MIKSI et kysele toiselta ihmiseltä mitään?

Jos ja kun joku ei kysy vastaavasti minulta, pidän häntä töykeänä ja välinpitämättömänä ihmisenä.



Mutta kyllähän noita löytyy nykymaailmassa paljonkin.

Mä jätän ainakin silloin kyselyt sikseen, kun huomaan, että toinen kalastelee kysymystä. Esim sanomalla "hitsi kun eilen tapahtui jännittäviä juttuja" jatkamatta kertomusta. Sillon kai kuuluisi kysyä että "no mitä eilen tapahtui?". Totean tuollaisissa tilanteissa vaan jotain ympäripyöreetä.



Ja sitten on ne "ette usko mitä tapahtui äsken!!", "onpa taas tulossa muutoksia elämään", "koirani teki juuri jotain mahtavaa" facebookstatukset... Huh. Joku murtuu aina kysymään tarkentavia kysymyksiä, en minä :D :D

En ikinä muista kysyä niitä "mitä teit viikonloppuna" -tyyppisiä kysymyksiä, ja kiusaannun itsekin niistä. Mieluummin tosiaan kertoisin itse niistä asioista joista haluan kertoa kuin vastaisin vaikka että "en tehnyt viikonloppuna mitään kiinnostavaa, lähinnä kotitöitä". Samoin kuuntelen erittäin mielelläni kun muut kertovat niistä asioista jotka heidän elämässään ovat mielenkiintoisempia kuin vastaukset niihin kysymyksiin joita minä keksin kysyä.



Ystävien kanssahan keskustelu ei etenekään kysymys-vastaus-periaatteella vaan just niin kuin tässä ketjussa on kuvailtukin, eli että yhdestä kommentista kumpuaa seuraava ihan luonnostaan, ja kysymykset ovat lähinnä LISÄkysymyksiä toisen jo kertomaan juttuun.



Mutta ainahan ei olla ystävien kesken vaan tosiaan pitää keksiä puhumista sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa se juttu ei samalla tavalla luonnostaan luista, ja silloin olisi hyödyllistä olla vähän parempi niiden kysymysten kanssa. Nyt kun en ole, yritän päästä niistä kysymyksistä mahdollsiimman nopeasti eroon ja teen parhaani luodakseni luontevampaa keskustelua. Jos se onnistuu, hyvä, mutta aina ei onnistu, ja onhan se noloa kun keskustelu täysin kuolee. Yritän kertoa jonkun muka hauskan jutun eikä kukaan reagoi siihen mitenkään, ja hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen joku kysyy mitä tein viikonloppuna... uuuh, silloin tekisi mieli vajota maan alle.

Mä oon tosi huono kyselemään. Se liittyy jonkinlaiseen kiusallisuuteen ja estyneisyyteeni. Ei siis niin, että toisen ihmisen seurassa olisi kiusallista vaan niin, että koen kyselemisen kiusalliseksi jos minun pitää sitä tehdä. Vaikka voin olla joskus ihan puhelias, olen kuitenkin aika introvertti. Muilta kyseleminen tuntuu jotenkin liian intiimiltä. Itsestäni mun on helppo puhua, siinä en tunne samanlaista intiimiyttä kuin toiselta kyselemisessä, se tuntuu siis turvalliselta. Kyse siis ei ole siitä, ettenkö olisi kiinnostunut myös toisen asioista.



Eli kun puhun itsestäni, olen turvallisella ja ei niin intiimillä alueella. Toiselta kyseleminen taas tuntuu intiimiltä, tuntuu että menen tavallaan hyvin lähelle toista ja se tuntuu kiusalliselta. Kun nyt mietin asiaa, niin läheisten kanssa osaan kysellä paremmin.

Jotkut ihmiset eivät koskaan kysy toiselta mitään, ei kuulumisia, ei mitään. Tällainen sosiaalinen ja kyselevä ihminen haluaisi tietää miksi ei?

Minä itse olen luontaisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä, siksi en tätä ihan ymmärrä. Toisekseen en minäkään aina ole kiinnostunut toisen ihmisen asioista, mutta katson käytöstapoihin kuuluvan, että vähintään jonkun kysymyksen hänelle esitän.

Minä en kysele ihmisiltä mitään, koska oletan että he kertovat asiansa ilman kyselemistäkin.

Itse pidän jatkuvaa kyselyä ärsyttävänä ja utelemisena. Senkään takia en kysele muilta kuin korkeintaan sen että mitä kuuluu. Tuon jälkeen annan ihmisen kertoa ihan oman mielensä mukaan niitä asioita mitä hän haluaa kertoa.

Esim. tapasin pari päivää sitten entisen työkaverin ja tuli puhetta omasta raskaudestani jota on enää pari viikkoa jäljellä. Huomasin kyllä että tuolla entisellä työkaverilla oli maha hiukan isompi, mutten kysynyt mitään. Hetken päästä hän itse kertoi olevansa raskaana.

