Pakollinen vuosittainen sukulaisvierailu; miten jaksaa henkinen nöyryytys?

että susta ei ole mukava tavata Maijaa, koska koet hänen arvostelevan ja vertailevan sua ja X:ää ikävään sävyyn, ja että sulle tulee paha mieli, niin että isän tapaamisestakaan ei pysty nauttimaan.

Voi, sun tilanne kuulostaa hirveän kurjalta, mutta ei sun ole pakko ottaa tuollaista vastaan. Onhan aikuisen ihmisen osattava olla loukkaamatta läheisiään, kun se tietää pahoittavansa toisen mielen.

Isä ei lähde ilman vaimoaan. "Maijastakin on niin mukava tavata teitä."

ap

Ota hupin kannalta. Mieti naita jo etukateen. Kun x;n kehuminen alkaa, kysy miten se viikkaa lautasliinat kun sina olet niin kyllastynyt siihen omaan malliisi jne. Mita hullumpia, sen parempi.

ONNEKSI TÄTÄ TEIDÄN TAHALLISTA NÖYRYYTYSTÄ EI TARVITSE KESTÄÄ KUIN TÄMÄN YHDEN KERRAN VUODESSA. OLETTE AIKA MIELENKIINTOISIA AIKUISIA, KUN KUTSUTTE MINUT VUOSI TOISENSA JÄLKEEN KYLÄÄN VAIN NÄLVIÄKSENNE JA VERTAILLAKSENNE MINUA AIVAN TOISEEN IHMISEEN. ELLEI TUO LOPU TÄNÄ VUONNA, NIIN ENSI VUONNA EN TULE ENÄÄ TÄNNE.



Opettele litania ulkoa, harjoittele sanomaan sitä ääneen vakuuttavasti, ilman mahdollista itkua ja suurta dramatiikkaa. Sano se aivan tavallisella äänenpainolla rauhallisesti ja selkeästi. Sovella tekstiä tarvittaessa itsellesi sopivaksi.



Mieti samalla, mikä noissa ihmisissä on sellaista, joka saa sinut alistumaan moiseen nöyryytykseen kerta toisensa jälkeen. Ovatko he esimerkiksi alistaneet sinua jollain tapaa jo, kun olit lapsi?



Jos he kohtelevat sinua noin, niin minusta he samalla antavat käänteisesti sinulle luvan toimia samalla tavalla myös heitä kohtaan. "Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohtelevan"...



Ei sukulaisia ole pakko sietää, vain, koska ovat sukulaisia.



Kuka sinua puolustaa, ellet sinä itse?



Toivotan onnea tämänvuotiselle "keikalle"!

lähteä nöyryyttämään itseään tuolle sukulaisjoukolle joka loukkaa ja josta on jo vieraantunut????????



Ja juu, on ihan omakohtaista kokemusta jättää lähisukulaiset pois vierailuista. Ei tartte.

Näin pääset fiksumpana osoittamaan äitipuolellesi hänen huonon, nolon ja hävettävän käytöksen. Toivottavasti tajuaa hävetä... vaikka oman aseman epävarmuuttahan tuo tuollainen puolison lapsen nälviminen on.

"Sanoitko sinä noin tehdäksesi minulle tahallaan pahan mielen?" "Kylläpä osasit sanoa ilkeästi. Onneksi olkoon, sait ilkeällä kommentillasi minulle pahan mielen." "Kyllä, hän on kaunis minunkin mielestäni. Meidän suvussa on monia kauniita ihmisiä, minusta (hlö joku ihan muu) on erityisen sievä." (vaihda puheenaiheeksi joku muu) "Miksi vertaat minun ja hänen aloja? Eikös ole pääasia että me kumpikin saamme mieleisen ammatin?" "Olipas röyhkeästi sanottu. En muistanutkaan että olet noin ilkeämielinen. Miksi sanoit noin?" "Olipas epäkohteliaasti sanottu. Tiedän toki olevani ylipainoinen ja uskon että sinäkin sen huomasit, mutta on epäkohteliasta mainostaa sitä. Enhän minäkään sano sinulle mitään vaikka huomasin heti että olet kerryttänyt vähän ylimääräistä/pyöristynyt." Ihan ykkösenä, pidä huoli siitä että olet kaikille ystävällinen etkä aloita ilkeilyä. Avaa suusi ylläolevilla kommenteilla vain jos on aihetta. JA, käännä heti puheenaiheeksi joku muu. Kysele ihmisten työpaikoista, asuntoasioista, kaupunkiensa viihtyisyydestä, lapsista/lapsenlapsista, tarjoiltavista, jne. Ja muista: kun katsot ihmisiä silmiin, he eivät edes huomaa mitä sinulla on päälläsi. Hurjasti tsemppiä sukujuhlaan! Itse olen selvinnyt tämäntapaisilla kommenteilla.

