Luomusynnyttäneitä?

olen ilman epiduraalia tms. synnyttänyt, eikä kaduta. Se kipu kyllä on pelottanut joka kerta eikä syyttä; ainakin minulla se kipu on jotakin tosi tosi kovaa.. =/

Mutta hyvin on mennyt ja terveitä ihania lapsia olemme saaneet.



Tsemppiä!

Ensimmäisessä synnytyksessä otin epiduraalin, toinen synnytys oli "luomu" ja kolmannessa otin spinaalin. Kaikki synnytykset olivat erilaisia, eikä mistään jäänyt traumoja. Vasta kolmannessa synnytyksessä kuitenkin omaksuin ns. aktiivisen synnytyksen ajatuksia, psyykkasin itseäni jo etukäteen ja synnytyksen ajan pysyin rauhallisena, mutta aktiivisena. Enemmänkin itseäni auttoi tuo psyykkaaminen, asian työstäminen etukäteen, ei niinkään päätös tulevasta kivunlievityksestä tai sen poisjättämisestä.

minkäänlaisia kipulääkkeitä, ja ihan kotona, kun en enää sairaalaan ehtinyt)



Vaikkei ollut siis suunniteltu luomusynnytys, niin oli paljon helpompi, vähemmän kivulias ja rauhallisempi synnytys kuin esikoisen synnytys sairaalassa. Tietysti voi johtua siitä, että oli jo toinen (eikös toka yleensä helpompi?) mutta osansa oli varmaan sillä, että tosiaan täysin kropan mukaan mentiin...

Ekasta olin sairaalassa sen 4 päivää mitä 80-luvulla oli tapana.

Seuraavat polikliinisesti ja luomuna.

...että jotkut oikeasti synnyttävät luomuna omasta tahdostaankin. Tässä on alkanut jo olla identiteetti kovilla kun tuttavat katsovat kuin uuden hippiliikkeen perustajaa kun kysyttäessä vastasin toivovani ettei tarvitsisi ottaa yhtään mitään kivunlievitystä! Meilläkin siis ensimmäinen raskaus nyt viimeisellä kolmanneksella. Missä ap aiot synnyttää?

...sinne kun saa Tamperelaisena mennä TAYS:n vaihtoehtona ja olen lukenut Vammalasta erittäin positiivisia kommentteja, monet ovat verranneet Tammisaareen. Täytyy vain toivoa ettei synnytys ala ennen aikojaan, Vammalaan kun ei pääse jos vauva päättää tulla pihalle ennen viikkoa 36. Lisäksi siellä on synnäri kiinni muistaakseni ensikuun puoleen väliin... Mutta siellä pitäisi luomua toivovan olla hyvissä ja osaavissa käsissä :o)

parasta helpotusta kipuun oli pystyasento, liikkuminen ja kuuma suihku. Sänkyyn menin vasta ponnistamaan, ihan perinteisesti :)

synnytystapaa.molemmat lapset vaan tulivat niin vauhdilla, alle 2h etten ehtinyt mitään lievityksiä saamaan.

Pelkäsin kovasti synnytystä ja kyllä nuo luomusymmytys kirjat helpottivat oloa ja veivät pelon pois.



Ainut vaan, että esikoisen syntymä oli vaikeaa ja minulla oli olo, että minua on huijattu. Mikään ei mennyt niinkuin niissä kirjoissa ja tunsin itseni kamalaksi, kun en pientä kipua kestänytkään. Kun valittelin tehostava tippa kädessä heikkoa kipukynnystäni kätilölle tämä totesi, että kyllä se ihan todellista kipua on ja ettei kipukynnykseni todellakaan ole huono.

Pyysin epiduraalia, mutta en sitä saanut. Muut kivunlievitykset ei lievittäneet kipua yhtään. Olin niin kipeä, että en pystynyt enää edes puhumaan ja leikauskammostani huolimatta aloin jo toivoa, että vauva leikattaisi ulos, koska en kestänyt sitä kipua.

Se oli 25 tuntia täyttä tuskaa.



Onneksi tein vielä toisen lapsen ja sain onnistuneen kokemuksen synnytyksestä.

Tällä kertaa halusin lopussa epiduraalia ja en enää sitä saanut. Kohdun suulle laitettava kivunlievitys kuitenkin tällä kertaa tehosi.

Oli tämäkin synnytys pitkä ja tiheään tuli kipeitä supistuksia koko ajan, mutta silti koin, että ekaan verrattuna oli helppo synnytys ja en edes revennyt yhtään ja olin tosi hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen.



