Pakollinen vuosittainen sukulaisvierailu; miten jaksaa henkinen nöyryytys?

osan sukua kokonaan! En olisi missään yhteydessä, oikeesti! Mitä sä saat siitä että pysyt väleissä? Vain pahaa mieltä

tuossa tilanteessa?

Meillä aivan samanlaista, eikä sitä niin vain ulkoisteta, kuten joku sanoi...

no entä jos sä vain sanoisit, että sinulle tulee paha mieli noista kommenteista. Ehdota, että puhutte mukavia. Jos se ei onnistu, niin lähde kotiin.



Mä en oikein tajua miksi pitää käydä itseänsä nöyryyttämässä. Jos itse koet sen tarpeelliseksi, niin suojele lastasi sen verran, että älä häntä ota mukaan. Lapsen ei tarvitse kuunnella kun hänen äitiänsä haukutaan.

että mollaaminen tuntuu ikävältä ja vertailu on rumaa. Muistuttaisit siitä hyvästä vanhasta ohjeesta olla hiljaa, ellei ole mitään kivaa sanottavaa.



Vai voisitko jättää kylmästi väliin? Miksi menemättä jättminen olisi suurempi paha?



Onhan tuo kurjaa, miksi alistuisit siis?

Taas se on edessä. Vuosittainen pakollinen sukulaisvierailu. Vierailu on pienempi paha kuin sen väliin jättäminen.

Vaan miten taas jaksaa sitä henkistä nöyryytystä. Kuulla kuinka olen taas lihonut ja kuinka X (toinen sukulainen, johon minua on lapsuudesta saakka verrattu) on niin kaunis. Kuinka minä opiskelen vain alaa A ja X opiskelee alaa B. X sitä, X tätä - minä sitä, tätä ja läpimätä.

Maltan tuskin odottaa, kun X saa lapsia ja sitten voidaankin vertailla minun lastani (avioton äpärä) ja hänen lastaan.

haistata vitut tommosille!!! ei sinne tartte mennä nöyryytettäväks!! viekööt ukkos mukulat keskenään kuppasille sukulaisilleen, painu sä tyttökavereittes kaa bilettää ;)

Joten ulkoistaminen on vähän haastavaa. Haluaisin olla yhteydessä kuitenkin isääni, mutta ärsyttää että hän on niin nysväke ettei kykene puolustamaan tytärtään tai saamaan vaimoaan aisoihin tässä asiassa.



En tiedä mikä on halveksunnan aiheuttanut. Olin 2v. kun uusi vaimo tuli kuvioihin. Vertailu alkoi siitä; koulumenestykset, pituudet, painot, pukeutumistyylit, puolisot, häät... Kaikki mahdollinen.



Teininä avauduin kerran aiheesta ja siitä syntyi sellainen sota, että ahdistaa vieläkin. Syyllistysryöppy oli valtava ja minua moitittiin siitä, että en ymmärtänyt olla kiitollinen kaikesta heiltä saaduista asioista (ruoka, rakkaus ja kaksi etelän matkaa - viimeksi olin reissussa mukana ollessani 12v., sen jälkeen ne loppuivat koska "alan tulla ryyppäämis- ja miesikään").

Niinpä se olinkin sitten minä, joka pyysin nöyrästi anteeksi.



Mieheni on ainoa, joka ajoittain sanoo vastaan. Ei hänkään kehtaa suoraan täräyttää, mutta sivaltaa ajoin mojovasti vastaan.



ap

ole ylpeä, pystypäin, pidä itseäsi yhtä arvokkaana kuin muitakin. Kerro heille, että olet yhtä arvokas. Kerro, ettet suostu ottamaan roskakori asemaan. Ole asiallinen, ystävällinen ja jämäkkä.

ja ilmoitat että et aio enää altistaa itseäsi ja perhettäsi moiseen paskaan. JOs ei meno muutu niin vierailuja ei enää tule. Ihan oikeesti, ei tuo tee lapsillesikaan hyvää kuunneööa tuommoista paskaa.



Mitä sä saat noista vierailuista? Jos et mitään niin miksi käyt? Kun kuuluu käydä? Jep jep....

"asiallinen, ystävällinen ja jämäkkä" oli paras ohje mielestäni. Olet takaisin niin kuin et olisi koskaan loukkaantunut hänelle eli tosiasiassa olet hänen solvaustensa yläpuolella. Näin ehkä jaksat parhaiten.



Jos siis on pakko mennä.

Ja vain isääsi, ei tämän vaimoa. Kutsu isä teidän kotiinne, yksin. Vierailu on varmasti aivan erilainen, kun isäsi on ilman siippaansa.

