Lue keskustelun säännöt.
Millaisessa tilanteessa on oikeasti TALOUDELLINEN PAKKO viedä lapsi hoitoon alle 3 vuotiaana?
Kommentit (134)
meillä on kolme lasta;7v,3v ja 2v,omakotitalo,auto,kaksi kissaa ja olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien.Mieheni on ajoneuvoasentaja ja käy toisella paikkakunnalla työssä.
Näin on tultu toimeen ja tulemme edelleen siinä ja siinä.Miehelläni on ihan normipalkka.Itse olen ollut äitiys/vanhempainrahalla,kotihoidontuella ja lapsilisällä + ennen toisen lapsen syntymää hetken työttömyyspäivärahalla.
Käytännössä se menee niin,että mies maksaa lainanlyhennykset ja kaikki muut asumiseen liittyvät kustannukset.Itse maksan ruoat ja omat laskuni.Näin on menty ja mennään vielä vuosi,kun kerran tähänkin asti on pärjätty.Tokihan tämä tarkoittaa sitä,että mitään ylimääräistä meillä ei ole ja juuri noin viikkoa ennen lapsilisiä joutuu laskeskelemaan ruokakaupassa senttejä..Emme matkustele,meillä ei ole harrastuksia,emmekä tilaile lehtiä.Silti tulemme mielestäni toimeen suht koht hyvin.Ajan myötä sitä on oppinut tekemään kerralla isompia satseja ruokaa pakkaseen ja katsomaan tarjousten perään tarkemmin.
Kun näinkin pitkälle on päästy,niin eipä tuo vuosi tunnu enää missään.Kirpparilta löytyy lapsille hyviä,edullisia vaatteita ja pyrin ainakin pariin kertaan vuodessa käymään kampaajalla.
Kunhan nuorin täyttää kolme,niin sitten kutsuu työelämä,tai opiskelu tilanteesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan nuorin täyttää kolme,niin sitten kutsuu työelämä,tai opiskelu tilanteesta riippuen.
Kaverini tajusi että hetkinen, hän on 38-vuotias kun päättää kotiäitiuransa. Takana vuosi työkokemusta vuosia sitten ja opinnot 90-luvun lopulta. Asuu siellä halvassa vuokra-asunnossa minkä läheltä ei töitä löydy. Onhan tuossa vielä vuosikymmeniä aikaa töitäkin tehdä mutta kovasti se häntä nyt ahdistaa :(
näyttävät ajattelevan, että töissä pääsee jotenkin helpolla ja sinne mennään vaan kun ei viitsitä olla kotona. Itse en tiedä ketään, joka olisi mennyt töihin tuosta syystä, vaan kyllä siinä on aina ollut kyse perheen elatuksesta. Kotona kun pääsee tuhat kertaa helpommalla. Luuleeko joku, että toiset huvikseen nousee aamuisin kuuden aikoihin repimään itkeviä lapsia sängyistään ja raataa itse kotitöitä kaiken vähäisen vapaa-aikansa yömyöhään töiden jälkeen.
Kun lapset olivat 5v 3½v ja 1½v toimitin heidän hoitoon ja aloin etsiä töitä. Kotona olo oli yhtä helvettiä. En jaksanut kuunnella lasten huutoa aamusta iltaan (keskimmäinen sai oikeasti jopa tunnin kestäviä huutokohtauksia). Aamuisin toivoin, että olisi jo ilta, eikä tarvitsisi elää päivää siinä välissä.
Sain töitä ja työpäivät menivät kuin siivillä. Se oli mitä oikeasti halusin tehdä, ei lastenhoito. Kestin lapsiakin paremmin, kun sain päivät levätä töissä. Tosin usein sunnuntaina aloin toivoa, että maanantaiaamu tuli pian, että pääsisi taas töihin.
Nyt toki tilanne on parempi, kun lapset ovat 14v, 12v ja 10v. Mutta tuo pikkulapsiaika...
että kyllähän siinä pulassa ollaan,jos joku tärkeä kodinkone hajoaa.luotolla mennään.. :/ Itse olen 29vuotias ja ennen omia lapsia hoitanut työkseni toisten lapsia,eikä minulla ole varsinaista ammattinimikettä,joten opiskeltava se ilmeisesti vähän pakko olisi..
eli asuttiin vuokralla (tosi halvalla, myönnetään)kun tulin raskaaksi. työsuhde päättyi noin puolivälissä raskautta enkä uutta työtä sitten enää hakenut. äitiyspäiväraha oli jotain 30 e päivässä, miehen nettotulot n. 1200 e kuussa. kuopus syntyi kun esikoinen oli 2- vuotias. kotona olin koko ajan, tällä kertaa äp- raha minimi. vuokra oli kaikkineen 650 €, miehen palkka sama.