Niin ja vain 8 pistettä kumpikin vauva sai heti synnytyään. Vaikkei epiduraalia käytetty.

synnytin esikoisen 11kk sitten luomuna, sattui jumalattomasti mutta kaikenkaikkiaan oli kuitenkin positiivinen kokemus. kun karmeiden avautumissupparien perään tulee yhtäkkiä se ponnistamisen tarve, on se sellanen voima että vauva tuntuu puskevan ittestään ulos kohdusta. tosi primitiivinen ja hurjan hieno tunne. moni epiduraalin ottanut ei pääse sitä kokemaan. synnytys oli kuitenkin niin pelottava ja tilanne lamaannuttava, että paniikissa harasin vastaan enkä osannut omalla kropallani avittaa tilannetta paljoakaan.

nyt synnytin kakkosen kolme päivää sitten, myös luomuna. tällä kertaa en mennyt paniikkiin, ja otin vastaan kätilön ohjeita ja synnytys sujui paremmin. ei kivuttomammin, mutta kuitenkin ilman sellasta pelkoa ja ahdistusta, joka ekalla kerralla iski päälle.

vinkkini onkin, että vaikka tilanteen hurjuus veisi sinut ihan lukkoon, niin yritä kuitenkin kuunnella kätilön ohjeita ja noudattaa niitä parhaasi mukaan. näin pikkuisesi syntyy maailmaan hieman helpommin ja itse voit jälkikäteen kokea riemua siitä, että osallistuit synnytykseen parhaasi mukaan. tsemppiä!!!

Eka synnytys oli kamala, epiduraali vei kaiken tunnun supistuksista, piti ponnistaa luonnottomasti selällään ilman että tunsin mitään, äh ja puh sitä, verisuonia vaan katkeili naamastakin. Eppari tehtiin ja sen tikit repesivät sitten niin, että kuukauteen en pystynyt kivulta istumaan. Toka lapsi lähti syntymään kotona saunassa!, tuli sitten syöksynä (eikä kotona tietty mitään kivunlievitystä), olin seisaallaan, pystyasento oli erittäin hyvä, heti pystyi istumaan kun isompaa repeämääkään ei tullut, hurjaa mutta silti paljon parempi.

olen synnyttänyt kaikki kolme lasta luomuna, joskaan en ihan omasta tahdostani. En vain kerennyt saamaan minkään sortin lääkitystä, nopeita synnytyksiä kaikki (kolmosen kanssa meni hilkulle, etten synnyttänyt autossa).

Vaikea siis sanoa, mikä ero luomulla on lääkkelliseen verrattuna. Lievää kauhua tunsin kahden ekan kohdalla kun tajusin, ettei kivunlievitystä voi saada enää. Kolmosen kanssa eka ajatus oli "ei kai taas" =D

Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvät kokemukset, vaikka suurin lapsista on ollut syntyessään reilusti yli nelikiloinen, yksi tasan nelikiloinen ja kolmas reilu kolmikiloinen =)

Joten siksi synnytin luomuna ja sattui ihan helvetisti. Siltikään en epiduraalia tai mitään muitakaan puudutuksia halua mihinkään osaan kehoani pistettävän.

Tippaakaan en olisi halunnut mutta se minulle väkisin laitettiin :(

en tiedä ,onko sillä sitten sen kanssa tekoa että olen kolmasti luomusynnyttänyt ja neljännen eli ekan eli esikoisen syntyessä sain ilokaasua.



Olisin kyllä ottanut kivunlievitysta muissakin mutta asiat vaan meni tuohon suuntaan. Kuopusta synnyttäessä,juuri ennen ponnistusvaihetta, mies sanoi kätilölle että eikös sitä kivunlievitystä pitänyt saada niin kätilö sanoi että ei ehdi enää, nyt saa ponnistaa.

Aila Miettisen kirjaa Luonnollinen syntymä (vai synnytys...?) Siitä on uskomattoman paljon apua vaikka synnytys ei sitten luomuksi päättyisikään.

En päättänyt mitään, vaan kummallakin kerralla ajattelin, että niin pitkään ilman kuin vain kestän. Ja kestin ihan hyvin. Tai se lyhyen lyhyt hetki, jolloin ajattelin, että en kestä, oli sellaisessa vaiheessa, että siinä on vain ponnistettava.



Koen, että luomusynntys oli minulle helpompi, koska tunsin koko ajan, mitä kehossani tapahtuu ja pystyin siten hakeutumaan juuri oikeaan asentoon.



Ajatus siitä, että olisin ollut puudutettu ja kuitenkin käynyt läpi samat asiat tietämättä, mitä tarkalleen tapahtuu, on jopa epämiellyttävämpi.