Jo niistä saa piristystä ja voimiakin.



Olen usein miettinyt, että miksi en saa tähän asiaan ryhtiä. Olen muutoin aika napakka ihminen ja sanon tiukastikin takaisin.

Mutta tämä. Tämä on jokin sokea piste, missä tunnen olevani itsekin avuton nysvä. Ehkä se johtuu siitä, että tätä on jatkunut niin kauan, etten tiedä kuinka laittaa pisteen sille. Tai siis teoriassa tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä se tuntuu ylivoimaiselta.



Aikaisempina vuosina mieheni huomasi, että minä jopa lietsoin solvaamistani itse. Kun liikakiloistani huomautettiin, niin myöntelin kiivaasti ja kerroin paljonko niitä oli tullut ja kuinka onneton mässyttäjä olen. Kun huomautettiin, että humanistinen alani ei ole hääppöinen, myönsin että historiaa opiskelleiden on vaikeaa saada töitä ja yleensä palkkaus on aika heikko, kuten humanisteilla yleensäkin. Jne.

En olisi itse tajunnut tuota, ellei mies olisi siitä minulle sanonut. Tämä tapa siis jäi pois, kun tajusin sen olemassaolon.



ap

tämä vuosi on erilainen kuin aiemmat! OPettele ne fraasit valmiiksi, kuten tuo yksi viisas kirjoittaja ehdotti, ja laita kampoihin. Enää ei alistuminen ja mielesi pahoittaminen ole vaihtoehto.



Tuumasta toimeen!



Tsemppiä!

Miten aikuinen ihminen on edes tekemisissä tollasten kanssa????



Miksi sun pitää väkisin olla tekemisissä jonkun hemmetin sukulaisen kanssa???



En ymmärrä.

Sun ei ensinnäkin ole pakko mennä. Mitä ihmettä oikein saat tuollaisesta vierailusta??!!



Toiseksi, sulla on puolustaja, miehesi. Jutelkaa etukäteen asiasta!



Kolmanneksi, älä niele solvauksia kommentoimatta niitä. Sait jo paljon hyviä neuvoja. Suku on varmaan ensin ällistynyttä kun et toimikaan samalla tavoin kuin ennen. Et voi muuttaa heidän käyttäytymistä, mutta omaasi voit.



Voisitko asua vaikka hotellissa ja mennä päiväseltään käymään? Näin saisit välillä hengähtää ja kerätä voimia.



Edelleenkään en tajua miksi menet. Isäsi ei tule tapaamaan sinua nyt - mutta hän lienee tottunut että menet aina sinne. Ihmisten on usein helpompi olla ilkeitä tutulla maaperällä. Ja toisaalta kun olet heillä sun on vaikeampi poistua tilanteesta jos tulee tukalat paikat.



Muuta peliä, niin hänkin joutuu toimimaan uudella tavalla.



Suosittelisin lisäksi ammattiauttajaa, jolle voisit puhua aiheesta. Voisit saada uusia toimintamalleja.

älä mene ollenkaan. Anna ilkeiden ihmisten olla. Näin minä olen tehnyt,ja ei kaduta yhtään.



En halua todellakaan lisätä taakkaasi mutta mietihän millaisen maahan poljettavan aikuisen mallin annat lapsellesi.

