Lue keskustelun säännöt.
Millaisessa tilanteessa on oikeasti TALOUDELLINEN PAKKO viedä lapsi hoitoon alle 3 vuotiaana?
Kommentit (134)
Tulot on tasan 0. Ei saa mitään tukia. Mä haluaisin nähdä, kuinka moni Suomessa olisi kotona, jos ei saisi sitten senttiäkään rahaa. Tuskin olisi montaa perhettä, jossa olisi varaa moiseen.
Tuolla juuri ja juuri perhe elää ja kituuttaa, mutta ei kovin montaa vuotta - eikä kärsi tulla mitään isompia, pakollisia menoja. Ja tietty kaikki menot pitää karsia minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v 3kk. Hän on nyt 8kk. Hänellä on kolme kouluikäistä isoaveljeä. Haluaisin olla pidempään kotona, muta emme me nyt sen takia ala myymään perintötontille rakentamaamme omakotitaloa. Jos joku meidät siitä tuomitsee materialisteiksi niin siitä sitten vaan!!
Toinen juttu on myös se, että pojat harrastavat mm. soittamista musiikkiopistossa jossa on kalliit maksut. Emme aio lopettaa poikien tavoitteellista harrastusta siksi, että minä voisin olla kotona. Siinä menettää saadun oppilaspaikankin. Yksi veljistä harrastaa myös joukkueurheilua, ei ole myöskaan ihan realismia vaatia häntä luopumaan rakkaasta joukkueestaan siksi, että äiti voi olla pikkusiskon kanssa 3 vuotta kotona.
Muuten elämme mielestämme suhteellisen säästäväisesti... Ja miehellä vähintään keskiansiot. Ei vain ole mahdollisuutta pidempään. Valitettavasti.
vaan omaisuuden hankkimisen aikaan (kun asuntolainan ottaa) miettiä, onko varaa sitä maksaa / haluaako lapsia joskus tulevaisuudessa ja montako?
ap
Ei tarvitse olla edes mitään ökytaloa, kahta autoa ja vuosittaisia Thaimaan matkoja ja laskettelureissuja, sillä ihan pelkän normaali perheasunto maksaa - ja paljon. Autoakaan ei välttämättä ole, korkeintaan yksi auto. Etenkin keskiluokkaiset ovat pääkaupunkiseudulla siinä tilanteessa, että on ihan oikeasti pakko mennä töihin, että voi edes asua jossain. Tämä ei tietenkään koske köyhiä sosiaalitapauksia, joille kaikki maksetaan eikä todella varakkaita ihmisiä, jotka pystyvät elämään yhden palkalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toisen palkka on vähintään 5000 euroa brutto.
Siinäpä teille pullamössöille vähän elämän realiteetteja.
Pointtihan on siinä että minkälaiset tulot ja menot on ollut ennen lasta.
Esikoisen kanssa olin 2 vuotta kotona, silloin asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa, olin sitä ennen ollut opiskelja, mieskin pienituloinen.
Tiputus edellisistä tuloista ei ollut kummoinen, eli ihan hyvin pystyin olemaan kotona kotihoidontuella.
Toisin kuopuksen kanssa jossa olen ollut ennen äitiyslomaa töissä ja on omakotitalo, 2 autoa, kaikkiin autoihin + kotiin vakuutukset, jne.
Tästä tulotasosta (sekä menotasosta) tiputus kotihoitotuelle on aikamoinen harppaus.
Ok, ok, kunnon AV-mamma myy omakotitalon, autot, jne ja muuttaa vuokra-asuntoon 2-3 vuodeksi! Ja väänetään nyt vielä rautalangasta:
Oikeesti, sehän ei kannata, sillä se on niin väliaikaista että siinä häviää niin paljon ja muutto on aikamoinen rasite koko perheelle. Ja löytääkö sen jälkeen enää niin mieluisaa kotia, on taas toinen kysymys.
Säästääkään emme ehtineet ennen lapsen tuloa niin että olisin voinut olla pidempään kotona, sillä taloudellinen tilanteemme ei ole ihan niiinkään hyvä.
Eli tilanteet vaihtelee elämässä, eikä kaikki ole aina niin musta-valkoista!
