Lue keskustelun säännöt.
eikö oikeasti joku voi olla edes kahta tuntia erossa lapsista?
02.08.2010 |
Meidän piti tavata kaveriporukan kesken vuosien tauon jälkeen. Ollaan kyllä nähty yksitellen jossain mutta viime kerrasta kun koko porukka on ollut koolla (melkein 10 hlöä) on kulunut jo ainakin seitsemän vuotta kun osa asuu ulkomailla jne.
Piti mennä syömään ulos, ei mitään sen rajumpaa. Paikkakin oli jo valittuna. Noh, yksi sitten ehdotti että jos kuitenkin tulisitte kaikki meille. Jotkut sitten kuittasivat että käyhän se, ja minullekin ihan ok. Pääasia että nähdään toisiamme. Sitten se meni siihen, että otetaan ne lapset mukaan niin niistäkin on seuraa toisilleen. Tehdään ruuaksi makaronilaatikkoa niin lapsetkin tykkää.
(tähän keskusteluun en ehtinyt osallistua kun olin lomalla enkä lukenut sähköpostiani muutamaan päivään)
"Ja eihän me nyt sitten illemmalla enää ja kun viikonloppunakin on kaikkea". Nähdään sitten arkena klo 9-12 niin ehditään vielä kotiin päikkäreille.
Minä ja pari muuta ollaan jo töissä sillä viikolla, joten ei sitten päästy laatikkoa syömään ja lapsia leikittämään.
Soitellaan vaikka 10 vuoden kuluttua taas, heippa.
Kommentit (63)
Ihmiset on erilaisia. Koita ymmärtää sitä äitiä. Ehkä hän myöskään ei jaksa lähteä, jos on masennusta ja uupumusta.
miten se elämä ilman lapsia on jotenkin raskaampaa? eikös äidin kannattaisi vähän etsiä jotain virkistystä jos noin on asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäinen se lapsi on!
Jos se on imetyksellä niin siitä lapsesta ei voi olla viittä tuntia erossa.
Meillä myös niin, että mies on AINA töissä, eli mä en voi jättää lasta miehellenikään.
Kaksivuotiasta lasta en jätä yksin kotiin.
Tukiverkkojakaan meillä ei ole. Ei mummoa, ei vaaria, ei setiä eikä tätejä. Naapurin rouvalle saan kuulemma jättää mutta sekin on alkoholisti... EN HALUA!
On muuten iso kynnys soittaa tuiki tuntemettomalle ja pyytää sitä kolmeksi tunniksi kaksi vuotiaan lapsen vahdiksi.
Laitan vaikka pääni pantiksi että jos kyse olisi esim. ulkomaan matkasta tai risteilystä tms., JOKA IKINEN näistä kymmenestä henkilöstä onnistuisi tulemaan aiemmin sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja ilman lapsia jos niin olisi sovittu (jos kyseessä siis sitten lyhyempi reissu), oli miestä tai ei ja töissä tai ei. Eli on ihan kukkua väittää ettei ennalta sovitut tapaamiset vain erinäisistä syistä aina onnistu. Mutta tietysti nyt monet vastaa että sellainen reissuhan olisi "eri juttu". Ja ovat siinä oikeassa, reissu vie ainakin päivän, tässä oli tavoitteena 2 tuntia. Ap, tiedän tämän kaavion, ikävää ettei se teillä onnistunut. Ehkä sitten 2 vuoden päästä ja toivottavasti plan b toimii vaikkakin vajaalla porukalla :o)
Jos jätät lapsen yksin kotiin niin sinusta tehdään ls ilmoitus.
Jos kotisi on hieman sottainen niin sinusta tehdään ls ilmoitus.
Sinusta tehdään ls ilmoitus jokatapauksessa, koska äideiltä odotetaan niin paljon. Heidän pitää olla täydellisiä. Aina löytyy joku jonka mielestä teet väärin
Tottakai jokaiselle on tärkeintä maailmassa se oma perhe mutta jotain rajaa silti! Minulla on yksi kaveri, joka ei koskaan tule mihinkään ilman lastaan. Ei sillä, ihan mukava muksu mutta kun sitten ei voi tehdä mitään aikuisten juttuja. Lapsella on isä ja muitakin lapsenvahteja, eli se ei ole ongelma. Lapsi on aina keskipiste, oikea pieni prinssi, jonka oppimia temppuja kaveri esittelee. Jos lapsella on asiaa, aikuinen keskeyttää lauseensa sen takia. Jos tämä lapsi haluaa mäkkäriin, me aikuistekin menemme mäkkäriin vaikka alunperin meidän piti tavata kuntoilun ja piknikin muodossa. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksivuotiasta lasta en jätä yksin kotiin.Tukiverkkojakaan meillä ei ole. Ei mummoa, ei vaaria, ei setiä eikä tätejä. Naapurin rouvalle saan kuulemma jättää mutta sekin on alkoholisti... EN HALUA!
On muuten iso kynnys soittaa tuiki tuntemettomalle ja pyytää sitä kolmeksi tunniksi kaksi vuotiaan lapsen vahdiksi.
Kellään ei ole enää imetysikäistä vauvaa. Tai yhdellä on vauva, mutta syö pullosta ja kiinteitä. Kenelläkään ei pitänyt olla mitään lapsenhoito-ongelmia, yksikään ei ole yh, asia on sovittu jo kuukausia sitten. Muutos lähti ihan vaan siitä että "no kun musta nyt olis vaan kivempi näin" - ei siis että sori, meidän Jamppa onkin iltavuorossa ja en saa lapsia kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös niin, että mies on AINA töissä, eli mä en voi jättää lasta miehellenikään.
