Millaisessa tilanteessa on oikeasti TALOUDELLINEN PAKKO viedä lapsi hoitoon alle 3 vuotiaana?

kolahtaa kun niin älähdetään. Omakotitalo vs. lapsen kotihoito : D

Lasten kanssa ei asuta missään roskiksessa, piste.

Sinnitellään kotona kunnes lapsi 1,5v. Sitten alkaa rahat olla niin vähissä, että parempi mennä töihin takaisin ja ostaa lapsille vaikka joskus ihan uusiakin vaatteita. Kuopus syntyi ylläriraskaudesta ja koska oli juuri tuolloin remppa kesken, ei ollut mahdollista yhtään säästää etukäteen. Äippärahan loppuessa mies jää kotiin ja minä menen töihin. Hän saa kotona ollessaan suunnilleen 800€ tukiaisia. Mun nettotulot 2000€. Tosta rahasta on maksettava: lainoja 1700€ yht. Ruokaa ym talousmenoja 400€, sekalaisia laskuja 200€, auto (pakollinen työn takia) 150€. Meille jää käyttörahaa siis alle 300€/kk. Siitä sitten maksellaan kaikki yllärit :/ Tiukkaa tekee selvitä vuoden ajan näillä menoilla ja tuloilla.

Miksi ihmeessä miehesi jää kotiin jos noin tiukkaa tekee?

asuntolainasta. Siihen olisi voinut hakea lyhennysvapaita vuosia ja maksaa pelkästään korkoja. Jokapaikassahan neuvotaan että asuntolaina saa olla korkeintaan sen suuruinen että sitä voi maksaa yhden ihmisen (miehesi tai sinun) tuloilla.

jossa rahaa ei ole! Itse asutaan kerrostalossa vuokralla ja molemmat olemme perusduunareita, eli p**kapalkkaisia. (Tulot yhteensä n. 3500 e/kk bruttona). Esikoisen aikana sain kotihoidontukea 550 e/kk bruttona josta sen 20 % veron jälkeen ei paljoa jäänyt. Autolaina ja ruoka on silti maksettava... Eli jouduin tekemään lapsen ollessa 9kk vanha jo osa-aikaisena hommia ja lopulta hoitajan puutteessa lapsi meni päiväkotiin 1v3kk ikäisenä. Mieluusti olisin kotona ollut pidempään, mutta ulosottomiehet yms. eivät kuulemma hyväksy selitystä "kun ei ole rahaa!"

Eikä haluttu laittaa lasta hoitoon äitiysloman loputtua. Lapsi ei silloin taida olla edes 9kk-

Tienaa vähemmän kuin minä.

Eikä haluttu laittaa lasta hoitoon äitiysloman loputtua. Lapsi ei silloin taida olla edes 9kk-

Sinnitellään kotona kunnes lapsi 1,5v. Sitten alkaa rahat olla niin vähissä, että parempi mennä töihin takaisin ja ostaa lapsille vaikka joskus ihan uusiakin vaatteita. Kuopus syntyi ylläriraskaudesta ja koska oli juuri tuolloin remppa kesken, ei ollut mahdollista yhtään säästää etukäteen. Äippärahan loppuessa mies jää kotiin ja minä menen töihin. Hän saa kotona ollessaan suunnilleen 800€ tukiaisia. Mun nettotulot 2000€. Tosta rahasta on maksettava: lainoja 1700€ yht. Ruokaa ym talousmenoja 400€, sekalaisia laskuja 200€, auto (pakollinen työn takia) 150€. Meille jää käyttörahaa siis alle 300€/kk. Siitä sitten maksellaan kaikki yllärit :/ Tiukkaa tekee selvitä vuoden ajan näillä menoilla ja tuloilla.

Miksi ihmeessä miehesi jää kotiin jos noin tiukkaa tekee?

Sen lisäksi on aika tyhmää ostaa sekä asunto että kaksi autoa velaksi, jos yhden tulot ei niitä velkoja edes riitä maksamaan...

