Mitä tekisit elämässäsi toisin?

No minä valitsisin naisen joka on mukava, fiksu ja tykkää seksistä.



Nyt on kaunis, estoinen, tyhmä, alkoholin suurkuluttaja ja nettiriippuvainen vaimona. Töistä tultuaa istuu koko illan koneen ääressä ja valittaa kaikesta. Kukaan muu kuin hän ei tee mitään (tarkoittaa siivousta) vaikka minä käyn kaupassa, laitan ruuat, pesen tiskit, vien lapset harrastuksiin ja vietän aikaa heidän kanssaan ja hoidan ns. perinteisemmät miesten työt.



t. Facebookin aisankannattaja

Nyt ei saa töissä eikä kotona mitään aikaan kun on Vauva-palsta, Facebook jne. Riippuvuus tämäkin ja väitän että meitä on MONTA.

-En alkaisi seurustelemaan 16-v vakavasti -> jäi nuoruus elämättä



-En muuttaisi lukion jälkeen tuon samaisen 16-v tavatun poikaystävän aknssa yhteen,muut eli opsikelijaelämää, ja nuoruuttaan,minä leikin jo 19v kotia.



-Kävisinn ulkomailla au-pairina tai töissä,sekin jäi tekemättä ed mainituista syistä



-30-v tuli kriisi,tässäkö tää nyt sitten on??? ja piti tehdä tyhmiä juttuja josta en ole ylpeä. En yhtään ihmettele että muuatma kaveri anusreskeli päin naamaa,he olivat kokeilleet nois mat jutut jo 20-v kun minä kriiseissäni vasta 30-v.



-Sain lapset 21v ja 23-v luulin olevani todella aikuinen,ehkä tavallaan olinkin,mutta sitä nuoruutta olisi kumminkin pitänyt elää,se että tajusi myöhemmin että asiat olisi voinut tehdä hiukan järkevämmässä järjestyksessä siitä ei selvinnyt minä,mieheni eikä meidän avioliitto. Tosi ikävää lapsille ja kannan siitä syyllisyyttä lopun elämääni.



-Omille lapsille yritän kannustaa heitä olemaan itsenäisiä ja elämään nuoruuttaan ja olemaan rohkeita.

*en roikkuisi huonoissa suhteissa,vaan viettäisin reilusti sinkkuelämää ja nauttisin nuoruudesta



*matkustelisin,tai menisin töihin ulkomaille



*ei ollut kovin järkevää muuttaa 18-v suoraan poikaystävän kanssa yhteen,vaan olisi pitänyt elää ensin yksin

-asunnon osto 90-luvun lopulla tai 2000 luvun alussa,ne olivat tod halpoja.

Olisin jättänyt aikanaan auttamatta ja tukematta vapisevaa, yli-ikäistä, kokematonta friikkiä, joka avullani pääsi parisuhdeuransa alkuun. Tämä olisi ollut elämänkokoinen palvelus niille onnettomille, jotka ovat nyt hänestä pääsemättömissä.



Muuta ei sitten tarvitsisikaan muuttaa, kaikki on suorastaan hämmästyttävän ihanasti :-).



N40

bilistä pelaamaan ja pörpöttelemään koulunkäynnin sijaan, vaan pysyisin kirjojen äärellä ja hakisin yliopisto-opintoihin. Pysyttelisin ensimmäisessä kaveripiirissä, en vaihtaisi kapinallisiin.



Jättäisin välistä monta sielunpiina-poikakaveria ja -ystävää.



Tekisin nämä samat lapset yhden miehen kanssa.



Vuokralla asumisen sijaan hankkisin jo ensiasunnoksi omistusyksiön ja olisin tarkka rahan kanssa.

ja tehnyt lapsen vähän aikasemmin...



Toivon sydämestäni että 5 joka oli ollut onnettomuudessa pystyy tulevaisuudessa auttaa samaan tilanteeseen joutuneita!

nykyisen mieheni kanssa, vaan tunnustanut tosiasiat ennen kihlausta.



tässä nyt ollaan nalkissa, lapsia on kaksi. Mutta lähtöpäätöksen olen jo tehnyt, joten enää pitää saada kasaan tarpeeksi rahaa, että pääsen oman elämän alkuun. Yhtään yötä en enää itke hänen takiaan.



Toinen jota kadun on se, että olen ollut niin itsekäs ja kohdellut äitiäni rumasti. Onneksi tätä voin yrittää hyvittää.

