen melkein varma että jotain sattunut.

Tämä on siis todella rassaavaa.

Vaikka kuinka yrittäisi elää päivän kerrallaan... ei onnistu.

Omassa parisuhteessa (nykyään "vain seurustelen) en tosin ollut kuin alkuaikoina hiukan mustasukkainen. Nykyään seurustelen erään miehen kanssa viidettä vuotta. En ole epäluuloinen suuremmin hänen menoistaan. Vaikka käykin ilman minua tanssimassa etc. Sen sijaan pohdin hyvin usein hänen exiään. Nähdessäni jopa yhden hänen entisistään, koen suurta alemmuudentuntoa ja ahdistusta. Välillä tulee olo, että minun on "pakko" lopettaa suhteemme koska en kestä tunnetta. Tämä ei tosin ole niinkään mustasukkaisuutta kuin epävarmuutta ja huono itsetuntoa. POhjana tosin nekin ehkä mustasukkaisuudelle. Surullista.

ei ole yhtään mustasukkainen. Välillä oikein tuntuu ettei välitä. Jos vaikka kaupassa tulee joku mies juttelemaan jota mieheni ei tunne, niin ei edes kysy kuka oli.

Minä taasheti olen kysymässä kuka tuo oli ja olen luulemassa että jotain sutinaa varmasti....

Haluaisin niin päästä tästä eroon... mutta miten?????

Mitä jos hankkisit ulkopuolista keskusteluapua? Mistähän sellaista saa? Seurakunnilta ainakin, mutta varmaan jostain muualtakin. Osaisiko joku muu kertoa?



Mitä jos miehesi ei luottaisi sinuun, vaan odottaisi sinun hyppäävän kenen tahansa matkaan. Vaikka sen kaupan kassan joka vähän flirttaa. Eihän se tuntuisi mukavalta, etkä sinä niin tekisi?



Jos luet paljon iltapäivälehtiä tai tällaisia keskustelupalstoja, kannattaa jättää kaikki pettämisjutut lukematta. Niitä on näissä pilvinpimein ja niistä saa sen mielikuvan, että tottahan kaikki pettää. Se ei ole totta! Miehesi kuulostaa oikein kunnolliselta. Sellaiselta kuin suurin osa minunkin tuntemistani miehistä, jotka eivät varmasti pettäisi vaimojaan.



Rakastat miestäsi, joten näytä se myös teoin eli luottamalla häneen. Ja muista oma itsetuntosi: sinä olet rakastamisen arvoinen! Miksi miehesi tarvitsisi mennä muualle, kun hänellä on noin upea ja rakastava vaimo :)

kerran syytä ole etkä omasta tahdostasi pysty parantumaan niin ainoa vaihtoehto lienee terapia.

Tuo on varmasti melko yleinen sairaus, joten ryhmäterapiaakin varmasti tarjolla.

ei ole tippaakaan mustasukkainen! Hän oikein haluaa, että pukeudun minihameisiin. Kun uimarannalla vedin pyyhettä ympärilleni, kun lähdin kävelemään, mies ihmetteli miksi niin teen, koska minulla ei ole syytä peittää itseäni.

Kun puhuimme pikkujouluista ja mies kysyi, kähmikö kukaan. Minä vastasin "no..." (siellä oli yksi, joka pyöri ympärillä ja odotti tilaisuutta), niin mies ei kysynyt enmpää, vaan naurahti vain. Ihme tyyppi.



Liittyyköhän nämä kaksi yhteen? Siis se, että siksi minä olen mustasukkainen, koska mies ei ole?



ap

Pitäisiköhän printata tuo meilisi ja pistää seinälle :-). Onkohan tämä palstailu yksi syy nousseeseen mustasukkaisuuteeni? Pettämisistä kun lukee harva se päivä.



ap

Että sairaalloinen mustasukkaisuus johtuu menettämisen pelosta ja tämä taas johtuu siitä, että ihminen on vauvana kokenut ison menetyksen eroahdistusiässä n. 8kk iässä siis. Sopisiko tämä ap:n elämään?

Olen niin vanha, että äitini meni töihin, kun olin 3 kk vanha. Meillä oli kotona lastenhoitaja, joka hoiti minua yli 3-vuotiaaksi. Tietääkseni 8 kk iässä ei ole mitään tapahtunut. Mielenkiintoinen teoria kuitenkin, pitääpä kysyä äidiltäni lisää.

Totta kai pelkään menettämistä, mutta tiedän, että selviäisin ilman miestä. En tunne olevani hänestä niin riippuvainen, ettenkö selviäisi. Mielestäni kyse ei ole ehkä niinkään menettämisestä vaan siitä, etten suostu jäämään kakkoseksi. En kestä ajatusta, etät joku muu kiehtoisi miestäni enemmän.

ap

Että sairaalloinen mustasukkaisuus johtuu menettämisen pelosta ja tämä taas johtuu siitä, että ihminen on vauvana kokenut ison menetyksen eroahdistusiässä n. 8kk iässä siis. Sopisiko tämä ap:n elämään?

pitkässä suhteessa tätä ennen ja mies oli tosi mustasukkainen ja se rassasi minua tosi paljon. Tiedän siis itse kuinka paha on olla kun toinen on mustasukkainen.

Silloin en itse ollut mustasukkainen, tulin vasta tässä toisessa suhteessa.

numero 2