Tuollainen on luontevampaa kuin utelu ja urkkiminen ja väkisin kysely.

Ja mitä tulee teihin "olen luontaisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä" tyyppeihin, niin pidän teitä vain ja ainoastaan uteliana ja hiukkasen ahdistavina ihmistyyppeinä. Jos joku ei jostain puhu vapaaehtoisesti niin luultavasti hän ei halua siitä puhua kysymystenkään jälkeen.

oletan että ihminen kertoo asioista joista haluaa kertoa, voin kysyä jotain jos keskustelussa tulee tauko. En halua udella.

Yksi ystävättäreni myönsi minulle joskus että on valehdellut minulle puhuessaan jostain, minä sanoin että olen epäillyt että asiat eivät olleet ihan niin kuten hän oli kertonut, mutta en kysynyt kun oletin että hän puhuu asiasta kun on siihen valmis, kuten kävikin, ystävätär sanoi että oli hyvä etten painostanut puhumaan aikaisemmin.

Puhun kyllä omista asioistani joskus liikaakin, se taas johtuu siitä että niin harvoin saan puhua muiden aikuisten kanssa.

Ei ikinä kommentoi facebookissa toisten kirjoituksia, ei koskaan tykkää mistään. Ei myöskään osaa onnitella fb-kavereita näiden syntymäpäivinä. Sitten kutsuu vielä näitä samoja ihmisiä omille syntympäivilleen. Koska uskon vastavuoroisuuteen, niin olen jättänyt nämä uusimmat synttärit väliin. Siis minun pitäisi osaa hänelle lahja, kortti ja kukkia, ja hän itse ei osaa edes kirjoittaa fb:iin Hyvää syntymäpäivää! ???

Ei kiitos, jätetään tällaisen omaan napaan tuijottavan ihmisen synttärit kyllä jatkossa väliin.

Jotkut ne oikeasti antaa facebookille "pikkuisen" ylikorostetun merkityksen. Mä en oikeastaan ikinä kommentoi facebookissa mitään, koska julkinen "esiintyminen" siellä yli sadalle ihmiselle ei ole mulle luontevaa. Suljetuissa ryhmissä (esim opiskeluun liittyvät ryhmät) kommentoin joskus jos on tarve, koska niillä jutuilla on jokin järkevä ja rajattu kohderyhmä. Lähinnä käytän fb:tä yksityisviestehin joskus.

Tekeeköhän joku mustakin vastaavanlaisia älyttömiä päätelmiä kuin tämä sankari tässä tekee facebook-epäaktiivisesta tutustaan? :O Tämä kirjoittaja kenties myös "tietää" onko joku parisuhteessa sen perusteella, mitä fb:ssä lukee tai on lukematta.

Huh, juuri tuon lainaamani tekstin kirjoittajan kaltaiset tyypit tekevät koko fb:stä tosi ahdistavan paikan. He määrittävät jonkin tietyn tavan käyttää kyseistä palvelua, ja jos ei tee niin niin siitä loukkannutaan tai siitä tehdään muuten jotakin käsittämättömiä päätelmiä.

Facebook ei ole kaikille elämä, kannattaa muistaa se. Siispä Facebook ei myöskään mitenkään päivänselvästi ilmennä ihmisen elämää ja asenteita. Mun sosiaalinen elämä on muualla kuin facebookin julkisissa keskusteluissa, mun kiinnostuksesta asioihin ei myöskään kerro MITÄÄN se, paljonko tykkäilen tai kommentoin. For God's sake...

koska haluaisin toisen sponttaanisti kertovan mitä hänelle kuuluu juuri nyt. Esim. mitä miehelle kuuluu, miten poika tykkää armeijasta, onko kissat vielä elossa koen tylsiksi kysymyksiksi tavallaan, koska ne eivät ole "ajankohtaisia" vaan sellaisia tylsiä yleiskysymyksiä. Kysyn oikeastaan vain mitä kuuluu ja sitten rakennan keskustelun siitä, mikä toisella ja itsellä just nyt on pinnassa.