kotona olin yhteensä 4.5 vuotta. kuopuksen ollessa puolivuotias aloitin iltaopiskelun, jolloin lisänä tuli vielä opintotuki.
laskut saatiin maksettua, autolaina maksettua mutta suoraan sanoen mihinkään ylimääräiseen ei ollut rahaa.
toisaalta hyväpalkkainen kaverini (nettotulot 2300-2500) säästi töissä ollessaan ennen äitiyslomalle jäämistä sen verran, että pystyi molemmat lapset hoitamaan kotona 1,5- vuotiaaksi. kauempaa ei pystynyt/halunnut olla.
nyt ollaan molemmat aika peruspalkkaisia duunareita, nettotulot 2500- 3000 e kuussa (vuorotyö). vuokra liki 1000 e, töitten takia 2 autoo on pakko olla. kolmatta lasta suunnitellaan ja murehdin nyt jo, miten ihmeessä voisin olla kotona edes siihen kun lapsi 1v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyikö raivokohtauksille syytä? Millaiset muistot Sinulle jäi pikkulapsiajasta?
Todellisuutta monelle pääkaupunkiseudulla asuvalle.
Voihan sitä muuttaa muualle halpaan vuokra-asuntoon.
Todistaa vain siitä, että et elä todellisuudessa. Joidenkin on vain pakko asua pääkaupunkiseudulla. Katsos, kun me kaikki ei voida muuttaa sinne "muualle". Jos äidin ja isän työpaikat ovat pääkaupunkiseudulla, niin ei hirveästi ole vaihtoehtoja. Sieltä "muualta" ei välttämättä löydy vastaavia työpaikkoja molemmille. Voipi olla, että pääkaupunkiseutu on ainoa paikka, joka tarjoaa omalle koulutukselle sopivia työpaikkoja.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin hauska argumentti ja varmaan tottakin jos on oikeutettu vaikkapa opiskelijasuntoon tai saa kaupungin asunnon tai muuten pääsee jotain kautta helposti vuokralle.
Tämä asia ei nyt liity lasten kotona hoitamiseen vaan siihen, kuinka "helppoa ja kätevää ja lasten kannalta parasta" on vaan "myydä talo ja muuttaa vuokralle".
Meitä on 5-henkinen perhe, joka kuutisen vuotta sitten myi omistusasunnon, josta saimme jonkin verran myyntivoittoa. Me aloimme rakentaa taloa perintötontille ja myyntivoitto meni tietenkin tässä tapauksessa talon rakennukseen, mutta sanotaan nyt, että jos olisimme tehneet näin lasten kotihoidon vuoksi, olisi tuo myyntivoitto ollut sellainen sopiva säästö kattamaan kotihoidontuen pienuutta (sehän on täällä aina toinen argumentti, että miksi ihmiset ei säästä kotonaoloa varten).
Kaupat syntyivät nopeasti ja alkoi kuumeinen vuokra-asunnon metsästys. Mihinkään kaupungin asuntoon meillä ei "omaisuuden" ja miehen tulojen (ihan keskitasoa) ollut toivoakaan päästä. Vuokra-asuntoja tarjoavien tahojen (mm. VVO)kämpissä meille sopivia emme voineet edes hakea tiukkojen tulorajojen takia. Yksityisellä taholla isoja asuntoja on tarjolla todella niukasti ja vuokrat alkoivat huidella kirkkaasti yli 1.500 e - ei mitään järkeä suhteutettuna isonkin lainan lyhentämiseen.
Tässä kaupungissa kotihoidontuen kuntalisä on sidottu hoitolisään, eli ylitettyämme niukasti hoitolisään oikeuttavat tulot, emme saaneet tietenkään edes kuntalisää. Sanomattakin on selvää, että mitään asumistukia sun muita emme olisi edes saaneet.
Meille jäi lopulta 2 vaihtoehtoa: Melkein keskustassa sijaitseva 65 m2 kolmio + pieni varastokoppi ja ihan toisella puolella kaupunkia sijaitseva 98 m2 kosteusvauriosta korjattu vaan ei mielestäni ihan toipunut asunto.
Asuimme sitten tuossa isommassa sen vuoden jonka rakensimme ja voin sanoa, että kenenkään meistä kannalta se ei ollut hyvä ratkaisu - ei varsinkaan lapsien. Taloudellisesti ratkaisu oli +/- 0, eli vuokra-asuminen ei olisi taloutta auttanut yhtään. Alue oli ankea ja tuo aika onkin jäänyt mieleen elämämme rankimpana. Jos tuonne olisimme "lasten parasta" ajatellen joutuneet jäämään, niin mahtaisikohan perheemme olla enää edes koossa.
