Lue keskustelun säännöt.
MIKSI et kysele toiselta ihmiseltä mitään?
21.07.2010 |
Jotkut ihmiset eivät koskaan kysy toiselta mitään, ei kuulumisia, ei mitään. Tällainen sosiaalinen ja kyselevä ihminen haluaisi tietää miksi ei?
Tapasin lomalla 47 v sukulaisnaisen, joka on tällainen. Näen häntä n. kerran vuodessa, hän on hyvin puhelias ja kertoi kaikkea, mitä on tullut tehtyä. Juttelimme 1,5 tuntia. Kertaakaan hän ei kysynyt miehestä, ei lapsista, ei lomanvietostamme, ei mitään siitä miksi kommentoin joitain asioita niin kuin kommentoin.
Minä itse kysyin häneltä mitä miehelle kuuluu, miten poika tykkää armeijasta, onko kissat vielä elossa tms. Mutta hän ei siis kysynyt minulta yhtäkään kysymystä, laitoin ihan merkille, koska hän on aina sellainen.
Todettakoon vielä, että minä itse halusin tavata tämän ihmisen, eli lähdin tapaamaan häntä, koska niin harvoin näen. Minusta hän on ihan hauska tyyppi.
Voin toki spekuloida, miksi hän ei mitään kysynyt. Mutta kun olen ennenkin tavannut näitä ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta eivät kysele. Erilaisella sosioekonomisella taustalla, eli mikään kateuspykälä ei siis päde. Siksi etsin av-mammaa, joka on tällainen - MIKSI et kysele?
Minä itse olen luontaisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä, siksi en tätä ihan ymmärrä. Toisekseen en minäkään aina ole kiinnostunut toisen ihmisen asioista, mutta katson käytöstapoihin kuuluvan, että vähintään jonkun kysymyksen hänelle esitän.
Kommentit (81)
itse kerrot. Esim. kissakysymyksen jälkeen olisi kertonut teidän koirasta. Armeijakysymyksen jälkeen kertonut kuinka työkaverin poika on kanssa armeijassa ja siellä oli sitä ja tätä. Tietysti eri asia on, jos ei saa suunvuoroa, mutta tässä ei kai ollut siitä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä. En halua, että ihmiset ärsyyntyvät kyselyistä.
se toinen jotenkin jyrää mut. Tapaamisen jälkeen olo on kuin mankelin välissä olleella ja sitten vasta tulee mieleen että hetkinen, mehän puhuttiin vain minusta. Sitten nolottaa. Olen perusluonteeltani hiljainen ja hyvin omissa oloissani viihtyvä, me ei miehenkään kanssa kauheasti jutella. Toki työssä juttelen ihan normaalisti ja vastavuoroisesti työkavereiden kanssa kahvitauolla. Sitten kun osun yhteen vieraamman kyselykoneen kanssa tilanne on jotenkin uusia ja outo, hämmennyn.
En itse kerro, koska ajattelen, ettei häntä kiinnosta minun juttuni. Toki, jos toinen ihminen on äärettömän hiljainen ja hänen seurassaan on pakko olla, niin täytän hiljaisuuden omilla jutuillani. Mutta koska toisella ihmisellä riitti juttua omasta takaa, niin en alkanut kertomaan omia asioitani.
itse kerrot. Esim. kissakysymyksen jälkeen olisi kertonut teidän koirasta. Armeijakysymyksen jälkeen kertonut kuinka työkaverin poika on kanssa armeijassa ja siellä oli sitä ja tätä. Tietysti eri asia on, jos ei saa suunvuoroa, mutta tässä ei kai ollut siitä kyse.
En itse kerro, koska ajattelen, ettei häntä kiinnosta minun juttuni. Toki, jos toinen ihminen on äärettömän hiljainen ja hänen seurassaan on pakko olla, niin täytän hiljaisuuden omilla jutuillani. Mutta koska toisella ihmisellä riitti juttua omasta takaa, niin en alkanut kertomaan omia asioitani.
itse kerrot. Esim. kissakysymyksen jälkeen olisi kertonut teidän koirasta. Armeijakysymyksen jälkeen kertonut kuinka työkaverin poika on kanssa armeijassa ja siellä oli sitä ja tätä. Tietysti eri asia on, jos ei saa suunvuoroa, mutta tässä ei kai ollut siitä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihmetellyt ihan samaa monet kerrat. Kertokaahan kyselemättömät lisää!
mutta en ole enää. Nykyään uskallan olla paljon sosiaalisempi ja kyselläkin.
Minulla taustalla on pitempi tarina, mutta kävin siis muutama vuosi sitten psykoterapiaa ja joskus käsittelimme sosiaalisten tilanteiden käytöstyyliäni ohimennen läpi.
Olin siis suuremmissa joukoissa hiljaa ja pienemmissä joukoissa puhuin omia asioitani enkä huoannut kysellä tai kuunnella siis toisia ollenkaan.
Summa summarum: olin epävarma kaikkinensa enkä tiennyt miten toimia tällaisissa tilanteissa. Olin siis myös sivistymäön, kiitos vanhempieni.
