Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä ei-uskovia pelota kohtalonne kuoleman jälkeen
30.07.2010 |
tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?
Kommentit (74)
Päin vastoin on varsin rauhoittava tietää, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, vaan luonnon kiertokulun mukaisesti palaa takaisin planeetan energiakiintiöön. Jumalan johdatus tai tuki taas ei ole tarpeen, kun on olemassa järki, tieto, läheiset ja ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohtinut, lukenut ja pähkäillyt asiaa. Olen tullut siihen tulokseen, että jumalaa ei ole olemassakaan. Uskonnot sen sijaan ilmiöinä ovat todella kiinnostavia.
Milloinkaan elämässäni en ole ollut näin onnellinen ja vapaa. Vihdoinkin uskon ja sitä kautta pelon kahle on lähtenyt minusta. Ymmärrän niin, että elämä on tässä ja nyt, ja kuolema on kaiken loppu. On rauhoittavaa tietää, että kuolema ei lopulta ole pelottava.
Mikä kohtalo kuoleman jälkeen? Ei kuoleman jälkeen ole mitään.
Mikä johdatus? Ei mitään ole ennalta säädetty, asiat tapahtuu, joihinkin asioihin voin vaikuttaa ja joihinkin en.
Minua pelottaa enemmän elämä ja kuolema, kuin kuviteltu olemassaolo olemassaolon päättymisen jälkeen.
Mutta en siinä pelossa voi alkaa "uskoa" johonkin mitä en usko. Jos feikkaisin uskovaista ja jumala olisikin, niin enkö joutuisi helvettiin? Eihän minussa missään tilanteessa voisi olla sisäistä uskoa. Koska en usko. En usko mihinkään yliluonnolliseen enkä henkiseen, en mihinkään mikä ei olisi selitettävissä ilman näkymättömien voimien olemassaoloa. Fysiikan lakeihin uskon, uskon biologiaan, ihmislajiin, kulttuuriin. Mutta en vain pysty uskomaan jatkavani elämää ilman fyysistä kehoa? Minä olen kehoni.
Eli jos et kertakaikkiaan usko Jumalaan ja olet 100 % varma siitä, että mitään Jumalaa tai sen tapaistakaan ei voi olla olemassa, niin ymmärrän pelottomuuden. MUTTA jos kuitenkin olisi vaikka promillen todennäköisyys, että kristinuskon Jumala olisi olemassa ja olisi juuri sellainen kuin Raamatussa kuvataan, niin eikö olisi pelottavaa ajatella iäisyyttä ilman Häntä? Tarkoitan siis, että eikö tuo pieni epävarmuus kuitenkin luo jonkinlaisen pelon/arkuuden mieleen? Eihän kukaan voi kai olla täysin vakuuttunut siitä, että mitään jumalolentoa ei ole.
No jos on promillen todennäköisyys, että kristinuskon Jumala on olemassa, niin silloinhan on promillen todennäköisyys myös kaikille muille (ihmisen keksimille) jumalille, mitä ikinä on ollut ja tulee olemaankaan. Mihin niistä silloin uskoisin? Pidän kaikkia yhtä epätodennäköisinä, ja kaikilla uskonnoilla on omat oppinsa, eli en voisi millään miellyttää kaikkia. Jos palvon yhtä, käännän selkäni kaikille muille. Mulle tieteellinen maailmankuva ja selitys on aivan ylivoimaisesti järjettömän paljon suurempi todennäköisyydeltään kuin yksikään uskonto.
Eli ei, mulla ei ole pelkoa "iäisyydestä", koska sellaiseen en usko. En ainakaan pelkää sitä. Ihmisen elämä loppuu, kun hän kuolee, ja siinä kaikki. Ainoat pelättävät asiat tapahtuvat tämän elämän aikana, ja niihin pystyn aika paljon itse vaikuttamaan. Minun ei tarvitse pelätä mitään ikuista helvettiä, koska en oikeasti usko sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten joku uskaltaa olla uskomatta MIHINKÄÄN. ap
Siten, että kaikki uskonnot ja uskominen tuntuvat koko ajan niin KEKSITYILTÄ ja pelkästään ihmisen kulttuurin tuotokselta ja niin EPÄUSKOTTAVALTA, jos niitä vertaa vaikkapa tieteen selvittämiin faktoihin maailmasta. Nuo faktat ovat heti ymmärrettävissä, niissä on jokin loogisuus, minkä takia ne on helppo omaksua. Mutta kaikissa uskonnoissa, joista jotain tiedän, on aivan kummallisia käsityksiä, niin että ainoa ajatukseni on vain, että "onpas tämä hölmöä". Eihän sellaiseen tee mieli uskoa!