Muutamia syitä. Osa ehkä tekosyitäkin, osa omaa saamattomuuttani ja osa kai ihan ok -syitä.



-kyseessä on isäni eikä random-sukulainen, koen siis jonkinlaista velvollisuudentuntoa vanhempaani kohtaan



-lapseni (7v.) pitää vaaristaan ja häntä kohdellaankin ihan ok



-isä asuu isossa omakotitalossa järven rannalla; on saunamökkiä, venettä ym. Siksi vuotuinen vierailu on kesällä ja heistä on aivan älytöntä lähteä pieneen kerrostalokoppiin kyläilemään



-he tekevät vuosittaisen vierailun meille lapsen synttäreiden yhteydessä - vierailutilanne on nyt siis tavallaan tasapeli. Tosin esim. tänä vuonna synttärit jäivät välistä, kun olivat varanneet matkan juuri silloin, unohtivat koska lapsen synttärit on.



-jollain tapaa säälin isääni, minusta heidän liittonsa ei ole kovin tasa-arvoinen ja vierailumme selkeästi tuo iloa isän muutoin niin yksinäisiin päiviin



Tässä nyt jotakin syitä. En tiedä saanko tätä ikinä selitettyä ulkopuoliselle niin, että se vaikuttaa järkevältä toiminnalta. Tai onko se sitä ylipäätään...



ap

Ainoa hyväksyttävä syy oli tuo lapsi pitää vaaristaan-kohta ! Mutta jos se että lapsi tapaa vaarinsa, on sinulle kohtuutonta, ei sitä tarvitse toteuttaa.





Nyt alat arvostamaan itseäsi ja pitämään omista rajoistasi huolen!

"Sanoitko sinä noin tehdäksesi minulle tahallaan pahan mielen?" "Kylläpä osasit sanoa ilkeästi. Onneksi olkoon, sait ilkeällä kommentillasi minulle pahan mielen." "Kyllä, hän on kaunis minunkin mielestäni. Meidän suvussa on monia kauniita ihmisiä, minusta (hlö joku ihan muu) on erityisen sievä." (vaihda puheenaiheeksi joku muu) "Miksi vertaat minun ja hänen aloja? Eikös ole pääasia että me kumpikin saamme mieleisen ammatin?" "Olipas röyhkeästi sanottu. En muistanutkaan että olet noin ilkeämielinen. Miksi sanoit noin?" "Olipas epäkohteliaasti sanottu. Tiedän toki olevani ylipainoinen ja uskon että sinäkin sen huomasit, mutta on epäkohteliasta mainostaa sitä. Enhän minäkään sano sinulle mitään vaikka huomasin heti että olet kerryttänyt vähän ylimääräistä/pyöristynyt." Ihan ykkösenä, pidä huoli siitä että olet kaikille ystävällinen etkä aloita ilkeilyä. Avaa suusi ylläolevilla kommenteilla vain jos on aihetta. JA, käännä heti puheenaiheeksi joku muu. Kysele ihmisten työpaikoista, asuntoasioista, kaupunkiensa viihtyisyydestä, lapsista/lapsenlapsista, tarjoiltavista, jne. Ja muista: kun katsot ihmisiä silmiin, he eivät edes huomaa mitä sinulla on päälläsi. Hurjasti tsemppiä sukujuhlaan! Itse olen selvinnyt tämäntapaisilla kommenteilla.

Älä pidä mitään puheita tai hae ymmärrystä puolustavilla puhetulvilla. Ei kannata kaivella menneitäkään, jäät vain alakynteen, koska olet se lapsi, jota on kohdeltu huonosti pienstä asti.

Sen sijaan valmistele kaikkin todennäköisiin kommentteihin hyvin ytimekäs, napakka vastaus tämän ehdotuksen tyyliin. Vastauksen ei kannata olla vihainen, mutta siitä pitää käydä ilmi, kuinka sanoja oli asiaton. Ihan hyvä, jos voit kääntää kommentin kysymykseksi, kuten tuossa oli esimerkkeinä! Silloin kysyjä jää helposti alakynteen ja osoittaa vain oman tyhmyytensä.

