Eikö teitä ei-uskovia pelota kohtalonne kuoleman jälkeen

Koska ei ole mitään pelättävää. Ihanat ja kamalat asiat ovat tässä ja nyt ja niistä on selvittävä tämän maallisen vaelluksen aikana. Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta, eikä sen jälkeen tarvitse tai edes voi huolehtia mistään tai pelätä mitään.



Se, ettei usko jumalien olemassaoloon ei tarkoita sitä, etteikö uskoisi mihinkään. Voi uskoa ihmisiin ja siihen, että hyvän voi antaa kiertää. Ja vaikka siihen, että elämänsä voi elää hyvin toisia kunnioittaen ilman, että siitä voi tai pitää odottaa palkkiota.

Koska ei ole mitään pelättävää. Ihanat ja kamalat asiat ovat tässä ja nyt ja niistä on selvittävä tämän maallisen vaelluksen aikana. Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta, eikä sen jälkeen tarvitse tai edes voi huolehtia mistään tai pelätä mitään.



Se, ettei usko jumalien olemassaoloon ei tarkoita sitä, etteikö uskoisi mihinkään. Voi uskoa ihmisiin ja siihen, että hyvän voi antaa kiertää. Ja vaikka siihen, että elämänsä voi elää hyvin toisia kunnioittaen ilman, että siitä voi tai pitää odottaa palkkiota.

Ei mua pelota yhtään, että Jumalaa ei olisikaan. Hän on jotenkin niin konkreettinen mun elämässä ja Jumalan sana on niin puhutteleva. Lisäksi Raamatun todistus on niin vakuuttava sikskin, kun Raamattua on ollut kirjoittamassa useita ihmisiä vuosituhansien ajan, ja siinä on silti selkeä perusjuoni heti Vanhasta testamentista lähtien: Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa.Kyllä mä uskon Jeesukseen ihan silleen sydämestäni. Mut tietysti ihmisiä kun ollaan, niin kaikenlaisia ajatuksia toki mielessä voi käydä ja heikkona hetkenä olla hyvinkin pohjalla. Mut aina se Jeesus on sitten auttanu sieltä ylös. Joskus oon voinu käydä vaikka rukoiltavana, ja esirukoilija on sanonut rohkaisevat sanat just minulle, vaikka ei mun ajatuksia tiedäkään. Tai sit yksin rukoillessa Jeesus on rohkaissut, tai Raamatun sanan kautta. Sellaista lapsellista vaellusta tää kristityn elämä onkin: Ollaan kyllä ihan oikeasti itsessämme heikkoja ja just sellaisia surkimuksia kuin joku sanoikin, mutta myös ihan oikeasti ollaan myös vahvat Jeesuksessa : ). Hän on se meidän voima. Kaikkea hyvää sulle Tero, kuka oletkin. Jumalan siunausta : ). T. se uskovainen, jolle kommentoit

kiitos.

Ja se on ihan hieno juttu, että joku löytää uskosta voimaa ja elämälleen tarkoituksen.

Samoin voin sanoa, että vaikka mä en uskokaan, niin olen silti aika monista uskonnoista ja uskon ilmiöistä kiinnostunut, se tarve uskoa johonkin on kuitenkin näköjään ihmisiin sisäänrakennettu.

Tero

ajatusleikki:



Seisot yksin lammen rannalla ja huomaat hukkuvan ihmisen. Onko sinusta oikein jättää hänet pelastamatta jos hän ei huuda sinua apuun, tai huutaa jonkun toisen nimeä?

Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta.

En todellakaan jaksaisi ajatusta mistään "iankaikkisuudesta". Silloin kun mun on aika kuolla, olen ihan tyytyväinen siitä mitä mulla on ollut. Ja mistä mä muka enää tiedän sen jälkeen kun henki on pois? En todellakaan kuvittele että tuolla pilvien päällä leijaillaan valkoinen mekko päällä ja ihaillaan että kylläpä sitä oltiin hyviä ihmisiä kun uskottiin jumalaan ja päästiin taivaaseen. Ja siellä tavataan vanha mummu ja pappa ja papan koira ja ollaan onnellisia forever and ever.

mielestä ihan järjellä ajateltuna (ja kai se on jotenkin jo todistettukin.. en tiedä) koko uskonto on saanut alkunsa juurikin siitä, että ihmiset aikojen saatossa ovat saaneet jonkun selityksen asioille joita eivät ymmärrä, tai uskontoa on käytetty pelottelukeinona jotta väki saadaan ruotuun, tai ihmiset ovat turvautuneet siihen kun eivät muut voimavarat riitä. En osaa selittää paremmin, varmaan ymmärrätte.

