Te joilla 2 poikaa, toivoitte kuopuksesta tyttöä, mutta poika tuli, miten olette "selvinneet"?

Meille tuli kaksi poikaa. Itse olen viiden tyttären perheestä ja jotenkin "olo oli kuin odottaisin tyttöä". Ultrassa kerrottiin, että pojan sukupuolielimet näkyvät. Olin hämmästynyt jonkin aikaa, vaikka totisesti raskautta suunnitellessamme toivoimme lasta, emme tiettyä sukupuolta..ja kuitenkin pohdin, mitä mahtanevatkaan olla pienten poikien leikit ym. Sitten kun esikoinen syntyi, se oli menoa! Olin pyörtyä ihastuksesta, jonka poikavauva minussa herätti. Ja toista odottaessa suupieleni kääntyi hymyyn, kun ultrassa todettiin pojan sukuelimet. Tiesin ensimmäisen pojan jälkeen, että pienet pojat vievät sydämen...tottakai tytärkin olisi vienyt, mutta en koe, että meiltä puuttuisi mitään. Naapurin tytöt toki ovat ihastuttavia, mutta meillä lapsiluku täynnä ja hurmuripoikamme kaikkine keppeineen ja sammkon kutuineen aivan ihastuttavia. Ja ovat opettaneet meidät vanhemmat aivan uuteen maailmaan. Jos saatte toisen pojan, uskoisin, että viehätyt kympillä!

Kysyit saako poikiin samanlaisen yhteyden kuin tyttöihin onko heistä samanlaista seuraa. Meillä pojat kaikkikin ovat kovasti olleet äidin perään pitkään ja mietin että ehkä tytölle isä sitten olisi ollut tärkeämpi.Tosi paljon on pojista seuraa ja en osaa kuvitella miten yhteys voisi olla tiiviimpi tyttären kanssa.Toki paljon aikuisena varmasti riippuu myös siitä onko lapsi sitten aikuisena kiinnostunut sukupuolesta riippumatta edes joistain samoista asioista kun itse on.

jotain ettei kannattaisi tehdä lapsia jos tollasia tarttee miettiä tms. Ja se, että joku miettii "pinnallisia" asioita, ei automaattisesti tarkoita etteikö sillä ihmisellä ole myös isoja huolia ja vastoinkäymisiä. Voimia teille ja pienokaisellenne.

en tarkoittanut ettei tollaisia asioita saa miettiä. Eikä ole marttyyria ajatella että elämässä on pahempiakin asioita kun saada samaa sukupuolta oleva toinen lapsi. Ompa kylmästi todettu "tough luck" kun pieni lapsi sairastuu vakavasti. Totesin kuitenkin ettei se tähän liity ja mainitsin sen sen takia että elämässä on isompiakin huolia.

sitä olla vastoinkäymisiä (ellette siten puhu jostain "en saanutkaan ylennystä"- vastoinkäymisestä), mutta luulisi, että jos vaikka yksi lapsi olisi kuollut tai ollut pahasti vammainen, niin oikeasti olisi ihan sama, mitä sukupuolta seuraava lapsi on. Eli tässä asiassa tuo sukupuolihomma on kyllä pinnallista.

Äiti-tytär suhteen saavuttamattomuus harmittaa.



Harva poika lähtee äitinsä kanssa aikuisena vaikka ostoksille, jumppaan, verhokauppaan, taidenäyttelyyn tai keskustelee poikansa kanssa vaihdevuosista, perunalaatikon valmistuksesta tai kasvimaan hoidosta.



Minulla on läheinen suhde äitiini, ja olisipa vaan äidillä melko paljon tyhjempi elämä, ellemme olisi myös ystäviä keskenään. Eikä tämmöistä suhdetta pysty luomaan minkään muun kuin äidin ja tyttären välille.



Että sepä vaan vituttaa, ettei minulla vanhempana naisena ole mahdollisuutta tähän, koska minulla on poikia, ei tyttäriä.



Siitä tuskasta, etten voi shoppailla pikkutytöille mekkoja, olen melko hyvin päässyt yli, mutta tämä tulevaisuuden suhdepuutos harmittaa.

ja kuopusta odottaessani kävin rakenneultrassa ja kun kuulin että on poika, oli todella pettynyt. Toivoin niin kovasti tyttöä :( Mutta pääsin nopeasti asian yli tavallaan. Rakastan poikiani yli kaiken :D Silti mielessä kummittelee pieni kiharapäinen tyttö vielä joskus, jonka kanssa olisi kiva tehdä tyttöjen juttuja. Tai järjestää häitä joskus.. Pojat kun menee naimisiin (jos menee) on se morsiamen äiti kuitenkin häärimässä, enkä minä :(

mutta on kiva ostaa pojille samanlaisia vaatteita =) kokeilepa pukea tyttö ja poika samanlailla ..