*lähtisin ulkomaille opiskelemaan tai töihin nuorena

*tekisin lapset ehkä hitusen aikaisemmin ja pidemmillä ikäeroilla

*en pettäisi miestäni

Olisin aloittanut kuntoilun 20 vuotta aikaisemmin jos olisin tiennyt miten mahtavaa on olla hyvässä kunnossa. Parikymppiset sohvaperunat, oikeasti ottakaa aikaa kunnon hikiliikuntaan ja lihaskuntoharjoitteluun!!!! Saisitte nauttia kehostanne paljon pitempään kuin minä.



Olisin jättänyt seukkaamatta nykyisen mieheni kanssa. Toisaalta sitten menettäisin nämä lapset. Vaikea juttu.

-en olisi tehnyt vuosia sitten syrjähyppyä. Kadun sitä joka hetki elämästäni. Pilasi avioliittoni,seksielämäni ja perheeni. Kaikenlisäksi se yhden illantyyppi oli täysi paska.

Ehkä olisin hakenut aikaisemmin unelma-alalleni opiskelemaan. Toisaalta ehkä en olisi silloin ollut tarpeeksi kypsä päästäkseni sisään.



Joskus toivon että olisin voinut pitää lukion jälkeen välivuoden. Käydä ensin töissä ja sitten matkustella. Se taas olisi onnistunut vain, jos joku olisi järjestänyt minulle työpaikan (pienellä paikkakunnalla kun ei ilman suhteita töihin päässyt). Toisalta voi olla, että olisin jämähtänyt sinne ja koulutus olisi nyt huonompi, samoin palkka.



Hankalaahan tämä on, kun ei voi tietää valintojen seurauksia etukäteen!

enkä jättäisi Tomia tai sitten ottaisin Akin. Joisin vähemmän. En lihoisi uudelleen. Tekisin enemmän töitä.

jatkaisin urheilua ja muita harrastuksiani, pitäisin huolta itsestäni paremmin ja olisin enemmän lapseni kanssa, sen yhden siis :)

Nämä tulivat ensiksi mieleen ns. isompina mokina



- En olisi koskaan alkanut polttaa tupakkaa (vaikka nytttemmin olenkin siitä jo eroon päässyt)

- En olisi muuttanut yhteen ensimmäisen pitempiaikaisen tyttöystäväni kanssa vaan olisin hieman nauttinut nuoruudesta ja vapaudesta.

- Olisin eronnut nykyisestä vaimostani ennen lasten syntymää enkä olisi kuvitellut että pahapäisestä, ikäväluonteisesta ja estoisesta naisesta saa ajan kanssa kuolittua hyvän vaimon.



Näillä mennään kuitenkin, tehtyä ei tekemättämäksi saa.



M37

Jättäisin 27.5.09 menemättä töihin, jolloin en joutuisi onnettomuuteen enkä vammautuisi.



Onnettomuuden takia menetin työkykyni, ja tulevaisuuden sauunnitelmat meni uusiksi. En tule koskaan saamaan enää tuloja jotka riittäisivät edes omistusasuntoon, saati sitten omakotitaloon jota varten säästimme. Emme myöskään saaneet vauvaa jota odotimme, ja yrittämäänkin pääästään vasta kun kuntoutus- ja raha-asiat selviävät seuraavan 5-10 vuode3n aikana.



Jos en voisi muuttaa onnettomuutta, niin ainakin olisin tarpeeksi fiksu kuollakseni, jottei tätä helvettiä olisi täytynyt läpi käydä.



PS. Suomessa jos vammaudut, jäät niin yksin täyttelemään kelan papereita jotka tulevat hylättynä takaisin. Kukaan ei tue eikä vahingossakaan auta, vaikka apua joka osoitteesta hakisit...

jotka parantaisivat tämän hetkistä suhdettani. Alussa tuli mokailtua niin että nyt on kaikki huteralla pohjalla ja saatan menettää elämäni miehen.

mutta laitetaan nyt pari ensin mieleen tulevaa:



+ Olisi pitänyt tarttua aikanaan esitettyihin työpaikkatarjouksiin. Nyt kun on ikää kohta 40 ja ollut vain yhdessä työpaikassa valmistumisen jälkeen niin kynnys vaihtaa on suuri, eikä työnantajatkaan tätä välttämättä pidä minään meriittinä



+ Pitäisi ajatella enemmän itseään eikä muita tai sitä mitä muut ajattelevat. Kerranhan täällä vain eletään.

Ja muuttaisin pois Suomesta.