Nykyään ei ole enää kysymättömyysongelmaa ja suosittelen muillekin epävarmoille itsetuntoharjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten kysyn hyvin ympäripyöreästi.
On tietynlaista tyhmyyttä ja kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä olla kysymättä toiselta kuulumisia. Se kertoo, että ihminen ei ole kovin kehittynyt henkisesti ja sosiaalisesti.
Suurin osa ihmisistä on juuri tuollaisia töykeitä möllejä, jotka eivät edes kohteliaisuuttaan saa kysyttyä toiselta yhtään mitään. Raskaita tuttavia sellaiset.
Itse kysyn aina kohteliaasti, mitä Sinulle kuuluu? Miten Sinä jaksat? Mitä Sinun läheisillesi kuuluu? Tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa.
Minä en ainakaan ala avautua ihmiselle, joka ei edes kysy mitä Minulle kuuluu. Vuoroin vieraissa pätee tähänkin, vuoroin tarjoillaan, vuoroin saadaan. Vuoroin kysellään, vuoroin kerrotaan.
En jaksa itsekeskeisiä ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita muista kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en itsekään kysele häneltä enää mitään mistään. Tuppisuina sitten muutama vuosi kahvipöydässä istuttiin. Nykyään ei tavata, koska mitä sitä suotta aikaansa tuhlaamaan moisen ihmisen kanssa kahvitteluun, joten mies hoitaa kyläilyt yksin lasten kanssa. Miehen sisko sanoi, ettei äitinsä kysy koskaan häneltäkään mitään, joten syy ei mitä ilmeisemmin ole minussa.
Tai kysyn tyyliin "mitä kuuluu" ja annan vastaajan itse päättää mitä haluaa kertoa. Jos hän alkaa innokkaasti kertoa vaikka lapsistaan, saatan kysellä tarkemmin, mutta erikseen en kysy. Minua ahdistaa utelu ja kysely, kun itsellä on asioita, joista ei halua avautua. Kun en voi tietää toisesta, mitä hän haluaa kertoa, jätän utelematta. Kyllä minua kuulumiset kiinnostaa, mutta annan itse kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä varmaan vaikuttaa. Poden myös kroonista keskivaikeaa masennusta. Kiinnostuminen muusta maailmasta on työn ja tuskan takana. Toisaalta, kun tiedostaa nämä omat ominaisuudet, yritän vaikka väkisin murtautua ulos kuorestani ja kehittää kiinnostusta muihin ihmisiin.
en kysele koska ahdistun siitä.
Ahdistun sosiaalisista ihmisitä, en uskalla kohdata heitä. Siksi en kysele, vaikka haluaisin.
Täällä on moni muukin sanonut että on ahdistavaa kun toiset osaa kysellä ja keskustella. Se helpottaa, vaikka tiedän ettei sillä oikeasti ole väliä. Siis se että on muitakin arkoja ja ahdistuneita.
Ehkä minäkin olen vielä jonain päivänä suulas ja sosiaalisesti älykäs keskustelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me joudutaan oikein pinnistämään, että muistamme kysellä muiden kuulumisia. Sehn ois vain kohteliasta.
Joskus mä kyselen luonnostaan ja olen kiinnostunut, mutta usein vasta kotona tajuan etten muistanut osoittaa minkääläista kiinnostusta toisesta ihmisestä.
Se on vissiin jonkilaista sosiaalista kömpelyyttä. Ja joskus jos kysyn ja toinen sekittää kuulumisiaan, mä joudun oikein ponnistelemaan että kuuntelen hänen juttujaan. Toisinaan vaan katselen liikkuvaa suuta ja mietin jotain ihan muuta...
en kysele koska ahdistun siitä. Ahdistun sosiaalisista ihmisitä, en uskalla kohdata heitä. Siksi en kysele, vaikka haluaisin. Täällä on moni muukin sanonut että on ahdistavaa kun toiset osaa kysellä ja keskustella. Se helpottaa, vaikka tiedän ettei sillä oikeasti ole väliä. Siis se että on muitakin arkoja ja ahdistuneita. Ehkä minäkin olen vielä jonain päivänä suulas ja sosiaalisesti älykäs keskustelija.
jotka ovat ujoja ja hiljaisia, vaan sellaisia jotka kyllä puhua pälpättävät, mutta eivät ota toisia huomioon, puhuvat vain omista asioistaan.
Mulla on kanssa tällainen sukulaisnainen. Aina puhuu ummet ja lammet omasta perheestään, josta tietysti kysyn lisää. Siihen väliin kerron omia kuulumisia, eikä hän ikinä, ei koskaan kommentoi niitä mitenkään.
Aiemmin kutsui aina omille syntymäpäivilleen, mutta ei edes tekstiviestionnitteluja laittanut kun jollain meillä oli syntymäpäivät. Ei ikinä kommentoi facebookissa toisten kirjoituksia, ei koskaan tykkää mistään. Ei myöskään osaa onnitella fb-kavereita näiden syntymäpäivinä. Sitten kutsuu vielä näitä samoja ihmisiä omille syntympäivilleen. Koska uskon vastavuoroisuuteen, niin olen jättänyt nämä uusimmat synttärit väliin. Siis minun pitäisi osaa hänelle lahja, kortti ja kukkia, ja hän itse ei osaa edes kirjoittaa fb:iin Hyvää syntymäpäivää! ???
