Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eikö teitä ei-uskovia pelota kohtalonne kuoleman jälkeen

Vierailija
30.07.2010 |

tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?

Kommentit (74)

Vierailija
41/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai ylipäätään elämä ilman Jumalan johdatusta ja tukea vaikeissa tilanteissa?

koska mitään jumalia ei ole olemassa.

Vierailija
42/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis että eihän kukaan voi olla myöskään varma siitä, ETTEI Jumalaa olisi. Yhtä vähän kuin voi olla täysin varma siitäkään, että Jumala on. Ihminen on aina tietynlaisessa epätietoisuudessa. Eikö tämä epätietoisuus tuo jonkinlaisen pelon tai ainakin kyselevän mielen?

Joku kysyi, enkö pelkää elää ilman Harry Potterin johdatusta. En pelkää, koska en usko Harryn pystyvän johdattamaan ketään. Mutta ymmärrän Harry-uskon, jos joku kokee Harryn pystyvän johdattamaan häntä. sen sijaan en ymmärrä ihmistä, joka ei usko mihinkään.

Joku sanoi, että onhan ystäviä. Toivon mukaan kaikilla on. Mutta eihän ystäviltä voi saada sellaista jumalallista johdatusta ja voimaa vaikeina aikoina kuin Jumalalta itseltään. Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta.

'ihan vain varmuuden vuoksi' Odiniin, Tapioon, Vishnuun ja Spagettihirviöön? Nehän voivat kaikki olla olemassa ja sinua odottaa kurja kohtalo jos et usko niihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisko varmuuden vuoksi uskoa hindulaisuuteen, niitä on enemmän kun lestoja joten todennäköisemmin oikeassa. Eipä sit pelota syntyä uudelleen kärpäsenä.

en tiedä kannattaisiko, mutta pointtini on se, että miten joku uskaltaa olla uskomatta MIHINKÄÄN.

ap

Vierailija
44/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisko varmuuden vuoksi uskoa hindulaisuuteen, niitä on enemmän kun lestoja joten todennäköisemmin oikeassa. Eipä sit pelota syntyä uudelleen kärpäsenä.

en tiedä kannattaisiko, mutta pointtini on se, että miten joku uskaltaa olla uskomatta MIHINKÄÄN.

ap

Vierailija
45/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis että eihän kukaan voi olla myöskään varma siitä, ETTEI Jumalaa olisi. Yhtä vähän kuin voi olla täysin varma siitäkään, että Jumala on. Ihminen on aina tietynlaisessa epätietoisuudessa. Eikö tämä epätietoisuus tuo jonkinlaisen pelon tai ainakin kyselevän mielen? Joku kysyi, enkö pelkää elää ilman Harry Potterin johdatusta. En pelkää, koska en usko Harryn pystyvän johdattamaan ketään. Mutta ymmärrän Harry-uskon, jos joku kokee Harryn pystyvän johdattamaan häntä. sen sijaan en ymmärrä ihmistä, joka ei usko mihinkään. Joku sanoi, että onhan ystäviä. Toivon mukaan kaikilla on. Mutta eihän ystäviltä voi saada sellaista jumalallista johdatusta ja voimaa vaikeina aikoina kuin Jumalalta itseltään. Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta.

'ihan vain varmuuden vuoksi' Odiniin, Tapioon, Vishnuun ja Spagettihirviöön? Nehän voivat kaikki olla olemassa ja sinua odottaa kurja kohtalo jos et usko niihin.

En voi myöntää uskovani kaikkeen vain varmuuden vuoksi. Mutta ihmettelen ihmisten täydellistä suruttomuutta. Kun ei tiedä, onko visnu vai spagettihirviö se oikea jumala, niin ei sitten uskota mihinkään. Naureskellaan vaan.

Luulisi, että mielessä heräisi kysymyksiä ja pohdintaa.

ap

Vierailija
46/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen pohtinut näitä asioita varmasti keskivertoa enemmän, ja tullut siihen tulokseen että en voi uskoa olevan olemassa jotain jumalaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni tämä maan päällinen elämä on hyvin lyhyt aika. Tärkeää on ajatella paitsi tätä maanpäällistä elämää, myös sen jälkeistä aikaa. Jumala on kertonut Raamatussa ihmisen tarinan ja tilanteen: Jumala loi ihmisen hyväksi, mutta ihminen lankesi syntiin. Jumala kertoi ihmiselle, miten elää oikein, mutta ihminen ei siihen yltänyt. Jo alusta Jumalalla oli suunnitelma syntiinlangenneiden ihmisten pelastamiseksi: Jeesus, Jumalan Poika, vuodattaa ristillä verensä ihmisten syntien sovittamiseksi. Joka tähän turvaa sydämestään, saa syntinsä anteeksi ja saa tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista, ilmestyi ylösnousseena monille, nousi ylös taivaaseen ja lähetti lupauksensa mukaan Pyhän Hengen kristittyjen avuksi.