Tuliko tämä nyt selväksi, vai tartteeko vielä vääntää rautalangasta??? :-DD
Se iso asunto nyt heti, eikä sitten kun lapset on hoidettu ensin kotona ja sitten alettu toteuttaa asuntohaaveita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan omaisuuden hankkimisen aikaan (kun asuntolainan ottaa) miettiä, onko varaa sitä maksaa / haluaako lapsia joskus tulevaisuudessa ja montako? ap
Ihan siis varulta jos sattuisin tulevaisuudessa haluamaan lapsia niin en voi ottaa lainaa sen vertaa että voisin asustaa hyvällä alueella ja mieleisessä kodissa, koska ihan varulta en ota lainaa.... jos jos jos....
Se lapsi ei mene rikki jos joutuu hoitoon ennen 3ikävuotta.
Todellisuutta monelle pääkaupunkiseudulla asuvalle.
Voihan sitä muuttaa muualle halpaan vuokra-asuntoon.
Eli nyt pitäisi koko perheen jättää koti ja molempien vanhempien työpaikat, muiden lasten koulut ja kaverit sen vuoksi, että nuorin ei "joutuisi" hoitoon alle 3 v? Siinä se perheonni kukoistaisi koko perhe työttömänä vieraalla paikkaunnalla vuokratalossa. Kyllä te olette lystikkäitä =DDDDDD
Näin voi tehdä. Eli mikään taloudellinen pakko ei ole syynä hoitoonlaittamiselle.
En minä tietekään noin tekisi enkä ole tehnytkään. Meillä lapset ovat menneet hoitoon 2-vuotiaina. Säilytimme työpaikkamme, omakotitalomme, hyvän ympäristön, kaverit (lasten ja omat), lähellä asuvat sukulaiset, autot ja mahdollisuuden käyttää rahaa kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin eteen.
t.21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pystyy makaamaan kotona monta vuotta ja avautumaan av:lla :-D Siinä on taas sitä ap:n laadukasta kotihoitoa.
Ja jokainen miettii sitten ratkaisujaan elämänsä ehtoopäivillä. Mitä olisin tehnyt toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä tietekään noin tekisi enkä ole tehnytkään.
JOhan siinä jo viimeistään perheen isä sanoo että herää nyt pahvi unestasi, kun vaimo rupeaa laisuuksissaan taloa myymään :-DD
Ja jokainen miettii sitten ratkaisujaan elämänsä ehtoopäivillä. Mitä olisin tehnyt toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan oikeasti mammat, mikä teitä vaivaa?
kolahtaa kun niin älähdetään. Omakotitalo vs. lapsen kotihoito : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on esim muitakin lapsia ja heillä menoja. Isot lainan lyhennykset asunnosta joka lähellä työtä. Jonkun perheenjäsenen sairaus (vaikkapa mies) johon menee rahaa tms.
Itse menen töihin muista syistä nyt kun lapsi on puolitoista vuotias vaikka palkasta tulee jäämään käteen ehkä saman verran rahaa kuin kaikista tuistakin ja tod. näk. joudun hakemaan edelleen vielä jonkun aikaa asumistukeakin koska en halua tehdä täyttä päivää.
hyvä tekosyy sille, että ei jaksa olla lapsensa kanssa kotona tylsässä arjessa vaan menee töihin lepäämään.
Kyllä, mulla on omistusasunto. Ihan jo siksi, että vuokra-asuntojen vuokrat maksaa 400€ vähemmän kuin meidän lyhennys ja korot on. Olisin hullu jos sen rahan heittäisin kankkulan kaivoon vaan jotta jotenkin kituuttamalla saisin oltua sillä ylimääräisellä 400€lla reilun vuoden kotona pidempään.
Kaupungin vuokrataloihin en taas lastani halua viedä. Miksi mun pitäisi kituuttaa omia lapsiani ympäristössä, jossa rahasta on tiukkaa ja siksi ihmisiä pännii ja lapset kiusaa toisiaan?
Mä mieluummin valitsen lapsilleni kasvuympäristöksi alueen, jolla lapset USKALTAA päästää omaan pihaan ja vaikka naapurinkin pihaan leikkimään yksinkin.
Mutta jos kyseessä OMISTUSasunto, eikös se ole silloin oma valinta, paljonko on lainaa ottanut?
Sairaus myös hyvä syy.
ap
Tutkimustuloksetkaan ei puhu sen puolesta, että sillä tavalla kasvaisi yhtään onnellisempia lapsia ja tulevia aikuisia, joten miksi pitäisi kotiäidiksi jäädä jos ei halua?