En myöskään halua kysyä aina samoja juttuja kun nähdään, se on kiusallisen kaavamaista. Omassa elämässä on ainakin paljon kaikenlaista käynnissä ja jotkut aiheet ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnalla kullakin hetkellä. Joskus kiusaannun noita small talk-kysymyksistä (miten miehellä menee), koska vastaaminen siihen aiheuttaa lisäkysymyksiä ja kokonaisuus, joka on siis ajakohtainen juuri nyt ja liittyy oleelisesti siihen "mitä kuuluu", on todella monimutkainen ja siinä tarvitsee piirtää ties mitä ympyrädiagrammeja asiaa selittääkseen niin, että saa mitään tolkkua asiaan perehtymätön ihminen (joka tätä tietoa ei mitenkään tarvitsekaan) ja siksi mieluummin haluaisin kertoa vaikka lapsen synttärijärjestelyistä. Tietysti miehen kuulumiset voisi kuitata myös " hyvin, kiirettä pitää", mutta se taas ei kerro kellekään yhtään mitään mistään ja on siksi mielestäni supertylsää keskustelua. Samalla lailla puhuisin mielelläni ihmisten kanssa siitä, mikä on myös heistä kiinnostava puheenaihe, kuten vaikka tympääntymisestä pomoon, hassuista sattumuksista, ylipäätään jostain yksityiskohtaisemmasta kuin todella epäantoisasti tyyliin-Miten menee? -Ihan hyvin, mites teillä? -Ihan jees, vähän kiirettä töissä. Mites lapset? -Intoilevat joulujuhlaa. -Milloin se on? -JOulukuun 18.....



Ihminen saa sitte päättää puhutaanko vaikka äidin syöpähoidoista tai kissan trimmaamisesta. Useimmat kunnolliset kuulumistenkertomiset ja keskustelunaiheet, havainnot jostain ilmiötä tms kiinnostavat minua.

että siinä lukee kommentoida toisten kertomaa, mutta silti se vain on toisen aliarvostamista, jos ei halua tietää toisesta mitään, joten kannustan edelleenkin harjoittelemaan sitä taitoa.

tenttaamisesta ollut kyse vaan kohteliaasta tavasta kysellä muiden kuulumisia. Eli ei toki kokoajan kuulustella. Tämä toisten asioiden ohittaminen osoittaa valitettavasti välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä toiselle.

suora vastaus: kova kyseleminen tulkitaan usein utelemiseksi ja se vaivaannuttaa. Eli minusta tenttaaminen ei ole keskustelua. Keskustelua on sanoa jotain, antaa toisen sanoa siihen, ja jatkaa siitä. Siis vaikka sanoa mielipide ja kuulla, mitä toinen sanoo ja vastata siihen. Puhua aika yleisellä tasolla ja antaa ihmisten itse kertoa, mitä heille kuuluu - sillä syvyydellä ja tarkkuudella, joka heille itselleen sopii. Taustaksi sen verran, että olen ammatiltani tv-uutisten toimittaja ja kyselen ihan työkseni... eli sinänsä osaan hyvinkin kysyä - en vain pidä jatkuvaa kyselemistäkään hyvänä keskustelutapana ja kohteliaana (mitä ap tuskin siis tarkoittikaan, mutta kyselemisen asteesta ON siis olemassa yksilöllisiä mielipiteitä). Kiinnostusta toisen elämään voi siis osoittaa monella muullakin tavalla kuin kysymällä. Antamalla toiselle suun vuoron, kommentoimalla toisen kertomaa (siis niin, ettei vaihda aihetta saati ala puhua omista asioistaan).

Luitko kommenttiani kunnolla? Sanoin mielestäni aivan selvästi, että mielenkiintoa voi osoittaa hyvin monella tavalla, muutoinkin kuin kysymällä suoraan. Ja juu: tenttaamisesta ei ap varmaan puhunut, mutta kun jokainen ihminen saattaa kokea tenttaamiseksi eri asioita. -43-

Sillä kommentoinnilla siis nimenomaan kannustetaan toista jatkamaan kertomusta.

Väännänpä esimerkin avulla rautalangasta.

"meille kuuluu huonoa, vanhimmalla lapsella on vesirokko."

"Voi kurjaa, se onkin joskus aika paha tauti, voi nostaa kovan kuumeen..."(kommentti)

"no meillä se ei onneksi nostanut kuumetta, mutta kutisee kamalasti"

"siihen vois ehkä auttaa apteekin rasva, meillä ainakin auttoi aina hetkeksi"

"joo, kokeiltiin sitä, mutta ihmeen nopeasti se taas alkoi uudestaan."

"kuumat kelit ei ainakaan auta siinä"

"jep, meilläkin sisällä on 30 astetta, kun aurinko koko ajan räkittää ikkunaan"

"niin, teillähän on ikkunat länteen päin"

"niin on eikä sitä jaksa koko aikaa pitää verhoja alhaalla"

jnejne.

Siinä siis kuunneltiin koko ajan toisen kuulumisia ja saatiin tenttaamatta selville kaikenlaista...

KUN TAAS ihminen voi kysellä niin stanasti ilman, että ollenkaan KUUNTELEE toista tai antaa suunvuoroa.

