eikö oikeasti joku voi olla edes kahta tuntia erossa lapsista?

ulkopuolella on kidutusta, mitäköhän sille mun janipetterille mahtaa sattua kun olen kaksi tuntia poissa?

mun lapset ovat olleet nyt kuukauden ulkomailla isänsä kanssa ja olen nauttinut joka hetkestä saadessani olla yksin.

meitä on moneen junaan...

Ja monella siihen liittyvät puoliso ja lapset, joilla myös on viikonloppusuunnitelmansa. Harva perheellinen voi sopia mitä tahansa koska tahansa. Kavereista se tietty tuntuu kamalalta, että ei olekaan se ikuinen ykkönen.

Harva perheellinen voi sopia mitä tahansa koska tahansa. Kavereista se tietty tuntuu kamalalta, että ei olekaan se ikuinen ykkönen.

Ja oltiin sovittu jo, mutta ruvettiin hankaamaan vastaan. En luonnollisestikaan ole enää mikään ykkönen, onhan minullakin jo perhe! Kyse oli oikeasti kahdesta tunnista.

Harva perheellinen voi sopia mitä tahansa koska tahansa. Kavereista se tietty tuntuu kamalalta, että ei olekaan se ikuinen ykkönen.

Ja oltiin sovittu jo, mutta ruvettiin hankaamaan vastaan. En luonnollisestikaan ole enää mikään ykkönen, onhan minullakin jo perhe! Kyse oli oikeasti kahdesta tunnista.

et ehkä tiedä sen kulkua, ja miksi lopulta tuohon ratkaisuun päädyttiin?

Harmi, ettei sinun paikalle pääsyä oettu huomioon! Voisitko nyt itse olla odottamatta seuraavaa kymmentä vuotta ja ottaa yhteyttä kavereihin ja ehdottaa ilta-/viikonlopputapaamista? Ehkä osa ainakin pääsisi paikalle?

(tähän keskusteluun en ehtinyt osallistua kun olin lomalla enkä lukenut sähköpostiani muutamaan päivään)

"

Soitellaan vaikka 10 vuoden kuluttua taas, heippa.

sitä makaronilaatikkoa. (eikä sillä ole edes niin väliä enää koska ne lapset on mukana koko ajan.) Siihen ulkona syömiseen oltiin varattu aluksi 2 tuntia.

et ehkä tiedä sen kulkua, ja miksi lopulta tuohon ratkaisuun päädyttiin?

- - - Ehkä osa ainakin pääsisi paikalle?

Juu, me mennään viiden henkilön voimin sinne ulos ja ollaan ihan pitemmän kaavan mukaan tällä kertaa :)

Ei tämä maailmaani kaada mutta minusta on erikoista, että joillekin äideille se lasten kanssa oleminen on kaikki kaikessa, mitään muuta ei ole.

Näin kotiäitinä päivät lasten kanssa ovat pitkiä. Mielellään onnistuisi järjestämään itselleen ja lapsilleen päiväsaikaan tapaamisia. Ehkä jollakin kavereista on ollut sellainen tilanne ja on "itsekkäästi" ehdottanut päivätapaamista, ja muut ovat siihen myöntyneet.



Haluathan sinä tapaamisen myös siihen aikaan, kun sinulle parhaiten haluat, ja millaista yhdessäloloa eniten kaipaat.



Joten ehdotan edelleen, että ehdotat lisätapaamisia. Useinhan kun kaverit tapaavat, puhutaan, että otetaan pian uudestaan ja sitten se helposti jää. Eli ilahdutat varmaan monia.

Joten ehdotan edelleen, että ehdotat lisätapaamisia. Useinhan kun kaverit tapaavat, puhutaan, että otetaan pian uudestaan ja sitten se helposti jää. Eli ilahdutat varmaan monia.

että ollaan taas vuosien jälkeen kerrankin edes samassa maassa samaan aikaan. Piti siis nähdä koko porukan ja seuraavan kerran se on mahdollista aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.

ap

Ja sinä et päässyt osallistumaan keskusteluun? Mitä siis heidän olisi pitänyt tehdä?

Joten ehdotan edelleen, että ehdotat lisätapaamisia. Useinhan kun kaverit tapaavat, puhutaan, että otetaan pian uudestaan ja sitten se helposti jää. Eli ilahdutat varmaan monia.

että ollaan taas vuosien jälkeen kerrankin edes samassa maassa samaan aikaan. Piti siis nähdä koko porukan ja seuraavan kerran se on mahdollista aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.

ap

Ja sinä et päässyt osallistumaan keskusteluun? Mitä siis heidän olisi pitänyt tehdä?