Supoistukset toki ovat kivuliaita, mutta minusta se on "kommunikoivaa" kipua, joka kertoo, mitä tapahtuu. Olin yhteistyössä kehoni kanssa ja aktiivisesti läsnä koko ajan. Ponnistusvaihe nyt vain on kamala, mutta en usko, että se, ettei tuntisi kunnolla, mitä tapahtuu, tekisi siitä erityisesti miellyttävämpää.



Mutta jos menisin kolmannen kerran synnyttämään, lähtisin edelleen asenteella, että katsotaan, miten menee ja miltä sitten tuntuu. Jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja on ihan turha päättää, että kivunlievitystä ei halua. Voi olla, että seuraavalla kerralla se olisi juuir se paras juttu minulle.

en kokenut tarvitsevani niitä, kuin vasta ollessani 9cm auki, jolloin oli jo liian myöhäistä. Seuraavasta sain lähes kaikki mahdolliset lievitykset ja lopulta kätilö huomasi tajunkin jo lähtevän ja tilasi epiduraalin Siitä runsas tunti ja vauva oli sylissä. Olin kivusta jo niin jäykkänä ettei avautumista enää tapahtunut.. Kolmannesta lilluin ammeessa ja otin ilokaasuhuikkaa niin kauan, kun pärjäsin ja tilasin epiduraalin, kun alkoi edellisestä synnytyksestä tuttu tunne päässä olemaan. Taas sama 1,5 tuntia ja vauva sylissä.



Päätöksiä voi aina tehdä, mutta toisinaan on syytä tehdä uusi päätös..

jos suunnitelmistasi poiketen rukoiletkin epiduraalia jo heti alkuvaiheessa. Koskaan kun ei voi tietää.

Ensimmäisen aikaan tosin laitettiin epiduraali, käytännössä minulta kysymättä, piti käynnistää aika jytyin menetelmin oksitosiinitipan kanssa, sitten tuli mutkia matkaan kun vauvan sydänäänet romahti, piti leikata eppari, kiskoa imukupilla, kätilöt työnsi mahan päältä ja minä puskin sen minkä jaksoin. Kaikenkaikkiaan meni siis aika penkin alle, mutta mikä tärkeintä vauva tokeni hyvin pian, vaikka eka pisteet olikin hyvin heikot..



Toka sitten meni täysin erilailla. Eli täysin luomuna koko homma. Oli ihana määrätä itse oma tahti, olin pystyasennossa koko avautumisvaiheen ajan, käytännössä kävelin..hyppäsin pöydälle vain ponnistamaan, ja ponnistaminenkin oli tosi helppoa, sille ei vaan voinut mitään, vauva tuli eikä meinannut, parilla ponnistuksella. Kipu oli kyllä jotain ihan toiselta planeetalta, mutta siinä vaiheessa, kun ajattelin, että en enää oikeasti kestä, ei tarvinnutkaan kestää, kun ponnistuksen tarve tuli ja pelasti ;D

Kokonaisuudessaan mahtava synnytys.



Kolmas tuli melkein myös luomuna, suihkun avulla. Ihan hetkeä ennen ponnistusvaihetta aloin olla niin kipeä, etten oikein pystynyt rentoutumaan ja viimeiset pari senttiä ei meinannut avautua, joten otin kohdunkaulalle puudutteen, ei siitä kyllä ehtinyt käytännössä olla mitään apua, kun siinäpä se pari senttiä sitten avautui, ja ponnistusvaihe alkoi. Ei montaa ponnistusta tarvinnut tässäkään.



Eli sanoisin oman kokemuksen perustella, että kyllä luomu synnytys on minulle ollut paljon parempi ja hyvä kokemus.

Mutta, kuten esikoisen aikaan nähtiin, turha oli suunnitella, meni kuitenkin ihan toisella tavalla, koska oli pakko käynnistää huikeiden verenpainelukemien ja yliaikaisuuden vuoksi. Ja sitten vielä muut pulmat synnytyksen aikana.



Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan luomuna, jos yhtään sille tuntuu.

rentoutti ja sai kohdunsuun lopulta avautumaan 5 sentistä eteenpäin. Olin tosi tyytyväinen synnytykseen kun ei ollut kipuja joita nyt kauhulla muistella ja sain lapsen terveenä syliin samantien. Etukäteen pelkäsin epiduraalia ja luin kaikkia luomujuttuja toiveekkaana, mut tosipaikassa mulla avautumisvaiheen kivut oli niin kovia, et pystyin vaan kiemurtelemaan sängyllä tuskissani ja huutamaan perkelettä. Koko kroppani oli aivan krampissa jännityksestä, jonka se epiduraali vihdoin laukaisi ja pääsin synnytyksessä eteenpäin. Siinä ei olisi enää kovin kauaa ollut viisasta pitkittää synnytystä kun vedet olivat menneet jo paaljon aiemmin ennen supistusten alkua.