Eikö teitä ei-uskovia pelota kohtalonne kuoleman jälkeen
tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?
Kommentit (74)
hyvin, olla hyvä ihminen ja kunnioittaa toisia. Autan lähimmäisiäni, en tuomitse muita. En puhu muista pahaa enkä toivo kellekään pahaa.
En vain osaa uskoa johonkin tiettyyn jumalaan, jolle minun uskoni on AINOA asia, joka voi pelastaa minut helvetiltä. En osaa uskoa jumalaan, joka tuomitsee pienet lapset helvettiin, jos heitä ei ole joku pappishenkilö pulauttanut veteen.
Olen kokenut paljon elämässäni. Joskus olen selvinnyt asioista yksin, joskus läheisteni tuella. Vielä en ole tarvinnut jumalallista väliintuloa.
mielestä ihan järjellä ajateltuna (ja kai se on jotenkin jo todistettukin.. en tiedä) koko uskonto on saanut alkunsa juurikin siitä, että ihmiset aikojen saatossa ovat saaneet jonkun selityksen asioille joita eivät ymmärrä, tai uskontoa on käytetty pelottelukeinona jotta väki saadaan ruotuun, tai ihmiset ovat turvautuneet siihen kun eivät muut voimavarat riitä. En osaa selittää paremmin, varmaan ymmärrätte.
Uskon itsekin johonkin, mutta vetten päällä kävelevään ylösnousseeseen heppuun on pikkasen vaikea uskoa. Siksi en osaa nimetä tai selittää, mikä se korkeampi voima on, johon uskon.
En ymmärrä myöskään, miksi pitää kokoajan pelätä ja elää miellyttääkseen jotain jonka olemassaolosta ei ole edes mitään todisteita.
Kuolemasta, mistä sitä kukaan tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Ehkä jotkut pääsevät taivaaseen, tai joutuvat helvettiin, tai sitten vaan pukkaavat horsmaa. Mutta miksi helvetissä pitää tuhlata tämä varmasti olemassa oleva elämä sen miettimiseen ja sen mukaan elämiseen, että mitä kuoleman jälkeen ehkä tapahtuu? Tosiaan, jos se "herra" on niin anteeksiantava ja rakastettava tyyppi, niin miksi ei voi vaan elää ja olla oma itsensä ja päästä/joutua sitten minne ikinä joutuukin? Tottakai pitäisi elää yleisten sääntöjen ja normien mukaisesti, mutta ei sen takia että joku on ne normit raamattuun tai vastaavaan sanellut.
En kyllä todellakaan ymmärrä uskovaisten ajatusmaailmaa..
Eli jos et kertakaikkiaan usko Jumalaan ja olet 100 % varma siitä, että mitään Jumalaa tai sen tapaistakaan ei voi olla olemassa, niin ymmärrän pelottomuuden.
MUTTA jos kuitenkin olisi vaikka promillen todennäköisyys, että kristinuskon Jumala olisi olemassa ja olisi juuri sellainen kuin Raamatussa kuvataan, niin eikö olisi pelottavaa ajatella iäisyyttä ilman Häntä?
Tarkoitan siis, että eikö tuo pieni epävarmuus kuitenkin luo jonkinlaisen pelon/arkuuden mieleen? Eihän kukaan voi kai olla täysin vakuuttunut siitä, että mitään jumalolentoa ei ole.
Siis tossahan se tulikin vähän eri sanoin moneen kertaan, eli 11 komppaa edellisiä.
Eipähän ainakaan joudu helvettiin.
Silloinhan sinne juuri joutuu.
Vaikka kuinka olisi uskovainen, ei ole mitään todisteita. Mä en vaan voi uskoa mihinkään tuhansia vuosia vanhoihin satuihin.
Eipähän ainakaan joudu helvettiin.
Silloinhan sinne juuri joutuu.
Koska multaan me kaikki pääsemme kuitenkin.
Eipähän ainakaan joudu helvettiin.
Silloinhan sinne juuri joutuu.
TE sinne uskotte joidenkin joutuvan.
Jos ei usko koko tuubaan, niin miten sellaiseen joutumisesta voi edes huolestua?
Tero, logikoi
Mun mielestä "jumalolento" on ihmisten itsensä kehittämä, joten jokaiselle (joka uskoo) se on vaan "joku korkeampi voima" johon uskotaan. Kuten sanottu, mä en usko Raamatun teksteihin, koska musta on selvää että ne on jonkun ihmisen kirjottamia. Voisinhan mäkin ruveta keksimään hatusta jotain juttuja, joita syötän sitten muille. "Jeesuksen" aikana se vaan oli helpompaa, koska ei voitu niin hyvin todistaa asioita oikeaksi tai vääräksi.