Ei kiitos, jätetään tällaisen omaan napaan tuijottavan ihmisen synttärit kyllä jatkossa väliin. En kyllä ymmärrä miten voi olla niin "arka ja ahdistunut" että ei osaa/halua onnitella toisia syntymäpäivänä vaikka vaivaisella tekstiviestillä, ja kuitenkin odottaa toisilta lahjoja yms omana syntympäivänään? Ikää lähes 40v...
On tietynlaista tyhmyyttä ja kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä olla kysymättä toiselta kuulumisia. Se kertoo, että ihminen ei ole kovin kehittynyt henkisesti ja sosiaalisesti.
Suurin osa ihmisistä on juuri tuollaisia töykeitä möllejä, jotka eivät edes kohteliaisuuttaan saa kysyttyä toiselta yhtään mitään. Raskaita tuttavia sellaiset.
Itse kysyn aina kohteliaasti, mitä Sinulle kuuluu? Miten Sinä jaksat? Mitä Sinun läheisillesi kuuluu? Tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa.
Minä en ainakaan ala avautua ihmiselle, joka ei edes kysy mitä Minulle kuuluu. Vuoroin vieraissa pätee tähänkin, vuoroin tarjoillaan, vuoroin saadaan. Vuoroin kysellään, vuoroin kerrotaan.
En jaksa itsekeskeisiä ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita muista kuin itsestään.
Ei ole lapsena opetettu, miten ollaan kohteliaan sosiaalisia, eikä ole itse opittu elämän varrella. Veljeni on juuri tällainen ja hävettää suuresti kun hän meille tullessaan EI IKINÄ kysele mieheltäni mitään vaan kertoo vaan omat kuulumisensa ja nekin useimmiten minuun katsoen. Mieheni on aina kohteliaasti kysellyt veljeltäni asioita, siis ei udellen, ja veli kertoo, mutta vastakysymyksiä ei esitä. Antaa todella junttimaisen ja juron kuvan itsestään.
Joku täällä sanoi, ettei ole kiinnostunut muiden asioista. Mutta kuule, jos haluat tulla toimeen muiden kanssa ja antaa itsestäsi vähän positiivisemman kuvan siinä samalla, on pakko ottaa myös muut huomioon ja olla sosiaalinen muutoinkin kun puhumalla vain omista asioistaan.
olen välillä juuri tällainen:
jotka ummet lammet kertovat omista asioistaan, mutta eivät osoita kiinnostusta toista kohtaan, tai kääntävät kaikki keskusteluaiheet itseensä.
Tottakai koska olen älykäs ja haluan huomioida keskustelukumppanini yritän yleensä myös kysellä sopivaksi katsomallani intensiteetillä (juuri sosiaaliset taitoni tekee sen, että usein aistin toisesta minkä verran ja minkä tyyppisiä kysymyksiä kyseiseen keskusteluun sopii). Osaan siis kysellä ja usein sen teenkin.
Mutta välillä ei vaan jaksa... Joskus etenkin vapaammassa seurassa sorrun hölöttämään vain ja ainoastaan itsestäni, mutta onneksi teen sen huumorilla ja hauskalla kerronnalla höystettynä, joten monet jaksavat sitäkin itsekeskeistä ja omanapaista selitystä kuunnella. Tottakai jotkut myös inhoavat tuollaista käytöstä ja minua sen takia, mutta aina ja kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää.
Korostan vielä, että useinmiten jaksan käyttäytyä oikein, eli puhun paljon, mutta myös kyselen ja huomioin eri tyyppiset keskustelijat.
jos kyselen vaan tosi vähän, niin sille on yleensä kaksi syytä: joko mulla on hirveä päänsärky ja haluaisin vaan kotiin tai sitten toinen on minusta tylsä ja haluaisin vain äkkiä pois. Toki tällöinkin olen kohtelias mutta toivon että keskustelu jää lyhyeen enkä pitkitä sitä yhtään enempää kuin koen välttämättömäksi kohteliaisuuden takia.
Minusta tuo ajattelutapa "toinen kertoo jos haluaa" on outo. Vaikka olen puhelias itse, en kerro omista asioistani ELLEI toinen kysy - koska ajattelen, ettei toista kiinnosta. Tässä tapauksessa puhun tyyliin säästä.
Olen siis vieläkin - tämän ketjun jälkeenkin - sitä mieltä, että tietyntyyppinen kysely on hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta.
En myöskään tarkoita kyselyllä pohjatonta uteliaisuutta ja tuppautumista. Eikä TIETENKÄÄN kenenkään tarvitse vastata kysymyksiin, ellei halua. Diplomatialla pärjää pitkälle ja asioihin voi vastata ympäripyöreästi. Jos ei halua selvittää elämäntilannettaan, niin mitä kuuluu-kysymykseen voi aina vastata "ihan hyvää".