Ei tarvitse olla edes mitään ökytaloa, kahta autoa ja vuosittaisia Thaimaan matkoja ja laskettelureissuja, sillä ihan pelkän normaali perheasunto maksaa - ja paljon. Autoakaan ei välttämättä ole, korkeintaan yksi auto. Etenkin keskiluokkaiset ovat pääkaupunkiseudulla siinä tilanteessa, että on ihan oikeasti pakko mennä töihin, että voi edes asua jossain. Tämä ei tietenkään koske köyhiä sosiaalitapauksia, joille kaikki maksetaan eikä todella varakkaita ihmisiä, jotka pystyvät elämään yhden palkalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toisen palkka on vähintään 5000 euroa brutto. Siinäpä teille pullamössöille vähän elämän realiteetteja.

Pointtihan on siinä että minkälaiset tulot ja menot on ollut ennen lasta. Esikoisen kanssa olin 2 vuotta kotona, silloin asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, olin sitä ennen ollut opiskelja, mieskin pienituloinen. Tiputus edellisistä tuloista ei ollut kummoinen, eli ihan hyvin pystyin olemaan kotona kotihoidontuella. Toisin kuopuksen kanssa jossa olen ollut ennen äitiyslomaa töissä ja on omakotitalo, 2 autoa, kaikkiin autoihin + kotiin vakuutukset, jne. Tästä tulotasosta (sekä menotasosta) tiputus kotihoitotuelle on aikamoinen harppaus. Ok, ok, kunnon AV-mamma myy omakotitalon, autot, jne ja muuttaa vuokra-asuntoon 2-3 vuodeksi! Ja väänetään nyt vielä rautalangasta: Oikeesti, sehän ei kannata, sillä se on niin väliaikaista että siinä häviää niin paljon ja muutto on aikamoinen rasite koko perheelle. Ja löytääkö sen jälkeen enää niin mieluisaa kotia, on taas toinen kysymys. Säästääkään emme ehtineet ennen lapsen tuloa niin että olisin voinut olla pidempään kotona, sillä taloudellinen tilanteemme ei ole ihan niiinkään hyvä. Eli tilanteet vaihtelee elämässä, eikä kaikki ole aina niin musta-valkoista! Tuliko tämä nyt selväksi, vai tartteeko vielä vääntää rautalangasta??? :-DD

Ystäväni on täysorpo ja suvuton (ulkomailla jokunen etäinen sukulainen, mutta Suomessa kaikki kuolleet). Vanhemmilta ei jäänyt perintöä, eikä yh-äidin kasvattama ystäväni ole koskaan rikkauksista saanut nauttiakaan. Ystäväni muutti omilleen jo 17-vuotiaana ja aloitti sitkeän työnteon. Töitä tehden ja matalasta palkasta joka kuukausi säästäen hän on paitsi opiskellut lukion ja ammattitutkinnon myös onnistunut elättämään itsensä JA SÄÄSTÄMÄÄN kymmenessä vuodessa asuntosäästötilille sellaisen summan, että pankkilainan kera hän sai ostettua pienen omistuskaksion (asumme pk-seudulla).

Nyttemmin hän raskautui ehkäisystä huolimatta miehelle (nyt ex-miesystävä), jota ei kiinnosta pätkääkään lapsi tai ystäväni ja lapsen tulevaisuus. Ystäväni päätti pitää lapsen ja on nyt siis viimeisillään raskaana ja tuleva yh.

No, taloudellisia faktoja: Ystävälläni jää parin tonnin palkasta verojen jälkeen n. 1500 euroa käteen, siihen lapsilisä ja minimi elatusmaksu päälle, hänen tulonsa ovat n. 1800 euroa kuussa. Asumiseen (se pieni omistuskaksio) tästä menee n. 800 e kuussa. Ystäväni siis työssäkäyvänäkin elättää tulevaisuudessa itsensä ja lapsensa tonnilla kuussa, ja varmaan pärjääkin. Mutta miten ystäväni voisi selvitä samassa tulanteessa kotihoidontuella?

