Lue keskustelun säännöt.
eikö oikeasti joku voi olla edes kahta tuntia erossa lapsista?
02.08.2010 |
Meidän piti tavata kaveriporukan kesken vuosien tauon jälkeen. Ollaan kyllä nähty yksitellen jossain mutta viime kerrasta kun koko porukka on ollut koolla (melkein 10 hlöä) on kulunut jo ainakin seitsemän vuotta kun osa asuu ulkomailla jne.
Piti mennä syömään ulos, ei mitään sen rajumpaa. Paikkakin oli jo valittuna. Noh, yksi sitten ehdotti että jos kuitenkin tulisitte kaikki meille. Jotkut sitten kuittasivat että käyhän se, ja minullekin ihan ok. Pääasia että nähdään toisiamme. Sitten se meni siihen, että otetaan ne lapset mukaan niin niistäkin on seuraa toisilleen. Tehdään ruuaksi makaronilaatikkoa niin lapsetkin tykkää.
(tähän keskusteluun en ehtinyt osallistua kun olin lomalla enkä lukenut sähköpostiani muutamaan päivään)
"Ja eihän me nyt sitten illemmalla enää ja kun viikonloppunakin on kaikkea". Nähdään sitten arkena klo 9-12 niin ehditään vielä kotiin päikkäreille.
Minä ja pari muuta ollaan jo töissä sillä viikolla, joten ei sitten päästy laatikkoa syömään ja lapsia leikittämään.
Soitellaan vaikka 10 vuoden kuluttua taas, heippa.
Kommentit (63)
Minulle 20 vuoden takaiset ystävät ovat voimavara, ei rasite. Välillä menee pitkäänkin ettei nähdä, ainakaan koko porukalla, mutta kun kaikki ovat koossa niin riemulla ei ole rajoja! Toki jos ei ole sellaisia ystäviä joiden seurasta tuntee saavansa jotain niin ei varmaan siinä tapauksessa kannata aikaansa turhaan tuhlata, mutta voi miten tyhjää tällaisen ihmisen elämän täytyy olla. Perhe on tärkeä, kyllä, mutta elämää on myös kotioven toisella puolella.
Minulle ei nyt vain niin kamalan paljoa merkitse vanhat kaverit. Elämä menee eteen päin ja joku tuollainen tapaaminen ei ole tärkeä.
Elämässä on niin paljon muutakin, että mielelläni vietän vapaa-aikani perheeni kanssa. Ihan sama, mitä siitä jotkut 10 vuotta vanhat kaverit ajattelee. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei nyt vain niin kamalan paljoa merkitse vanhat kaverit. Elämä menee eteen päin ja joku tuollainen tapaaminen ei ole tärkeä.
Elämässä on niin paljon muutakin, että mielelläni vietän vapaa-aikani perheeni kanssa. Ihan sama, mitä siitä jotkut 10 vuotta vanhat kaverit ajattelee. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
"V*tut minä vanhoista kavereista tai lapsuuden ystävistä. Mulla on nyt PERHE, joka on maailman keskipiste. Ei minua kiinnosta jos joku vanha kaveri välittää siitä miten elämäni nyt menee kun minulla on PERHE..."
Kiva varmaan huomata eläkeläisenä että on yksin. Tarraudut varmasti lapsiisi ja kun lapsi sanoo hyppää, kysyt kuinka korkealle.
Tosiasia saattaa olla myös se, että olet vain kerkoittanut kaikki vanhat kaverisi ympäriltäsi ja nyt puolustelet että "vietän mieluummin aikaa perheeni kanssa" Irl, sulla vaan ei ole enää ketään joka pyytää kahville tai tapaamaan.
Voisit hyvin olla lapsuuden ystäväni, joka tosiaan karkoitti kaikki ympäriltään kun perheytyi.
Ero tuli ja hän jäi yksinhuoltajaksi. Kun soitin ja kysyin häneltä että miten hän voi, oli vastaus "*tuako utelet. Soitit varmaan vain siksi että saisit nauttia ahdingostani." ja länttäsi luurin korvaan.
Enää en edes yritä. Ihme ettei syyttänyt minua avioliittonsa rikkoutumisesta...
No mutta sympatiat on ap:n puolella.
Kuin myös niidenkin puolella, jotka eivät oikeasti pääse mihinkään ilman lapsia, siis esim. siksi että mies ei suostu hoitamaan jne.
Mullakin on just tuollainen kaveri joka lapsen ollessa mukana, keskeyttää paitsi oman lauseensa, pyytää myös sinua keskeyttämään ja kuuntelee mitä lapsella on asiaa - joka siis yleensä on just jotain ihan yhdentekevää kuin että kato kun mä pyöritän mun päätä tälleen ja keskeytykset on ihan jatkuvia.
Samainen kaveri teki tätä jo nuorempana seurustellessaan, eli kun poikaystävä tuli höpöttämään jotain vaikka ostamastaan levystä kesken kahvin juonnin ja kaverin jutun, niin tyyppi sanoi aina että "oota hetki "Maija"...Niin mitä "Mikko?" Ja sit saattoi jutustella sen poikaystävän kanssa siitä levystä monta minuuttia.
Eli olis kyllä pitänyt tietää mitä se on lasten kanssa :)
Sympatiani ap:n puolella.