Uskon itsekin johonkin, mutta vetten päällä kävelevään ylösnousseeseen heppuun on pikkasen vaikea uskoa. Siksi en osaa nimetä tai selittää, mikä se korkeampi voima on, johon uskon.

En ymmärrä myöskään, miksi pitää kokoajan pelätä ja elää miellyttääkseen jotain jonka olemassaolosta ei ole edes mitään todisteita.

Kuolemasta, mistä sitä kukaan tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Ehkä jotkut pääsevät taivaaseen, tai joutuvat helvettiin, tai sitten vaan pukkaavat horsmaa. Mutta miksi helvetissä pitää tuhlata tämä varmasti olemassa oleva elämä sen miettimiseen ja sen mukaan elämiseen, että mitä kuoleman jälkeen ehkä tapahtuu? Tosiaan, jos se "herra" on niin anteeksiantava ja rakastettava tyyppi, niin miksi ei voi vaan elää ja olla oma itsensä ja päästä/joutua sitten minne ikinä joutuukin? Tottakai pitäisi elää yleisten sääntöjen ja normien mukaisesti, mutta ei sen takia että joku on ne normit raamattuun tai vastaavaan sanellut.

En kyllä todellakaan ymmärrä uskovaisten ajatusmaailmaa..

onhan se helppo vaikeassa tilanteessa rukoilla jotain itseä korkeampaa voimaa tai sitten jättää vaan koko homma herran haltuun.. itse en koe tuollaiselle tarvetta

ajatusleikki:

Seisot yksin lammen rannalla ja huomaat hukkuvan ihmisen. Onko sinusta oikein jättää hänet pelastamatta jos hän ei huuda sinua apuun, tai huutaa jonkun toisen nimeä?

näistä metaforista mä tykkään...;)

Vastaus: ei ole oikein :)

Tero

ajatusleikki: Seisot yksin lammen rannalla ja huomaat hukkuvan ihmisen. Onko sinusta oikein jättää hänet pelastamatta jos hän ei huuda sinua apuun, tai huutaa jonkun toisen nimeä?

näistä metaforista mä tykkään...;) Vastaus: ei ole oikein :) Tero

Sen vuoksi en haluaisi seurata häntä, vaikka nyt todistettaisiinkin hänen olevan aivan varmasti olemassa.

Lampi -vertausta voidaan vielä laajentaa siten, että muistutetaan, kuinka sillä lampeen hyppääjällä on tietenkin vapaa tahto hypätä tai jättää hyppäämättä. Lisäksi hän saattaa olla syntinen ja pahantekijä, vaikka humalassa ja muutenkin sikamainen tyyppi. Sen lisäksi vielä huutelee tosiaan "Pekkaa" eikä "Anteroa", joka on sinun oikea nimesi.

Tästä kaikesta huolimatta jokainen normaalilla moraalilla varustettu henkilö tekisi aikalailla kaikkensa pelastaaksen humalaisen syntisen, ei jättäisi toista hukkumaan yksin.

Paitsi kristinuskon jumala, joka lähettää väärää jumalaa avuksi huutaneen tietenkin suoraan lammen pohjaan. Veemäinen tyyppi kyseessä kaiken kaikkiaan. MIKSI kukaan HALUAISI uskoa moiseen hemmoon? Oikeasti? Vaikka tuo jumala olisikin todistetusti olemassa?

Olen kysynyt tuota jo aika monessa ketjussa, mutta vastausta en ole saanut....

kohtaloon ja sattumaan.

Tukea saa vaikeissa tilanteissa perheeltä ja ystäviltä.

En luota eläämääni kenenkään sellaisen käsiin jota en ole tavannut.

Miksi kuoleman jälkeen enää pelottaisi?