Meidän asunnosta tai vastaavasta saa maksaa vuokraa yhtä paljon, kuin tällä hetkellä maksamme lyhennystä+korkoja+vastiketta.
Pelkkää vastiketta + korkoja maksamalla säästäisi muutaman satasen per kuukausi (luultavasti max n 400e/kk, kuten joku laskeskelikin). Sanotaanko, että asumis- ja elämismenoja on hankala suhteuttaa puolittuneisiin tuloihin. Toki onnistunee, jos yhtäkkiä lopetetaan isompien lasten harrastukset, myydään auto, hankkiudutaan lemmikeistä eroon ja syödään pelkkää kaurapuuroa. Mummolaan ei lähdetä, kun ei ole varaa eikä kulkuvälinettä ja lomaillaan lähimetsässä ketunleipää eväänä.
Tietysti jos on elämässään tehnyt oikeat valinnat (rikas mies hyväpalkkaisessa ammatissa, rikkaat vanhemmat ja iso perintö tulossa jne)
eikä halua asua vuokralla jossain yksiössä tai kaksiossa lapsiperheenä. Ootko ap katellu mitä vuokraa pyydetään kerrostalokolmiostakin? Mä haluan kasvattaa lapseni rauhallisella alueella ja olemme ostaneet rivitalokolmion (mikä ei ole edes iso asunto). Sen asunnon lainoja tässä maksellaan 20 vuotta, mutta toisaalta saman verran joutuis maksamaan vuokraa ! Eihän tätä kuvioo oo reiluks tehty lapsiperheille, mut elämä nyt ei ole kovin reilua muutenkaan, vahvimmat porskuttaa.. Ja meillä lapsi menee hoitoon 1v 9 kk, eli sinne asti saatiin säästöillä kitkutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäisen lapsen saanutkaan ja nostanut opintolainaa, jota on lyhennettävä.
lapset meni päivähoitoon 3pvä/vko, koska kannan yksin vastuun lapsista/lasten asioista.
Mulla on todettu ahdistuneisuushäiriö ja ikinä lapset ei oo päässyt kosketuksiin 'oikean maailman kanssa'
Kumpikaan ei edes kaadunnut ennen kun täytty vuoden,
oon ylihuolehtivainen,
stressaan kauheesti jos lapsi itkee ja ajattelen et mitä mä teen tolle lapselle väärin kun se itkee.
Ajatelkaa mammat mitä huvittaa,
mun mielestä lasten on hyvä saada muidenkin seuraa kun mamman.
Ei se tee kenestäkään huonoa vanhempaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki, ettei kotona voida olla vuotta pidempään. Mulla mies keskituloinen, lyhennetään lainaa n. 700e/kk ja tullaan hyvin toimeen, vaikka olen lapsen kanssa kotona. Toki kalliita asioita ei ostella, ei sisusteta eikä matkustella. Tuntemani vanhemmat, jotka ovat menneet varhain töihin, elävät aika mhh.. "korkeatasoisesti". Löytyy uusimpia ulkoiluasuja, vaunuja, matkoja jne...
kaikki, ettei kotona voida olla vuotta pidempään. Mulla mies keskituloinen, lyhennetään lainaa n. 700e/kk ja tullaan hyvin toimeen, vaikka olen lapsen kanssa kotona. Toki kalliita asioita ei ostella, ei sisusteta eikä matkustella. Tuntemani vanhemmat, jotka ovat menneet varhain töihin, elävät aika mhh.. "korkeatasoisesti". Löytyy uusimpia ulkoiluasuja, vaunuja, matkoja jne...
Onko se jokin maailman suurin synti haluta ostella itselleen tai lapselleen kivoja tavaroita? Entä haluta matkustaa? Laittaa koti kauniiksi? Kerro, mikä siinä on niin kauheaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki, ettei kotona voida olla vuotta pidempään. Mulla mies keskituloinen, lyhennetään lainaa n. 700e/kk ja tullaan hyvin toimeen, vaikka olen lapsen kanssa kotona. Toki kalliita asioita ei ostella, ei sisusteta eikä matkustella. Tuntemani vanhemmat, jotka ovat menneet varhain töihin, elävät aika mhh.. "korkeatasoisesti". Löytyy uusimpia ulkoiluasuja, vaunuja, matkoja jne...
Onko se jokin maailman suurin synti haluta ostella itselleen tai lapselleen kivoja tavaroita? Entä haluta matkustaa? Laittaa koti kauniiksi? Kerro, mikä siinä on niin kauheaa?