Olen ollut saattamassa monta sairasta ihmistä kuolemaan. Olen vierestä seurannut kuinka elämä hiipuu näistä ihmisistä pikkuhiljaa. Olen laittanut eli käsitellyt montaa vainajaa ja kyllä se kuolema vaan on niin lopullinen kuin olla ja voi. Vainajan laittamiseen liittyy aina paljon tunnetta. Mutta siinä tilanteessa kunnioittaa sen ihmisen elettyä elämää. Ei todellakaan tule mielikuvaa mistään vainajasta irtoavasta hengestä, joka lentelee taivaan valtakuntaan.
Minä en myöskään halua johdatusta sellaiselta, joka antaa ihmisten kärsiä ja iskee kyntensä kaikkein heikoimpiin ja huonoimmassa asemassa oleviin. En halua uskoa sellaiseen joka johdattaa pelottelulla.
Itse uskon oikeaan ja väärään. Uskon siihen, että hyvä voittaa pahan. Hädän hetkellä uskon itseeni ja myös läheisteni tukeen.
Lapseni saavat itse uskoa mihin haluavat. Heidät on kastettu kristinuskoon yleisen tavan mukaisesti. Lapseni ovat myös olleet seurakunnan kerhoissa. Koulujen ja kerhojen pakolliset kirkot käydään. Tämä myös tavan vuoksi. Kristinuskoa koskeviin kysymyksiin vastaan, jos lapset kysyvät. Satuilemaan en heille kuitenkaan rupea.
Naapurustossa asuu paljon lestadiolaisia perheitä. Lapset leikkivät paljon yhdessä. Rintarinnan mennään, eikä ainakaan vielä ole ongelmia tullut uskontoon liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnolla ja kiltisti, saan syntini anteeksi ja sittenhän onkin jo maailmanloppu.
Varmuuden vuoksi liityn mahdollisimman moneen eri uskontokuntaan ja lahkoon.
En oikein edes ymmärrä ap:n kysymystä. Miksi pitäisi pelottaa kohtalo kuoleman jälkeen? Olen esittänyt toiveeni lähiomaisille polttohautauksesta, se on minun kohtaloni kuoleman jälkeen. Senkö sitten pitäisi pelottaa?
AP sanoi että vaikka ystävät tuovatkin turvaa, he eivät voi tarjota iankaikkisuutta. Mutta kun minä en usko mihinkään iankaikkisuuteen, kun ihminen kuolee, hän on vain kuollut, siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei ole mitään kuoleman jälkeistä elämää, eikö se riitä uskoksi? Ei tarvita mitään korkeampaa voimaa.
Eikö pelkkä pelko ole aika huono syy uskoa mihinkään? Mutta sepä se taitaa olla aika tyypillistä kristinuskolle, ollut kautta aikojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeissa tilanteissa pitää uskoa itseensä ja lähimmäisiinsä. Tuntemani "uskovaiset" ovat ihmisinä toisilleen susia. Minä elän elämäni nyt, enkä joskus hamassa tulevaisuudessa.
Kiitos tästä. Juuri näin minä Raamatun jumalasta ajattelen, mutten ole koskaan osannut sitä näin selvästi sanoa.
ajatusleikki:
Seisot yksin lammen rannalla ja huomaat hukkuvan ihmisen. Onko sinusta oikein jättää hänet pelastamatta jos hän ei huuda sinua apuun, tai huutaa jonkun toisen nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teitä ei-uskovia pelota kohtalonne kuoleman jälkeen tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?
Pelottaa jatkuvasti. Elän jatkuvassa pelkotilassa nimenomaan Jumalan johdatuksen puuttumisen vuoksi ja kun pohdin miten minulle käy tuonpuoleisessa. Vieläkö minun olisi mahdollista tulla uskoon, tuntea tuo ihana rakkaus ja elämän johdatus ja pelastua helvetin kiirastulelta?
"siis että eihän kukaan voi olla myöskään varma siitä, ETTEI Jumalaa olisi. Yhtä vähän kuin voi olla täysin varma siitäkään, että Jumala on. Ihminen on aina tietynlaisessa epätietoisuudessa. Eikö tämä epätietoisuus tuo jonkinlaisen pelon tai ainakin kyselevän mielen? Joku kysyi, enkö pelkää elää ilman Harry Potterin johdatusta. En pelkää, koska en usko Harryn pystyvän johdattamaan ketään. Mutta ymmärrän Harry-uskon, jos joku kokee Harryn pystyvän johdattamaan häntä. sen sijaan en ymmärrä ihmistä, joka ei usko mihinkään. Joku sanoi, että onhan ystäviä. Toivon mukaan kaikilla on. Mutta eihän ystäviltä voi saada sellaista jumalallista johdatusta ja voimaa vaikeina aikoina kuin Jumalalta itseltään. Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta."