Uskon uudelleen syntymiseen jossain määrin ja uskon myös,että kun on kuollu on todellakin kuollut,silloin ei ole enää mitään.

Sen vuoksi en haluaisi seurata häntä, vaikka nyt todistettaisiinkin hänen olevan aivan varmasti olemassa. Lampi -vertausta voidaan vielä laajentaa siten, että muistutetaan, kuinka sillä lampeen hyppääjällä on tietenkin vapaa tahto hypätä tai jättää hyppäämättä. Lisäksi hän saattaa olla syntinen ja pahantekijä, vaikka humalassa ja muutenkin sikamainen tyyppi. Sen lisäksi vielä huutelee tosiaan "Pekkaa" eikä "Anteroa", joka on sinun oikea nimesi. Tästä kaikesta huolimatta jokainen normaalilla moraalilla varustettu henkilö tekisi aikalailla kaikkensa pelastaaksen humalaisen syntisen, ei jättäisi toista hukkumaan yksin. Paitsi kristinuskon jumala, joka lähettää väärää jumalaa avuksi huutaneen tietenkin suoraan lammen pohjaan. Veemäinen tyyppi kyseessä kaiken kaikkiaan. MIKSI kukaan HALUAISI uskoa moiseen hemmoon? Oikeasti? Vaikka tuo jumala olisikin todistetusti olemassa? Olen kysynyt tuota jo aika monessa ketjussa, mutta vastausta en ole saanut....

Jos joku (= syntinen) kiljuu lammessa kuolemaisillaan henkilölle (= Jumala), joka seisoo rannalla, niin tietysti tämä pelastaa silloin kuolevan. Lammessa kiljuva osoittaa käytöksellään haluavansa apua tältä rannalla seisovalta. Ehkä hän ei osaa huutaa tätä Pekaksi, kun ei tunne tätä vielä. Hän on kuitenkin ilmaissut halunsa tulla pelastetuksi tämän henkilön toimesta.



Ja voisihan tämän ajatusleikin kääntää niinkin päin, että kuka hullu vajoaisi lampeen ääntäkään päästämättä, jos näkisi, että rannalla seisoo joku, joka voi auttaa.

Jos joku (= syntinen) kiljuu lammessa kuolemaisillaan henkilölle (= Jumala), joka seisoo rannalla, niin tietysti tämä pelastaa silloin kuolevan. Lammessa kiljuva osoittaa käytöksellään haluavansa apua tältä rannalla seisovalta. Ehkä hän ei osaa huutaa tätä Pekaksi, kun ei tunne tätä vielä. Hän on kuitenkin ilmaissut halunsa tulla pelastetuksi tämän henkilön toimesta.

Ja voisihan tämän ajatusleikin kääntää niinkin päin, että kuka hullu vajoaisi lampeen ääntäkään päästämättä, jos näkisi, että rannalla seisoo joku, joka voi auttaa.

joku toinen uskonto olisikin totta ja sinun uskontosi ei? Eikö sinun kannattaisi varmuuden vuoksi uskoa kaikkiin mahdollisiin jumaliin? Aika kauheaa, jos on koko elämänsä uskonut väärään Jumalaan...

Eli jos et kertakaikkiaan usko Jumalaan ja olet 100 % varma siitä, että mitään Jumalaa tai sen tapaistakaan ei voi olla olemassa, niin ymmärrän pelottomuuden.

MUTTA jos kuitenkin olisi vaikka promillen todennäköisyys, että kristinuskon Jumala olisi olemassa ja olisi juuri sellainen kuin Raamatussa kuvataan, niin eikö olisi pelottavaa ajatella iäisyyttä ilman Häntä?

Tarkoitan siis, että eikö tuo pieni epävarmuus kuitenkin luo jonkinlaisen pelon/arkuuden mieleen? Eihän kukaan voi kai olla täysin vakuuttunut siitä, että mitään jumalolentoa ei ole.

ja elänyt parhaasi mukaan mutta ehkäissyt. Helvetin portista sisään sinutkin tuupataan ja kaikki vaivannäkö ja uskomisponnistelu on ollut turhaa. Tai jos se ei ole ehkäisy, niin sitten jokin muu. Et ole taistellut tarpeeksi pontevasti homoutta vastaan tai jotain.