Ei se ole mikään onnellisuuden tae, että äiti hoitaa lapsensa pitkään kotona. Ja onhan sekin tutkittu, että suuri osa niistä kotiäideistä ovat työttömiä. Vaikeahan se sitten töihin onkin palata.
Varmasti aika moni todellakin haluaisi olla kotona mieluummin kuin töissä. Ne joilla on siihen mahdollisuus saavat olla onnellisia.
Johonkin sisimpään tämä mammoilla aina kolahtaa kun niin älähdetään. Omakotitalo vs. lapsen kotihoito : D
äiti on ihan poikki kotona ja koko ajan kuin perseelle ammuttu karhu, koska haluaa tehdä töitä ja ei saa koska pitää hoitaa lapset kotona kolemvuotiaaksi yhteiskunnan painostuksesta??
Siinäpä lapselle hyvä kasvuympäristö...
Itse voin myöntää että yksi syy lapsen hoitoonlaittoon on juurikin se että jaksan paremmin olla lapsen kanssa kun saan välillä tehdä muutakin kuin kotihommia ja leikkiä ja viihdyttää lastani. Eikä lapseni ole todellakaan pilalle mennyt vaikka ei kotona saanutkaan olla kolmea vuotta... Iloinen poika ja hyväkäytöksinen jopa ;D
hyvä tekosyy sille, että ei jaksa olla lapsensa kanssa kotona tylsässä arjessa vaan menee töihin lepäämään.
Ystäväni on täysorpo ja suvuton (ulkomailla jokunen etäinen sukulainen, mutta Suomessa kaikki kuolleet). Vanhemmilta ei jäänyt perintöä, eikä yh-äidin kasvattama ystäväni ole koskaan rikkauksista saanut nauttiakaan. Ystäväni muutti omilleen jo 17-vuotiaana ja aloitti sitkeän työnteon. Töitä tehden ja matalasta palkasta joka kuukausi säästäen hän on paitsi opiskellut lukion ja ammattitutkinnon myös onnistunut elättämään itsensä JA SÄÄSTÄMÄÄN kymmenessä vuodessa asuntosäästötilille sellaisen summan, että pankkilainan kera hän sai ostettua pienen omistuskaksion (asumme pk-seudulla).
Nyttemmin hän raskautui ehkäisystä huolimatta miehelle (nyt ex-miesystävä), jota ei kiinnosta pätkääkään lapsi tai ystäväni ja lapsen tulevaisuus. Ystäväni päätti pitää lapsen ja on nyt siis viimeisillään raskaana ja tuleva yh.
No, taloudellisia faktoja: Ystävälläni jää parin tonnin palkasta verojen jälkeen n. 1500 euroa käteen, siihen lapsilisä ja minimi elatusmaksu päälle, hänen tulonsa ovat n. 1800 euroa kuussa. Asumiseen (se pieni omistuskaksio) tästä menee n. 800 e kuussa. Ystäväni siis työssäkäyvänäkin elättää tulevaisuudessa itsensä ja lapsensa tonnilla kuussa, ja varmaan pärjääkin. Mutta miten ystäväni voisi selvitä samassa tulanteessa kotihoidontuella?
Tietysti ystäväni voisi myydä omistusasuntonsa ja maksaa SAMAN VERRAN vuokraa (juuri tuon allehan täältä Helsingistä ei kasiota vuokraa), jolloin hän saisi asumistukea ja mahdollisesti toimeentulotukea. Mutta, käsi sydämelle, olisitko sinä - säästettyäsi KYMMENEN VUOTTA pienistä palkoista kaiken mahdollisen elämisen yli jäävän tulevaisuutta ja asuntoa varten - valmis kotihoidon hyväksi myymään sen asuntosi, syömään ensin tuon säästämäsi summan vain saadaksesi tukia jonkun aikaa ja sitten elämään loppuelämäsi vuokralla lapsesi kanssa (sillä uudestaanhan ystäväni tuskin saa sitä aloitussummaa, jonka pankki vaatii jos takaajia ei lainalle löydy, säästettyä, koska joutuu tulevaisuudessa yllä mainitulla summalla elättämään lapsensa ja itsensä). Siis ihanko tosi valitsisit tämän ratkaisun: Kymmenen vuoden työ ja vaiva, sitkeä tulevaisuuden petaus kankkulan kaivoon ja loppuelämä vuokralla? Kotihoitovuoden tai parin takia?