Uskon, että Jumala on olemassa ja tahdon toki elää hänen yhteydessään. Turvaan Jeesuksen ristinkuolemaan, sillä tiedän olevani syntinen ihminen. Jeesus sanoi: "Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."



Kristitty siis myös iloitsee ja nauttii elämästään täällä maan päällä, mutta hänellä on turva, joka yltää iankaikkisuuteen. Se Jeesus, jonka kanssa olemme täällä maan päällä, sen saman Jeesuksen kanssa olemme taivaassakin. Mutta jos ei halua häntä ottaa vastaan, ei Jumala siihen pakota. Mutta Jumala haluaa kaikkien tietävän tämän uutisen ja pelastusmahdollisuuden. Omilla teoillaan ihminen ei voi päästä taivaaseen, vain Jeesuksen ansioilla voi.



Kysymys on tietysti uskosta. Mutta Herra kyllä vahvistaa sanansa niille, jotka uskovat häneen, sillä onhan hän elävä ja voimallinen.

Vierailija
48/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

usein ihmettelemäni asian ydin juuri kiteytyy. Uskovaiset ovat olevinaan epäitsekkäitä ja lähimmäisenrakkaita ja Raamatussakin korostetaan kyseisten ominaisuuksien sekä aidon, pyyteettömän uskon merkitystä, mutta kuitenkin niin monet ovat "uskossa" vain, koska pelkäävät kuolemaa tai helvettiä tai koska kaipaavat arkeen jotakuta, johon turvata. Eikö tämä ole äärimmäisen itsekästä ja vilpillistä, ei mitään kristinuskon perimmäistä merkitystä nähnytkään?



Tuntisin itseni maailman idiooteimmaksi ihmiseksi, jos ryhtyisin uskomaan mihin tahansa jumaluuksiin vain, koska olisi kiva rukoilla vaikeuksien hetkellä jotakuta tai uskoa elävänsä ikuisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

löytyy Raamatusta Matt. 6:31 - 33.

Vierailija
50/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis että eihän kukaan voi olla myöskään varma siitä, ETTEI Jumalaa olisi. Yhtä vähän kuin voi olla täysin varma siitäkään, että Jumala on. Ihminen on aina tietynlaisessa epätietoisuudessa. Eikö tämä epätietoisuus tuo jonkinlaisen pelon tai ainakin kyselevän mielen? Joku kysyi, enkö pelkää elää ilman Harry Potterin johdatusta. En pelkää, koska en usko Harryn pystyvän johdattamaan ketään. Mutta ymmärrän Harry-uskon, jos joku kokee Harryn pystyvän johdattamaan häntä. sen sijaan en ymmärrä ihmistä, joka ei usko mihinkään. Joku sanoi, että onhan ystäviä. Toivon mukaan kaikilla on. Mutta eihän ystäviltä voi saada sellaista jumalallista johdatusta ja voimaa vaikeina aikoina kuin Jumalalta itseltään. Puhumattakaan siitä, että ystävät eivät voi tarjota iankaikkaisuutta.

'ihan vain varmuuden vuoksi' Odiniin, Tapioon, Vishnuun ja Spagettihirviöön? Nehän voivat kaikki olla olemassa ja sinua odottaa kurja kohtalo jos et usko niihin.

En voi myöntää uskovani kaikkeen vain varmuuden vuoksi. Mutta ihmettelen ihmisten täydellistä suruttomuutta. Kun ei tiedä, onko visnu vai spagettihirviö se oikea jumala, niin ei sitten uskota mihinkään. Naureskellaan vaan. Luulisi, että mielessä heräisi kysymyksiä ja pohdintaa. ap

ei tarvi uskoa minkään uskonnon jumaliin tai spagettihirviöihin. pääsee paljon helpommalla. kyllä se järjen köyhyyttä osoittaa jos elämä on epävarmaa ilman uskoa johonkin päättömään tarinaan. mulla ei todellakaan herätä mitään kysymyksiä jumalien olemassaolot. ne on puhdasta satua joihin uskovat minä luokittelen aikalailla aivottomiksi ja heikoiksi mielenterveysongelmista kärsiviksi.