Joku olisi voinut edes SOITTAA, eikä laittaa vaan sähköpostia. Me oltiin jo kauan aikaa sitten sovittu siitä päivämäärästä alunperin :(

perheellistyttyään HALUA tehdä muuta kuin olla lapsen/lasten kanssa ja tehdä pelkkiä äiti-lapsi-juttuja ja viikonloppuisinkin AINOSTAAN perhejuttuja! Tuossa ylempänä joku sanoi, että perusongelma on se, että ihmisillä on nyt elämä: puoliso, lapset ja viikonloppusuunnitelmat. Niin, kylllä minun elämääni kuuluu yhä perheellisenä myös YSTÄVÄT ja OMA AIKA. Siis ihan omat, puolisosta ja lapsista irralliset menot ja harrastukset. Toki nyt vähemmässä määrin kuin sinkkuna ja perheettömänä. Ja näin on kyllä onneksi myös KAIKISSA tuntemissani lapsiperheissä.



Nimenomaanhan siksi, että on se puoliso, on mahdollista välillä jättää lapset hänelle ja mennä tapaamaan ystäviään/harrastamaan ilman lapsia. Ja vaikka on usein viikonloppusuunnitelmia perheen kesken, voi vuoden 52 viikonlopusta varmaan pari nipistää perheettömäänkin touhuamiseen, vai? Minusta sekä lapsille että aikuisille tekee HYVÄÄ välillä viettää aikaa myös erossa/vain toisen vanhemman kanssa/itsekseen/ilman perhettä.



Vaikka perhe, puoliso ja lapset, ovat minulle toki ykkönen, elämääni mahtuu ja kuuluu paljon muutakin: työ, ystävät ja joitain rakkaita harrastuksia. Ihmettelen, mitä nämä ihmiset, jotka perheellistyttyään eivät enää tee mitään muuta kuin vietä aikaa perheen ja perheellisten kera, tekevät sitten kun lapset ovat kasvaneet? Ja kuinka paljon he oikein ovat arvostaneet ystäviään ja harrastuksiaan ennen perheellistymistä, jos näille ei riitä enää aikaa ja energiaa perheellistymisen jälkeen.

tapaamista lasten kanssa, ja se kavereille sopii, ei kai tämä tarkoita, ettei henkilöllä ole muuta elämää kuin lapset? Vähän suhteellisuudentajua, kymmenen ihmistä yrittää löytää sopivan ajan.

tapaamista lasten kanssa, ja se kavereille sopii, ei kai tämä tarkoita, ettei henkilöllä ole muuta elämää kuin lapset? Vähän suhteellisuudentajua, kymmenen ihmistä yrittää löytää sopivan ajan.

Tämänkin piti olla kaikille tosi tärkeä juttu, tai ainakin niin kirjoiteltiin vielä keväällä. Kyllä minä pärjään ilman heitäkin ja tätä tapaamista, kyse ei ole ollenkaan siitä! Ihan vaan pohdiskelen että miten vaikeaa joillekin voi olla se lasten jättäminen hetkeksi ja yhtedenpito muihin.



Ja 10 henkilöä oli todellakin löytänyt sen mieluisan ja kaikille sopivan ajankohdan KUNNES aloitettiin niitä makaronilaatikkojuhlia suunnittelemaan päiväunirytmien mukaisesti. Eihän näitten ihmisten kanssa voi tehdä mitään muuta koska se reaktio on kuitenkin lopulta se että emmää, ei me voida enkä mää jaksa nyt tommosta.

perheellistyttyään HALUA tehdä muuta kuin olla lapsen/lasten kanssa ja tehdä pelkkiä äiti-lapsi-juttuja ja viikonloppuisinkin AINOSTAAN perhejuttuja! Tuossa ylempänä joku sanoi, että perusongelma on se, että ihmisillä on nyt elämä: puoliso, lapset ja viikonloppusuunnitelmat. Niin, kylllä minun elämääni kuuluu yhä perheellisenä myös YSTÄVÄT ja OMA AIKA. Siis ihan omat, puolisosta ja lapsista irralliset menot ja harrastukset. Toki nyt vähemmässä määrin kuin sinkkuna ja perheettömänä. Ja näin on kyllä onneksi myös KAIKISSA tuntemissani lapsiperheissä. Nimenomaanhan siksi, että on se puoliso, on mahdollista välillä jättää lapset hänelle ja mennä tapaamaan ystäviään/harrastamaan ilman lapsia. Ja vaikka on usein viikonloppusuunnitelmia perheen kesken, voi vuoden 52 viikonlopusta varmaan pari nipistää perheettömäänkin touhuamiseen, vai? Minusta sekä lapsille että aikuisille tekee HYVÄÄ välillä viettää aikaa myös erossa/vain toisen vanhemman kanssa/itsekseen/ilman perhettä. Vaikka perhe, puoliso ja lapset, ovat minulle toki ykkönen, elämääni mahtuu ja kuuluu paljon muutakin: työ, ystävät ja joitain rakkaita harrastuksia. Ihmettelen, mitä nämä ihmiset, jotka perheellistyttyään eivät enää tee mitään muuta kuin vietä aikaa perheen ja perheellisten kera, tekevät sitten kun lapset ovat kasvaneet? Ja kuinka paljon he oikein ovat arvostaneet ystäviään ja harrastuksiaan ennen perheellistymistä, jos näille ei riitä enää aikaa ja energiaa perheellistymisen jälkeen.