No minä voin olla varma ettei sellaista jumalaa ole joka maailmankaikkeutta järjestelisi niin leväperäisesti, että nakkelisi vaan ihmiset kadotukseen jos eivät usko että joku naulattiin puupölleihin heidän takiansa. Uskonnot ja niillä hallitseminen on ikivanha juttu, ja niin kauan kun niitä on tällaisenaan, ei kukaan koskaan saa tietää OIKEAA totuutta maailmankaikkeudesta ja siitä mikä sitä todellisuudessa pyörittää. Ihmiskunnalle pahasta tällainen uskomaan pelottelu, ja äärimmäisen taannuttavaa ja kehityksen pysäyttävää.
Ensinnäkin jos on olemassa jumala tai jokin universaali äly, täytyy kyseessä olla joku suuren kaavan loogisuus myös. Eli jokin joka ohjaa *vääjäämättä* optimitilaan, kohti hyvää ja tasapainoa. Tähän ei loogisestikaan sovi mikään "kadotus", sillä miten nämä kadotetut voisivat enää kasvaa ja pyrkiä kohti hyvää? Raamatussa sanotaan että Jumala haluaa kaikki pelastukseen ja on kärsivällinen meitä kohtaan, mutta ilmeisesti enemmän kärsivällinen toisia kohtaan, kun antaa heidän elää pitempään ennen kuin joutuvat tuomiolle? Ja sitten jos onkin joku epäonnistunut yksilö, viskaistaan tuotehihnalta roskikseen niinkuin kolmikerroksinen dominokeksi?
En näe homman loogisuutta.
Jos jokin elämänfilosofia käy järkeen niin buddhismi on lähinnä omaa sisäistä maailmaani ja sijoittuu jopa järkeilykykyni rajojen sisäpuolelle, toisin kuin synneillä ja kadotuksella pelottelu. Henkisten ohjenuorien tulisi tulisi kai olla positiivisia ja rakentavia. Uskomaan pelottelu on ilmiselvää vallan käyttöä. Pelotellaan jopa luulemaan että kaikki muunlaisen elämänkatsomuksen omaavat ovat jotain Saatanan kätyreitä, jottei vain järkipuhe uppoaisi.
Tiedostan mahdollisuuden jumalan olemassaoloon, mutta samalla haluan huomauttaa että se raamatun epälooginen häiskä se ei voi olla, edes promillen mahdollisuudella. Joten ei pelota olla uskomatta juuri häneen. Mielenrauha säilyy sillä kun uskoo johonkin mielellä ymmärrettävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytä edes koko sanaa, miksi oletat että olisin hukassa? Oletko lukenut Anthony Demelloa?
Koska en usko satukirjaan? Hmm.
Uskotko sitä Harry Potteriin? Etkö? Eikö sinua pelota elää ilman Harryn johdatusta?
koska pelottaa, pitää uskoa. Eikö jumalasi olekaan rakastava ja ystävällinen?
Eihän sitä mitään ole, kuollut mikä kuollut. Ei tuhkat paljon kipuja tunne. Ja tukea tulee mistä tulee, onneksi on tukijoita, eikä tarvitse turvautua mihinkään satuolentoihin.
Uskovaiset kovasti perustaa uskoaan pelotteluun. Ja usein heikot ja selkärangattomat ihmiset alkaakin pelätä. Minusta todella järkyttävän epämoraalista heikompia ihmisiä kohtaan tuollainen henkinen väkivalta!
Esim. tuota pelottelua saatetaan tehdä kehitysvammaisille, jotka eivät osaa erottaa, että kyse on pelkästä pelottelusta! Ällöttää tuollainen vähempiosaisten hyväksikäyttö!
tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?
Ymmärrän että sinä ajattelet noin, kaikki me haemme tukea jostakin. Mutta kaikki eivät hae sitä jumalalta.
No, on tieteilijöiden mukaan noin 1/6500000000000000000000000000000 mahdollisuus että maailmanakaikkeus olisi juuri tuollainen elinkelpoinen. Ja maa, jossa elämä on kehittynyt, on todella uskomatonta että se olisi kehittynyt sattumalla. Jos neutroni olisi promillenkin kevyempi tai painavampi niin maailmankaikkeus olisi täysin toisenlainen. Olen alkanut uskoa Jumalaan. Maailmankaikkeus näyttää suunnitellulta tieteilijöidenkin mielestä, ja miksi tyhjästä olisi yhtäkkiä alkanut kaikkeus ja elämää? Noh, en itse usko helvettiin, miksi Jumala, joka rakastaa meitä kaikkia, tuomitsisi ihmiset erittäin epäinhimillisesti kidutukseen ikuisuuteen. Ihmiset, olemme sellaisia kuin meidät on tänne luotu, toimimme ahneuden ja himojen mukaan. Älkää pelätkö helvettiä, Jumala vain haluaa ihmiset ruotuun, kaikki me taivaaseen mennään kuoleman jälkeen, ei se keneltäkään ole pois.