elän elämäni mahdollisimman hyvin niin että toimin aina niinkuin toivoisin muidenkin mua kohtelevan. en tarvii siihen kenenkään johdastusta. pärjään itse tässä elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni tämä maan päällinen elämä on hyvin lyhyt aika. Tärkeää on ajatella paitsi tätä maanpäällistä elämää, myös sen jälkeistä aikaa. Jumala on kertonut Raamatussa ihmisen tarinan ja tilanteen: Jumala loi ihmisen hyväksi, mutta ihminen lankesi syntiin. Jumala kertoi ihmiselle, miten elää oikein, mutta ihminen ei siihen yltänyt. Jo alusta Jumalalla oli suunnitelma syntiinlangenneiden ihmisten pelastamiseksi: Jeesus, Jumalan Poika, vuodattaa ristillä verensä ihmisten syntien sovittamiseksi. Joka tähän turvaa sydämestään, saa syntinsä anteeksi ja saa tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista, ilmestyi ylösnousseena monille, nousi ylös taivaaseen ja lähetti lupauksensa mukaan Pyhän Hengen kristittyjen avuksi.

Uskon, että Jumala on olemassa ja tahdon toki elää hänen yhteydessään. Turvaan Jeesuksen ristinkuolemaan, sillä tiedän olevani syntinen ihminen. Jeesus sanoi: "Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Kristitty siis myös iloitsee ja nauttii elämästään täällä maan päällä, mutta hänellä on turva, joka yltää iankaikkisuuteen. Se Jeesus, jonka kanssa olemme täällä maan päällä, sen saman Jeesuksen kanssa olemme taivaassakin. Mutta jos ei halua häntä ottaa vastaan, ei Jumala siihen pakota. Mutta Jumala haluaa kaikkien tietävän tämän uutisen ja pelastusmahdollisuuden. Omilla teoillaan ihminen ei voi päästä taivaaseen, vain Jeesuksen ansioilla voi.

Kysymys on tietysti uskosta. Mutta Herra kyllä vahvistaa sanansa niille, jotka uskovat häneen, sillä onhan hän elävä ja voimallinen.

No kyllä mä sit voin uskoa.

Mutta nyt kysymys uskoville:

Eikö teitä itseänne koskaan pelota kuolemanjälkeinen elämä? Että jos kuitenkaan ei olekaan niin selvät sävelet?

Tero

Vierailija
52/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon, että Jumala on olemassa ja tahdon toki elää hänen yhteydessään. Turvaan Jeesuksen ristinkuolemaan, sillä tiedän olevani syntinen ihminen. Jeesus sanoi: "Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon enemmän pelottaisi, jos uskoisin sekä taivaaseen että helvettiin ja näin ois yhtä vahvat mahikset päätyä sinne toiselle puolelle. Kun en usko kumpaankaan, ei tarvi pelätä :) Kun ei ole kohtaloa kuoleman jälkeen. Sen mitä teen teen tässä elämässä, toivottavasti jälkeeni tulevat muistavat mua hyvällä ja maailma on jälkeeni vähäsen parempi tulevien elää. Sen kummempia toivomuksia ei ole.



Mitä tulee tukeen ja johdatukseen, olen ainakin tähän asti kokenut saavani niitä tarpeeksi läheisiltäni vaikeissa tilanteissa. Ja omista salatuista varastoistani, jotka aukeavat vasta kun oikein tiukka paikka tulee.

Vierailija
54/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikeissa tilanteissa pitää uskoa itseensä. Kuoleman jälkeen olen kuollut ja siinä kaikki. En kestäisi ajatusta jostain ikuisuudesta, täytyy elää tämä elämä niin hyvin, että voi kuolla tyytyväisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja pohdintaa, mutta kun jotenkaan en kykene uskomaan noihin henkimaailman asioihin, niin en voi uskoa jumalaan. Kyllähän sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita, mm. se, että mitä jos jumala onkin olemassa, mutta kun mä en keksi mitään syytä, miksi sellainen pitäisi olla, ja miten se jotenkin näkyisi maailmassa.



En ole vielä koskaan keksinyt mitään järkevää syytä sille, miksi olisi todennäköistä, että jokin niinkin kummallinen selitys maailmalle ja olemassaololle, kuin mikä kristinuskolla on, voisi olla joku perustavanlaatuinen totuus. Se on vaan niin kertakaikkisen absurdi juttu.

