Nimenvalinnasta vauvalle! Käsittämätöntä!
En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten ihmiset eivät valmiiksi mieti tulevan lapsensa nimeä! Onkai tuo hommaa ruveta sitten vauvan synnyttyä pähkäilemään nimeä sille, ja ihan yhtä käsittämätöntä on, ettei sitä sitten osata valita.
Kertokaa nyt tyhmälle, mikä järki tuossa on?? Luulisi että jos raskaus on toivottu ja varsinkin suunniteltu, on se nimikin mietitty valmiiksi?? Tulee noista nimikeskusteluista aina tunne, että on lähdetty soitellen sotaan, ihan puolivalmiina ja asiaa yhtään miettimättä :/
Vähän keskeneräinen on kyllä koko asia tuleville vanhemmille, jos ei yhtään mieti hommaa etukäteen. Varsinkin, kun tiedetään että nimistä voi joutua käymään puolison kanssa keskusteluja, koska toisen mielipide ei aina ole yhtäläinen toisen kanssa.
Järkyttävää ( ja ärsyttävää) lukea epätoivoisten vanhempien kyselyjä sen oman lapsen nimivalinnoista TÄÄLTÄ.... Varsinkin jos kastajaiset/nimenantojuhlat on jo pian edessä.
Tietty tähän loppuun pitää todeta, että Ap:llä on sekä tytön että pojan nimi valmiiksi mietitty jo hyvissä ajoin ennen raskautta. Kun siihen on paneuduttu hyvissä ajoin, ja löydetty hyvä nimi, ei sitä tarvitse h-hetken lähestyessä ruveta arpomaan.
Kommentit (27)
Voi nökö, tarkoitatko Melena??
Ei voi olettaa, että kaikki osaisivat latinaa..
nimen pitää sopia kantajalleen. En voisi sitä etukäteen valita. Luulin voivani, mutta ei se valittu nimi sopinut lainkaan ja jouduimme miettimään uuden.
No, tässä meidän selitykset:
Meillä oli ekalle nimi valmiina.
Tokalle meillä oli miehen kanssa vahvat OMAT mielipiteet mikä vauvan nimi on ja oikeasti en voinut kertakaikkiaan hyväksyä miehen ehdotusta joka oli tyyliin Urpo. Ristiäisiin mennessä ei oltu päästy sopuun tai edes kompromissiin (yritin kyllä) mutta automatkalla kirkkoon mies suostui minun ehdotukseen.
Kolmannen kohdalla lapsella oli työnimenä Jaska jonka sisarus oli keksinyt. Vauva profiloitui vahvasti Jaska-nimiseksi ja yllättäen olikin vaikeaa löytää joku toinen nimi sillä emmehän me oikeasti halunneet Jaska-nimeä antaa lapselle taakaksi. Viikkoa ennen ristiäisiä löydettiin mukiin menevä nimi vaikkei se nyt ollut sellaisen että tuli olo että tää just SE OIKEA nimi. Viime tinkaan kuitenkin jäi ja vielä fiilis että tulikohan annettua väärä nimi. Välillä vieläkin mietin sitä.
Meillä oli esikoisen odotusaikana parikymmentä nimeä joita pyöritetltiin ja niistä sit valittiin kaks tytön ja kaks pojan nimeä. Tyttö tuli ja synnytyksestä seuraavana päivänä valittiin niistä kahdesta toinen nimi vauvalle.
Sen jälkeen ollaan aina otettu etukäteen selvää et kumpi tulee, ja valittu 2-3 sopivaa nimeä ja kun vauva on ollu 1 vrk valittu niistä etunimi ja kerrottu se kaikille heti.
Helppoa ja yksinkertaista.
Ehkä minäkin otin nimen valinnan liian vakavasti. Tuli vain olo että vauvalla on jo oma nimi joka mun piti vain arvata. Ja voitte uskoa kuinka vaikeaa oli arvata. En muuten löytänyt oikeaa nimeä, mutta ehkä jotain sinne päin.
nimen valitseminen on hankalaa. Miehen mielestä (ei suomalainen) voisi aivan hyvin laittaa jonkun vain suvusta. Samalla tavalla kuin hän on saman niminen kuin isoisänsä. Hän voisi laittaa hyvin vaikka saman nimen kuin siskonsa lapsella. Ollaan vähän ääripäitä
Voi nökö, tarkoitatko Melena??
Ei voi olettaa, että kaikki osaisivat latinaa..