¨
kyllä äidin ja isän arvoista. Monesti nuo perheet kyllä VOISIVAT tinkiä elintasostaan, jotta lapsi saisi olla pidempään kotona, mutta eivät halua tai jaksa. Tai heille ei tule mieleenkään, että ne kalliit merkkivaatteet ja uusi taulu-tv ei nyt ehkä ole niin välttämättömyyksiä, joista ei voisi tinkiä edes sen muutaman vuoden ajan. Arvovalintoja useimmilla. Kuka uskoo, että työssäkäyvien suomalaisten on muka venytettävä penniä jonnekin leipäjonoon asti? Oikeasti, vähemmälläkin pärjää, jos haluaa. Sairaat, yksinhuoltajat ym. ovat asia erikseen. Mutta outoa, ettei kukaan myönnä, että pitää vain omaa elämäntyyliä niin tärkeänä, ettei ole valmis siitä luopumaan. Väitetään, että on PAKKO mennä töihin, että ei VOI olla kotona.
Arvona tarjota lapselle hyvä elämä? Sinun arvosi ovat ainoat oikeat? MIKSI lapsi menee rikki päivähoidossa?
kaikki, ettei kotona voida olla vuotta pidempään. Mulla mies keskituloinen, lyhennetään lainaa n. 700e/kk ja tullaan hyvin toimeen, vaikka olen lapsen kanssa kotona. Toki kalliita asioita ei ostella, ei sisusteta eikä matkustella. Tuntemani vanhemmat, jotka ovat menneet varhain töihin, elävät aika mhh.. "korkeatasoisesti". Löytyy uusimpia ulkoiluasuja, vaunuja, matkoja jne...
Onko se jokin maailman suurin synti haluta ostella itselleen tai lapselleen kivoja tavaroita? Entä haluta matkustaa? Laittaa koti kauniiksi? Kerro, mikä siinä on niin kauheaa?
¨
kyllä äidin ja isän arvoista. Monesti nuo perheet kyllä VOISIVAT tinkiä elintasostaan, jotta lapsi saisi olla pidempään kotona, mutta eivät halua tai jaksa. Tai heille ei tule mieleenkään, että ne kalliit merkkivaatteet ja uusi taulu-tv ei nyt ehkä ole niin välttämättömyyksiä, joista ei voisi tinkiä edes sen muutaman vuoden ajan. Arvovalintoja useimmilla. Kuka uskoo, että työssäkäyvien suomalaisten on muka venytettävä penniä jonnekin leipäjonoon asti? Oikeasti, vähemmälläkin pärjää, jos haluaa. Sairaat, yksinhuoltajat ym. ovat asia erikseen. Mutta outoa, ettei kukaan myönnä, että pitää vain omaa elämäntyyliä niin tärkeänä, ettei ole valmis siitä luopumaan. Väitetään, että on PAKKO mennä töihin, että ei VOI olla kotona.
ne kotihoidon tuet ym. maksetaan, jos kaikki mammat jättäytyvät töistä pois ja muuttavat yhteiskunnan varoilla vuokralle? Kerropa tähän ratkaisu?
Oletko kuullut verorahoista? Äitejä tässä maassa sen verran paljon, että aikamoinen pudotus tulisi yhteiskunnan kassaan? Onneksi kaikki eivät ole sellaisia lusmuilijoita, jotka olettavat, että muut tekevät työn ja he ovat kotona lapsia hoitamassa. Ei yhteiskunta pyöri ihan kuin satukirjoissa!
Mutta ajatukset pyörii jollain samaa rataa kuin N. Mikkosella (joka myös huutelee kovaan ääneen, mutta ei yhtään järkevää perustelua tai ratkaisumallia ole esittänyt ko. asiaan).
ilman mitää sosiaalitukia. Sillä mielestäni jokaisella on valvollisuus ennemmin mennä töihin ja ansaita elantonsa itse kuin elää tuilla. Eri asia nostaa tukia, jos ei ole paikkaa mihin mennä. Eli töihin jos työpaikka on, vaikka ennen kuin lapsi on 3 v, kuin nostaa mitään tukia, jos ei kotona voi olla ilman tukia. Se on jämpti niin. En voi halveksia ketään muuta enemmän tässä maassa, kuin näitä tukia nostavia kotiäitejä, kun työnteko ei kiinnosta ja kotona lorvitaan sillä verukkeella, että lapsi on alle 3 v. Jos kotona olo onnistuu ilman mitään tukia niin siitä vaan, olkaa kotona vaikka maailman tappiin, mutta omilla varoilla.
asunnon koosta tai autosta, että voisin olla lasten kanssa kotona.
kun on työntekijöitä, joita ei halua irtisanoa..
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1165522/johanna-tukiainen-…