Tietysti ystäväni voisi myydä omistusasuntonsa ja maksaa SAMAN VERRAN vuokraa (juuri tuon allehan täältä Helsingistä ei kasiota vuokraa), jolloin hän saisi asumistukea ja mahdollisesti toimeentulotukea. Mutta, käsi sydämelle, olisitko sinä - säästettyäsi KYMMENEN VUOTTA pienistä palkoista kaiken mahdollisen elämisen yli jäävän tulevaisuutta ja asuntoa varten - valmis kotihoidon hyväksi myymään sen asuntosi, syömään ensin tuon säästämäsi summan vain saadaksesi tukia jonkun aikaa ja sitten elämään loppuelämäsi vuokralla lapsesi kanssa (sillä uudestaanhan ystäväni tuskin saa sitä aloitussummaa, jonka pankki vaatii jos takaajia ei lainalle löydy, säästettyä, koska joutuu tulevaisuudessa yllä mainitulla summalla elättämään lapsensa ja itsensä). Siis ihanko tosi valitsisit tämän ratkaisun: Kymmenen vuoden työ ja vaiva, sitkeä tulevaisuuden petaus kankkulan kaivoon ja loppuelämä vuokralla? Kotihoitovuoden tai parin takia?

Pankista varmaan saa vuoden tai pari maksuvapaata, nyt ei korotkaan päätä huimaa.

Tuolla lyhennyksellä korko olis ehkä jotain 200e/kk?

Tuntuuhan se turhalta maksaa vain korkoja eikä laina lyhene lainkaan, mutta siinäpä se, pitää punnita asioita tärkeysjärjestyksessä. Meillä kaikilla ne on eri järjestyksessä.

Vuosi tai kaksi lisää lainan maksuaikaa, vastaan se että lasta ei tarvitse laittaa hoitoon.

Näihin "oma valinta"-ketjuihinhan kuuluu aina korostaa, että on _oma valinta_, jos ei ole valinnut puolisokseen miljonääriä, hommannut hyväpalkkaista työtä ja säästöjä, tehnyt lapsia sopivaan aikaan ja sopivan määrän yms.

Näihin "oma valinta"-ketjuihinhan kuuluu aina korostaa, että on _oma valinta_, jos ei ole valinnut puolisokseen miljonääriä, hommannut hyväpalkkaista työtä ja säästöjä, tehnyt lapsia sopivaan aikaan ja sopivan määrän yms.

Itse voin rehellisesti sanoa, että mun on _PAKKO_ mennä töihin kun äitiysloma loppuu.

Tuli muuten mieleen että luuleekohan noi fanaatikot että me kaikki voidaan muuttaa jonnekin Ranualle ilmaiseen vuokra-asuntoon työttömäksi vain jotta lapsen ei tartte mennä hoitoon?

Tuli muuten mieleen että luuleekohan noi fanaatikot että me kaikki voidaan muuttaa jonnekin Ranualle ilmaiseen vuokra-asuntoon työttömäksi vain jotta lapsen ei tartte mennä hoitoon?

Ei se kotona olo ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Entä, jos lapsi on kotona ja on äidille vain tekosyy siihen, ettei töihin tartte mennä? Näitäkin on.



Ja pidemmällä tähtäimellä mä luulen, että oma, mukava koti ja oma piha hyvällä alueella voi antaa lapselle enemmän kuin esim. asuminen huonommalla alueella vuokrakämpässä vain siksi, että saa sen kolme vuotta olla kotona.



Ja jos se kolme vuotta on stressaavaa kituuttelua, niin onko se sen arvoista, lapsellekaan? Jos ruoan ostokin on väliin liikaa ja rahat ei riitä millään. Äiti ja isi on kireitä ja aina on rahapula. Se lapsen kotonaoloko tekee sittenkin siitä tiukasta elämästä onnellisen?



Toki osa voi jäädä kotiin ja pystyy silti selviytymään menoista, mutta osa on taatusti liian tiukilla. Mä en todellakaan usko, että tuo on aina lapselle se paras ratkaisu. Kyllä se on ihan tapauskohtaista.

