Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimia uusperheen arkeen, auttakaa!
02.08.2010 |
Uusperheemme on kaksi vuotta vanha. Olemme naimisissa ja meillä on vuoden ikäinen yhteinen lapsi. Minulla on 8-vuotias tyttö. Mieheni kaksi lasta ikä 5v ja 12,5v, jotka asuvat meillä vuoroviikot. Mistä saada paukkuja tämän perheen arjen pyörittämiseen, kun mies tekee töitä kotona aamusta iltaan, ja minä olen vauvan kanssa kotona aamusta iltaan. Olen väsähtänyt mieheni edellisen avioliiton lapsien vuoroviikkotteluun meillä, koska mies ei ota täysin vastuuta lapsistaan heidän meillä ollessaan. Lisäksi 12,5 vuotias murrosikäinen tyttö kyseenalaistaa joka kerta meille tultuaan kotimme yhteisiä sääntöjä. Vastaavia kokemuksia jollakulla? Miten selvitä näistä puun ja kuoren välissä olemisen paineista... Tuntuu, että suht tuore parisuhteemmekin lakastuu tämän raskaan arjen pyörittämisessä.
Kommentit (32)
Päätän tämän keskustelun tähän. Kiitos muutamalle henkilölle, joilta ihan asiallinenkin neuvo tullut.
Ja teille muille, vannomatta paras, milloin olet itse eronnut, petetty, karannut, yh tai puoliäiti uusperheessä, tai sitten lapseton. Ystäviä teidän kaltaisillanne tuskin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen elänyt uusperheessä 13v kohta. Huokaus. On mun, sun ja meidän lapset. Mun jo 18, 16 ja 15v. Sun 19 ja 15v ja meidän 6,5v. Ei se helppoa ole ollut. Nyt sujuu.
Mun raaka vastaus on valitettavasti että olette kiirehtineet liikaa. Jos yhteinen lapsi 1v ja te olette olleet yhdessä (tai asunut yhdessä 2v), nopsaa laskettuna vauva on saanut alkunsa lähes heti. Uusperheen onnistumusen salaisuus on AIKAA ja taas hieman lisäaikaa. Ilman sitä en usko että hyvää lopputulosta saada millään, koska on liian monta henkilöä siinä sopassa joka pitää oppia olemaan yhdessä ja oppimaan pelisäännöt. Vaatii vuosia (totta) ennen kuin ed lapset ovat ensinnäkin hyväksyneet eron, sitten mahd uusi kumppani, sitten muutto yhteen tämän kanssa ja vielä oppimaan elämään arjessa yhdessä. Meillä tämä kesti 5vuotta, jos olisi kiirehtinyt tässä en usko että enää oltaisi yhdessä. Niin se vain on. Nyt on mahdotonta teidän enää tehdä tällel mitään kun on jo ns kuset housuissa. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa noin, kiroilla ja olla jatkuvasti vihainen TAI erota. Sääliksi käy lapsia tietty. Tänä päivänä on mielestäni useimmilla liian kiirettä hankkia se yhteinen lapsi eikä anneta lapsille aikaa sopeutua = ei hyvää lopputulosta.
11: Ja miksikähän pitäisi miettiä eikä saisi avautua? Apuahan tässä vai on pyydetty eikä ketään syytelty... Paitsi sinä ja pari muuta! Mutta teitähän täällä netissä riittää!
12 ja risat murrosikäinen. Siitä ei kai tässä ollutkaan erimielisyyttä, vaan neuvoja sen ikäisen kasvattamiseen kaipaan. Ja toisekseen, on hyvä huomata teidän kaikkien, jotka uusperheiden äitejä ohjastatte. Uusperheen äidillä EI ole oikeuksia eikä velvollisuuksia muuta kuin omia lapsiaan kohtaan, näin on sosiaalialan ammatti-ihmiset vastanneet.