Vierailija
56/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kristinuskon jumala on sen verran ilkeä ja moraaliton tyyppi, etten mitenkään voi palvoa sellaista. Omatuntoni ja moraalintajuni vastustavat koko kristinuskoa, tai ainakin ihmisten omiin tarpeisiinsa luomaa kirkkoa ja uskontoa.



Elän siis uskoen hyvyyteen ja rakkauteen, en pikkumaiseen patriarkkaan, oli hän sitten olemassa tai ei. En kuitenkaan seuraisi sellaista jumalaa, joka edustaa minulle täysin vastenmielisiä arvoja.

Vierailija
57/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mua pelota yhtään, että Jumalaa ei olisikaan. Hän on jotenkin niin konkreettinen mun elämässä ja Jumalan sana on niin puhutteleva. Lisäksi Raamatun todistus on niin vakuuttava sikskin, kun Raamattua on ollut kirjoittamassa useita ihmisiä vuosituhansien ajan, ja siinä on silti selkeä perusjuoni heti Vanhasta testamentista lähtien: Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa.Kyllä mä uskon Jeesukseen ihan silleen sydämestäni. Mut tietysti ihmisiä kun ollaan, niin kaikenlaisia ajatuksia toki mielessä voi käydä ja heikkona hetkenä olla hyvinkin pohjalla. Mut aina se Jeesus on sitten auttanu sieltä ylös. Joskus oon voinu käydä vaikka rukoiltavana, ja esirukoilija on sanonut rohkaisevat sanat just minulle, vaikka ei mun ajatuksia tiedäkään. Tai sit yksin rukoillessa Jeesus on rohkaissut, tai Raamatun sanan kautta. Sellaista lapsellista vaellusta tää kristityn elämä onkin: Ollaan kyllä ihan oikeasti itsessämme heikkoja ja just sellaisia surkimuksia kuin joku sanoikin, mutta myös ihan oikeasti ollaan myös vahvat Jeesuksessa : ). Hän on se meidän voima. Kaikkea hyvää sulle Tero, kuka oletkin. Jumalan siunausta : ). T. se uskovainen, jolle kommentoit

Vierailija
58/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mua pelota yhtään, että Jumalaa ei olisikaan. Hän on jotenkin niin konkreettinen mun elämässä ja Jumalan sana on niin puhutteleva. Lisäksi Raamatun todistus on niin vakuuttava sikskin, kun Raamattua on ollut kirjoittamassa useita ihmisiä vuosituhansien ajan, ja siinä on silti selkeä perusjuoni heti Vanhasta testamentista lähtien: Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa.Kyllä mä uskon Jeesukseen ihan silleen sydämestäni.


uskontoon: siihen uskovan elämässä jumala on konkreettinen. Raamattu ei ole myöskään mitenkään poikkeuksellinen kirja, ovathan esim. Veda-kirjat paljon vanhempia.

Vierailija
59/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

te kristinuskovaiset tiedätte, että teidän uskonne on oikea, entä jos vain muslimit tai Jehovan todistajat pääsevät taivaaseen? Eikö se pelota? Ihan yhtä todennäköistä on se, että teillä on väärä usko, kuin se, että ylipäätään on mitään Jumalaa. Mielestäni on yhtä tyhjän kanssa räätälöidä kustakin uskosta omaan elämään sopiva sekoitus, jos uskotaan niin uskotaan sitten kunnolla, vaikka jäisi kaikki kiva elämästä sitten pois.

Vierailija
60/74 |
30.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jeesus on tehnyt paljon hyvää myös Afrikassa. Sanaa hänestä on viety sinne. Siellä on paljon lähetystyöntekijöitä, jotka on lähetetty paitsi kertomaan sanomaa Jeesuksesta, myös antamaan konkreettista apua. Afrikassa monin paikoin rakastetaan Jeesusta. Sieltä tulee aina välillä puhujia tänne Suomeenkin. Monet afrikkalaiset ovat paljon palavampia uskossa kuin monet meistä hyvinvointimaiden kasvateista. Kyllä Jeesus on myös afrikkalaisten kanssa. Mut syntiinlangenneessa maailmassa me eletään, ja tässä maailmassa on paljon vääryyttä ja kipua. Jumala tahtoo tehdä hyvää, ja siihen hän haluaa käyttää meitä ihmisiä, jos vain olemme valmiit työhön, kun hän kutsuu.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kahdeksan