Meillä meni lapset hoitoon kun olivat 8kk, 2v, 4v ja 5v Minä sairastuin vakavasti ja kävin hoidoissa ja vaikka olin kotona niin hoidot veivät voimat käytännössä kokonaan, etten olisi jaksanut hoitaa lapsia.

Hoitaja kotiin ois ollut parempi vaihtoehto!

Meillä meni lapset hoitoon kun olivat 8kk, 2v, 4v ja 5v Minä sairastuin vakavasti ja kävin hoidoissa ja vaikka olin kotona niin hoidot veivät voimat käytännössä kokonaan, etten olisi jaksanut hoitaa lapsia.

näyttävät ajattelevan, että töissä pääsee jotenkin helpolla ja sinne mennään vaan kun ei viitsitä olla kotona. Itse en tiedä ketään, joka olisi mennyt töihin tuosta syystä, vaan kyllä siinä on aina ollut kyse perheen elatuksesta. Kotona kun pääsee tuhat kertaa helpommalla. Luuleeko joku, että toiset huvikseen nousee aamuisin kuuden aikoihin repimään itkeviä lapsia sängyistään ja raataa itse kotitöitä kaiken vähäisen vapaa-aikansa yömyöhään töiden jälkeen.

Eikä kyse ole OMASTA VALINNASTA?

Lapsi meni hoitoon 1v.10kk ikäisenä, koska mieheni teki silloin pätkätöitä ja minä silloisena määräaikaisena, sain kotona ollessa 294€/kk.

eikä halua asua vuokralla jossain yksiössä tai kaksiossa lapsiperheenä. Ootko ap katellu mitä vuokraa pyydetään kerrostalokolmiostakin? Mä haluan kasvattaa lapseni rauhallisella alueella ja olemme ostaneet rivitalokolmion (mikä ei ole edes iso asunto). Sen asunnon lainoja tässä maksellaan 20 vuotta, mutta toisaalta saman verran joutuis maksamaan vuokraa ! Eihän tätä kuvioo oo reiluks tehty lapsiperheille, mut elämä nyt ei ole kovin reilua muutenkaan, vahvimmat porskuttaa.. Ja meillä lapsi menee hoitoon 1v 9 kk, eli sinne asti saatiin säästöillä kitkutettua.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. On niitäkin jotka ei haluaisi. Itse haluaisin, mutta pitää ajatella myös tulevia vuosia, ja etsiä sopiva kombinaatio työn ja kotihoidon välille.

näyttävät ajattelevan, että töissä pääsee jotenkin helpolla ja sinne mennään vaan kun ei viitsitä olla kotona. Itse en tiedä ketään, joka olisi mennyt töihin tuosta syystä, vaan kyllä siinä on aina ollut kyse perheen elatuksesta. Kotona kun pääsee tuhat kertaa helpommalla. Luuleeko joku, että toiset huvikseen nousee aamuisin kuuden aikoihin repimään itkeviä lapsia sängyistään ja raataa itse kotitöitä kaiken vähäisen vapaa-aikansa yömyöhään töiden jälkeen.

se pakko on kun ei haluta luopua jokavuotisista etelänmatkoista, tai kahdesta autosta, tai kuntosalijäsenyyksistä, tai kalliista vaatteista ja kosmetiikasta. Ihan kama taloudellinen pakkko, ainakin kun vanhemmat kertovat asiasta.

Sitten vaan se yksivuotias hoitoon ja äiti ja isä töihin. Ettei tulis vararikko!

(totuus on ettei pää kestä kotonaoloa ja sitä kauan kaivattua omaa lasta)

se pakko on kun ei haluta luopua jokavuotisista etelänmatkoista, tai kahdesta autosta, tai kuntosalijäsenyyksistä, tai kalliista vaatteista ja kosmetiikasta.

Todellisuutta monelle pääkaupunkiseudulla asuvalle.

Voihan sitä muuttaa muualle halpaan vuokra-asuntoon.

Voi tulla pitkä työmatka.

Vai meinasitko, että perheen molemmat vanhemmat jäävät kotiin nauttimaan tukiaisia?