Vastaa siis vain suoraan juuri käsillä olevaan kommenttiin, ivaan tai kysymykseen. Älä myöskään näytä vihaasi, ärtymystäsi, pelkoasi tai alemmuudentunnetta. Pidä äänesi neutraalina, mutta puhu selkeästi ja napakasti. Näin osoitat olevasi aikuinen, jolle sanottiin asiaton kommentti. Toivottavasti riisut toiselta näin aseet. Ja katso tosiaan suoraan silmiin.

Muista, että olet hyvä sellaisena kuin olet.

Tsemppiä!

Jos aiemmin ehdotetut vastaukset tuntuvat liian vaikeilta, harjoittele vastaamaan ilkeyksiin lievän tympeällä naamalla 'Niinkö.' 'Vai niin.' Katso samalla ilkeilijää pitkään silmiin, ja varustaudu henkisesti pitämään pitkää taukoa keskustelussa.



Äitipuolellasi lienee jonkinlainen yliote sinuun, joka juontuu lapsuutesi ajoista, jolloin olit täysin riippuvainen perheesi vanhemmista.



Jos kerran isäsi luona on noin paljon tilaa, välttele äitipuoltasi. Varmista, että hän joutuu juoksentelemaan perässäsi, jos haluaa ilkeillä sinulle ;) Esim. ota aterialla lautasesi mukaasi, ja lähde pöydästä sanoen, että syöt laiturilla, kun on niin ihana ilma ja järvi on niin kaunis.

silloin saa ilkeilijän helposti puhumaan itsensä pussiin.

käyttäydyt vieläkin kuin lapsi jota läksytetään, miksi? Ota oma tilasi, määritä itse oma arvosi. Rajaa tämä ikävä ihminen itsesi ulkopuolelle äläkä anna sanojen satuttaa. Hän tuskin voi itselleen mitään ja aikanaan kuolee pois tajuamatta miten paljon pahaa on ympärilleen kylvänyt.

Mä oikeasti en täällä viitsi paljon omasta tilanteestani kirjoitella, mutta mielelläni kirjoittaisin kanssasi kuitenkin - oon meinaan samanlaisessa tilanteessa - lähestulkoon... Laita postia vaikkapa osoitteeseen Suppurah@gmail.com

Pidä yhteyttä isääsi. Kun soitat puhelimella, ei äitipuolella ole sananvaltaa teidän välisiinne asioihin. Soita joka viikko, laita vaikka kännykkään muistutus.



Jo ennen täät sujujuhlaa, soita ja kutsu isäsi kylään, ja jos haluaa tuoda "Maijan" mukaan, sano rehellisesti ja pahoitellen että et halua Maijaa teille, sillä Maija joka kerta tavatessanne loukkaa sinua useasti sanomalla jotain ilkeää ulkonäöstäsi, opiskelupaikastasi ja tekee sinulle pahan mielen joka kerta. Tietääköhän isäsi tällaisesta?



Kysy isältäsi haluaako hän pitää yhteyttä sinuun ja perheeseesi. Ja sinä haluat häneen. Joten onko hänellä antaa yhtään syytä miksi hän ei tulisi kylään. Jos vetoaa siihen että Maijalle tulee paha mieli, niin sano että Maija on aiheuttanut sinulle niin monta kertaa pahan mielen, että eiköhän ole hänen vuoronsa välillä - ja että sinua surettaa ettei isä voi tavata teitä edes paria kertaa vuodessa koska Maija kieltää.

Joku oli antanut oikein hyviä neuvoja;) täytyy ottaa talteen. Itselläni ollu muutama vastaava tapaus menneisyydessä ja molemmissa katkaisin välit, koska tiesin etten osaa sanoa takaisin. Molemmissa tapauksissa nämä ihmiset ovat jääneet kyselemään minun perääni;)tätini, joka loukkaisi minua kovasti aiemmin, on nyt ollut viimeiset vuodet katumapäällä. lähettelee minulle kutsuja kotiinsa. Oliskikohan minun syytä antaa nyt anteeksi?