Minullakin on ystäväni, harrastukseni ja oma työni, mutta silti joudun sopiessani tapaamisia ottamaan huomioon myös perheeni. Ja jos jos keskiviikkona ja torstaina ole ollut illan poissa kotoa niin perjantaina en enää ehkä jaksakaan tai edes halua.

Kesä on myös aikaa, jolloin koko perhe on lomalla. Jos siitä lyhyestä ajasta vielä "nipistää" viikonlopun kavereille (kolme muuta lomaviikonloppua menikin jo kavereitten häihin, siskon rippijuhlaan ja kummitytön synttäreihin) niin voi miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Minusta lapsille tekee hyvää saada viettää vanhempiensa kanssa aikaa edes lomalla. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että heidän hyvänsä menee perheen edelle niin ei ihme, että eroja tulee.

Noista kommenteistasi päätelleen vedit herneen nenään siitä, että kaverit keksivät paljon kivamman ja rennomman tavan viettää aikaa yhdessä, mutta sinä lomalaisena (keskityit perheeseesi, et välittänyt kavereista) et päässytkään sanelemaan omia ehtojasi.



Kun sinä halusit lomailla olematta heihin yhteydessä, tekivät he omat päätöksensä. Ja sekös nyt pänniin ja väität, että ovat liikuttavan sidoksissa perheisiinsä toisin kuin sinä (joka et perheen takia voinut edes osallistua keskusteluun ajasta ja paikasta).

Noista kommenteistasi päätelleen vedit herneen nenään siitä, että kaverit keksivät paljon kivamman ja rennomman tavan viettää aikaa yhdessä, mutta sinä lomalaisena (keskityit perheeseesi, et välittänyt kavereista) et päässytkään sanelemaan omia ehtojasi.

Ei kyse ollut mistää MINUN ehdoista hyvänen aika sentään, meitähän oli 10 naista. Me olimme jo sopineet sen ajankohdan kertaalleen enkä voinut koko ajan päivystää sähköpostin vieressä (kuka sanoi että olin perheeni kanssa koko ajan lomalla ;)) Kotiäitien aikataulut taas ajoi edelle. Minulla oli muuten sähköpostissa poissaoloviestikin mutta se on näköjään ihan evvk.

Siis onko tuo oikeasti ihan naisten / äitien normaali tapa toimia? Sovitaan jotain ja tehdäänkin toista, ihan vaan sen takia että "emmää halua ja kun mulla on nää lapset" (kellään ei ollut mitään sen kummempaa syytä).

Minusta on huomattavasti rennompaa ja kivempaa mennä ulos syömään kun leikkiä lapsilauman kanssa ja syödä arkiruokaa. Ehkä olen vähän eri maata sitten :)

;) :D

Minusta on huomattavasti rennompaa ja kivempaa mennä ulos syömään kun leikkiä lapsilauman kanssa ja syödä arkiruokaa. Ehkä olen vähän eri maata sitten :)

Minulla on tärkeä harrastus, joka vie aikaa. Raskas työ, minkä takia tarvitsen lepoa. Haluan viettää aikaani perheen kanssa. Teemme miehen kanssa eri vuoroa töissä, joten emme näe kovin paljon.



Minulle ei nyt vain niin kamalan paljoa merkitse vanhat kaverit. Elämä menee eteen päin ja joku tuollainen tapaaminen ei ole tärkeä.



Elämässä on niin paljon muutakin, että mielelläni vietän vapaa-aikani perheeni kanssa. Ihan sama, mitä siitä jotkut 10 vuotta vanhat kaverit ajattelee. Ei voisi vähempää kiinnostaa.