Niitä heittelet sitten sopivissa kohdissa. Kuten: X:n miesmaku ei nyt ole koskaan ollut kovinkaan hyvä. X nyt on aina ollut aivan surkea autoilija. X:n tekemät pöperöt saa vatsan aina sekaisin. X:llä on aika oudot hiukset nykyään. Ihmeellisiä näppyjä X:n naamassa. jne jne...

Ja luonnollisesti olen aika vieraantunut isästäni. Hänen vaimonsa kanssa en ole läheinen koskaan ollutkaan, vaikka lapsena yritinkin miellyttää häntä.



Vieraantuminen vaikeuttaa asiasta keskusteluakaan, mutta pitäisi kai ryhdistäytyä sen kanssa. Voimiahan sekin vaatii.



En tiedä onko kyse muistihäiriöistä vai taas yhdestä tavasta osoittaa ylemmyyttä, mutta sekä isäni että hänen vaimonsa eivät ajoittain muista esim. mieheni nimeä (olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, naimisissa kaksi), lapseni syntymäpäivää (helppo päivämäärä) eikä aina ikääkään (heittoa 1-2 vuotta), mitä opiskelen (historiaa) jne.

Molemmat ovat kuusikymppisiä ihmisiä, joten ei ehkä ihan potentiaalista dementiaikääkään.



ap

Ja vain isääsi, ei tämän vaimoa. Kutsu isä teidän kotiinne, yksin. Vierailu on varmasti aivan erilainen, kun isäsi on ilman siippaansa.

Isä ei lähde ilman vaimoaan. "Maijastakin on niin mukava tavata teitä."

ap

Miksi lapsesi sitten olisi avioton äpärä?

niin että muutkin kuulee: "Vieläkös säkin elät?", vedä pää täyteen tai kasvata lehmän hermot. Mitä sitten vaikka vertailevat?

Miksi lapsesi sitten olisi avioton äpärä?

eikö sinullaole lainkaan omanarvontuntoa?

Minä en suostuisi lähtemään tuollaiselle vierailulle! Tapaa isääsi muutoin, jos siis haluat häntä tavata!

Minäkin olen tällä hetkellä hyvillä mielin kotona yksin puolitoista viikkoa, kun mies on lapsien kanssa maalla oman isänsä luona. Ei minulla ole vaaria vastaan mitään, mutta en jaksa sitä ihmislaumaa, mikä siellä on. Minusta on ihan kiva nähdä niitä seitsemää muuta ihmistä siellä muutama tunti esim. synttäreillä, mutta ei niin, että ollaan yhdessä kymmenen päivää! Tarvitsen niin paljon yksityisyyttä. Sanoin miehelleni, että en lähde mukaan, koska se ei vastaa minun käsitystäni loman vietosta. Ei siinä sen kummenpaa. Tietääkseni kukaan ei ole ottanut nokkiinsa päätökseni vuoksi, ei mieheni, ei lpaseni, ei vaari eikä muut sukulaiset. Minusta on tärkeämpää oma mielenrauhani, ei toisten ihmisten miellyttäminen! Mutta minähän olenkin jo 50 v, joten tiedän jo omat tarpeeni ja osaan vaatia niitä. En suostu enää miellyttämään ketään!

"Sanoitko sinä noin tehdäksesi minulle tahallaan pahan mielen?"



"Kylläpä osasit sanoa ilkeästi. Onneksi olkoon, sait ilkeällä kommentillasi minulle pahan mielen."



"Kyllä, hän on kaunis minunkin mielestäni. Meidän suvussa on monia kauniita ihmisiä, minusta (hlö joku ihan muu) on erityisen sievä." (vaihda puheenaiheeksi joku muu)



"Miksi vertaat minun ja hänen aloja? Eikös ole pääasia että me kumpikin saamme mieleisen ammatin?"



"Olipas röyhkeästi sanottu. En muistanutkaan että olet noin ilkeämielinen. Miksi sanoit noin?"



"Olipas epäkohteliaasti sanottu. Tiedän toki olevani ylipainoinen ja uskon että sinäkin sen huomasit, mutta on epäkohteliasta mainostaa sitä. Enhän minäkään sano sinulle mitään vaikka huomasin heti että olet kerryttänyt vähän ylimääräistä/pyöristynyt."



Ihan ykkösenä, pidä huoli siitä että olet kaikille ystävällinen etkä aloita ilkeilyä. Avaa suusi ylläolevilla kommenteilla vain jos on aihetta. JA, käännä heti puheenaiheeksi joku muu. Kysele ihmisten työpaikoista, asuntoasioista, kaupunkiensa viihtyisyydestä, lapsista/lapsenlapsista, tarjoiltavista, jne.



Ja muista: kun katsot ihmisiä silmiin, he eivät edes huomaa mitä sinulla on päälläsi.

Hurjasti tsemppiä sukujuhlaan! Itse olen selvinnyt tämäntapaisilla kommenteilla.