Näissä teidän perheen sisäisissä ongelmissa jää ap.n asia ihan kakkoseksi.
Sinusta tehdään ls ilmoitus jokatapauksessa, koska äideiltä odotetaan niin paljon. Heidän pitää olla täydellisiä. Aina löytyy joku jonka mielestä teet väärin
Aika erikoiselta kuulostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei poista sitä, että on tylyä alkaa muuttelemaan kymmenen ihmisen kesken sovittua aikaa.
Tilanne olisi ihan sama päinvastoin eli jos ensin olisi sovittu aika jonkun kotiin, niin että lapset mukana ja sitten jotkut keksisivät, että mennäänkin ravintolaan ilman lapsia sillä lopputuloksella, että kaikki ei pääse.
Ei lapset sentään huonoon käytökseen oikeuta!
jos 10 hengen kaveriporukka kokoontuu, on joukossa aina muutama kusipää, jota ei halua tavata ja joiden toivoo laistavan makaronilaatikkotapaamisista. Ehkä juuri siksi kannatan tuollaisia perhelähtöisiä ehdotuksia, jotta tapahtuisi karsintaa porukassa.
Täytyy kyllä myöntää etten tuollaisen kanssa haluaisi tavatakaan ;) Erikoista kuitenkin että näiden kusipäiden kanssa pidetään yhteyttä vuodesta toiseen.
Voi olla, että hyviä kavereita kymmenestä on vaikka 5, loput on enemmän näiden muiden kavereita. Ainakin minulla on tuttavapiirejä, joista pidän yhteyttä ehkä 4 kanssa, mutta tavatessa paikalla voi olla 12 tai 16. Tunnemme toisemme, mutta yhteydenpito on sitä luokkaa, että kaupassa nähdessä kysellään, mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minulla on tuttavapiirejä, joista pidän yhteyttä ehkä 4 kanssa, mutta tavatessa paikalla voi olla 12 tai 16. Tunnemme toisemme, mutta yhteydenpito on sitä luokkaa, että kaupassa nähdessä kysellään, mitä kuuluu.
ihan henkilökohtaisesti, enkä kenenkään välikäden kautta. Kyllä minä hyväksyn sen, että saatan olla jonkun mielestä ihan perseestä mutta miksi nähdä vuosien vaiva?
ap
Ainakin minulla on tuttavapiirejä, joista pidän yhteyttä ehkä 4 kanssa, mutta tavatessa paikalla voi olla 12 tai 16. Tunnemme toisemme, mutta yhteydenpito on sitä luokkaa, että kaupassa nähdessä kysellään, mitä kuuluu.
ihan henkilökohtaisesti, enkä kenenkään välikäden kautta. Kyllä minä hyväksyn sen, että saatan olla jonkun mielestä ihan perseestä mutta miksi nähdä vuosien vaiva? ap
koska sopivat ohitsesi erilaisen tapaamisen. Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sopivat ohitsesi erilaisen tapaamisen. Mietipä sitä.
Ja nautin niiden minusta pitävien kanssa sitten kun mennään syömään :)
ap
(kuten esim. minä) joka olisi lasten kanssa iltaisin ihan keskenään, kaikki eivät vaan pysty, osaa, kykene.
Tero
(kuten esim. minä) joka olisi lasten kanssa iltaisin ihan keskenään, kaikki eivät vaan pysty, osaa, kykene.
jotain tuommoistahan sitä saattaa olla ap:n tarinassa taustalla...
alkamalla vaihtelemaan jo sovittuja aikoja? Itsellänikin on joskus jäänyt joku meno väliin lasten takia, mutta eipä tulisi mieleen alkaa kymmenhenkistä porukkaa itseni takia uudestaan vaivaamaan. Mutta monelta nämä käytöstavat puuttuvat. Onneksi omassa kaveripiirissäni ei tällaisia tapahdu.
Omassakin kaveriporukassa on pari tällaista, jotka lapsen saatuaan eivät ole enää käyneet missään, mihin ei voi lapsia ottaa mukaan, tai sitten ne lapset tungetaan vaan mukaan väkisin.. räikein esimerkki, kun tämä yksi äippä ilmestyi kaverin POLTTAREIHIN kahden lapsensa kanssa! :DD
Ei siis kaikissa, mutta joissain. Saattaa olla että mies ei kertakaikkiaan SUOSTU olemaan lasten kanssa varttia pitempään, vaimo ei voi sopia mitään koska mies jättää kuitenkin tulematta vahtivuorolleen tai pahimpia minä olen kuullut on ne että mies on kännissä jos pitää lasten kanssa olla.
Jätä siinä sitten lapset isän kanssa illaksi kun tietää että alle kahden promillen ei isukki ole. Taustalla saattaa olla jotain niin pimeätä touhua ettei siitä kehtaa kertoa, jos ei kuitenkaan ole kovin läheinen (tyyliin ei olla nähty vuosiin).
Oma elämä (ja ulkonäkö) jää jonnekin sinne vaippavuoren alle, eikä mikään enää kiinnosta, ellei se liity jotenkin lapsiin. : P Minä tapaan tosi mielelleni kavereita esim. ravintolassa tai leffassa. On ihanaa muistaa olevansa olemassa ja ihan oikea ja kokonainen ihminen ilman lapsiakin. : ) Käyn myös salilla pari kertaa viikossa, ihan itsekseni vaan.
T:Kolmen pienen kotiäiti, jolla todellakin on muutakin elämää, vaikka lapset ovat ykkössijalla.