Millä perusteella pitäisi pelätä ja miellyttää jotain, jolle ei ole mitään tieteellistä todistetta? Miksi ei riitä että elää hyvää elämää normien mukaisesti, pyrkien siihen että ei aiheuta kärsimystä itselle tai muille? Miksi???
raamatussa ei opeteta helvetistä? Siis ainakaan sellaisena hiilihankoheppujen paikkana. Kadotus on ero jumalasta tai jotain. Tai ainakin Jehovan Todistajien mukaan (okei, lähteet mullakin...) helvettioppi ei perustu raamattuun.
Eipähän ainakaan joudu helvettiin.
Silloinhan sinne juuri joutuu.
TE sinne uskotte joidenkin joutuvan.
Jos ei usko koko tuubaan, niin miten sellaiseen joutumisesta voi edes huolestua?Tero, logikoi
varmuuden vuoksi uskoa, ei kai siitä haittaakaan ole?
juuri sun uskontosi on oikea?
Ettet joutuisi itse katumaan kuoleman jälkeen sitä, ettet päässytkään Valhallaan kun et elämäsi aikana uskonut Thoriin, Odiniin, Freyaan ja muihin, etkä uhrannut heille yhtään tippaa olutta, lihaa, etkä mitään muutakaan? HÄH?
olisi edes promillen mahdollisuus jonkun jumalan olemassaolosta. naurettavaa sontaa. miten joku voi olla niin tyhmä et uskoo johonkin jumaliin? onko muuten joulupukki olemassa oikeasti? tiedetäänkö sitä ihan varmasti, onkohan sellainen kuitenkin olemassa?
+
Eipähän ainakaan joudu helvettiin.
Silloinhan sinne juuri joutuu.
TE sinne uskotte joidenkin joutuvan.
Jos ei usko koko tuubaan, niin miten sellaiseen joutumisesta voi edes huolestua?Tero, logikoi
varmuuden vuoksi uskoa, ei kai siitä haittaakaan ole?
ettei heiltä menisi feikit läpi?
Tero
olisi edes promillen mahdollisuus jonkun jumalan olemassaolosta. naurettavaa sontaa. miten joku voi olla niin tyhmä et uskoo johonkin jumaliin? onko muuten joulupukki olemassa oikeasti? tiedetäänkö sitä ihan varmasti, onkohan sellainen kuitenkin olemassa?
+
Näin sen ihan omin silmin viime joulukuun loppupuolella Citymarketissa, mun mieskin näki ja vaikka kuin moni muu ihminen näki! Vannon että tää on totta! Älkääkä tulko väittämään, että se oli jotain uskonnollisesta hurmiosta johtuvaa joukkohypnoosia, kun ei ollut. Meidän poika istui Joulupukin sylissäkin hetken aikaa!
Eli jos et kertakaikkiaan usko Jumalaan ja olet 100 % varma siitä, että mitään Jumalaa tai sen tapaistakaan ei voi olla olemassa, niin ymmärrän pelottomuuden.
MUTTA jos kuitenkin olisi vaikka promillen todennäköisyys, että kristinuskon Jumala olisi olemassa ja olisi juuri sellainen kuin Raamatussa kuvataan, niin eikö olisi pelottavaa ajatella iäisyyttä ilman Häntä?
Tarkoitan siis, että eikö tuo pieni epävarmuus kuitenkin luo jonkinlaisen pelon/arkuuden mieleen? Eihän kukaan voi kai olla täysin vakuuttunut siitä, että mitään jumalolentoa ei ole.
onneksi en usko sellaiseen jumalaan, joka viskaa kadotukseen vain siksi, ettei satu uskomaan häneen.
siis että eihän kukaan voi olla myöskään varma siitä, ETTEI Jumalaa olisi. Yhtä vähän kuin voi olla täysin varma siitäkään, että Jumala on. Ihminen on aina tietynlaisessa epätietoisuudessa. Eikö tämä epätietoisuus tuo jonkinlaisen pelon tai ainakin kyselevän mielen?
Joku kysyi, enkö pelkää elää ilman Harry Potterin johdatusta. En pelkää, koska en usko Harryn pystyvän johdattamaan ketään. Mutta ymmärrän Harry-uskon, jos joku kokee Harryn pystyvän johdattamaan häntä. sen sijaan en ymmärrä ihmistä, joka ei usko mihinkään.
Joku sanoi, että onhan ystäviä. Toivon mukaan kaikilla on. Mutta eihän ystäviltä voi saada sellaista jumalallista johdatusta ja voimaa vaikeina aikoina kuin Jumalalta itseltään. Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta.
Kannattaisko varmuuden vuoksi uskoa hindulaisuuteen, niitä on enemmän kun lestoja joten todennäköisemmin oikeassa. Eipä sit pelota syntyä uudelleen kärpäsenä.
Tero