17: luulla saa, tieto on eri asia. Ja sanan säilä on vapaa täällä. Sä voit mennä sen exän luo parantamaan maailmaasi, olepa hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin miehelleni selväksi, että lapset käyvät hänen luonaan ja en ole hänen lasten hoitaja. Miehen on osallistuttava omien lastensa elämään tai sitten teette uuden huoltajuussopimuksen ja lapset tulee vain jokatoinen viikonloppu teille.
Ei ole vaimon velvollisuus huolehtia miehenkin lapsista. Toki pitää osallistua, mutta kaikkea vastuuta toisen lapsista ei pidä ottaa.
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Miltä mahtaa lapsista tuntua, jos nyt vauvan myötä muutetaan tapaamisia?
äidilleen ja teille vain joka toinen viikonloppu. Sinä tarvitset tilaa nyt kun teillä on uusi vauvakin.
Eli teette uuden sopimuksen lasten huoltajuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kaikki ihmiset eivät ole niin mustavalkoisia kuin osa täällä. Olen samaa mieltä, että kaikilla lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Missään vaiheessa ap:nä en ole tuonut julki, että haluaisin mieheni lapset meidän perheestä pois! Vaan vinkkejä siitä, kun yhtäkkiä oletkin murrosikäisen kasvattaja ilman,e ttä olet ehtinyt lapsen kanssa yhdessä kasvaa vanhemmuuteen. Vuoroviikkojärjestelmä voi parhaimmillaan olla kaikille suuri rikkaus, mutta kuten monet täällä painottavat, se edellyttää isän todellista mielenkiintoa ja täysipainoista osallistumista kaikkien lapsiensa elämään. Pelkkä ruuan laitto ja katon pään päälle tarjoaminen EI riitä tämän aikakauden lapsille. Vaan miehenkin pitäisi pystyä kohtaamaan rehellisesti alati muuttuvat ja kehittyvät lapsensa, myös murrosikäinen tyttö. Ja sehän on vaikea paikka miehelle, kun oma tyttö alkaa kehittyä naiseksi ja samalla mahdollisesti alkaa muistuttamaan omaa exää enemmän kuin ennen.Lisäksi lasten äidin tulisi olla lojaali miehensä uutta puolisoa vastaan eikä koko ajan manipuloida ja painottaa, että puoliäitihän aina silittää vastakarvaan. Myös uusperheellä on oikeus tavoitella onnea eli ne jotka jaksavat 2000-luvulla tuomita koko uusperhejärjestelmän, voitte muumioitua ihan rauhassa! Kuten kirjoitin, kysyin neuvoja ja apua, en herjoja! Joten menkää te herjaajat/täydelliset ihmiset parantamaan maailmaa niiden suppeiden kaverienne kanssa. Mutta tätähän suomalainen yhteiskunta sekä työelämä on parhaimmillaan ja nimenomaan se paljon puhuttu naisten solidaarisuus, josta aiemminkin joku tässä mainitsi. Aina kun mahdollista isku vyön alle. Ja sitten kiillotetaan omia kulisseja ja painotetaan, että minähän olen NIIN sivistynyt sekä suvaitsevainen. Ja sitten täällä netissä auotaan päätä nimimerkkien takaa. Eipä ole ihme, että suuri osa aikuisväestöstä ja naisista, jotka elävät ruuhkavuosia ovat vähintään lievästi masentuneita! Nimimerkillä: todettu vakava masennus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exän lapset, tulevan exän lapset... Tämähän on selvä nakki! Etkö muka tiennyt kun nykyisen kanssa menit yhteen? Ja jokaielle pitää tenvia lykätä???...
oliko suhteenne syy avioeroon? jos, niin et oikeasti voi odottaa lasten äidiltä lojaalisuutta.
en sano sitä pahalla, mutta sellaista elämä on. ei pety, kun ei odota mahdottomia.
Luepa tuo edellinen. Ja opettele kirjoittamaan.