-43-

Ainut tapa saada tietoa jostain oli se, ettei hiiskunutkaan eikä esittänyt olevansa utelias. Sama juttu kuin siinä, että ainoa tapa saada lupa johonkin oli se, että antoi vaivihkaa ymmärtää, että joku x olisi mieleinen. Jos kysyi suoraan, ei varmana saanut.

vaikka nykyaan olen yrittanyt kylla alkaa kysellakin. Kylla mua kiinnostaa ja haluan kuulla kuulumiset, mutta mut on lapsena opetettu tai koulutettu hiljaiseksi. Ei saa udella! Ala kysele! Ala urki! Vanhemmilta ja perheelta ei koskaan saanut vastauksia suoriin kysymyksiin, vain jos kierteli ja kaarteli ja oli hiljaa.

Siita sitten tuli tapa, niin pysyva, etta vasta aikuisena hoksasin, etta kuulumisten kysyminen on kohteliasta, ei tuppautumista.

Jokainen kertokoon oma-aloitteisesti kuulumisiaan, kuuntelen kyllä.

Liittyykö tähän, en tiedä, mutta en myöskään soita kellekään ellei ole asiaa. Äitihän siitä tykkää kn en soita moneen kuukauteen.

Insinööri olen, töissä puhelias ja pidetty. Moni on kiitellyt minua hyväksi tueksi ja tsemppaajaksi hankalilla hetkillä.

Mikäli kokee ettei olla riittävän läheisiä, ei halua tunkeilla ja kysellä liikaa. Ei halua, että siitä toisesta tuntuisi epämukavalta kuulustelulta ja joutuisi kertomaan liikaa.

Puhuisi juuri yhtään mitään. Jos jokin on ahdistavaa, niin se, että "saa olla" kenenkään häiritsemättä.

Miksiköhän suomalaiset ovat saaneet jurottajan ja töykeän kansan leiman? Miksi suomalaiset taas viihtyvät esim. Thaimaassa? Siksi, kun siellä KOHTELIAISUUTTA (ja rahan toivossa) ollaan kiinnostuneita muista.

Valtaosalla suomalaisista ei ole käytöstapoja, eli kun ei kiinnosta, se myös näytetään. Hävettää teidän puolesta.

onkin jaloa olla kohtelias rahan toivossa..olisiko sinusta kiva, jos miehesi kyselisi kuulumisiasi vain kohteliaisuuttaan, vaikka oikeasti olet maailman tylsin ihminen ja hän haluaa vain helppoa seksiä? Mua hävettää sun puolesta.

Tajuan heti sinut nähtyäni tunnetilasi, ensimmäiset juttusi paljastavat mitä sinulle kuuluu jne. On todella raskasta olla tuntosarvi-ihminen. Anteeksi jos vaikutan välinpitämättömältä.

Minä kerron hyvin harvoille omista henkilökohtaisista asioistani, enkä myöskään ole kiinnostunut kuuntelemaan toisten vuodatuksia, jaaritteluja ja liirum-laarumeita heidän elämästään. Mitä enemmän minua tentataan, sen visummin vaikenen.

Johtuu luultavasti näiden ihmisten itsekeskeisyydestä.

Minä olin samanlainen nuorempana, nyt olen välillä liiankin suulas niin, että tietoisesti hillitsen itseäni. Avautumiseen ja omista asioista puhumiseen minua auttoi kaksi hyvää ystävääni, jotka aina kohdatessamme olivat aidosti kiinnostuneita minusta, ja kyselivät vaikka huomasivatkin minun olevan kiusaantunut ja mieluummin olisin jättänyt vastaamatta.



Huomasin, että nämä ihmiset myöhemmin jopa muistivat mitä olin heille aikaisemmin kertonut, ja kysyivät samasta asiasta myöhemmin lisää, esimerkiksi minulle tärkeästä siskoni poikavauvasta tms. Se rohkaisi minua puhumaan enemmän ja enemmän.



Myöhemmin sitten opin, että on sosiaalisesti kohteliasta kysyä toisten kuulumisia, ja monet vaikuttavat oikeasti ilahtuneilta. Suomessahan se ei ole sellaista "hyvää päivää kirvesvartta" kyselyä, vaan me oikeasti odotamme vastausta. Jos on ujo, voi vastata lyhyesti, ja heittää taas pallon kysyjälle. Vähitellen voi opetella sosiaalisemmaksi. Se rikastaa elämää!

Kyselen kaikkea toisesta, muistan ne kotitilan lehmätkin, mistä olen kerran kuullut. Itsestäni en puhu mitään, ellei erikseen kysytä.



En tykkää puhua itsestäni.

Viittasin siis viestiin 29 mutta unohdin lainata :)



nro 70

Voi myös olla kyse siitä, että on niin itsekeskeinen, etteivät muiden asiat kiinnosta. Sellaisten ihmisten kanssa ei oikeastaan ole mitään mieltä olla tekemisissä.